11.01.2010 Tuonela saa vielä odottaa

11,1,2010 Pentti-Oskari Kangas

Lämpimiä terveisiä Sri Lankasta (+ 34)
Nagande 10.1.2010

TUONELAN RAJAMAILLA

Harvoin minulla on ollut informaatiotaukooni näin hyvää selitystä: Sain tilaisuuden olla TYKS:in sairaalan vieraana reippaat 2 kuukautta. Rutiinioperaation jälkitarkastuksessa havaittiin yllättäen erittäin paha ”septinen shokki” eli verenmyrkytys. Oli suuri onni, että satuin olemaan valmiiksi sairaalassa – suomalaisessa sairaalassa, sillä hengenlähtö oli tulla tuntien sisällä.
 
Mies teholle. Suoneen vahvinta myrkkyä, mitä talosta löytyi. Lisää tuli vielä ulkomailta. Mies tainnutettiin koomaan pariksi viikoksi. Tilanne oli kriittinen. Vaimoni Marja jännitti vierelläni, kun hengityskoneen putki lopulta otettiin pois kurkusta. Hengittääkö vaiko ei hengitä itse. Vaimo seurasi vieressä. Se oli totinem baik. Hengitti. Teholla maattiin viikkoja. Vieroitusoireet lääkkeistä olivat hirveät. Menttaalini oli täysin sekaisin.

Eletyn elämän negatiiviset asiat käytiin väritettyinä läpi. Marja ja hoitajat pelkäsivät, että sekoan. Jos ylipäätään lainkaan selviän. Vajaa kuukausi elämästä pyyhkiytyi pois. Totaalisesti. Helppoahan minulla, kun olin taju ”kankaalla”. Mutta vaimoni myötäeläminen, kauhun, tuskan ja toivottomuuden hetkineen olivat jotain sellaista, mitä en ehkä koskaan pysty ymmärtämään. Arvostamaan pyrin.

Sitten alkoi paluu elämään. Pikku hiljaa. Kun Tuonelan aidan takaa kurkin sisään, päätin, etten sinne jää. Marja kysyi monta kertaa vaikeimpina hetkinä, että jaksanko? Sanoin, että haluan jaksaa ja minulla on valtava elämisen halu. Kuitenkin pelkään, että tulee hetki, jolloin huomaan, että  en jaksakaan. Katselin jo letkuja ja johtoja, mitkä saisin revittyä irti.

Miksi kaiken tämän kerron? Omaa egoani nostaen. Sankariko? Varmaan sitäkin. Mutta erityisesti haluan viestittää jälleen kerran, kuinka onnellisia me saamme olla, että olemme suomalaisia. Meillä on upea terveydenhuolto. Näiden kuukausien aikana en tavannut yhtään ”leipäpappia”. En ymmärrä, mistä ne yleisönosastojen kirjoittajat, jotka haukkuvat sairaaloiden henkilökuntaa, saavat aiheensa.

TAKAISIN ELÄMÄÄN

Joulukuussa alkoi raju kuntoutus. Kuukausien makaamisen jälkeen ennestään jo vaatimattomista lihaksista ei ollut jälkeäkään. Rannikkoseutu-lehti painoi liikaa hauislihaksilleni. Käveleminen alkoi kuin pikkulapsella. Pitkän kooman jälkeen jännitin erilaisten toimintojen säilymistä. Näin ja kuulin. Puhuminen oli aluksi tunnistamatonta. Näin, että osasin lukea ja jossain vaiheessa huomasin kirjoittamisenkin sujuvan. Miten pääsin näin vähällä? Marjan myötäelämisellä ja hänen enkelikaartinsa avulla.

Minulla oli selkeä tavoite: Jouluksi kotiin. Lapseni perheineen olivat käyneet katsomassa sairaalassa lähes päivittäin. Marja kertoi, että tapahtumat olivat lähentäneet perhettä. Keppien kanssa köpöttelin kotiin, jossa Joulu oli varmasti yksi ikimuistoisimmista.

Enkeleitä, onko heitä?  Niin tai näin. Minä ainakin olen saanut kokea heidän huolenpitoaan. Maan päällä. TYKS on täynnä enkeleitä. Terveisiä heille niin paljon, että varmaan riittää.

OIKEIN LUVAN KANSSA

Sairaalassa kerrottiin, että kuntoutumiseni/palautumiseni vie aikaa kuukausia. Ounastelimme, että josko helmikuussa voisin lähteä jälleen avustushommiin Tsunamin unohdettujen uhrien luokse. Lääkäri soitti 2 viikon jälkeen tiedustellen kuntoutuksen edistymistä. Taisin hiukan subjektiivisesti arvioida tilaani. Sitten hän sanoi kultaiset sanat: ”Ei siinä mitään. Lähde vaan. Joulun jälkeen. Kai sitä sielläkin levätä ja kuntoutua voi. Mutta tule heti kotiin, jos ongelmia esiintyy.  Hypin hetken kuin rampa aropupu olemattomine reisilihaksineni. Ja jotta onni olisi täydellinen, sain paikat samalle lennolle vaimoni Marjan kanssa. Voi tätä onnen päivää.

Saavuimme kyyneleen muotoiselle saarelle, hymyjen saarelle 28.12. Paluu on auki. Katsotaan, miten sujuu. Marjan paluu on alustavasti helmi/maaliskuun vaihteessa. Coolmanilta saimme 4 tunnin matkalla kentältä Hikkaduwaan tilanneselvityksen. Nyt tiedämme kaikki asiat täältä. Coolman on sellainen tietopankki, että siihen ei yllä edes Naantalin keskustabaarin eläkeläispöytä.
Vaikka lentomatka olosuhteisiin nähden sujui yllättävän hyvin, perillä olin aivan ”ruunan raatona” . Olin tilannut rullatuolit kentille etukäteen ja kaikki sujui mallikkaasti.

Kummasti vaan 11 tunnin uni tasoittaa oloa. Onhan Taivaanpappa antanut minulle uskomattomat unen lahjat. Tyksissäkin hoiturit totesivat, että olen helppo potilas. Nukun vaan. Välillä vaihdetaan ravintoliuospulloa. Ja taas herra nukkuu.

Kävelemään oppiminen otti tiukille. Ensin tönkköseisontaa 30 sekuntia sängyn vierellä ja sitten pikkuhiljaa liikkeelle. Oli ”mersua” ja rollaattoria. Muovirengas piti puhaltaa puolen tunnin välein täyteen, jotta keuhkot vahvistuisivat. Pissaaminenkin piti opetella uudelleen.

Ystäväni, joka koki eturauhasleikkauksen, joutuu käyttämään vaippaa osittain ongelmallisten virtsatoimintojen vuoksi. Lapsenlapsen kanssa leikkiessään sitten sovittiin, mitä hahmoa kukin esittää. Ystäväni kertoi olevansa Batman. Johon 3-vuotias lapsenlapsi tokaisi: ”Et sinä vaari voi olla Batman, kun sinä käytät vaippoja.”

MAA MAKAA TUKEVASTI INTIAN VALTAMERESSÄ

Tekisi mieli sanoa, että kaikki täällä Sri Lankassa on ennallaan. 10% asukkaista pääkaupunki Colombossa hallitsee ja vallitsee.  Muut elävät luontaistaloudessa. Köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuvat. Sellainen on meno kehitysmaissa. Sota on loppunut. Voitosta en haluaisi puhua. Sodassa on aina vain häviäjiä; on aina ollut ja tulee olemaan. Etninen tragedia on tamilien keskitysleirit, joita vieläkään ei ole purettu. Kukaan ulkopuolinen ei sinne pääse.


Istuva presidentti käytti valtaoikeuksiaan ja painatti
muutaman miljoonan kappaleen vaalimainoksen,
jonka kaikki näkevät taatusti. Rahan. Kilpailija tulkitsee
Rajapaksan käsien asennon kuvaavan antautumista hänelle.


Istuvan presidentin vaalimainosrahan
taustakuvassa on jotain kovin tuttua.

Aika on mainio sodan ”sankarille”, istuvalle Presidentille, joka polkaisi uudet pressanvaalit pikaisesti, ennen kuin humu sodasta on ehtinyt laantua. Vastaehdokkaana on sotavoiminen entinen ylipäällikkö. Kenraali. On vaikea löytää objektiivista näkökulmaa asiaan. Jotkut kertovat, että kenraali on moukka, joka yrittää ”rahastaa” myös sodan voittajana.  Toiset taas vannovat hänen nimeensä. Nykyhallinto kasvaa presidentti Rajapaksan suvun ympärille. Saaren suurin ja paras, intialaisten aikaan saama Apollo–sairaala siirtyi pressan veljelle äskettäin. Lanka Hospital, tuli uudeksi nimeksi. Gallen lähellä oleva Light House, saaren yksi upeimmista hotelleista, on seuraava siirtymäkohde kuulemma pressan suvulle. Näinhän se on aina ollut, kehitysmaissa. Realiteetti on kuitenkin se, että Rajapaksan suosio on ylivoimaisen murskaava.

Seuraavan presidentin nimi on siis Rajapaksa – kuten on kahden muunkin ministerin. Parlamentista löytyy samaa sukua lisää. Oppositiona on Elefanttipuolue, vihreät, jotka edustavat konservatiivisempaa ajattelutapaa. Vallassaolijat kuuluvat kommunistipuolueeseen. Sen aatemaailma ei ole minulle auennut. Avustustöissä toimivana onkin parempi, että pysyttelen enemmälti paikallisen politiikan ulkopuolella. Presidentinvaalit ovat tammikuun viimeisellä viikolla, joten odotettavissa on melkoinen omatekoisten räjähteiden kavalkadi. Hävinneet räiskyttelevät pettymykseensä ja voittajat iloonsa. Jos haluaa ampua jonkun, se käy kätevästi vaalien tulosyönä. Pyssyn pamauksia ei kukaan noteeraa. Viime vaalien tulosyönä ajelimme Marjan kanssa kylällä, jossa ei näkynyt ristin sieluakaan. Jälkeenpäin kuulimme, ettei ajankohta ollut kovin hyvin valittu.

TURISTIT PALAAVAT

Tsunamin jälkeen turistit eivät ole tänne palanneet. Olisivat kyllä, mutta sota pelotti. Nyt alkaa ”paluumuutto”. EU:sta alkaa virrata nyt vihdoin taloudellisen katastrofin pelastajia. Suomi on myös kärkipäässä. Hotellit ovat hyvässä kunnossa ja hinnat ovat olemattomat. Kahdella eurolla syö ravintolassa vatsansa täyteen maistuvaa. Mereneläviä saa viidellä eurolla. Kansainväliset suuret matkatoimistot käyvät paraillaan neuvotteluja hotellien kanssa. Mm. TUI. Huhu kertoo neuvottelijoiden joukossa olevan myös pohjoismaalaisia. Ensi kautena tuleminen lienee jo helppoa. Mutta vielä on kylmä talvi edessä. Soittakaa Lalille MY JET matkatoimistoon, niin pääsette edestakaisen reissun 700-900 eurolla. Lali hoitaa myös kuljetukset ja hotellin. Ja ohjelmanjärjestäjiä on kylä täynnä. Hotellin voi itsekin varata. Kylämme paras hinta/laatusuhde on Coral Sands -hotellissa, jossa suuri osa suomalaisistakin majailee. Majapaikkoja on toista sataa tässä kylässä.

KAIKKI ON NIIN IHANASTI ENNALLAAN

Tultuamme ja nukuttuamme siirryimme entiseen elämään. Uskotte tai ette, seuraavana aamuna porttimme ulkopuolella seisoi toista sataa kyläläistä. Etteikö viidakkorumpu muka toimi!  Oli köyhiä koululaisia puutelistoineen, kummimaksua odottelevia ja koko elämän toiveiden kirjo. Keräsimme pankkikirjat kummilapsilta ja pyysimme kaikkia tulemaan tiistaina klo 16 uudelleen. Organisoimme käsittelyn yksinkertaisesti ja tehokkaasti. Köyhät koululapset saavat saman summan jokainen, riippumatta mukanaolevasta puutelistasta. Kummimaksuja nostamme ehkä 10-20% hintojen nousun takia. Samalla pyysimme levittää kylällemme sanaa, että kaikki asianosaiset tulevat samaan aikaan. Coolman lähetettiin ostamaan 150 trippimehupurkkia ja laatikollisen keksejä. Ne kuuluvat tällaisissa tilaisuuksissa aina asiaan. Ja banaaneja meillä on saatu lahjana naapureilta mahtava röykkiö.


ILOLAN ILOISET ASUKIT

Fysioterapeuttimme Katja Tynjälä on täällä vapaaehtoistyöntekijänä jo kolmatta kertaa. Katja kertoi Ilolan johtajattaren täyttävä 72 vuotta. Synttäreihin mentiin totta kai.


Ilolan johtajattaren 72-vuotisjuhlissa,
Fysioterapeutti Katja Tynjälä ja apulaisjohtajatar

Katja oli opettanut asukeille suomalaisia perinnelauluja, kääntänyt ne englanniksi ja edelleen paikallisin voimin singhaleesiksi. Itse Katja opetteli laulut paikallisella kielellä. Saimme nauttia synttäreissä sitten monikulttuurillista viihdettä. Tunnistin heti Leijonan metsästyksen ja On neidolla punapaula. Esitystä ryydittivät käsien ja kokokehon tehosteet. Sitten sokea nainen lauloi heleällä uskomattoman kauniilla äänellä herkän tarinan elämän todellisesta merkityksestä. Yksi tuk tuk -kuskeistamme itki herkistyneenä. Melkein mekin, vaikkemme ymmärtäneet kieltä. Sykähdyttäviä elämän kokemuksia. Ensi viikolla naispatrolli menee pesemään ja desinfioimaan potilaiden saniteettitiloja. Viime talvena maalaamamme ulkoseinät olivat mallillaan.


On neidolla punapaula – suomalainen kansanlaulu
menossa Ilolassa Katjan opastuksella


Vammaiskeskuksen sisäpihakin alkaa koristautua


Ilolan asukas, joka jaloillaan
on kutonut taideteoksen


Ilolan asukkaiden käsitöitä.


TOIVOLAN HELLUISET LAPSET

Uudenvuodenpäivänä vierailuvuorossa oli lasten vastaanottokeskus. Pöytyältä oli paikalla 16 hengen kummiryhmä, jotka olivat keränneet pehmoleluja, lippiksiä, kouluvälineitä ym. Ja saamillaan rahoilla vielä saatiin täydennystä paikallisista liikkeistä. Näiden lasten onnellisuus on niin pienestä kiinni. Johtajan kanssa kävimme läpi paikan ongelmia ja saamme piakkoin toivelistan tarvittavista töistä. Ovia on mennyt rikki, toinen vesipumppu hajonnut jne. Katto vaatii paikkaamista ja seinät maalaamista. Mutta yleisesti ottaen kaikki toimii. Syyhyä ei vieläkään ole. Kiitos tiukan kurin uusien lasten vastaanottamisessa.


Toivolan lasten vastaanottokeskuksen
pihaan rakennettiin tuliaispöytä lapsille


Toivolan henkilökuntaa

Sovimme uudesta bussiretkestä, sillä kaksi vuotta sitten suoritettu matka Colombon eläintarhaan puhuttaa vieläkin. Kuvainnollista paikan nykyiselle ilmapiirille oli se, että uudenvuoden lomalla (!) oli yli 30 lasta. Ei olisi uskonut viisi vuotta sitten, kun paikka oli enemmänkin nuorisovankila.

Kuulimme. että tammikuun lopulla vietetään Toivolassa häitä. Yksi tytöistä, nippanappa 18-vuotias avioituu 34-vuotiaan miehen kanssa. Turha kauhistella. Tyttö pääsee avioliiton kautta yhteiskuntaan hyväksytyksi jäseneksi. Elämä on parhain päin ja taas lähtee Toivolasta yksi lapsi maailmalle. Hyvin toivein.

VAMMAISKESKUKSEMME  LOTUS HILL

Ajoimme lauantaina viime talvena valmistuneeseen vammaiskeskukseemme. Yksi asukeista kuulemma täytti vuosia. Keksejä tuliaisiksi. Juhlakalu oli kuitenkin poissa. Olimme yllättyneitä näkemästämme. 15 vammaista lasta. Siistiä ja kaunista. Toimivaa. Sisäpihalle oli istutettu kauniita kukkia ja pensaita. Paikallinen perhe oli juuri tuonut lapsille ruokaa (paikallinen hyväntekeväisyystapa). Toimme pehmeitä palloja lapsille. Ohjaajat pyysivät tamburiineja ym. rytmisoittimia. Katja jo suunnitteli alakertaan Marjan kanssa terapiatiloja.


Lotus Hillissä suunnitteluryhmä työssään
potilaiden kuntotutushuoneen rakentamiseksi


Henkilkunnan majoituhuone

Viime kesänä saimme yhteyden sveitsiläiseen terapeuttiin, joka saapui syksyllä kahdeksi kuukaudeksi töihin. Hänen taustaryhmänsä vastasi henkilökunnan palkoista ja sähköstä 4 kk ajalta. Munkki Banagala kertoi, että he saapuvat helmikuussa uudestaan ja pyrimme löytämään yhteistyötä. Valtio, lupauksistaan huolimatta, ei ole ottanut keskusta hoitoonsa. Ymmärrän sen, koska on edullista vastaanottaa apua ulkomailta. Jouduin taistelemaan itseni kanssa kun yritin olla tiukkana Banagalalle. Me olemme rakentaneet tilat ja nyt on paikallisten vuoro jatkaa. Me kyllä myötäelämme, mutta suuria avustuksia on turha meiltä odottaa. Me olemme palanneet ruohonjuuritasolle ja uusia unohdettuja tulee tilalle. Tosiasiassa paikka on meille sen verran rakas, ettemme sitä jätä hunningolle. Yritämme kaikin tavoin irtaantua perusvastuusta.


Yhden lapsipotilaan piirros maaliskuussa
2009 hänen tullessaan hoitoon


Saman pojan piiros 9 kk hoidon jälkeen


Rumpu puhuu


Lotus Hillin ruokailijoita


Ruokailu on päättynyt


Munkki Bangala suomalaisten kummien ja
vammaiskeskuksen asukkaiden keskellä


Lotus Hillin työntekijä ja hänen lapsensa


Vessan kylttikin voi olla kaunis

Samalla voin kertoa niille vapaaehtoisille, jotka ovat meitä lähestyneet, että nyt olisi sijaa volontääreille. Edellytyksenä on vammaisten lasten hoitoon erikoistuminen. Fysioterapeuttien tarve on myös olemassa. Matkakuluja ja palkkaa hanke ei maksa, mutta keskuksessa on siisti huone ilmaiseksi asuttavaksi ja ruokaa saa paikallisten valmistamana. Englanninkielen tyydyttävä taito on tärkeää. Sillä pärjää.


Päivänokoset maistuu pienimmillekin


Kukat kaunistaa

Elämisen rutiinit ovat palanneet. Tulemme sitten joskus lomalle Suomeen.
Ystävällisesti ja lämmöllä + 34 astetta (sama lukema kuin siellä Suomessa, mutta eri etumerkki)

Pentti-Oskari Kangas
Sähköpostia Oskarille

P.S.
Unohdin kertoa sairaalareissustani todella harmittavan ja pettymyksiä tuottavan yksityiskohdan: Laihduin 20 kg! Jokainen osaa arvata, miten vaikeaa on saavuttaa alkuperäispaino. Yritän kovasti. Pelkään kuitenkin epäonnistuvani. HK:n sininen lenkki ei nimittäin enää maistu. Elämä on välillä takaiskujen vastaanottamista.