12.10.2007 Zandrata -rouvan uusi pyörätuoli
12,10,2007 Pentti-Oskari Kangas
Onnelan perheen Zandrata -rouvan uusi pyörätuoli
Zandrata -rouva on kolmissakymmenissä oleva aivohalvauspotilas. Hän on ollut useita vuosia ollut liikuntakyvyttömänä. Jalat kyllä liikkuvat, mutta vuosien ajan kuntouttamatta olleet jalat ovat menettäneet lihasvoimansa. Hänet olisi voinut ja vieläkin hänet voitaisiin kuntouttaa käveleväksi yhteiskunnan tasa-arvoiseksi jäseneksi. Nyt Katja, fysioterapeutti -voluntäärimme tekee ensin kaikkensa, jotta Sirilin ja Zandratan jalat saataisiin terveiksi paiseista ja miehen pahat säärihaavat parannetuiksi. Sitten vasta tulee kuntoutuksen vuoro, kun jalat ovat muuten terveet.
Lotus Hill -projekti rakensi heille kummivaroin talon, jossa kaikki on samassa tasossa ja muuten kulku on esteetöntä pyörätuolipotilaalle. Aiemmin talon vessa oli jyrkän rinteen alla, jonne ja josta Zandratan oli käsivoimin raahauduttava joka ikinen päivä. Syksyllä oli talon yksivuotisjuhlapäivä, eikä Onnelan väen onnea voinut olla havaitsematta kaikkinaisesta aineellisesta puutteesta huolimatta.
Naganden kylässä asuessani tein joka päivä aamulenkkini Onnelan talon ohitse. Jo kaukaa Zandrata huuteli iloisesti pyörätuolistaan minulle good morningit, ja viittoili minua käymään peremmälle. Olin siinä vaiheessa jo niin pahanhajuinen ja hikinen lenkistäni, etten olisi millään mennyt sisälle. Tämän tiesi myös Onnelan väki, mutta siitä huolimatta kutsu kuului joka ikinen aamu – welcome, tervetuloa peremmälle!
Eilen aamulla hänellä oli todellinen murhe. Hänen vanha pyörätuolinsa oli mennyt rikki. Ave ja Katja kävivät tarkistamassa tuolin kunnon. Sitä ei mitenkään kotikonstein voitu korjata. Apua piti saada alan ammattikorjaajilta. Hikkaduwasta ei löytynyt pyörään sopivia varaosia, joten muita asioitamme hoitaessamme Gallessa, kävisimme hakemassa pyörätuoliin sopivat varaosat.
Zandratan vanha pyörätuoli
Matkallamme Galleen törmäsimme naisten mielenosoitukseen. He olivat suivaantuneet hallituksen riittämättömiin toimiin tsunamissa vaurioituneen koulurakennuksen kunnostamiseksi. Suhteellisen hyvin säilynyttä koulurakennusta ei ole saatu korjatuksi ja otetuksi jälleen alueen koululaisten käyttöön monien vuosien taisteluista huolimatta. Nyt naisten mitta tuli täyteen ja he marssivat kadulle osoittamaan tyytymättömyyttään.
Sopivia osia ei löytynyt koko Gallesta, joten oli keksittävä jotakin muuta. Muistin, että Gallen linja-autoaseman lähellä myydään pyörätuoleja, joiden hinta ei ollut kovinkaan kallis noin 60 – 70 euroa. Päätimme lähteä katsomaan pyörätuolien hinta- ja laatusuhteen. Tarjolla oli vain yksi malli ja kiinteä hinta 9 200 Rs, kokonaista 62 €, jota en saanut tingityksi alaspäin vaikka kuinka yritin käyttää kaikki mahdolliset keinot hyväkseni. Hinta oli siinä ja pysyi. Ota tai jätä -periaatteesta oli nyt kysymys.
Minkäänlaista takuuta emme myöskään saaneet. Pyörätuoli on tuontitavaraa Taiwanista, joten ei takuuta, eikä välttämättä myöskään minkäänlaista huoltoa ole saatavilla. Pyörän keskiö tuntui olevan normaalin pyörän tapainen, joten en usko huollon suhteen olevan minkäänlaista ongelmaa. Toisaalta täällä takuu loppuu siinä vaiheessa, kun tavara kiikutetaan pois kaupasta, olkoon tuote sitten mikä hyvänsä.
Herrankukkaron kummitapaamisessa laitoimme hatun kummien pyynnöstä kiertämään. Saimme kokoon 505 €, joka summa päätettiin luovuttaa Onnelan väen auttamiseksi. Kiitos tästä lahjasta rakkaat kummimme. Pienistä puroista kasvaa täällä Sri Lankassa suuri virta. Nyt saimme olla viemässä iloa pienten ihmisten arkeen. Voitte vain kuvitella Zandratan onnea, kun hänen ei tarvinnut vääntää pyöriä hammasta purren, vaan kaikki sujuu kuin leikki. Lotus Hill -projekti oli saavuttanut jälleen kerran yhden tärkeän virstanpylvään – ihmisten onnellisiksi saattamisen.
Uuden pyörätuolin onnellinen omistaja Zandrata
miehensä Sirilin ja poikansa Tarindun kanssa
Onnelan pihalla.
Tahdon Onnelan väen ja voluntääri -trion puolesta kerran vielä kiittää Teitä rakkaat kummin lahjastanne.
Katjan ja Aven puolesta ylöskirjannut
Keke -voluntääri