13.02.2006
13,2,2006 Pentti-Oskari Kangas
Kunpa kehitys ei pilaisi Paratiisia
13.2.2006
LEMPEÄ VIIKONLOPPU
Pitkän hulabaloojakson jälkeen haimme hengitykselle tilaa. Onkkeli sai ohjeeksi informoida portille, että olemme taas Colombossa. Pysyttelimme piilossa ja nautimme yksinäisyydestä. Oltiin vaan. Tai melkein. Makasin seljälläni verkkokeinussa ja putsasin kommunikaattoria. Siinä on niin paljon kuvia ja lähetettyjä ja saapuneita viestejä, että toiminnan hitaus alkoi olla ärsyttävää. Laitteessa on yksi hyvä nappi, jolla saa poistettua taltiointeja.
Laitoin välillä silmät kiinni ja painelin nappia. Muutaman kuvan laitoin eteenpäin päiväkirjasivuilleni. Ovat ainakin siellä tallessa.
NAAPURIN KUKKO
Mukana on ensimmäinen julkaistu kuva naapurin kukosta. Kukkohan lopetti laulunsa syksyllä. Olen syypää. Puhelimen tekstiviestin vastaanottoäänenä oli suomalaisen kukon kieunta. Ymmärrän naapuria. Minkäänlainen hyvittely ei auttanut. Koetin jopa käen ääntä, mutta silloin hiljeni koko viidakko. Luulivat linturaasut varmaan kotipesiään uhkaavan tunkeilijan olevan asunnonhakumatkalla.
Naapurin kukko vihdoin taltioituna
Joka tapauksessa kukko hiljeni. Eräänä päivänä se tepasteli luottokanansa seuraamana kylätiellä vastaani. Niin oli ottanut helttaansa, ettei päälle katsahtanut. Kaula vaan kurkottui ylpeänä kahta korkeammalle. Minne lie matkalla?
PÄIVÄNOKOSET ON AINA PAIKALLAAN
Löysin myös kuvan Gallen lastenkotijuhlassa. Paahtavassa helteessä pidetty juhla kesti lähes 5 tuntia. Puoliltapäivin tauolla heittäydyin pihanurmelle 12 min nokosille (asiantuntijoiden suosituksen mukaan). Arvaatte varmaan, sainko rauhassa huilata. 20 suomenkielistä kysymystä. Voinko hyvin? Onko kaikki hyvin? Ja sitten 150 englantilais/singaleesikielellistä kysymystä, joiden sisällön arvasin.
Lastenjuhlien tauolla saa osanottavaisia
vointitiedusteluja kukkuramoitoin kun heittäytyy
oikeaoppisesti 12 min päivänokosille, ihan vaan
laiskuuttaan. Ainakin huomataan.
Jos itsetuntoni olisi huono ja kärsisin huomaamattomuudesta, olisin noussut pilviin. Nyt vaan jäi nokoset ottamatta. Harmi, sillä sellainen nautinnollinen hetki on jokaiselle ihmiselle kovin tärkeä. Minulle erityisesti, 34 asteen helteessä, 5 tunnin lastenjuhlien yhteydessä.
Vaimo ei nähnyt, ihmetteli vain, kun paidan selästä tippui ruohoja istuessani juhlasaliin.
TUNTEMATON PIKKUKYLÄ HETTEIKÖN PIILOSSA
Vielä runsas vuosi sitten kotimme kuuloetäisyydellä, viidakkohetteikön keskellä, lähes kulkukelvottomassa saarekkeessa, täysin piilossa muulta maailmalta, kuului öisin monotonista rumpujen kolinaa. Kaukaa loimutti myös nuotion tuli.
Arvelin silloin kyseessä olevan joitain hippejä, sillä tervejärkinen ei soita yhtä rumpua samalla rytmillä kuutta tuntia enempää. Muut sanoivat, että elämän iloisuudesta nauttivia nuoria vain. En ryhtynyt kinaamaan kun olen kerran kalkkis.
TUTKIMUSMATKA TUNTEMATTOMAAN
Viime viikolla lähdin mopollani uteliaisuuttani taas tutkimusmatkalle. Ajoin hetteikön taakse ja kompuroin loppumatkan jalan. Löysin paikan, jonka sijainnin olin määritellyt muutaman ison puun perusteella.
KYLMÄT VÄREET
Paikalle saapuessani alue oli aidattu. Vanha mies saapui portille ja avasi ruostuneen lukon. Näky, joka minut kohtasi, aikaansai kylmät väreet selkäpiissä. Pienen laakson reunoilla oli lähes romahtaneita majoja. Toistakymmentä. Piha-alue oli istutettu täyteen täsmällisiin riveihin kasveja, joiden lehtimuoto oli minulle tuttu cannabis-mainoksista ja regee-tarroista, joita sydämestäni inhosin ja revinkin kun kohdalle sattui.
Hippikylän viljelmiä
On myönnettävä, että sydän löi aika lujaa. Hämmennyin ja yritin aikaan saada miehen kanssa keskustelua. Näin miten hän kyräili minua. Hivenen pelkoakin hiipi tuntemuksiin.
YKSIN KAIKEN ULKOPUOLELLA
Olin yksin täysin tuntemattomassa paikassa, ulkopuolella kaiken. Kukaan muu ei tiennyt minun olevan siellä. Olin ottanut kaksi kuvaakin miehen nähden. Tyhmä! Yritin kysellä muka majojen vuokrausta, mutta ilmeisesti en ollut oikein uskottava. Minut lokeroitiin todennäköisesti vakoilijaksi. Todennäköisesti tulisin aikaansaamaan ongelmia viljelmälle. Kun hetken kuluttua kaatumaisillaan olevasta majasta ilmestyi toinen – kieltämättä hurjan näköinen mies, olin siirtynyt sivuaskelin aikamoista vauhtia kohti porttia.
Kannabiskasvin näkeminen aikaansaa kylmät väreet
ÄKÄINEN KOTIINLÄHTÖ
Huomasin, että tuloni jälkeen portti oli jälleen suljettu. Onneksi aita oli rakennettu paikallisten pituuden mukaan, joten minun tarvitsi vain astua sen yli. Ylimmäisenä oli piikkilanka, joten ihan vähän hypähdin sen kohdalla – varmuuden vuoksi.
Poistuessani käytin saatesanoiksi kaikki paikalliskielellä omaksumani positiiviset sanat. Taisin kutsua heitä – jälkeenpäin muistellen – ”Lassana kellaksi” – kauniiksi tytöiksi. Miehet jäivät aidan taakse hölmistyneenä. Vanha intialainen moponi lähti onneksi käymään kertapolkaisulla. Taakseni katsomatta heilautin miehille kättäni muka rentoutuneen iloisesti jälleennäkemisen merkeissä.
Ajoin päätielle ja pysähdyin maalaiskojun eteen. Kylmää juomaa, please. En edes katsonut oliko sokeria vai asparmantaania makeutuksena. Ihminen voi kuolla muuhunkin kuin noihin myrkkyihin.
Ajoin kotiin. Kypäräkin unohtui takakoppaan. En tiedä kumpi aiheutti verenpaineeni merkittävän nousun. Kannabiskasvien näkeminen, vai se tunnelma ja uhkakuvat, jotka tunsin ollessani huumelaaksossa melkein ”vankina”. Huh huh.
FULL MOON
Nyt sitten joku odottaa, että menen ensi yönä täyden kuun valossa (on Full Moon) hiipien paikalle, ja revin kasvit juurineen maasta. Älkää nähkö edes unta. Minut on nähty ja varmaan tunnistettu, sillä lähistöllä ei ole muita Wäinämöisen näköisiä jättiläisiä. Tiedän aika paljon maan ja alueemme järjestäytyneistä ja järjestäytymättömistä pahoista pojista. Nyt on järjen, eikä tunteen aika. Jos hengissä aiotaan olla.
Pelonsekaisin tuntein odotan, ettei paikallinen poliisi välittömästi käyntini jälkeen osu paikalle. Siinä ei selittelyni paljoa auttaisi.
PARATIISISAAREN AUTUUDET
Harmittaa vietävästi avuttomuuteni. Huumeongelma on saarella suhteellisen pientä. Juttelin eräänä iltana Marjan kanssa juuri saaremme paratiisi-nimen perusteista. Tuskinpa missään päin maailmaa löytyy ilmastollisesti ja hintatasoltaan samanlaista maata, jossa ihmiset ovat yhtä ystävällisiä, jossa kriminaalisuus on lähes olematonta ja jossa huumeongelma ainakaan vielä ei ole näkyvää. Voi kunpa kehitys ei pilaisi Paratiisia.
SAVUSAUNA CEYLONIN TAPAAN
Kuvagalleriasta löytyi myös kuvia savusaunastamme. Monet ovat kysyneet lisätietoja siitä. Valitettavasti en voi lähettää sisäkuvia, koska kommunikaattorin kamerassa ei ole salamaa. Ostin ennen lähtöäni Nokia N 90 kameran, jossa sellainen on, mutta kamera kieltäytyy toimimasta, eikä Nokian tukipalvelu ehdi/osaa lähettää pyynnöstäni ohjeita ongelman poistamiseen. Harmi, sillä tuliteränä ostettu kamerapuhelin vanhenee täällä ja kotiin tullessani sellaisen saisi varmaan jo puoleen hintaan. Ja se ehkä vielä toimisikin.
Savusauna on tehty paikallisista betonitiilistä. Alarivin joka toinen tiili on pois, joten ilmanvaihto toimii hienosti. Lattiapinta-ala on 12m2 ja korkeus huikeat 4metriä – seikka, joka on tosi tärkeä. Vaikka tekisi kuinka hienon savusaunan, liian vähäinen korkeus pilaa sen. Kiuas muurattiin paikallisen leipäuunimuurarin ja Anandan yhteistyönä pahvinpalaseen piirtämäni ohjeen mukaan.
Siitä tuli loistava kiuas.
Savusaunan oikeaoppisesti muurattu kiuas
KANELIN INFERNAALINEN TUOKSU
Lämmitykseen riittää 2 isoa tai 3 pientä pesällistä kanelipensaan sormenpaksuisia puita. Ja tuoksu on hellivä. Varsinkin kun kanelilehdistä tehtyä vihtaa haudutetaan vedessä ja käytetään kevyesti kiukaalla. Järvenpuoleisella seinällä on iso ikkuna. Otin oikeudekseni muuttaa perinnettä siltä osin.
Kanelipuilla lämmitettävä savusauna
Aikanaan savusaunoihin ei tehty ikkunoita ja jos tehtiinkin, se oli hyvin pieni. Silloin lasi oli kallista. Totta kai ikkuna mustuu lämmityksen aikana, mutta sen puhdistaminen vie ennen löylyyn menoa aikaa 10 sekuntia. On hienoa katsella muiden nautintojen ohella Bird Lake -järven kaunista luontomaisemaa.
Kävin kerran Suomessa erään tuttavani luona saunassa. Löylyhuoneen yhdellä seinällä oli telkkari! Se oli hänen saunansa, joten omapa on asiansa. Minä en ole ajatellut hankkia kanelisavusaunaamme telkkaria, enkä makkaralle mikroaaltouunia.
ILOLALLE UUDET TERASSIN AIDAT
Joulukuun alussa aikuisten vammaiskoti ”ILOLAN” johtajatar pyysi osallistumaan vammaisten nukkumatilojen terassin aitojen rakentamiseen. Kylän kulkukoirat näet vaeltelevat öisin vammaisten joukossa ja monelle liikuntakyvyttömyys aiheuttaa ongelmia. Niinpä tämä pieni projekti muiden joukossa käynnistettiin.
Vammaiskoti ILOLAN terassi aidattiin kulkukoirilta
Nyt aidat olivat valmiit. Kustannusarvio oli 20.000R eli160€. Toteutuneet kulut 57.000R. Anandan ja johtajattaren välillä käytiin pitkä ja tiukka neuvottelu budjetin ylittymisestä. Suurin hama oli tullut työntekijöiden palkoista. Anandan arvion mukaan niissä oli ainakin 50 % ilmaa. Harmin paikka, sillä johtajatar oli palkat jo maksanut. Ananda ei tältä istumalta hyväksynyt, vaan annoimme 40.000R. Selvitämme ensi tilassa työntekijöiden kanssa todellisen tilanteen.
Hävyttömät miehet. Huomasivat ettei johtajatar ymmärrä rakentamiskustannuksista tarpeeksi. Ja ulkomaalaiset maksaa. Ananda oli aika tuohtunut ja välillä ääni nousi sellaiseen falsettiin, että vähän hymyilytti. Minun kävi johtajatarta sääliksi.
Päätin, että selvitetään ensin asia, ja jollei muu auta, maksan omistani. Täällä asioiden hoidossa tulee vastaan erimoisia yllätyksiä. Onneksi niistä oppii. Ja sitten kun on tarpeeksi oppinut, sitten ihminen rupeaa kuolemaan. Ja tilalle tulee uudet oppivaiset. Sellaista elämä on!
Universaali rakkauden symboli
VANHAINKODIN ELÄMÄÄ
Naantalin vanhainkodissa asusteli yli 80-vuotias pariskunta. Mies oli viriili ja aika velmu. Vaimoa harmitti ja hän päätti antaa miehelleen näpäytyksen. Hän soitti aulan yleisöpuhelimesta miehelleen ja kertoi olevansa menossa Turkuun Heidekenille synnyttämään miehelle lasta. Puhelimesta ei kuulunut mitään, joten vaimo huusi kovaa: ”KUULITKO SINÄ ? OLEN MENOSSA SYNNYTTÄMÄÄN SINULLE LASTA? ”
”KUULIN, KUULIN, MUTTA KUKA SOITTAA?”
tuus
Pentti-Oskari