13.03.2009 Uskomaton olo

13,3,2009 Pentti-Oskari Kangas

Päiväkirja 13.03.2009
Sri Lanka

USKOMATON OLO

Emme saaneet oikein nukuttua. Minua, vanhaa yleisötilaisuuksien järjestäjääkö jännitti? Tiedä häntä. Enemmänkin oli sellainen tunne, että jospa tämä onkin vain unta ja sitten herään. Vammaiskeskus onkin kesken ja tiikerisissit pitävät leiriään siellä. On siis parempi valvoa, että on reaaliajassa selvillä, missä ollaan.

Aamulla varhain Thilakasiri saapui autollaan pihallemme. Autoomme lastautuivat lähinaapurimme. Tavaratilaan iso nippu valkoisia lotuskukkia ja Marjan sarikangas (sari on naisten silkkinen juhlavaate) jonka hän raski luovuttaa tarjoilupöydän liinaksi, kun muoviliinaa ei löydetty eilen yli 10:ssä kaupassa koluttuamme.

Sri Lankan ja Suomen liput liehuivat (Banagala oli teettänyt 10 isoa Suomen lippua, uudistuneen Suomen lipun sinisen värin kera). Paikalle tuodusta kovaäänislaitteesta kaikui munkkien rukousnauha. Naiset kiinnittivät oviaukkoihin nastoilla värikkäitä leikattavia nauhoja. Siunaustilaisuus sujui paikallisen tavan mukaan. Öljykynttilöitä sytytettiin ja rukouksia luettiin. Mutta tällä kertaa lyhemmän kaavan mukaan koska olin pyytänyt vain ihan pieniä juhlia.

Puheita pidettiin, kuinkas muuten. Sri lankalainen jaksaa istua kuuntelemassa puheita kevyesti 5-6 tuntia, kun päätteeksi saa kupin teetä, kakun tai keksinpalan ja banaanin. Ministerit puhuivat ja korkeat virkamiehet puhuivat ja munkit puhuivat. Me suomalaisetkin puhuimme. Ihan vähän. Amma-Marja puhui kauniisti. Viimeksi Banagala antoi minulle puheenvuoron – täällä puheet pidetään arvojärjestyksessä. Tärkeimmät ensin. Oli hyvä, että tuli extempore ja sain mahdutettua kaikki hallitsemaani sanat. Siitä tuli lyhykäisyydessään kuuntelijoille Happy hours.

Kerron että Suomi on kaukana. Sri Lankasta sinne on matkaa 8000 km. Ja paluumatka Suomesta Sri Lankaan on 32000 km. Takakautta palloa. Eilen oli Lotus Hill kukkulan viereisen laakson lammessa nupuillaan 6 Lotus kukkaa. Tänään ne olivat auenneet. Kaikki kuusi. Ja tänään aukesi Lotus Hill, joten nyt niitä on kaikkiaan 7. Kerroin, kuinka kylmä maa Suomi on, mutta kuinka lämpimiä ovat Lotus Hill kummien sydämet.


Viereisen lammen lotus-kukat
avautuivat avajaispäivänä


Suomen liput liehuivat


Pieni yksityiskohta


Myös Sri Lankan liput liehuivat


Amma-Marja kivitaulun vieressä


Kiveen kirjoitettu pysyy


Pyhien miesten kavalkadia


POMMITTAJAT SEURAAVAT MINISTEREITÄ

Paikalla oli pitkälti yli sata ihmistä. Kaksi ministeriä. Ihan pieniä vaan. Iso ministeri Premasiri oli mennyt muiden isojen ministerien mukaan uskonnolliseen  juhlatilaisuuteen noin 40 km päähän. Sinne olikin sitten tunkeutunut itsemurhapommittaja. 10 kuoli ja 20 loukkaantui, joukossa 2 ministeriä. Premasiri tietääksemme ei ollut kuolleiden tai loukkaantuneiden joukossa. Tilaisuuden aikana Premasiri soitti meille ja onnitteli.

Sitten ihmiset alkoivat puhua. Pitkälti toistakymmentä puhetta. Paikallisella kielellä lähes kaikki, jotta meni täysin ohi. Politiikkaakin puhuttiin. Yhden puheen aikana suomalaiset hätkähtivät. Poliitikko puhui mahdollisuudesta käyttää tätä paikkaa sodan uhrien hoitoon. Itse en kuullut (ymmärtänyt) tätä yksityiskohtaa, mutta kun sen sain tietooni, alkoi tapahtua. Pyysin Banagalan ja muut vastuuhenkilöt sivuhuoneeseen.

TÄMÄ VAMMAISKESKUS ON TEHTY VAIN JA YKSIN OMAAN  VAMMAISILLE LAPSILLE. SIVIILEILLE!  HALLITUS KÄY SOTAANSA JA VASTAA SEURAUKSISTA. SUOMALAISTEN KUMMIEN RAHAT ON TARKOITETTU AIVAN MUUALLE.

Taisin sanoa asian painikkeeksi vielä suomalaisen kirosanankin, jossa on niin monta konsonanttia, että sen tarkoitusperän ymmärtää singhaleesikin. Kun keskustelimme potilaiden iästä, olin jääräpäisen periksi antamaton edelleen. Lasten on oltava korkeintaan 15-vuotiaita. ”Mutta kun minulla olisi tiedossa yksi 25-vuotias orvoksi jäänyt vammainen, eikö…?)  ”Ei ja ei. Rajan  noudattaminen on mahdotonta, jollei raja ole selkeä.”

VALVOJA

Kuin sattumalta (vaikkei sellaista olekaan) tapasimme suomalaisen kummimme Rauno Salmen suosituksesta colombolaisen juristin KAPILLAN, joka on siellä tehnyt vuosia meidän kaltaistamme avustustyötä. Siviilityössään hän kontrolloi alueen lastenkoteja ym. sosiaalisia avustuskohteita. Olimme sopineet hänet meidän kummien puolesta valvomaan jatkossa keskuksen käyttötarkoitusta. Hän osallistuu myös tekeillä olevien luovutuspaperien laadintaan. Alan kokeneena juristina uskomme hänestä olevan meille todellisesti hyötyä. Tässä vaiheessa Kapilla puutui keskusteluun ja totesi kaiken kattavasti, että Sri Lankan laki kieltää lasten ja aikuisten pitämisen samassa lastenkodissa, vammaiskodissa yms. Se koskee myös tätä vammaiskeskusta. Se oli siinä.

KOEAIKA

Kävimme läpi myös nk. siirtymäajan edellytykset. Valtio tulee mukaan täyspainoisesti kuuden kuukauden etsikkoajan jälkeen. Lain mukaan pitää olla näyttöä, että homma toimii. Se on ymmärrettävää. Emme siis poistu näyttämöltä kokonaan kerralla. Munkkien hyväntekeväisyysjärjestö ottaa operatiivisen työn nyt hoitaakseen. Ensimmäiset vammaiset lapset tulevat paikalle torstai-iltana. Ne kaksi tyttöä, jotka Marja kylämme läheltä löysi. He olivat myös avajaistilaisuudessa mukana.

Virallisesti toiminta alkoi perjantaina 13.3.2009. Lopullinen siirtyminen tapahtuu siis 13.9.2009. Olemme paikalla, jos Buddha suo. Minua alkoi hiukan kylmätä siirtymävaiheen ajan kustannukset. Otin itselleni taas kylmän rauhallisesti kummien antaman ”valtakirjan” ja pyysin tarkan erittelyn kuuden kuukauden kuluista. Kolmelle henkilökunnan jäsenelle á 7000 rupiaa palkkaa per kuukausi (n. 50 euroa) on kohtuullinen. Ruoka yhteensä 25 hengelle 2000 rupiaa per päivä (14 euroa) Sähköön 5000 rupiaa kk (35 euroa). Lisäsin yleiskuluja, joita taatusti tulee. Kerroin, että Suomen kummit ovat antaneet sitoumuksen maksaa 100.000 rupiaa (n. 700 euroa) per kuukausi 6 kuukauden ajan. Se on budjetti ja siitä ei lipsuta, jyrisin. Vaikka hyvin tiesin, ettei se näin helposti mene. Mutta johonkin on kiinnittäydyttävä. 

Vaadin oman tilin avaamista ja kas kummaa, paikallinen pankinjohtajatarkin oli paikalla. Häntä muuten pokkuroitiin kuin suomalaisia pankinjohtajia ennen edellistä lamaamme. Uuden kuukausimaksun edellytys on edellisen kuukauden tarkka tilitys. Luulenpa tämän sovitun olevan sopiva siirtyminen itsenäiseen toimintaan. Myötätukena olemme varmaan vielä pitkään. Sen verran on lukkarinrakkautta Marja´s Hilliä kohtaan.

TUTTUJA PAIKALLA

Kutsumme mukaisesti paikalla oli 7 suomalaista. Muut olivat jo lomansa päättäneet. Mukana olivat myös monet Lotus Hill avustettavat edustajineen. Ilolan johtajatar, Toivolasta kolme henkeä, Rubika perheineen jne. Tilaisuuden jälkeen tulimme kotiin. Halasimme hiukan toisiamme ja annoimme Onkkelille käskyn sulkea portin totaalisesti.

Marja meni ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen päivänokosille ja minä avasin toisen kerran kahden kuukauden aikana mukanani tuoman siideripurkin. (kun sininen lenkki oli loppunut). Ajoimme auringon laskiessa pienellä veneellämme järvelle. Kävimme kääntymässä joella ja tapasimme katkarapuaitojen vierustalla kalastajia sytyttämässä houkutuslyhtyjä.

Sitten yhtäkkiä hämärän joukosta kuului kuulas pojan ääni: ”Oskariii, Marjaaaa!” Harzi-poikahan se siellä meloi pikkiriikkisellä puunrungosta koverretulla kanootillaan. Harzi on se sankari, joka uimataidottomana pelasti hukkumasta tsunamin aalloista naapurin pikkupojan. Olimme luvanneet Harzille polkupyörän ja sovimme, että huomenna menemme sen ostamaan. Uni tuli varhain ja se oli syvä.


Illan hämärtyessä lähdimme veneellä
seuraamaan auringonlaskua Birds Lake järvelle

ARKI PALASI

Aamulla jatkui entinen meininki. Paikalla kävi mm. nainen, jonka kasvot ja osa yläkehosta olivat kaasusta palaneet. Koska suoranaista hengenvaaraa ei ollut enää, jouduimme taasen selitysten tielle. Kuten niin usein muutoinkin. Kävi kovin sääliksi naista, joka oli tullut usean tunnin matkan päästä. Resurssit eivät riittäneet kuin taloudelliseen ensiapuun.

Marja lähti hoitamaan viime hetken asioita ja jäin paikalle yksin. Oikaisin sohvalle ja suljin silmäni. Ikkunasta vilahti oranssinen hahmo. Munkki Banagala? Ei suinkaan, vaan oman kylämme temppelin munkki, joka oli tullut hakemaan apua keväällä pidettävään suureen koko kylää käsittävään juhlaan. ”Millä tavoin voisimme auttaa? Rahavaramme ovat tosin hupenemassa?”

”Jos te hankkisitte vaikka ELEFANTIN.” Oli pakko nipistää itseäni. Nyt on joku tulossa hulluksi ja se olen varmaan minä. ”Saisitte oman nimenne suurin kirjaimin elefantin viittaan”. Näytin varmaan hyvin oudolta ja sekopäiseltä kysyessäni, että paljonko tuollaiset elefantit maksaa. Ja pitääkö sen olla oikein elävä? ”Tietenkin sen pitää olla elävä, kun se vetää kulkuetta, mutta ei sen tarvitse olla kauhean suuri. ”Mihin me sitten laitamme sen elefantin kun juhlat on ohi ja sehän syökin ihan kauheasti? ”Sir vain vuokraa se yhdeksi päiväksi. Eikä se maksa kuin 40.000 rupiaa (300 euroa).”

Meillä olisi eilen ollut tuo 40000 rupiaa, mutta kun annoimme sen eilen vammaisten lasten keskukselle. Sitten yhdessä harmittelimme, että he myöhästyivät näin vähän. 4000 rupialla (30 e) säilytin kasvoni. Ainakin itse niin uskon. Sen sitten näkee, jos Buddha on portinvartijana. Olemme kokeneet, että lähtömme lähestyessä portti käy yhä vilkkaammin. Nyt olemme antaneet kiertää huhun, että lähdemme vasta kuukauden päästä. Oikea lähtöpäivämme taitaa olla vuotanut.

TARJA SAI PENTUJA

Maanantai-illalla seurasimme kuinka Tarja kaivoi pensaikon suojaa itselleen pesää. Ensin luulin, että se piilottelee luitaan Bulladilta. Tekemäänsä kuoppaan se sitten kiertyi läähättäen makaamaan. Pian tulee. Ensi yönäkö jo? Lotus Hill avajaispäivän yöllä sitten syntyi kolme pentua. Yksi vilkas valkoinen ja kaksi ruskeaa. Asko sanoi, että nyt syötätte paljon lihaa niin tulee maitoa.  Elämä jatkuu täälläkin.


Marja ja Tarja. 
Toinen tekee pesäänsä.


Vastasyntyneet koira-amman hellyydessä


Siinä he ovat 6 tunnin ikäisinä.
Valkoinen otetaan vahtikoiraksi,
inisee eniten ja imee eniten


KIITOS ONNITTELUISTA

Jussin aamiaiskirjoituksen johdosta saimme vyöryn onnentoivotuksia ja kiitoksia. Haluamme vastaanottaa kaiken hyvällä mielellä ja kiitollisuudella. Suurimmat kiitokset kuuluvat Lotus Hill -kummeille. Työmme jatkuu. Kiitosvyöryn joukossa palautui mieleeni suuresti arvostamani Pertti Paasion tokaisu kerran vastaavassa tilanteessa. ”Ei kiitoksia voi määräänsä enempää vastaanottaa!”.

JATKUU HUOMENNA

Niin monet ovat kyselleet, huolestuneenakin, että mitäs nyt sitten? Loppuuko hommat? Ei lopu. Palaamme alkuperäiseen toimintamalliimme. Ruohonjuuritasolle. Pääosin oman perheemme voimin. Me jatkamme Lotus Hill -vammaiskeskuksen alkukäynnistystä niin kauan, että olemme vakuuttuneet sen toiminnan onnistumisesta. Me jatkamme entisen lailla Ilolan ja erityisesti Toivolan asukkaiden elämän inhimillistämistä. Uusia Erankoja tulee. Munuaispojan jutut ovat kesken ja paljon muuta. Paljon pientä ja tärkeää. Unohdetun laakson kylän kaivo-ongelman selvittäminen on myös työn alla. Joten tarvitsemme työmme tueksi teitä, Lotus Hill kummimme.

Älkää nyt helpatko. Emme mekään. Jatkossa kotiin palattuamme päiväkirjani harvenevat. Lukekaa Jussin aamiaisviestit, sieltä saa tiedon, milloin jälleen olen päiväkirjaani avaamassa. Vaikka arkiset työmme valtaavat tilaa, nämä unohdetut ihmiset elävät mukanamme vielä pitkään. Jospa niin kauan, että olen sata ja puoli vuotias. Niin paljon täältä on häippäissyt avustushankkeita, vaikka työ on kesken. Lotus Hillillä vaan on sellainen suomalaisen tekemisen meininki. Kavereita ei jätetä. Kiitos siitä.

Sisareni Leena tulee jälkeemme ”vahtivuoroon”. Vahdinvaihto on viikonloppuna. Ja pää on kuin lähtevä laiva, mutta mieli hyvä.

Rakkain terveisin


Pentti-Oskari

Sähköpostia Oskarille