11.12.2014 Terveiset taas Ceylonin saarelta

11,12,2014 Pentti-Oskari Kangas

Sri Lanka 11.12.2014
Terveiset taas Ceylonin saarelta

Sain tänään alla olevan kirjeen talvikotiimme, Sri Lankaan.

”Hei. Lahjoitamme työpaikkamme HKL raitioliikenteen Hakaniemen kahvikassasta Lotus Hill hankkeelle näin joulun alla 1500€. Haluaisimme jatkaa ensi vuonna kuukausilahjoituksia n. 30-50€/kk. Onko meillä mahdollista saada oma kummilapsi? Kahvikassaporukkamme on suuri n. 150 henkilöä ja olisi mukava saada muutama kerta vuodessa kuulumisia mahdolliselta kummilapselta.
Ystävällisin terveisin: Leena Ahonen”.

Vastaukseni heille:

Parahin HKL:n Hakaniemen kahvikassan väki!
Tulimme entispäivänä tänne kyyneleen muotoiselle hymyjen saarelle. Tuskin olemme saaneet nukuttua aikaeromme ja matkaväsymyksemme viidakkomme siimekseen, kun iloksemme tupsahti viesti suloisesta Suomestamme. Paremmin ei työrupeamamme täällä olisi voinut alkaa. Merkillisesti tämä onnenkantamoinen seurasi meitä tänne. On vaikea kuvata sitä tuntemusta, jonka koimme viestinne luettuamme. Halusitte lahjoittaa Lotus Hill ry:n hankkeelle 1500 euroa. Vaaauuu!


Kavereita ei jätetä

Nyt kun juotiin aamukahveet ja kuunneltiin viidakon ääniä hetken, sydänrytmikin tokeentui sen verran, että uskaltauduin läppärin ääreen. Kertomanne mukaan haluaisitte maksaa jatkossa hankkeelle 35-50 euroa/kk. Ja että voisimmeko hankkia teille kummilapsen. jonka kuulumisia muutaman kerran vuodessa mielellänne ottaisitte vastaan. Kyllähän sekin onnistuu. Näiden 20 vuoden aikana – varsinkin tsunamin jälkeen – hankimme itsellemme ja ystävillemme lukusia kummilapsia, joiden määrä on enää vähäinen lasten lopettaessa koulunsa. Muutama vammainen lapsi vielä saa avustusta. Kaveria ei jätetä. Niinhän isämme ja isoisämme ovat päättäneet jo aikoja sitten.

Näiden vuosien kokemusten perusteella olemme keskittyneet auttamisessamme yhteisöllisyyteen. Jos avustamme jossain kylässä tai koulussa vain yhtä lasta, eriytyy hän helposti kavereistaan. Eräs ystävämme halusi ostaa naapurimme pojalle polkupyörän. Estelyistä huolimatta hän osti. Tuloksena se, että naapurin poika ajaa vain pientä rinkiä kotihetteikön edustalla. Kouluun hän ei voi/uskalla viedä polkupyörää. Tämän vuoksi olemme siirtyneet mainitsemaani yhteisöjen auttamiseen. Viisi vuotta sitten rakensimme saaren ensimmäisen vammaisten koulutuskeskuksen. 1200 neliön upean kompleksin kukkulan laelle. Käynnistimme sen ja kolmen vuoden startin jälkeen luovutimme paikallisille. Olemme avustaneet jo 10 vuotta lasten vastaanottokeskusta, joka aikanaan oli kuvainnollisesti sanoen lasten kaatopaikka. Olemme jakaneet noin 20.000 koulukenkäparia köyhille lapsille, jotta nämä voisivat aloittaa koulunkäynnin jne. Lista on pitkä.

 

Unohdettujen laaksoon
koulu ja lääkäripalvelut

Tsunamin jälkeen löysimme nimeämämme UNOHDETTUJEN LAAKSON, syrjässä kaikesta. Se on paikallisen Robin Hoodin hankkima alue, josta luovutettiin ilmaiseksi tontit tsunamin tosikärsijöille, heille, jotka muut ovat unohtaneet. He ovat pääasiassa rantojen jäljelle jääneitä kalastajaperheitä, joilla ei ollut virallista asuntoa ei kenenkään maalla, joten he eivät saaneet valtiolta eivätkä avustusjärjestöiltä mitään korvauksia. Laaksoon he rakensivat savesta yms. pienet kotinsa. Vettä haettiin läheisten myrkytettyjen riisipeltojen ojista.

Me siirryimme auttamaan myös heitä ja nyt viime vuosina olemme keskittyneet pitkälti heidän elinolojensa parantamiseen. Rakensimme kaivoja, pyykinpesupaikkoja ja terveyskeskuksen. Palkkasimme laakson lapsille lääkärin ja ostamme lääkkeet. Vuosi sitten Joulun alla, aivan niin kuin nytkin, saimme kirjeen eräältä yritykseltä. Finlandia Group Oyj:ltä. He halusivat lahjoittaa vuotuisen asiakkailleen tarkoitetun joulurahan hankkeellemme sillä toiveella, että se käytetään lasten kouluttamiseen. Uskomatonta, mutta totta. 7 viikon kuluttua vietettiin Unohdettujen Laakson ensimmäisen koulun avajaisia. Palkkasimme kaksi opettajaa ja sitouduimme hankkimaan heille tarvittavat kouluvälineet. Laakson äidit saavat opetusta lastensa hygieenisyyteen ja vuosittain jaamme lapsille koulukenkiä ym. tarvikkeita. Eikä tässä vielä kaikki. Viime talvena aloitimme myös – ei minkään itsestäänselvyyden Sri Lankassa – KOULURUOKAILUN koulumme pienille oppilaille. Se motivoi heitä koulunkäyntiin ja mahdollistaa terveen elämän ja oppimistuloksetkin paranevat ratkaisevasti.

Kuvakooste Unohdettujen laakson
onnellisista koululaisista

 

Yhdellä kertaa 27 kummilasta

Olemme nyt hankkimassa tälle koululle ja sen 27:lle lapselle (3-6 -vuotiaita) kummeja Suomesta. Siis tälle kummiyhteisölle. Sillä turvattaisiin lasten koulunkäynti ja heidän, sekä heidän perheidensä hyvinvointi mahdollisimman pitkälle. Tarkoituksemme oli löytää nimenomaan erilaisia työporukoita, mutta myös yrityksiä ja yksityisiä. Kuukausimaksut olisivat jokaisen omassa harkinnassa ja mahdollisuuksissa. Yhdessä opettajien kanssa (englanti sujuu) he raportoisivat muutaman kerran vuodessa elämäänsä, lähettäisivät valokuvia jne. Tämän avustusretken aikana kuvaan jokaisen lapsen ja myös opettajat ja lääkärin ja ”koulukeittiön” väen ja toimitan ne tuleville yhteisökummeille. Yhdysmiehemme täällä vierailee laaksossa säännöllisesti, joten myös häneltä saamme raporttia iloista ja suruista. Täällä uutiset ovat monesti iloisia, koska tyytyväisyyden kynnys on uskomattoman matala. Ja kiitoksia tulee hymyn muodossa.

Kysynkin nyt, olisiko tämä kummikohde ryhmällenne kelpoisa? Myönteinen vastauksenne aikaansaa halumme vastaanottaa ryhmänne s-postiosoitteet, jolloin raportit ym. tiedot saapuvat jokaiselle kotikammariin.

Emme voi muuttaa koko maailmaa,
mutta voimme muuttaa yhden ihmisen koko maailman

Kuten edellä kerroin, suuri halumme on saada tämän laakson asukkaille, ensisijaisesti lapsille, mahdollisuus parempaan elämään. Siksi kummeja tarvitaan useita. Laaksossa asuu noin 1500 ihmistä, joista suurin osa lapsia. Uusia kaivoja, toiletteja ym. hygieniaan kuuluvia tarpeita on riittämiin. Suuren kummijoukon kanssa saanemme aikaan keskitetysti enemmän.

Korruptioitunut on tämäkin maa. Mutta tähän asti olemme onnistuneet ylittämään nämä kuopat yksinkertaisilla toimillamme. Maksamme palkat suoraan pankkiin opettajille ja lääkärille. Maksamme suoraan myös kaivontekijöille ja tavarat ostamme itse tukkukaupoista ja annamme ne suoraan lapsille. Kun järjestämme paikalle kenkätehtaan kuormurin ja luovutamme jokaiselle lapselle kenkäparin, ensin kokeiltuamme niiden sopivan koon, niin ne kengät eivät päädy ”pahoille pojille”. Kas kun eivät taatusti mahdu heidän jalkoihinsa. Haluaisinpa nähdä ison miehen tepastelevan pikkulapsen valkoisissa koulukengissä viidakkopolulla tai kylän raitilla. Onhan se tietenkin mahdollista, mutta ei oletettavaa.

Summa summarum:

Pyysitte kummilasta. Sopisiko 27 kappaletta? Ja muutama opettaja lisäksi?

Luvallanne lähetän tämän viestin myös muille yhteisökummin halukkaille. Te olette tuomassa Unohdettujen laakson elämänolojen parantamiseen upean pesämunan. Onnistuuhan? Ei tiedä, vaikka jälleen joku firmakin siirtäisi perinteiset konjakkipulloihin tarkoitetut rahat näille lapsille. Olisihan tämä upea juttu.

Sydän pamppaillen odottelemme vastaustanne.

Kun muistaa, että me emme voi muuttaa koko maailmaa, mutta voimme muuttaa yhden ihmisen koko maailman, Joulun sanoma on mennyt perille.

Ystävällisesti
Lämpimin terveisin
(34 astetta, plussaa )

LOTUS HILL ry:n puolesta:

Marja ja Pentti-Oskari Kangas
avustushankkeen kenttätyöntekijät
vuodesta 1995 ja työ jatkuu elämän ehtoopäiviin asti.

Suorat linkit
Kummilomake
Oskarin päiväkirjat
Ystävyyden rannenauha
Onnellisen miehen tarinat

Hankkeeseen mukaan pääsee täyttämällä tukijäsenkaavake yllä olevasta kummilomakelinkistä.

PS.PS.

Tätä kirjoittaessani sain viestin, että Seniorimatkat & Kontiki Tours Suomesta ovat lahjoittaneet vuotuisen Joulun ja Uudenvuoden tervehdykseen varatun 1000 € summan hankkeellemme. Yrityksen tj. kävi viime viikolla tutustumiskäynnillään saaren matkailukohteisiin myös Unohdettujen Laaksossa. Siitä hankkeelle toinen pesämuna. Eilen vaimoni ystävätär kertoi jatkossa lähettävänsä 10 € kuukaudessa Laakson lapsille.

Huh heijaa. En turhaan myönnä olevani ONNELLINEN MIES.