13.03.2006
13,3,2006 Pentti-Oskari Kangas
Veka, Titta, Keke ja Ave raportoivat
13.3.2006
Moro Oskari! 12.3.2006
Pistän nyt vähän asioita tulemaan mitä täällä on viime aikoina tapahtunut. Päivät on mennyt niin, ettei viikonpäivät aina satu kohdalleen, mutta yritetään.
Viime viikonloppuna oli ensimmäiset täi- ja penslaustalkoot, jotka eivät onnistuneet täydellisesti. Lapset, jotka ovat aina käyneet vaatteet päällä suihkussa, eivät hevillä ottaneet alusvaatteita pois – varsinkaan valkoisten ihmisten läsnäollessa. Isommat tytöt hoitivat pienempien penslauksen Titan vain neuvoessa. Isojen tyttöjen penslaus ei onnistunut juuri ollenkaan, kun he sanoivat, ettei heillä ole punkkeja, eikä opettajat puuttuneet asiaan millään tavalla. Poikien penslaus onnistui paljon paremmin – vain viisi isointa poikaa kieltäytyi sanomalla taas ettei heillä ole punkkeja. Täimyrkyn kanssa oli toinen juttu, sitä suorastaan pyydettiin – tätä yhtä tyttöä lukuun ottamatta. Täimyrkkyä laitettiin parhaissa tapauksissa useita kertoja.
Täilääkettä Halpatotan tyttöjen hiuksiin
Pojat pesevät täi- ja syyhylääkkeet pois
Myrkytysten jälkeen touhusimme pihalla lasten kanssa. Keke lauloi vuoron perään lasten kanssa katoksessa. Yksi lapsi tuli kysymään Kekeltä, miksi me välitämme heistä kun heistä osa on varkaita ja rikollisia. Sama tyttö sanoi että, yleensä he ikävöivät vanhempiaan iltaisin, mutta kun me olemme olleet päivän siellä, illalla lapset miettivät mitä ovat touhunneet meidän kanssa ja unohtavat ikävänsä.
Tämä kuulosti niin hyvältä, että piti hammasta purra, ettei isot miehet ruvenneet kyynelehtimään. Osa lapsista opetti meille sinhalan aakkosia niin, että me pidimme yhdessä tikusta tai kivestä kiinni ja piirsimme aakkosia hiekkaan. Me taas opetimme heille omia aakkosiamme kirjoittamalla lasten nimiä hiekkaan. Viikonloppu meni todella nopeasti kun oltiin aamusta iltaan Toivolassa.
Seuraavalla viikolla uudella taktiikalla liikenteeseen. Ave kyseli niihin tyynyihin rahoitusta ja annoit luvan. Keke meni lastenkotiin neuvottelemaan, että jos saataisiin kaikki suostumaan penslaukseen, he saisivat uudet tyynyt. Ehdoksi laitettiin, että kun jokainen on penslattu ja täit myrkytetty, tyynyt tulisivat jakoon. Johan rupesi tepsimään opettajiinkin. Perjantaina Keke ja Ave kävivät sitten ottamassa tyynykuorman vastaan. Rahdiksi oli sovittu ostopaikassa 250 rupiaa, mutta arvaat varmaan, kun asiasta ei kirjoitettu paperia, hinta oli matkalla pompsahtanut 1300 rupiaan. No ei Keken auttanut kun maksaa eikä tietenkään kuski kirjoittanut kuittia. Tyynyt lukkojen taakse ja seuraavaa päivää odottelemaan.
Lauantaina uusi penslaus ja homma alkoi sujua. Lastenkotiin oli tullut uusia asukkaita: kolme tyttöä ja yksi poika. Uusien tyttöjen penslauksessa ei ollut mitään vaikeuksia, mutta uusi poika huusi kun häntä pensselöitiin. Muuten kaikki olivat yhteistyöhaluisia. Nythän opettajatkin olivat yhteistyöhaluisia ja kertoivat lapsille, että jokainen saisi uuden tyynyn ja tyynyliinan kun kaikki olisivat penslattu. Isot pojat saivat ensin penslata Keken ja sitten saman operaation isot pojat tekivät toisilleen. Molemmissa paikoissa lapsille piti laulaa. Keke hoiti poikien puolen ja Titta tyttöjen puolen laulamiset.
Pojat nostamassa patjoja katolle, etta
pöpöt kuolisivat auringossa
Patjat pois katolta
Liinavaatteiden keittoa
Sitten alkoi tyynyjen vaihto. Vanha tyyny kainaloon ja jonoon pihalle. Pieni Rasmina tyttö oli ensimmäisenä jonossa, eli oivalsi ensimmäisenä mitä oli tapahtumassa. Tyynyjen jako meni kaikin puolin hienosti isompien tyttöjen auttaessa, kun laitettiin kaikille uudet tyynyliinat tyynyihin. Olisittepa nähneet taas ne onnelliset naamat, kun lapset saivat uudet tyynyt käsiinsä. Varsinkin nämä uudet lastenkodin asukit olivat ihmeissään mitä tapahtuu, kun heillä ei ollut aikaisemmin tyynyjä laisinkaan. Nyt on Rasminallekin leikkikavereita, kun kaksi näistä uusista tytöistä on vielä Rasminaakin pienempiä. Vanhat tyynyt niputettiin polttoa varten, mutta ei saatu vielä lupaa polttamiseen, kun johtaja ei ollut paikalla.
Tyynykasa
Tyynyjen jonotusta
Veka ja Keke lasten kanssa tyynyliinoja laittamassa
Isoja asioita on tapahtunut meihin suhtautumisessa. Lauantaina ensimmäisen kerran yksi opettajistakin innostui laulamaan. Nyt he ottavat meidät vastaan iloisina ja aina hymyillen, josta suuri kunnia kuuluu Kekelle, joka muistaa kehua opettajia kuinka ”lassania” (kauniita) opettajat ovat. On tapahtunut lapsissakin niin suurta lähestymistä, että tämä pieni Rasmina tyttökin, joka aluksi juoksi karkuun, tuli lauantaina ja otti Tittaa kädestä kiinni ja halusi esitellä ylpeänä koulukirjojaan. Sitten Titan piti tutkia Rasminalta täitilanne tytön seisoessa aivan paikallaan. Täitä Rasminalla ei näkynyt, eli jotakin hyötyä myrkytyksestä on ollut.
Lapset tuovat usein omia koulukirjojaan näytille ja haluavat meidän laulavan kirjoista englanninkielisiä lauluja. On saattanut motivaatio nousta englanninkielen opiskelua kohtaan. Kaikki meistä ovat päässeet lasten kanssa pelaamaan lentopalloa ja on Keke harrastanut napatanssiakin.
Sri Lankassa kaikki olosuhteisiin nähden hyvin. Olemme joutuneet itsekin penslaamaan itsemme. Syyhyttä emme ole säästyneet. Keke ja Ave menevät huomenna ostamaan uudet teemukit kaikille Toivolan lapsille.
Terveisiä kaikille tutuille Veka, Titta, Keke ja Ave täältä apinoiden ja varaanien keskeltä.
PS. Nyt se ainoa poikakin, joka kieltäytyi täimyrkytyksestä, tuli itse pyytämään shamppoota. Halusi uuden tyyynyn.