12.11.2007 Syrjäytetyt vai syrjäytyneet

12,11,2007 Pentti-Oskari Kangas

Sri Lanka 12.11.2007

UUTISIA SUOMESTA

Saimme asennettua satelliittivehkeet niin, että yhteys YLE1 -radioon toimi. Tuntui mukavalta. Saman tien alkoi kuulua uskomatonta uutista Suomesta. Opettajana, isänä ja isoisänä minua ahdisti lujaa. Kun viime kerralla autopommi räjähti läheisyydessämme, lähimmäisemme pyysivät meidän tulevan kotiin. Turvaan.

Pitäisikö meidän nyt jäädä tänne? Turvaan. Ei maailma ole turvallinen paikka.

SYRJÄYTETYT VAI SYRJÄYTYNEET LAPSET

Mietimme omaa työtämme täällä. Kuuntelimme päivät pääksytysten radiosta kuinka alan asiantuntijat neuvoivat, miten pitää ennalta ehkäistä tällaisia tragedioita. Lapset voivat huonosti. Terapiatyötä on tehtävä. Olemmeko täällä kaukana ihan väärää tekemässä?

Sitten valkeni. Sitä työtähän me juuri teemme. Toivolan lastenkoti on täynnä omaa syyttään syrjäytyneitä, hyväksikäytettyjä, kadulle heitettyjä, orpoja ja onnettomia lapsia. Kuka heitä terapioi? Onko mahdotonta, että joku Toivolan pojista lähtisi naapurikouluun viidakkoveitsellä tappamaan lapsia ja opettajia?Olisikohan näillä onnettomilla ja osattomilla lapsilla katkeruutta yhteiskuntaa kohtaan? Olisiko sen vertaa kuin suomalaisilla nuorilla?

Kun Toivolan nuori poika kysyi: ”Miksi te rakastatte meitä, vaikka olemme tällaisia surkeita, onnettomia ja pikkurikollisia”, valkeni työmme motiivi.

Toivolassa on lapsia 120-150 kerrallaan. Vaihtuvuutta on aika paljon. Hankkeemme on pystynyt auttamaan jo nyt 3 vuoden aikana satoja syrjäytettyjä lapsia ja nuoria. Ei siis syrjäytyneitä omasta tahdostaan, vaan tahtomattaan syrjäytettyjä. Kuka heitä rakasti, kun Toivola oli vankila?

Väitän, että näille terapian tarpeessa oleville lapsille parasta terapiaa ovat olleet hygienian kautta saatu terveys sekä paikan ilmapiiri. Huoneiden ikkunaristikot ovat vaihtuneet sulkapalloverkkoihin. Heistä joku sentään välittää. Edes valkoinen ihminen. Vanhemmat, perheet, ystävät ja yhteiskunta on lakannut välittämästä.

Tuntuu siltä, että olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. En osaa nähdä eroa syrjäytyneen ja syrjäytetyn lapsen välillä. Väristäkään riippumatta.

OPETAMMEKO KERJÄLÄISIKSI?

Vuosien mittaan opimme koko ajan tästä yhteiskunnasta. Vaikka hitaasti, mutta kuitenkin. Ajattelutapamme ovat yhtä kaukana toisistamme kuin maantieteellinen asemamme.
 
Olemme satsanneet muutamaan onnettomaan perheeseen. Auttaneet kynnyksen yli ja antaneet vauhtia. Tönitty eteen päin vähän väliä. Eilen kuulimme erään autetun perheen isän käyneen puhumassa tosi rumaa paikallisesta ystävästämme, jonka ansiosta alunperin he saivat avun. Se on perhe, jonka täysin terve isä ei vaivaudu edes roska-astiaa tyhjentämään. Oli tarkoitus, että Rita Strömmer käy kuvaamassa raporttiinsa tämän perheen juuri rakennettua kotia.

Kävimme siellä ja havaitsimme kauhuksemme, että paikka oli kuin sikolätti. Kiireesti palkkasimme paikallisen naisen siivoamaan sen. Maalautimme lattiat ja hankimme uudet petivaatteet ja verhot. Kun tämän kaiken jälkeen he tyhjensivät kuukausittaiseen ruokaan tarkoitetun tilinsä rouvan korvakoruihin, alkoi mitta täyttyä. ”Mani mani” – käsi ojossa aina kun ajoimme ohi.

Marja tilasi Coolmanin tulkiksi ja lupasi mennä kertomaan heille kauniisti, että nyt tästä eteenpäin heidän pitää tulla itse toimeen. Olemme auttaneet heidät heittäen kynnyksen yli ja vetäneet perässämme vuosikausia. Meidän rahat menevät nyt tästä eteenpäin vammaislasten rakennukseen. Niin kuin menevätkin.”Me emme saa opettaa heitä kerjäläisiksi”, sanoi viisas vaimoni.

Että tällaisiakin juttuja. Lupasin jo kauan sitten, että kerron kaikki.

KYNNYSHANKKEITA

Tulemme jatkossa entistä enemmän keskittämään ruohonjuuritason pienissä avustushankkeissa auttamaan syyttään kynnyksen taakse jääneitä Autamme kynnyksen yli ja alkuun. Sitten on itsellisyyden aika. Tämänkin olemme oppineet ihan itse.


Lake Birds -järvemme kanta-asukas
varaani iskemässä koiranpentuun


Koira yrittää pelotella varaania
poikastensa vuoksi


Krokotiilin kokoinen ja näköinen, mutta
Henry Tiilin luonteinen. Kiltti kun ei suututa.

JÄTTILÄISVAULAT SÄVÄHDYTTÄVÄT

Vaulat, eli jättiläislepakot ovat melkoisia epeleitä. Yli metrin siipiväli on kunnioitettava, pelottavakin mitta. Eilen illalla Onkkelin banaanisiivut houkuttelivat niitä hämärän rajamailla terassimme puuhun ison joukon. Sain isolla Nikonillani kuvan siitä. Tulostan ja laitan näille sivuille kun tulen kotiin.

UUSI YSTÄVÄMME
– JALATON POIKA ERANKA


Eranka. Uusi ystävänne.

Olemme saaneet uuden ystävän. Hänen kanssaan on touhuttu ja järjestelty niin paljon, että varaan seuraavan päiväkirjani kokonaan kertomaan hänestä sanoin ja kuvin. Älkää lukeko sitä, jos olette liian hellämielisiä. Me menetimme Marjan kanssa palan sydäntämme tälle helluiselle nuorukaiselle. Esimerkki sinnikkyydestä, nokkeluudesta ja yrittämisestä. Sellaista on hienoa auttaa.

LOTUS HILL NOUSEE KUKKULALLE


Näkymä rakennustyömaaltamme alas
laaksoon teepensaiden ylitse

Päivä päivältä vammaiskeskuksen rakennus nousee. Nyt hieman alkuvauhtia hitaammin, sillä rakentajan toinen kohde, iso koulu, on viimeistelyä vaille. Tahti sopii nyt meille, koska kummirahojen kerääntyminen ei tahdo pysyä perässä.

VANHA HYVÄ HOITOKEINO

Eilen Marja siivosi keittiön kaappeja. Yhdessä kaapissa olivat sähköjohdon päät näkyvissä ilman suojausta. Vaimo tuli lujaa alas tuolin päältä. Taisin suhtautua tapahtumaan oudosti. Sanoin, että ennen vanhaan tällaisilla sähköshokkihoidoilla poistettiin ihmiseltä hullunoireita. ”Sä olet nyt niistä varmaan vapaa!”

Loppupäivä oli taas rauhallista. Ei oikein juteltu.

NAAPURIN TONTTI

Kuten useaan otteeseen olen kertonut, hetteikön puoleinen naapurimme asuu viheliäisissä olosuhteissa. Olemme kahteen kertaan ostaneet heille tontin, mutta isä vaatii 3-kerroksista kerrostaloa. Itse hän asuisi yläkerroksessa. Vaimo keskimmäisessä ja lapset alimmassa.

Kun emme rakentaneet kerrostaloa heille, ukko rähjää aidan takana entisellään.
Viikonloppuna tämän mölytoosan vaimo tuli pihallemme ja kertoi, että nyt heillä olisi tontti katsottuna, jos me lunastaisimme sen ja rakentaisimme YKSIKERROKSISEN kodin heille.

Kerroin, että sori vaan. Moneen kertaan yritimme, mutta ei kelvannut. Nyt kaikki rahamme menevät vammaiskeskuksen rakentamiseen. Niin kuin menevätkin.  Paikalla ollut toimittaja Rita Strömmer totesi siihen, että saahan ukko vähän miettimistä ja saa vastata huutonsa.

Että tällaisiakin juttuja.

TAKUULLA SATAA

Toivolan uudisrakenteemme saivat tarkastuskäynnin. Vessojen ovet repsottavat. Kuivauskatoksen katto vuotaa. Suihkuhuoneen avain on kadoksissa. Kävimme rakentajan kanssa läpi ongelmat. ”Ei se silloin vuotanut kun teimme sen!” Että tällaista.

Lapset virkkasivat sankoin joukoin ystävyyden rannekkeita. Tuon niitä Suomeen tullessamme. 

PALKANKOROTUS

Onkkeli pyysi lisää palkkaa. Riisin hinta on noussut 25%. Nostimme palkkaa, koska perustelut olivat hyvät. Koirat syövät enemmän kuin hän itse ja hän maksaa palkastaan koirien ruoat. Käyn aina paikalla ollessamme ostamasta lihakaupasta varta vasten pakastettuja koiranruokapusseja. Nämä dogin boxit eivät sovellu ihmisten kotiruoaksi.

Eilen ostin kaksi kahden kilon mussukkaa. Sulatin ne vessan lavuaarissa ja annoin aamulla hauveleille. Vesipuhvelin kurkkutorvien ym. kalujen hotkaisu (siis noin 2 kg) kesti Tarjalta 2 minuuttia. Bulladilta se vei yli 3 minuuttia, kun sen piti vanhuksena ikenillään niitä nassutella.

Kumpikin sai hikan. Olisiko ollut liian kylmää einettä. 

SANATERMIITIT HUKASSA

Viime viikolla trombi vei rantahotellista katon. Vaimo lähetti tyttärellemme Meksikoon viestin, että tornado vei katon. Siihen minä viisastelemaan, että se oli trombi. ”Olkoon vaikka torbedo, mitäs keksivät niin vaikeita nimiä”

Että tällaista täältä. Ei edelleenkään mitään merkillistä. Koettakaa pärjätä. Kun mekin pärjäämme. Lämpimin (+30) terveisin.
 


Pentti-Oskari

Ps. Naapuri, se joka ei huutele rumia aidan takaa, kertoi hauskan jutun,
Taustaa ensin: Kun Sri Lankassa on Fullmoon eli täydenkuun päivä, kukaan ei tee työtä. Huilivat vaan.

Srilankalainen astronautti kävi kuussa.
– Mikä sinun työtehtäväsi siellä kuussa oli, kysyi colombolainen toimittaja astronautin saavuttua kotiin?
– En tehnyt mitään!
– Kunnet?
– Oli koko ajan Fullmoon.