10.04.2007 Äkkilähtö takaisin Sri Lankaan

10,4,2007 Pentti-Oskari Kangas

Nagande, Sri Lanka, 10.4.2007

AIKAINEN KEVÄT
 
Pitkäperjantai aamuvarhain. Istumme Marjan kanssa bussissa lentokentälle. Sataa räntää.
 
Suunnittelematon ”äkkilähtömme” pikavierailulle Sri Lankaan johtuu päätöksestä, jota on valmisteltu ja odotettu vuosia. Nyt tai ei koskaan. Me aloitamme Lotus Hillin vammaisrakennusprojektin. Henkisesti kypsyimme ymmärtämään, että se on tehtävä eikä odotettava.

 

KESÄKISSA

 

Sri Lankassa on tsunamin jälkeen liian paljon hienoja suunnitelmia, jotka eivät ole toteutuneet. Sadat isot ja pienet avustusjärjestöt (yksi harvoista poikkeuksena Suomen SPR – ihan totta. Tiedän, yksi toisensa jälkeen ovat jättäneet jälkeensä hienoja lupauksia. Niitä lupauksia on tuhoalueet täynnä. Lähes määrättömästi. Tsunamin jälkeen niin monella oli sydäntä ja halua auttaa. Joillakin se kesti 2 viikkoa, muutamilla harvoilla enää 2 vuotta. Se buumi meni. Se oli kuin kesäkissan pentu, joka jätettiin syksyllä omilleen. Unohtaminen on helppoa.

 

Lotus Hill hanke on saamassa osakseen paikallisilta koko ajan lisää ymmärtämystä ja kiitosta. Sitä enemmän, mitä muut unohtavat. Eivät ne jätäkkään kaveria. On myönnettävä, että olemme löytäneet itsestämme uuden luonteenpiirteen. Se pitkäjännitteisyys on muodostunut voimavaraksemme. Se vain vahvistuu. Siksi elämme tässä hankkeessa täysillä vieläkin. Vuosien jälkeen. Ja elämme niin kauan kuin elämme.

Paras kannustimemme on kummiemme myötäelämisen ja kannustuksen lisäksi aikaansaanut tulokset. Kerronpa esimerkin.

 

TOIVOLAN RIEMUFESTIVAALIT
 
Juuri äsken, räntäsateessa bussissa istuen sain kuvaviestin ystävältäni Avelta Sri Lankasta. Hän oli parhaillaan mukana Toivolan lastenkodissa pidetyillä ”festivaaleilla”. Viestin mukana tuli kuva kauniisti pukeutuneista tytöistä, jotka valmistivat ruokaa. Oli kuva viestijuoksusta, jossa kuljetettiin suussa lusikalla lime-hedelmää ja kilpailusta, jossa kiivettiin kookosrasvalla voideltuun palmuun.

 

 

 

 

6/4 pidettiin Toivolassa Halpatotassa Festivaalit mihin osallistui 4 eri lastenkodista lapsia, Gallesta, Hikkaduwasta, Halpatotasta. Erilaisia kilpailuja oli pitkin päivää, päivä alkoi juoksukilpailulla ja eteni pitkin erilaisin kilpailuin välillä haukkapalaa ottaen mitä tytöt kokkailivat hissunkissun kaiken aikaa. Ei ole muuten helppoa juosta lusikka suussa ja kantaa siinä limonia tai sitten kiivetä kookosrasvalla voideltuun palmusalkoon, kokeilkaapa.

 

LASTEN KAATOPAIKKA ON SIIVOTTU

Tämä on se sama paikka, josta ensikäynnin jälkeen Marja käytti sanaa ”lasten kaatopaikka”. Vankila, jonne syöstiin saaren lasten pohjasakka. Pikkurikolliset, orvot, huostaanotetut, hyväksikäytetyt yms. Ensimmäinen kuva, joka oli infoesitteemmekin kannessa, oli kuva ristikoiden takana olevista lapsista. Ulkomaalaisten vierailut olivat kiellettyjä, koska sitä paikkaa ei ollut. Se vaiettiin.

 

KUMMIEN INVAASI


Aloitimme Lotus Hill -kummien taloudellisella tuella puolitoista vuotta sitten Toivolaksi nimeämämme kohteen uudistamisen. Levitimme ikäänkuin enkelin siivet koko paikan ylle. Sen alle jäivät vessat, sängyt, paiseet, täit, kaivot, rakennukset, lapset, vartijat – koko henkilökunta.

AMATÖÖRITERAPEUTIT ASIALLA

Sanon suoraan, että olen joskus hiukan ollut loukkaantumisen rajalla, kun vähättellään meidän amatööriterapeuttien mahdollisuuksia onnistua haasteellisessa tehtävässämme. Jos olisin itsekäs (vaan kun olen huippuitsekäs) sanoisin, että tervetuloa katsomaan tuloksia. Me otimme tavoitteeksemme saada 150 lapselle inhimillisempi elämä. Sitä paikkaa ei enää samaksi tuntisi.
 
Tottakai olemme ylpeitä teknisistä aikaansaannoksistamme, hygieniakumouksen mahdollistamista ihmeparannuksista yms. Olemme onnellisia juuri valmistuvasta pesulasta vessoineen, suihkuineen, kaivoineen ja vesijärjestelmineen. Tuntuu hyvältä nähdä oikea lääkäri päivittäin hoitamassa lapsia. jne. Kaikkein onnellisimpia olemme ilmapiiristä tällä entisellä kaatopaikalla. Se painostava vankilanomainen ilmapiiri on tipotiessään.

 

PALMUJEN LATVAT KOHOAVAT KORKEUKSIIN


Siinä missä pieni hindu-tamilityttö juoksi piiloon meidät nähdessään, hän nykyään tulee viereemme ”kihnaamaan” ja halaisikin, mutta kun se ei sovi siinä kulttuurissa. Siinä missä henkilökunta laittoi lapset lukittuna ristikoiden taakse, kun ulkopuolisia saapui paikalle, nyt järjestetään festivaalit, jossa ilo ja riemu ovat palmun latvoissa. Siellä on tosi korkeat palmut.

HYVÄ MIELI

Katselimme räntäsateen ympäröimänä bussissa kommunikaattoristani Marjan kanssa niitä Aven lähettämiä kuvia. ”Kato Oskari, noilla tytöillä on kauniit kukkahameet. Siitä kankaasta tehtynä, jota viime kerralla ostimme pakkakaupalla Gallesta. Palkkaamiemme kahden ompeluopettajan ohjauksessa ommeltuina.”

Ave viestitti tunnelmia realiajassa meille: ”Tytöt valmistavat pitkin päivää hissukseen välipaloja koko katraalle. Henki on uskomaton. Vartijat ja lapset riemuilevat yhdessä. Ilo täyttää tienoon. Et Oskari usko, kuinka tuli hyvä mieli.”

Uskon! Uskonhan minä. Taasen tuli vanhalle miehelle ”vesi glaseihin”. ”Voi miksi emme ehtineet niihin juhliin”, huokaisi Marja. Ehdimme vielä moniin juhliin!

 

ITSEKKYYS ON USKOMATON,
TOIMEENPANEVA VOIMA
 
Itsekkyyttänikö tällaisia kerron? Kyllä. Mutta yritän samalla viestittää lukijoilleni, kuinka suuriarvoista työtä kummit ovat tehneet. Kuinka valtavasti he ovat saaneet aikaan vähilläkin avustuksilla. Vaikka kuinka kirjoitan, talteenotan paperifaktaa, kuvaan, lähetän kuvia ja saatte reaaliaikaista informaatiota, väitän, ettette osaa edes uneksia aikaansaanoksistanne.
 
Niin moni monasti kysyy, että kuinka te jaksatte touhuta siellä kaukana vieraassa kulttuurissa, vieraiden ihmisten kanssa. Surkeissa oloissa. Köyhyydessä ja kurjuudessa. Kun köyhyys on oikeasti totta. Vastauksemme: Oikein hyvin !

KAVEREITA EI JÄTETÄ

Vaikka me nyt olemme painamassa starttinappia vammaislasten koulutustuskeskuksen rakentamiseen, emme unohda Toivolan lapsia. Emme Onnelan ja Välilän perheitä, emme Ilolan vammaisia, emmekä niitä tuhansia lapsia, joiden koulunkäyntiä edesautamme.

 

Vain yksi pyyntö on mulla: Jos jokainen kummi saisi mukaansa yhden kummin lisää, voisimme saada rakennushankkeemme kerralla kuntoon. Emmekä olisi ulkopuolisen rahoituksen talutusnuorassa. Kaveri kummiksi! Kiitos!

 

 

INTIAN KAUTTA

Vuosikausien lentämisen ansiosta saimme Finnairin plus-pisteitä ja hankimme nyt ensi kertaa Sri Lankan vierailuumme lennon Intian kautta. Ostettunakin edestakainen lento HkI-Delhi-Hki olisi maksanut n. 700€. (Taitaa Hkistä Rovaniemelle päästä melkein samalla hinnalla) huom! Stokkan Hulluilta päiviltä sai saman matkan 360 €:lla. Saapi nähdä, onko syksyn päivillä sama tarjous. Jos on, ostakaa, sillä jatkoyhteyden Colomboon saa helposti, eikä maksa paljon. Mistä tahansa matkatoimistosta. Kesäkuussa avataan finskin reitti myös Mumbaihin, etelä Intiassa, ihan lähellä Colomboa.

Joka ikinen kummi ystävineen on tervetullut tutustumaan aikaansaannoksiinsa.

 


OHJEITA MATKUSTAVAISILLE


Ostatte edestakaiset lennot ja soitatte ystävällemme / luottohenkilöllemme Coolmanille Suomesta 995339477904589 (vain 16 senttiä/min ). Coolman hoitaa teille lentokenttäkuljetukset ja hotellin. Muuta ette tarvitse.

Paikan päällä: Coolman vie tuk-tukillaan teidät mihin haluatte. Puhelinnumero on Sri Lankassa soitettuna on 77904589.
 
Jatkolento Colomboon maksoi hiukan alle 200€ edestakaisin. Jatkolento kestää 3 tuntia. Tuleepa samalla testattua tämä sinivalkoinen reitti.
 
Hki-Delhi 6 t 12 min (5228 km) suora lento viehättää erityisesti. Päätimme paluumatkalla pysähtyä Delhissä. siksi aikaa, että monivuotinen haave vierailusta Tai Mahailissa onnistuisi. Ja sitten kipin kapin suoraan kotiin.

 

PÄÄSIÄISLAUANTAINA 8.4.
 
Talvikotona taas. Noin 6 tunnin suora lento Helsingistä hurahti Delhiin hetkessä. Lähdimme iltapäivällä ja olimme illalla perillä. Hotelliyöpyminen ja seuraavana päivämä kaupunkikierros 17 miljoonan asukkaan Delhissä. Päivässä ei ehdi nähdä sen vertaa, että voisi kommentoida. Yksi pikkupoika sentään hymyili Marjalle.

19.45 jatkolento ja ennen puolta yötä Colombossa. Aamuyöstä kotona Nagandessa. Arvaatte varmaan, kenet halusimme heti tavata. Tarja-äidin ja 4 poikaa. He olivat majoittuneet varaston sokkelin viereen, betonilipan alle. Olin niin tohkeissani, että annoin Tarjalle olkalaukkuni pohjalla piilosta (laukussa oli hätävara: lääkkeet, raha ja pätkä sinistä) lenkistä ison palan, jonka rouva hotkaisi alle sekunnissa. Glumps! Olisi voinut edes vähän nautiskella. Sen verran harvinaista herkkua Sri Lankassa.

 

Vahtikoira Bullad seurasi sivusta ja piti pientä ulinaa. Koiraihmiset tietävät, mitä se tarkoittaa. Minä en ole varsinaisesti koiraihminen, vaan sattumalta Tarjaan höynähtänyt, kun sillä on niin surkea menneisyys. ”Fader”, sanoi Onkkeli, ja näytti Bulladia. Tässä kulttuurissa on parempi, että isä liikkuu enemmän pihapiirissä kuin kylillä. Siksi vahtikoiramme on noussut vanhempien ruotuun. Pennuista yksikään ei muistuta Bulladia. Sen sijaan kummasti postimiehen vilkasta sekarotuista, paikallista eliittirotua.

 

PÄÄSIÄISPÄIVÄNÄ
 
Aamulla heräsimme linnunlauluun. Oravat eivät enää naksutelleet, liekö poikaset lähteneet pesästään. Tähtikilpikonna Timppa herkutteli sateen jälkeen nurmikolle nousseilla sienillä. Sillä oli lyhyt ruoanhankintamatka.
 
Coolman tuli käymään ja saimme 10 minuutissa kattavan selvityksen lähikyliemme tapahtumista 2 kk poissaolomme aikana. Avekin tuli ja kertoi innoissan Toivolan festivaaleista ja näytti lisäkuvia. Hän otti mukaansa nipun suomalaisia lehtiä. Halusi oikeita uutisia. Lukee vain sarjakuvat, jotka ovat todempia kuin monet jutut.

 

II PÄÄSIÄISPÄIVÄNÄ
 
Yöllä satoi rajusti. Suomessa sataa kaatamalla, kun vettä tulee reippaasti. Pohdimme soveliasta sanaa kuvaamaan sadetta täällä. ”Kippaamalla”, paremman puuttesta. Kun täällä sataa, niin sitten sataa. Liikenne on seis, koska asvaltillakin on vettä useita senttejä. Ajaminen olisi vesihiihtoa. Sitten voi olla puolikin vuotta satamatta. Välillä tämä on veden yltäkylläisyyttä ja kuivuuden kurjuutta. Suomessa saamme nauttia ympäri vuoden tasaisesta vedentulosta. Arvostakaamme sitä.

 

 

ONNELA
 
Asiat Onnelassa ovat paranemaan päin. Tullessamme vammainen äiti neuloi itselleen tilkuista yöpaitaa ja isä ”Erkki” (paikallisten nimien muistaminen on lähes mahdotonta) oli kaupassa, joten jalat pelaa ilmeisesti paremmin. Kaikkein ilahduttavinta oli perheen pikkupoika. Tämä vielä vuosi sitten eteensä tuijottava apaattinen poika oli yhtä hymyä. Ylivieskasta saamamme neulottu pupulelu oli mieluisa ja sitä hän halasi ja heitteli ilmaan. Ilmapiiri! Taas kohtaamme harrastelijaterapeuttisten toimien tulokset. Ennen kallonkutistusta olosuhteet inhimilliseksi. Hygienia ja ruoka. Siitä lähtee hyvinvointi. Hymy on hyvä välietappi ja barometri.

 


Ylivieskalaisten  lähettämiä villapupuja
odottamassa lastenkotiin pääsyä
 
Vuoropuhelu kyläläisten kanssa vie poissaolon jälkeen aina aikansa. Hyvä niin. Pääsemme taas pikkuhiljaa sisään tähän merkilliseen elämiskulttuuriin.

 

RATSASTUSTA JÄTTILÄISKILPIKONNIEN KANSSA
 
Kävimme oikein ulkona syömässä. Blue Moonin listalla oli haikalaa. Ave kertoi, kuinka oli ratsastellut jättiläiskilpikonnien kanssa Coral Gardenin edessä. Se sama paikka, josta aiemmin kerroin … Jossa nämä käyvät einehtimässä vihreää meriruohoa toimimattoman viemäriputken ympäriltä. Ravinteet lienee kasveille kohdallaan.
 
VESICOWBOY
 
Kilven etureunasta kiinni ja vatsalleen kilven päälle. Siitä alkaa huikea sukellus. Räpylät vain suhisevat vinhasti, mutta ovat niin pehmeät, etteivät vahingoita ratsastajaa. ”Kuinka syvälle sitten sukelletaan?” kysyin vesicowboylta. ”Niin syvälle, että korvissa alkaa paineen vuoksi sattua,” totesi Ave. Joka on tälla lailla hullu. Huh huh. Mukava mies. Juttunakin jo hyvä, mutta kun se on vielä totta. Tunnen Aven. Kilpikonnat ovat jättiläiskilpikonnia nimensä mukaisesti ja niiden kilpien halkaisia saattaa olla parikin metriä. Niiden runsas esiintyminen rannallamme on erikoinen luonnonilmiö sekin.
 
Illalla sättäsimme kellonaikojen kanssa. Valittavanamme oli 4 eri aikaa. Sri Lankan aika ja Suomen aika ja molemmista talvi- ja kesäajat. Eikö maailman aikoja voisi standardisoida? Valitsimme ja heräsimme pommiin (heräsimme tunnin liian aikaisin) kun Thilakasiri saaapui autollaan noutamaan meitä maakuntakierrokselle.

 

TARJALLA ON PRESSAN PENNUT
 
Harjoitutin Tarjan vatsaa kestämään eilen ostetusta koiranruokasäkistä muutaman murusen. Pitää pitää säkkiä piilossa. Paikalliset pitävät sitä ihan pöhkönä juttuna. Ajattelin vaan varmistaa, että rouva saa vitamiinit imetystään varten. Nyt moni ajattelee, että Kangas alkaa sekoilla. Eikä niin kovin väärässä olekaan. Kangas päätti muuttaa pentujen nimiäkin. Ukko, Pekka, Tasku ja Matti ovat liian vitsi niin suloisille poikavauveleille. Vaikka hauskoja nimiä ovatkin.

 

Uusiksi nimeksi tulivat: Juho-Kusti, Urkki, Manu ja Mara. Lähetän sitten nimikilpailun perusteella lisäpalkintoja. Kalliiksi tulee tämä ailahtelevaisuus. On kuin emännän vaatehankintaa.

 

UUSIVUOSI HULLAANNUTTAA
 
Ensi viikonloppuna maassa vietetään uutta vuotta. Suurin juhla paikallisittain. Enemmän kuin meillä Joulu, Juhannus ja Vappu yhteensä. Jokainen, kynnelle kykenemätönkin pyrkii hankkimaan uudet vaatteet. Se on itsetunnon perusta. (koskee kummasti vain naisia ja lapsia – jotkut miehetkin höynähtävät joukkoon)

 

Marja sai merkillisen ajatuksen lähteä Galleen, vaatetavarataloon hankkimaan Onkkelille uutta paitaa. Kaunis ajatus, ei siinä mitään. Pelkään, että siinä sivussa kretonki tarttuu kankaaseen. Odottelin ulkopuolella ja soitin hänelle. ”Täällä on valtavat jonot, ainakin miljoona ihmistä”, kertoi vaimoni, joka ei koskaan liioittele. Olisi saman asian voinut ilmaista toisinkin. ”Odottele Rakas vielä muutama tunti!”

Emme muistaneet kyseisen juhlapyhän osumista lyhyen vierailumme ajaksi. Varsinaisen juhlapäivän lisäksi valmistelut alkavat jo viikolla ja kansallistunteen omaksuma ihminen katoaa kuin tuhka tuuleen arkisista rutiineista. Keke tulee keskiviikko iltapäivällä tänne. Olemme yrittäneet organisoida kaikki Lotus Hill -rakennushankkeeseen liittyvät ihmiset yhtä aikaa vielä keskiviikkoiltana klo 18 meille. Saapi nähdä miten onnistumme. Torstaina he ovat jo tuhkana tuulessa. Tässä kulttuurissa joku voisia sanoa menettävänsä hermot, kun mikään ei toimi niin kuin sovitaan. Toinen konsti on todeta kaiken olevan mielenkiintoista. Onneksi sentään hymyilevät. Se helpottaa kummasti. Ole siinä sitten vihainen. Eihän se auta. Maassa maan tavalla tai maasta pois.

 

JÄNNITTÄVÄ TAPAAMINEN
 
Meillä on hetken kuluttua salainen tapaaminen erään ystävämme kanssa. Hän joutui perheineen ainakin muutamaksi kuukaudeksi maan alle. Pahat pojat aikoivat rahastaa ja ystävämme ei aikonut maksaa. Sekin on maan tapa. Täällä koetun elämämme varjopuolia. Senkin kanssa täytyy elää. Kerron niistä koetuista joskus sitten enemmän. Keskitytään nyt näihin positiivisiin asioihin. Negatiivisia asioita tulee maailmalta muutenkin ihan liikaa.

 

TOIVOLA ON TOIVOA TÄYNNÄ

 

Seuraavaksi on vierailu Toivolan lastenkodissa. Niiden tunnelmien tulkinnasta tuskin selviän muutamalla rivillä. Joten siitä ja monesta muusta ensi viikon tiistaina taas. Toivotamme itsellemme ja kanssaeläjillemme onnea!

 

Huh huh!
 
Ystävällisesti
rinta täynnä viidakkojärven raikasta ilmaa

 

Pentti-Oskari

 

Postia Oskarille