11.02.2007 Nyt olemme hovikelpoisia
11,2,2007 Pentti-Oskari Kangas
Naganden viidakkokylässä 11.2.2007
MUUTUIMME HOVIKELPOISIKSI
KUNNON ASKELMITOILLA KARKUUN
Saanen palata viime viikon herkimpään tapahtumaan, eli Idi Aminin ja vaimoni yhteistapaamiseen. Kun pienet yksityiskohdat jäivät siinä hässäkässä huomioimatta, päätin selvittää vuosituhannen kohtaamisen käänteet perusteellisemmin.
Kysyin Marjalta, miten hän selvisi yllättävän kohtaamisensa alkujärkytyksestä ja pääsi pakoon? Monihan jähmettyy tällaisessa tilanteessa paikalleen, eikä mikään jäsen toimi.
– Hyppäsin ainakin metrin ylös ilmaan ja jalat pyöri rullana hetken aikaa paikallaan kuin Nakke Nakuttajalla piirroselokuvassa. Sen jälkeen viiden metrin askelin suoraan kotiimme.
– Viiden metrin askelin? Eihän maailman parhaat urheilijatkaan jaksa kuin kolme näin pitkää loikkaa peräkkäin!
– Niillä ei olekaan Idi Aminia vauhdittajanaan, totesi aiemminkin matkojen arvioinnissa menestynyt vaimoni.
– Mitäs vastapuoli?
– En todellakaan jäänyt arvioimaan sen suhtautumista, mutta se, että pennut jäivät syömättä, osoittaa että siltä meni ainakin ruokahalu.
Olisi kiva tietää, millainen tarina hetteikön varaanien keskuudessa kiertääkään talohirmustamme.
YLLÄTTÄVÄT RAUHANJUHLAT
Lauantaina Ananda kertoi yllättäen, että Gallen takana Karapitin sairaalan vieressä olevalla temppelillä on sunnuntai aamuna suuri tilaisuus Sri Lankan itsenäisyyspäivän kunniaksi. Ja meidät Premasiri oli kutsunut kunniavieraiksi. Olen täällä ollessani ollut hereillä sunnuntaiaamuisin varmasti enemmän kuin koko muun elämäni aikana yhteensä. (soittajathan elää jatkuvassa jet-laagissa)
Paikan päällä ilmeni, että Premasiri oli järjestänyt tilaisuuden myös oman rauhanyhdistyksensä 10-vuotisen toiminnan kunniaksi. Rauhanyhdistyksen? Olin todella hyvilläni. Mieshän yllättää koko ajan positiivisesti. Yhdistyksen logossa oli kyyneleen muotoinen saari sekä sen takana saman mallinen veripisara sekä rauhankyyhkyn kuva.
Ministeri Premasirin
rauhanyhdistyksen juliste
Isossa hallissa oli vieri vieressä parikymmentä sänkyä sairaanhoitajineen. Jonossa odotteli toistasataa vapaaehtoista verenluovuttajaa. Ihmisten kanssa keskustellessa kävi ilmi, että Premasiri on tunnettu nimenomaan vahvana rauhanaktivistina.
Rauhanyhdistyksen verenluovutustilaisuus
Se, että kommunistinen, ainakin tähän asti kovia otteita sotatoimissa käyttänyt Presidentti otti hänet hallitukseensa, selittyy mm sillä, että Premasiri on koko saaren väkirikkaan eteläosan alueen vahva, kansan keskuudessa hyvin suosittu mies.
Hänen ottamisellaan hallitukseen Presidentti uskoo saavansa enemmän taustaa päätöksilleen. Ratkaisevaa on nyt se, miten paljon Premasiri rauhanaatettaan pystyy hallitukseen viemään. Mutta vaikutusmahdollisuus hallituksen sisällä on parempi kuin oppositiossa räksyttäminen. Tätä taustaa vasten ymmärrän hänen ”Donnerilaisuutensa”.
Tilaisuudessa jaettiin vammaispolkupyörä, silmälaseja, hammashoitotuotteita ja valistusta, mitattiin verenpainetta jne.
11 SANAN PUHE KESTI 15 MINUUTTIA
Ja sitten meidän osuutemme jälleen. 50 koululaukkua välineineen ja koulukenkineen. Pidettiin vain 2 puhetta. Tai oikeammin 2.1 puhetta. Ministeri puhui ensiksi ja antoi yllättäen minulle mikrofonin. Kielitaidon puutteellisuuden vuoksi pidin vain 15 min puheen. Se sisälsi 11 sanaa.
Loppu oli eräänlainen kaksintaistelu mikrofonin kanssa. Välillä se oli liian korkealla, välillä matalalla, välillä se hyökkäsi kimppuuni kuin kobra. Käytin sitä partakoneena jne. Käykää katsomassa 7-seinähullun 40v -juhlashowta. Ohjelma tehtiin jo ennen englantilaiskoomikon, mister Beanin syntymää, joten turha syyttää plagioinnista. Kumpaakaan.
Yleisö, joka oli tottunut tuntikausia kestäviin asiapitoisiin puheisiin, oli erinomaisen vastaanottavainen. Tilannekomiikka toimii parhaiten juuri tällaisissa tilanteissa. Eikä niitä voi jälkeenpäin kuvailla. Hauskaa oli. Meillä molemmilla. Ministerin sihteeri sano, että hari show. (hari on hyvä)
Hieman aristelin ohjelmanumeron jälkeen sitä, miten tämä sopi arvokkaaseen tilaisuuteen hienojen ihmisten läsnä ollessa. Sen näkee seuraavan tilaisuuden puhujalistasta. Parhaimmassa tapauksessa minun ei tarvitse enää puhua näissä
tilaisuuksissa, joita on vielä jäljellä kymmenkunta, ympäri eteläistä saarta.
Toivolan koulutyttöjä uniformuissaan
uusine kenkineen
HALJENNUT HAMMAS
Loppuaika menikin lasten piirittämänä. Piti ottaa käyttöön koko reperuaari..
Pari viikkoa sitten sattui vastaavassa tilaisuudessa paha vahinko: Lapsia viihdyttäessäni tapanani on ollut vääntää nenääni ja samalla kirskutella hampaillani tiedän…tyhmää). Näyttää ja kuulostaa ihan siltä kuin nenä narisisi . Tehokasta ja menee perille.
Tässä tilaisuudessa ainoa ulkopuolinen hampaani (olen saanut äidiltä ja isältä loistavan kaluston), alaposkihammas halkesi pystysuunnassa kuin iso mänty salaman iskusta. Kolmannes hampaasta irtosi heti ja loput pikku palasina viikon aikana. Tiedättehän kun ei saa kieltään pysymään kurissa. Nyt ikenessä törröttää ryhmä pieniä teräviä hampaanpaloja kuin Jura-vuoristossa. Odottelen kauhulla, koska alkaa ikenessä tulehdus.
Edellisestä oppineena piti siis keksiä lapsille uusia juttuja kun hammasten kiristystemppua ei enää voinut esittää. En viitsi omia hampaitani moisten marakatintemppujen esittämiseen uhrata.
On rehellisyyden nimissä todettava, että kun ihmiset hymyilee jo valmiiksi, suun saaminen nauruun ei tällä ulkomuodolla ja kielitaidolla ole vaikeaa. Ajattelevat varmaan, että ”koomikko tietämättään”.
INVAPYÖRIÄ
Olin unohtaa: Tilasin Gallelaiselta pajalta kädellä veivattavia liikuntarajoitteisille tarkoitettuja pyörätuoleja. Saamme ne kevääksi. Osan niistä katamme Lotus Hill -kummimaksuilla. Osan keräämme vapaaehtoisilta yrityksiltä, yhteisöiltä, työporukoilta jne. Koko komistuksen hinta on vain 125€. Vastaavanlainen Suomessa maksanee 20-30 -kertaisesti. Ja nämäkin rahat menevät paikallisille tekijöille. Apu menee taas perille 100%:sesti.
TANSSIT ILOLASSA
Paluumatkalla ostimme keksejä ja makeisia. Poikkesimme Ilolan vammaiskotiin sopimaan ensi tiistain siivoustalkoiden yksityiskohdista.
Niinhän siinä taas kävi, että ostamamme TV laitettiin täysillä päälle ja musiikin tahtiin käynnistyivät iloiset tanssit. Ostimme mukaan potilaiden kutomia tuotteita. En edes ymmärtänyt, mitä ne olivat. Mutta kauniin värisiä. Ja myyjät onnellisia.
Kotona meitä odotti muutama ”unohdettu” kyläläinen toiveidensa kanssa. Onkkeli oli taas löysäillyt. Tommy Taberman kirjoitti runossaan jotain tähän suuntaan: ”Sinun on pystyttävä olemaan tarvittaessa kova, menettämättä kuitenkaan pehmeyttäsi. Siinä on yhdelle elämälle haastetta.”
VELJEKSET TURVAKOTIIN
Hirmuliskoseikkailujen uuvuttamana päätimme ottaa Kaisan poikineen turvaan pihallemme. Portinpieleen varjoisaan paikkaan vesiletkun viereen nostimme ruoka- ja vesikupit. Kuuden yksilön koiratarha alkoi muotoutua. Onneksi Ananda ei ollut paikalla. Jussi hyppäsi saman tien kördipilkkumiin (vesipuhvelijogurttia) ja Kekellä sekä Vekalla oli aika työ nuolla se puhtaaksi. Ajattelimme, että Kaisa saa edes yhden yön nukkua rauhassa. Ja siinä samalla mekin. Turha toivo.
Seuraavana aamuna viiden aikaan oli sellainen meteli, ettei pahemmasta väliä. Kaisa, Tarja ja Bullad tappeli täysillä reviiristään ja pennut ulisivat surkeana joukossa. Lähellä olevat villit viidakkokoiratkin aloittivat ulvonnan ja pian meteliin yhtyivät koko kylän koirat. Onneksi Ananda ei ollut paikalla. Kylä heräsi tehokkaasti. Oli sellainen meteli, että lähellä oleva apinapopulaatiokin hiljeni pitkäksi toviksi.
Onkkeli hoiti takaisin siirron pikaisesti ja jatkoimme untamme. Näin jatkounta, että pennut olivat pukeutuneet hameisiin ja tanssivat ripaskaa sulkusillalla. Minä säestin vuotavalla Laitilan Untamalan kansakoulun urkuharmoonilla. Vuotavista palkeista tuli suurempi ääni kuin pilleistä. Olinhan aikanani Rauman Seminaarin musiikkiluokan paras polkija.
Mitähän sellainenkin uni tarkoittaa? Pitäisköhän se harmooni korjata?
AIUYWERA KUKKII
Harvinaisen aiuyweran
harvinainen kukinta
Ananda on istuttanut kauniiseen puutarhaamme myös lääkkeenäkin tunnettuja aiuywera kasveja. (loistava lääke auringonpoltamaan ihoon, ihotulehduksiin yms.) Merkittävää on se, että monista aiuywera kasvityypeistä pihallamme on sellainen, joka kukkii tosi harvoin. Ehkä yksi tuhannesta.
Tässä myös muutama muu kuva kauniista
kukkasista talvimielenne piristykseksi.
KÄNNYT KIERTOON
Saunalahden GSM-osasto oli toimittanut ison kassillisen vähän käytettyjä kännyköitä huollettuna akkuineen ja latureineen. Muutaman kappaleen erissä ystävämme toivat niitä meille. Kiitos Jouni Hirnin porukalle hienosta avustuksesta. Jako on nyt meneillään. Hieman vaikeahko juttu. Oikein vähävaraisille sellaista ei kannata antaa, koska vähät varat menevät puheluihin. Tästä on ympäristössämmekin lukuisia esimerkkejä.
Löytyihän niitä hyviä kohteita. Munkkien hyväntekeväisyysjärjestö tarvitsee asioiden sujuvaan hoitoon yhteydenpitoa. Toivolaan palkkaamillemme opettajille annoimme hyvästä työstä palkkioksi kännykän. Yhdellä kännykällä saimme junaturman orvoille siskoille työpaikan tehtaasta. Terveydenhoitohuoneeseen sijoitimme yhden kiinteästi ja ehkä paras kohde löytyi Ilolan vammaiskodista, jonka johtajatar voi nyt tilata tuk-tukin kylältä kiireisissä sairaalatapauksissa ym.
Onkkeli sai yhden puhelimen turvakseen vahtiessaan hankkeemme toimistohuonetta ja välineitä. Monelle syrjäisen kylän kyläpäällikölle kännykkä on myös tärkeä turvaväline esim. sairaustapausten kohdatessa.
Vaikka paikallispuhelumaksu on rupian minuutti (alle sentin/min), paikalliset osaavat tiivistetyn puhumisen taidon. Dalai Laamakin sanoi 10 kohdan ohjeessaan, että jouten puhuminen on turhaa.
SISÄPIIRIN TIETOJA
Kuulin sisäpiiritietoja Colombon hallituslähteistä. Itsenäisyyspäivän paraati oli sunnuntaina kuulemma loisteliain vuosiin. Oppositiopuolueet arvostelevat tiukasti Presidenttiä yksinvaltiudesta. Tamilien pitkään kestänyt hiljaisuus (ei lausuntoja sodasta vähään aikaan) huolestuttaa ihmisiä. Tyyntäkö myrskyn edellä?
Hallituksen otteet tamileita kohtaan kovenevat, avustuksia lopetetaan jne. Tv-kampanjat houkuttelevat nuoria (jopa yliopistoista) sotarintamalle. Lapsiakin viedään sinne.
Miksi ihminen ei opi historian totuuksista? Tämän sodan voittaja on se, joka ymmärtää rauhan merkityksen. Tulevaisuus kuitenkin sovitaan neuvottelupöydässä. Jollei mielettömyys lopu, kaikki kärsivät. Järjettömintä on se, että kummallakin puolella suuri enemmistö haluaa rauhaa. Tavallinen nk. hiljainen enemmistö tamileistakin haluaa rauhaa. Pienet, radikaalit ääriainekset kuitenkin vetävät kansaa kuin pässiä narusta.
Saisipa entinen oululainen kansakoulunopettaja Kosovon nyt pian kuntoon. Täällä olisi hommia. Voisin vanhaa kollegaani vähän avittaa.
TILAA CUUBAN TV
Saimme intialaisen satelliittiTV:n, josta näkyy 300 kanavaa. Kaikki aasialaisia. Paitsi kaksi. Cuuban Tv. Ja Venäjän Tv. Jos Teillä on siellä kotonanne mahdollisuus, hankkikaa Cuuban tv. Mieletön musiikkitarjonta. Aivan uskomaton. En raski enää nukkua kun kuuntelen kerrankin yltäkylläisesti sellaista musiikkia, jossa on rytmi ja sävel. Sitä tulee tuutin täydeltä.
Välillä Castron puheita. Väliäkö sillä. Täytyyhän katsojan välillä nukahtaakin.
ILOLAN POTILAITTEN TERAPIAHOITO
Keskiviikkona ”Juuriharjaprojekti” toteutettiin 40 vammaisnaisen kodissa. Rakentamamme vessat, suihkut ja kylpyammeet tarvitsevat kunnon huoltoa ja desinfiointia. Marja oli koonnut viiden naisen iskuryhmän ja sananmukaisesti paska sai kyytiä. Oli hienoa, että 2 potilaista – rajoitteisesti kylläkin – osallistuivat puhdistustoimenpiteisiin ja saivat taatusti asiantuntevaa konsultointia.
Kun iltapäivällä vein mopollani talkoolaisille termoskannussa kahvia, oli työt jo hoidettu ja menossa oli terapiatunnit. Sanon tahallani – hiukan kiusallani – näin. Me kun emme ole kirjanoppineita erityiskoulutettuja vammaisterapeutteja.
Seurasin sivusta naistemme menossa olevaa laulu- ja leikkituntia. Voi sitä iloa ja riemua. Hymyä ja naurua. Piirissä sekaisin ladymme ja potilaat moninaisine rajoitteineen aikaansaavat sellaisen meiningin, että raplinkit rapisi vanhan talon
seinillä.
Eikä sitä saatu poikki. Ei sitten millään. Kävimme Marjan kanssa pikaisesti puutarhassa kahdestaan katsomassa pihakatoksen lattialautojen toukan syömiä jäänteitä, jotka seuraavaksi uusimme.
Ihan hetki kahdestaan. Marja säteili onnesta: ”Voi että on hyvä mieli, tällainen työ antaa minulle uskomattoman paljon voimia”. ”Tuttu tunne”, totesin.
TERAPIAA PARHAASTA PÄÄSTÄ
Kaksi saksalaisnaista oli käynyt Ilolassa ja halusi jotenkin auttaa asukkaita. Löytyi loistava tapa. Rouvat maksoivat ison bussin kahdeksi päiväksi, hotelliyöpymisen ja ruokailut. Ensin Candyyn, vanhaan pääkaupunkiin vuoristoon (maailman kaunein kaupunki). Sieltä yöpymisen jälkeen Colomboon, kiertoajelua siellä ja sitten kotiin Baddegamaan.
Arvaa kuinka moni heistä on aiemmin käynyt oman kylän ulkopuolella! Ostin heille huokean kameran ja 100 kuvan filmit. Siinä sitä terapiaa…
Illaksi oli lämmitetty talkoolaisille kanelipuusavusauna lupaukseni mukaan. Pääsimme Anandan kanssa itsekin jälkilämpöön kun naiset – suomalaiseen tapaan – olivat pahimman kituisuuden löylynneet.
VINKKI LAUKUNTEKIJÖILLE
Kaikille maailman laukuntekijöille rahanarvoinen vinkki: Neulokaa naisten laukun sisäpuolelle erityisen helposti käsikopelolla heti löytyvä oma tasku puhelinta varten. Jatkojalostuksena toinen samanlainen tasku silmälaseille. Ja kolmas kukkarolle. Vetoketjuin varustettuna.
Ei minulla mitään erityistä syytä ole moiseen ideaan. Ihan muuten vaan tuli mieleen.
KOTOMAAN UUTISET
Joskus jouten ollen kuuntelen satelliitin kautta tulevia Suomen uutisia kun on hyvät yhteydet (maailmankappaleet oikeassa asennossa).
Nukkumaan mennessä Marja kyselee Suomen kuulumisia. ”Ei mitään merkillistä, samaa entistä takkuamista”. Ei meidän tarvitse aiheesta enempää keskustella yli 30v yhdessäolon jälkeen.
Sen vaan sanon, että on ne Suomen uutistoimittajat taitavia tunnelmoimaan, kun ne ääni väristen kertoo kuinka hyväntekeväisyysliiton päällikkö pukkasi alaisensa rinnuksiin kuin paraskin jalkapalloilija. Oli viikon uutinen ja taisi olla kuukaudenkin. Täällä fyysisetkin uutiset on toisentasoisia:
MENTAALIHÄIRIÖINEN NAAPURI
VIIDAKKOVEITSELLÄ PÄÄLLE
Mentaalihäiriöinen naapuri hetteiköstä kävi Anandan kimppuun viidakkoveitsellä (Ananda pääsi pakoon) ja sen jälkeen Ananda katkaisi heiltä sähkön, jota he luvatta ovat ottaneet meiltä. Naapuri meni saman tien poliisilaitokselle kertomaan tekosistaan. Poliisi torui, ettei niin saa tehdä. Tuhma mies.
Nyt naapuri huutelee yökausia hävyttömyyksiä aidan takaa, kun ei saa TV:hen virtaa. Ananda ei kehtaa kääntää niitä kohteliaisuuksia. Sama sekopää, jonka perheelle olemme vuosikausia yrittäneet rakentaa uutta kotia. Tonttikin olisi valmiina, mutta herra haluaa jokaiselle lapselleen oman kerroksen – eli 3-kerroksisen talon!!
He ovat asuneet miehen äidin talossa jo pitkään, mutta palasivat nyt ”kesämökilleen”, kun kuulivat meidän tulleen. Vaimokin jäi pois töistä ja huutelee aamusta lähtien (kun mies on lopettanut raivoamisensa): Helou, hellou – ainakin 200 kertaa päivässä. Edellyttävät, että huolehdimme heistä. Onneksi meillä on Ananda, joka saa järkeä päähämme. Menossa on kyttäysvaihe puolin ja toisin. Saavat hoitaa myös Idi Aminin ja koko sen suvun. Kaisan pienokaisia käy sääli. Samalla koiratarhan hoito siirtyi heille. Ronttukset olivat jättäneet Kaisan pentuineen oman onnensa nojaan. Käymme välillä portinraosta salaa ruokkimassa pentuja.
TYYNTÄKÖ MYRSKYN EDELLÄ?
Marja kävi pääkaupungissa. Tuntui kuulema siltä, että koko kaupunki oli täynnä sotilaita ja poliiseja. Normaalit kulkureitit oli tukittu ja esikoululaisten koulureputkin tutkittiin kadulla. Pressa uhoaa telkkarissa ja tamilit ovat hiljaa. Muutama pommi silloin tällöin, mutta propagandakeskusteluun eivät ole osallistuneet. Tästä ei hyvää seuraa.
PASKAOJAT RAPPUSTEN EDESSÄ
Kävimme katsomassa Vaasanan (taiteilijatyttö, joka voitti tsunamin jälkeen piirustuskilpailumme) uutta kotia, jonka itävaltalaiset olivat rakentaneet. 2-3 -kerroksisia taloja vieri vieressä ilman kunnon piha-aluetta. Kuten niin monella täällä, työ oli jäänyt kesken. Näissä 400 asunnossa oli jätevesijärjestelmä vain jäänyt rakentamatta kunnolla. Ovien edustalla kulkee nyt avo-oja, jossa paskat lilluu.
Taiteilijatyttö Vaasana,
veli ja isoäiti
Keskeneräinen projekti tuoksuu
Pitkäjänteinen ja vastuullinen työ, jota mm. Suomen Punainen risti noudattaa, on täällä monelta jäänyt toteuttamatta. Lupauksia, suurta innostusta ja sitten lopahdus. Yritämme ottaa mallia, että oppisimme muiden virheistä. Siksi pyydämme kummeiltamme ymmärtämystä, ettemme hetkessä saa kaikkea tehtyä kuntoon.
Kyllä tämä tästä kun suhtaudutaan ja toimitaan positiivisella mielellä.
OMPELUKONEULOJEN STANDARDISOINTI
ON JÄÄNYT KESKEN
Kun Marja lähti toista kertaa Galleen ostamaan Toivolaan ompelukoneneuloja, esitin siitä ihmetykseni. Opettaja antoi yhden neulan malliksi ensin ja Marja kävi ostamassa ne. Sitten opettaja näytti toisen merkkisen koneen neulaa ja sanoi, että tällaisia myös. Lopun arvaattekin.
Marjalla on tapana joskus kirota oikein voimallisesti: ”Tottavie!!! ” Ja sai vastaanottaa helluisen hymyn käsityöopettajattarelta. Ihan joskus nää on toivottomia.
(Tuusan Ahtin kovin voimasana oli aikanaan: ”Kerrrtakaikkiaaaan… ”) Sopii muuten tähän buddhalaiseen kulttuuriin oikein hyvin.
YLI VUODEN TYÖ PALKITTIIN
SAAMME AUTTAA VIRALLISESTI
Viime sunnuntain neuvottelu Premasirin kanssa sai vihdoin liikettä rekisteröintiin. Loppuviilaus vielä viralliseen nimeen. Torstai-iltana Ananda tuli kertomaan, että huomenna klo 5 on lähtö Colomboon ministeriöön.
Onneksi sain Colombon tukemme ja turvamme Pirjon mukaan. Rekisteröintiviranomainen ei katsonut edes passiani (oli onneksi käynyt meillä saunassa) teki muutaman tiukan kysymyksen muodon vuoksi. Veti nimen alle ja leiman päälle. ”God?” hän sanoi minulle. ”Nou god – very god”, vastasin runsaalla kielitaidollani.
Sydän sykki onnesta niin, että meinasi tulla ulos kolostaan. Teki mieli huutaa suureen ääneen, että ”JES!”
Maassa on vain toistakymmentä laillamme rekisteröityä hyväntekeväisyysjärjestöä. Normaalisti rekisteröinti voi kestää vuosia. Rekisteröinnin merkitys on täällä toimiessa aivan ratkaisevaa. Selvitämme paraillaan esim. tänne tuotavien avustustarvikkeiden vero- ja tullivapautta, residenssiä viisumin saamista jne.
Rekisteröinti on nyt ”kiveen kirjoitettuna”
LOTUS HILL – Hope for Sri Lanka Association
Rek numero FL 11316
Annettu Colombossa 9.2.2007
Ministry of Social Welfare Sri Lanka
Kiitoksia hankkeeseen osallistujille. Onnea kaikille Lotus Hill kummeille. Me kaikki olemme nyt ”hovikelpoisia” auttamaan.
Tapahtui kaikkea muutakin arkista, mutta tämän paperin eteen tehdyn työn täyttymys vie nyt jalatkin alta.
Menen pariksi, kolmeksi vuorokaudeksi pitkälleni huilaamaan. Mutta ennen sitä teen makkarakastikkeen Maakansan perheen (toivat meille 2 kassillista silmälaseja ja 2 kassillista pehmoleluja ) tuomasta väriltä mainitsemattomasta lenkistä paaaaksuilla siivuilla. Ainakin 2 sentin paksuisista.
Väsähdin kuitenkin niin totaalisesti, että nautin leikkaamani makkarasiivut brutaalisti RAAKANA. Päälle rutistin kädet väristen Aura-sinappituubin loppuhelmet. Silmät meni niin viiruille, että nukahtamiseen ei tarvinnut enää suurempia fyysisiä voimankoitoksia.
Elämästä voi nauttia, kun sen oikein oivaltaa.
Rekisteröintipaperit vierellään,
makkaraa hampaankoloissaan nukahtaneena
Viidakkojärven rannalla 11.2.2007
Pentti-Oskari
PS. Lotus Hill -hankkeelle ollaan perustamassa asiantuntijaryhmää. Haemme lääkäriä, sairaanhoitajaa, psykologia ja fysioterapeuttia. Kyseessä on vapaaehtoistoimi. Ryhmän tarkoituksena on ensisijaisesti Suomesta käsin olla antamassa ohjeita, neuvoja, valvontaa yms. vammaistyömme suorittamiseen Sri Lankassa. Vammaisten kaiken muotoinen kuntoutus. Mahdollisuus vierailla joskus paikan päällä tutustuen olosuhteisiin ja toimintaamme on tietenkin eduksi, mutta ei välttämättömyys. Yhteydenpito tapahtuu pääasiassa sähköpostitse. Yhteispalavereja pidettäneen 1-3 vuodessa.
Yhteydenotot