12.01.2012 Ei köyhiä kyykkyyn, vaan kouluun

12,1,2012 Pentti-Oskari Kangas

Sri Lanka 12.01.2012

EI KÖYHIÄ KYYKKYYN, VAAN KOULUUN

Vuosi vuodelta osuuttaan avustustyössämme kasvattaa köyhien lasten koulukynnyksen ylittäminen. Sielläkin lähdemme ruohonjuuritasolta. Niin alhaalta kuin vain voi, jalkapohjamudasta. Kengistä. Vaikka koulunkäynti on jokaisen oikeus tässä maassa  (huom! Vanha kansakoulunopettaja ei puhu velvollisuudesta eikä pakosta, vaan oikeudesta) kynnyksiä löytyy.  Jokaisen koululapsen pitää hankkia koulutarvikkeet; vihot, kynät, kumit ja kirjat. Ne maksavat keskimäärin 10-15 euroa per vuosi. Toinen kynnys on koulupuku, jonka moni äiti itse neuloo. Pojille siniset housut ja valkoinen paita. Suomen lipun värit. Tytöille kokovalkoinen asu. Valkoinen paita ja valkoinen hame. Kravatit kaikilla samanlaiset, jokaisella koululla erilaiset. Näitä firmat yleensä sponsoroivat. Kolmas kynnys on koulukengät. Pojilla mustat, tytöillä valkoiset. Se kynnys on monelle köyhälle ylitsepääsemätön. Kengät maksavat noin 1000 rupiaa eli 7 euroa. Se on kertamaksuna monelle liian suuri. Aloitimme koulukenkien ja tarvikkeiden jaon jo muutama vuosi sitten ja jatkamme. 15 vuoden kokemuksella se on osoittautunut hyvin toimivaksi, tehokkaaksi ja merkitykselliseksi toimeksi. Mikä parasta, ”pahojen poikien sormet” ei yllä tähän työhön. Pyrimme aina noudattamaan toiminnassamme punaista lankaa. Ei rahaa, vaan tavaraa suoraan tarvitsijalle. Ei välikäsiä eikä edes omien lasten vanhempien välistävetoa.


Iloinen koulukenkien saaja

Olemme neuvotelleet saaren suurimman kenkätehtaan kanssa ”tukkumyyntisopimuksen”. Kauppaan kuuluu 20% alennus, kenkien tuonti kylään, kenkien sovitus ja tarvittaessa myöhemmin kokojen vaihto heidän myymälöissään. Kun annamme itse omin käsin pienelle lapselle kengät jalkaan, sen lahjan väärinkäyttö on aika vaikeaa – ainakaan aikuiset eivät niitä jalkaansa saa mahtumaan.

Tänä vuonna kenkäshow alkoi 1.1. Uudenvuodenpäivänä vammaiskeskuksessamme, jonne oli kutsuttu 200 ympäröivän kylän köyhää lasta. Menimme sinne kahdella autolla. Marja joukkoineen meni edellä ja minä erään toimittajan kanssa perässä. Kesken matkan Marja soitti hädissään, että nyt on kovat paikat. Vammaiskeskuksen johtaja on tullut hulluksi ja on kutsunut poliisit paikalle, kenkiä ei saa jakaa. Se on huonoa peeärrää keskuksellemme. Neuvoin Marjaa välttämään tiesulun sillä verukkeella, että menemme sinne vain normaalisti töihin. Onneksi viesti oli väärinkäsitys. Poliisit oli kutsuttu pitämään järjestystä, koska paikalle oli saapunut sovittua moninkertainen määrä ihmisiä. Kaaos oli ilmeinen.


Lotus Hill -vammaiskeskusta ympäröivän
kylän köyhät lapset koulukenkien haussa.


Kengät sovitettiin jokaiselle lapselle erikseen

Olimme viime talvena rakentaneet vahvan verkkoaidan poikien urheilu- ja liikunta-alueelle. Ajoimme kenkäauton sisälle ja poliisit asettautuivat portille. Vain kyläpäällikön etukäteen kirjaamat lapset pääsivät verkkoaidan sisään. Kaikki meni loppujen lopuksi hyvin. Suoraan sanoen kismitti niin turkasesti se, että jouduimme antamaan viidelle poliisille koulukengät. Onneksi ne olivat niin pientä koko, etteivät isukit voineet niitä väärinkäyttää.

Toimemme alkoi jo aamuvarhain. Puolelta päivin jatkoimme matkaa Unohdettujen laaksoon. Huh heijaa. Siellä vasta kalapaliikkia oli. Siitä ensi viikolla.


Vesipuhvelilauma tien tukkona


Luontosaaren auringonalasku


Lotus Hillin poikien aktiviteettia leikkikentällä.

VIERAITA JA TUTTUJA

Yksi osa työstämme täällä on käydä tänne tulleiden kummien, ystävien yms. kanssa näyttämässä avustuskohteitamme. Tänä vuonna heitä on tullut runsain mitoin. Matkatoimistojen valmismatkat ovat helpottaneet tänne tuloa. Se on hienoa. Mieluisasti palvelemme kiinnostuneita. On hankkeelle hyvä saada uusia ystäviä lisää.

Joulutarinan LAKMAL voi hyvin ja kulkee uusi kello taskussa näyttäen sitä ylpeänä vierailijoille. Ostin eilen vammaiskeskukselle oman painepesurin. Sillä riittää työtä. Volontäärimme Antti antaa ”tyypityksen” paikallisille ja teemme listan päivittäisistä ja viikoittaisista puhdistustöistä. Mainio väline. On oikein Made in Germany Kärcher ja maksoi alle sata euroa. Aidan teko keskuksen ympärille sujuu kelpoisasti ja puutarha alkaa olla istutettu. Ohessa istutettujen kasvien määrä.

JUHLAT


Valkosipuli on poikaa

Juhlittukin on. Poikamme Karioskari täytti 30 vuotta ja parhaat kaverit saapuivat paikalle. Kanelipuulla lämmitettiin savusauna ja tynnörin puolikkaasta rakennettiin mainio grilli, jossa poltettiin kanelipuuta.  Pari paikallista nuorta kokkia antoi meille uskomattoman makuelämyksen. Seuratkaa perjantaireseptiä, sieltä niitä tulee vähin erin. Seurasin poikien työtä kameran kera kuin haukka konsanaan. Vahtikoiramme tekivät seuraa minulle, ja turpa tuksahti vähän väliä. Sen voin kertoa, että 20 vieraalle valmistettuun ruokaan kurottiin 2 kiloa valkosipulia. Muun muassa.

Lämmintä talvea vaan sinne Pohjolaan.

Pentti-Oskari
Onnellinen mies