11.01.2005 Ekumenian aalto

11,1,2005 Pentti-Oskari Kangas

Hikkaduwa, Sri Lanka
11.01.2005

Ekumenian aalto

Aamu …

Eilisessä saldossa olivat mukana myös ne kaksi avustustukeskusta, joissa vaimoni kanssa kävimme ensimmäisinä niiden avauduttua.

Hikkaduwan paikka oli suljettu. Se oli koulu ja joululoman loputtua edellispäivänä saaren koulut avattiin. Valtio on demokraattinen ja uskomattoman byrokraattinen. Saatan tehdä väärän johtopäätöksen, mutta viime viikolla kuullessani, että maanantaina koulut aukeavat, tuli pelko juuri siitä, että avustuskeskukset saavat häädön. Niin näyttää käyvän. Onneksi munkkien ylläpitämä temppeliverkosto on tavattoman laaja ja tiheä.

Tähän asti käymissämme avustuskeskuksissa käynnistäjinä ovat olleet vapaaehtoiset. Yksi sellaisista on ollut CC KRISTILLINEN LASTEN ORGANISAATIO. Nuoria tyttöjä ja poikia. Heitä olemme tavanneet kahdessakin kohteessa. Valtion toimesta ei ainakaan meidän näköpiiriimme ole tullut toimeliaisuutta vastaan. Avstuspaikoissa toimii kyllä juomaveden ja riisin jakelu ja joissakin paikoissa näimme myös septityhjennysauton. Mutta oman havaintoni mukaan kansa auttaa itseään.

Niinpä tämä koulussa aiemmin sijainnut 540 vapaaehtoisen ja 14 lääkärin keskus oli siirtynyt koulutoiminnan alta pois, läheisen temppelin pihalle.

Käydessämme siellä, toimi työmaaruokala palmujen alla. Valtaisa alumiinipata porisi ja joukko vapaaehtoisia kuori äiti-puun, Jakin, hedelmiä. Ne keitetään ruoaksi. Sain maistaa Jakkipuun hedelmää. On kuulemma monipuolisesti erittäin ravitsevaa. Kansankin keskuudessa aiemmin vähän käytetty ruoka. Sitä kuulema aliarvostetaan, sillä se on hyvin suuritöinen valmistettava. Nyt sitä on näkynyt runsaasti avustuskeskuksissa. ”Äiti” pitää huolta omistaan.

Toinen niistä avustuskeskuksista joissa vaimoni kanssa aikanaan kävimme, oli Baddegaman takana oleva koulu. Se oli toistaiseksi vielä toiminnassa. Siellä on viisi lääkäriä, jotka operoivat yhdessä kentällä 18 eri avustuspaikassa kiertäen. Mieletön työ. Lääkäri-Hannan laukusta löytyi ensiapua, lähinnä side-ja desinfiointitarvikkeita. Lupasimme tulla uudelleen kun lääkärit ovat paikalla, sillä heidän läsnäolonsa on tärkeää varsinaisia lääkkeitä jaettaessa.

Lääkärit pyytävät nyt ennen kaikkea suonensisäisiä lääkkeitä, ensisijaisesti antibiootteja. Kesken vierailun sain puhelun ystävältämme. Eilen lähti kahdeksan kollia, yhteensä 56 kg lääkkeitä, pääasiassa antibiootteja ja HemoHes-nimistä lääkettä (ihan totta – sehän on alunperinkin lääke. Nyt ei ole moralisoinnin aika, vaikka hetken mielessä häivähtikin). Lääkelähetys maksoi lentorahtina kuulemma vähän yli 500 €, joten täytyy miettiä miten jatkossa toimimme. Baddegaman luostari on merkitty vastaanottajaksi ja odotamme mielenkiinnolla miten tulli- ym. rutiinit sujuvat. Tämäkin on vielä testiä, osa tilanneselvitystä.

Pois lähtiessämme paikalle saapui hyvin pukeutunut herra, joka ilmoittautui puolueensa edustajaksi. Missähän kansansa edustaja oli ollut kaksi viikkoa? Ei vaiskaan, hyvää varmaan on tehnyt. Huomaan vain itsessäni skeptisiä piirteitä. Ne eivät auta nyt, joten huit hemmettiin ne.

Puolen tunnin päästä pitäisi olla Baddegamassa tutustumassa meille ennestään tuttuun luostarin koulutusjärjestelmään. Lähemmäs tuhannen oppilasta, esikoulusta tietokoneluokkaan. Että tekee ne munkit muutakin kuin höpisee kammiossaan. Lisää tietoa teille epäileville palattuamme.

Palataan asiaan illansuussa.

Illan suussa
Tämä päivä on ekumenian.

Aamulla menimme ensin Baddegaman Luostariin, jossa tutustuimme osaan heidän koululuokistaan: esikouluun ja lastentarhaan. Siellä on arviolta noin 300 lasta. Tietokoneluokka, jota poikamme juuri ennen joulua ja tuhoaaltoa oli myös rakentamassa, oli valmiina avattavaksi kahden viikon kuluttua. Uskomattoman siistiä ja kaikki viimeisen päälle järjestyksessä. Kasvatusopin-tohtori, munkki Banagala on uskomaton mies. Matkamme jatkui entiseen tapaan. Loput Hannan tuomista lääkkeistä jaoimme Hikkaduwan sairaalan asiallisen tuntuiselle lääkärille.

Ja sitten rahanjakoon. Laskuni meni sekaisin, mutta kävimme mm. neljän eri uskontokunnan temppelissä tai luostarissa. Hindujen, kahdessa muslimien, kristittyjen ja buddhalaisten. Nunnien johtamassa katolisessa luostarissa aistin kilttien, ystävllisten nunnien hädän. Näihin paikkoihin vei meidät buddhamunkki Banagala. Todellinen ekumenian toteuttaja käytännössäkin.

Illan jo hämärtyessä erään temppelin pihalla oli kaaos lähellä, Temppelin portit olivat auki, ja kyläläisten parissa viidakkorumpu toimi. Joka paikassa oli käytössä tiukka kontrolli. Vain temppelin suojaan hakeutuneet kodittomat saivat avustuksen. Mutta satojen onnettomien kyläläisten ryntäys pakotti meidät katkaisemaan toimintanmme.

Vielä on pari muslimipaikkaa käymättä. Muslimitemppelin jälkeen vaihdoimme toisen muslimipaikan buddhalaistemppeliin. Siellä kaikki sujui rauhallisesti ja järjestyksessä. Hengityskin palautui normaaliksi pikkuhiljaa. Uskomattoman lempeitä nämä buddhalaiset ihmiset suuressa hädässäänkin.

Illalla lisää, jos jaksan

Pentti-Oskari