13.04.2009 Sri Lankan kuulumisia

13,4,2009 Pentti-Oskari Kangas

 
Sri Lankan kuulumisia
13.04.2009

Sisareni Leena seuraa Sri Lankassa tapahtumia myös oman kylämme ulkopuolelta. Suomessa ollessaan vertailevaa tietoa on saanut sodan toiselta osapuolelta mm. osoitteesta tamilnet. Sri Lankassa sivujen lukeminen ei onnistu, Suomessa kylläkin. Tietoa voi hakea myös BBC:n sivulta

BBC:llä on kirjeenvaihtajansa Sri Lankassa. Sota on edennyt viime aikoina dramaattisiin vaiheisiin. Ohessa eri tietolähteistä koottuja palasia tapahtumista Sri Lankassa.


Jaffnan farmarit takaisin bisnekseen

Valtatie A9 joka kulkee Colombosta Jaffnaan on avattu vuosien jälkeen takaisin käyttöön. Sota katkaisi yhteyden pohjoiseen. Nyt alue on taas hallituksen kontrollissa. Lehdet kirjoittavat, että kalastajat ja farmarit saavat nyt kalansa, vihanneksensa ja siemensipulinsa myyntiin etelään pääkaupunki Colomboon. Rekat kuljettavat nyt Colombosta mm. tekstiilejä tulevaan tamilien ja singaleesien tuikitärkeää Uudenvuoden juhlaa varten. Eli vie mennessäs, tuo tullessas -periaate.

Pohjoinen linja Colombo-Jaffna
saadaan takaisin käyttöön

Junayhteys Colombosta pohjoiseen Jaffnaan on ollut poikki yli 20 vuotta, 160 kilometrin matkalta. Tamilisisseillä oli pula raudasta, koska alue oli kauppasaarrossa, joten he purkivat radat heille järkevämpään hyötykäyttöön. Nyt hallitus on ilmoittanut, että uudet radat rakennetaan taas. Lisäksi korjataan ja pannaan uuteen uskoon 14 isoa rautatieasemaa ja 12 pientä asemaa sekä 25 rautatiesiltaa. Junayhteys avattiin alun perin vuonna 1902 Englannin siirtomaahallinnon aikana. Koko saaren rautatienverkon rakentaminen alkoi jo 1860- luvulla. Se yhdisti saaren eri osat ja kulttuurit toisiinsa. Lisäksi veturimiehet, lämmittäjät, konduktöörit ym. ym. olivat buddhalaisia singaleeseja, hindulaisia tamileja, kristittyjä burgereita, roomalaiskatolisia, muslimeja kuten maurit ja malaijilaiset.. jne. jne.

Turvavyöhykkeellä kuumat paikat.
Painekattila porisee liedellä.

Hallituksen joukot piirittävät pohjoisrannikon rantakaistaa eli noin 20 neliökilometrin ”turvavyöhykettä”, jonka sisällä ovat sekä sissit, että mahdollisesti jopa 100.000 tamilipakolaista, siis ulkopuolista siviiliä. Hallitus sanoo pitävänsä siviilien turvallisuutta prioriteettinaan. Paha asetelma, miten tappaa sissit tappamatta siviilejä? Kaikki ovat siellä tungettuna ja piiritettynä pieneen tilaan keskenään. Hallituksen armeija ympärillään. Merellä taistellaan myös. Sissit piilottautuvat veneillään intialaisten kalastustroolareitten joukkoon. Jotkut isoimmat johtajat lienevät jo paenneet veneillä Intiaan ja Malesiaan perheineen, kirjoittavat lehdet. Ja spekuloivat, että johtajat tulevat jatkamaan sotaa sieltä käsin. Etelä-Intian rannikkovartiosto työskentelee paineessa. Uusia sissejäkin rekrytoidaan siviilien joukosta, vapaaehtoisesti tai pakolla.

Hallitus on kerännyt pohjoisosan noin 60.000 sisäistä pakolaista (IDP=internally displaced people) pakolaisleireilleen tai hyvinvointikeskuksiinsa joka on niiden virallinen nimi. He kaikki saavat aivan uuden henkilöllisyystodistuksen, sellaisen joka takaa heidän vapaan liikkumisensa saarella. Operaatio vie jonkin aikaa, onhan heitä valtaisat määrät. Turva-vyöhykkeeltä siirtyy niihin pikkuhiljaa lisää väkeä. Todistuksia myöntäviä virkailijoita on 25. Kaikki pakolaiset pitää tarkistaa ja varmistaa, koska tamilitiikereiden uskotaan soluttautuneen siviilien joukkoon. Tähän operaatioon voi mennä vuosiakin. Yksikään ei ilmeisesti liiku minnekään ilman uutta henkilöllisyystodistusta.

Tuli sellainen hassu ajatus, että tämä on vähän sama kuin jos Karjala luovutettaisiin takaisin suomalaisille. Ei muuta ongelmaa kuin että venäläiset partisaanijoukot lymyilemässä jossain alueen ikimetsissä hyökkäystä suunnitellen ja kaikki entiset asukkaat sullottuina pakolaisleireihin.

Lahoren sankari

Sri Lankan ”kansallisaarteen” eli krikettijoukkueen Pakistanissa Lahoren kaupungissa pelastanut paikallinen bussikuski lensi Sri Lankaan perheineen, kutsuttuna vieraana. Terroristit tulittivat tammikuussa joukkueen bussia ja kuljettaja pelasti joukkueen onnistumalla ajamaan bussiin turvaan, tulituksesta huolimatta. Nyt hän on täällä siis juhlittuna sankarina. Palkkiomatka. Kaikenlaista juhlaillallista sun muuta tilaisuutta on järjestetty. Kriketti on saaren kansallisurheilulaji. Se on Buddhaakin tärkeämpi asia, luulisin. Sitä on pelattu täällä yli 200 vuotta. Englantilaiset aikoinaan toivat sen tullessaan ja tänne se jäi, vaikka engelsmannit lähtivätkin.

Leena

P.S.
Kerroin muuten henkilöllisyystodistus-operaatiosta Thilakasirille ja hän totesi huolettomasti, että jos siellä puolella maata vie liikaa aikaa, Colombosta saa nopeammin paperit! Jompikumpi meistä lienee hölmö, kun vaan tietäis, että kumpi..:)


LOTUS HILL VAMMAISKESKUS

Paikka hakee paikkaansa Sri Lankalaisessa yhteiskunnassa. Iloksemme ministerimunkki Samitha on ottanut kohteemme siipiensä suojaan. Uskomme, että se on asialle ja toiminnalle hyväksi. Vielä on vajaa viisi kuukautta aikaa ”näytölle”  ennen kuin se siirtyy yhteiskunnan vastuulle ja hoitoon. Leena kävi katsastamassa keskuksen ja varmisteli toiminnan yksityiskohtia munkki Samithalta, jonka temppeli ja office sijaitsevat muutaman kilometrin päässä. Suunnitelmat vaikuttivat realistisilta. Lopuksi hän kiitti sydämellisesti suomalaisia lahjoittajia. Sanoi, että he tulevat pitämään huolen Lotus Hillistä, se on heille arvokas kuin jalokivi. Aika näyttää.

MUNUAISPOJAN SURULLINEN TARINA

Viime päiväkirjassani hehkutin uskoa munuaispoikamme leikkaukseen pääsystä. Kunto oli kohonnut silmin nähtävästi, kuten päiväkirjassa oleva kuvakin osoitti.

Lähtömme jälkeen pojan vaimo soitti Colmanille, että hänen miehensä oli yllättäen kuollut. Miksi, kuinka nyt, kun kaiken piti juuri edetä suunnitelmien mukaan? Munuaispoika oli lähtenyt dialyyysihoitoon Colomboon. Jalkaan oli tullut pieni haava ja se tulehtui. Kun kehon omat vasta-aineet ovat vähissä, näin siinä sitten kävi.

Tällaiset hoitamattomat vaatimattomat pikku haavat ovat terveillekin vaarallisia. Vuosi sitten jalkani pienestä naarmusta äityi streptokokin aiheuttama ruusu. Henkihän siinä meinasi mennä, vaikka antibioottia laskettiin suoraan suoneen litra- ja vuorokausikaupalla. Munuaispojan kohtalo masensi meidät todella. Olimme niin uskoa ja toivoa täynnä. Onnistumisesta. Munuaispojan kohtalo masensi meidät niin, etten saanut tapahtumaa kirjoitettua valmiiksi tehtyyn, mutta lähettämättömään päiväkirjaani.

Leena kävi sitten Colmanin kanssa surutalossa Baddegamassa. Hän kirjoitti lyhen selonteon:

”Ajoimme tuk-tukilla kilometrikaupalla ihmeen kauniin vihreän maaston halki, se oli sitä matalan maan teeplantaasialuetta. Teepensaita silmänkantamattomiin. Surutalossa oli ovet auki ja olohuoneessa oli iso valkoinen topattu sänky, ympärillään pronssisia kynttilänjalkoja ja vaaseja joissa punaisia tekokukkia. Käsitin, että tämä hautajaiskalusto on kylän yhteistä omaisuutta. Munuaispoika sängyllä oli puettu valkoiseen paitaan, mustiin housuihin sekä valkoisiin sukkiin ja hansikkaisiin. Seinävierustoilla oli muovituolit. Ihmisiä tuli sisään ja meni ulos. Tarjottiin teetä. Nuori leski kuusivuotiaan tyttärensä kanssa seisoi sängyn päädyssä lohduttomana. Myöhemmin pihalla juteltiin tilanteesta. Pihan laidalla miehet kaivoivat hautaa. Olivat tehneet sementistä kannen siihen. Vainajan isä halusi pojan haudattavaksi kotipihalle eikä hallituksen hautausmaalle jonnekin etäämmälle.

Leski kertoi, että heillä on pankkitilillään saamastaan 100.000 rupiasta eli 700 eurosta enää 40.000 rupiaa (n. 300 euroa) jäljellä. Erotus oli mennyt juokseviin kuluihin kuten tuk-tuk-matkoihin kotoa Ambalangodaan, sieltä bussimatkoihin Colomboon sairaalaan, lääkkeisiin, lääkärin ja sairaala-avustajien palkkioihin. Kun halusi mennä esim. wc:hen tai lääkärin vastaanotolle piti maksaa avustajalle, joka nosti pyörätuoliin ja kuskasi edestakaisin. Hautajaiset pidettäisiin neljän päivän päästä ja siihen he uskoivat saavansa kyläläisiltä, ystäviltä ja sukulaisilta avustusta. Leski kiitti meitä suomalaisia kaikesta avusta ja hyvästä mitä olemme heidän hyväkseen tehneet. Halasimme ja lähdin. Mietin kuraista tietä pitkin kävellessäni, että äidin ja tyttären elämä oli pysähtynyt kuin seinään! Kaiken piti olla hyvin, leikkaus odottamassa ja pian kaikki olisi ollut paremmin. Mutta kai se on niin kuin Marja asian ilmaisi, että ehkä näin on paljon paremmin ja hänen on nyt hyvä olla.

Niin, kyläläiset osallistuivat siis hautajaiskustannuksiin ja vaimolla käyttämättä jääneet dialyysirahatkin taisivat mennä samaan tarkoitukseen. Yritin estellä sitä, mutta pian huomasin, ettemme voi tehdä niin. Uskomme, että munuaissiirron kuluihin lahjoittaneet ihmiset ymmärtävät tämän. Kootuista runsaasta 2600 eurosta olimme siis antaneet rahaa hoitoihin n. 700 euroa.”

Tapahtuneen jälkeen soitin muutamalle lahjoittajalle. Kerroin muuttuneen tilanteen. Ehdotin, että avaamme leskelle nostorajoitteisen pankkitilin, josta hän voi nostaa kuukausittain 5000 rupiaa (n. 35 euroa) heidän kuusivuotiaan tyttärensä koulunkäyntiin ja heidän päivittäiseen elantoonsa. Se riittää 50 kuukaudeksi, eli hieman yli neljäksi vuodeksi. Eräänlainen orvon- ja leskeneläke. Sri Lankassa ei sellaisista ole tietoakaan. Saatikka sosiaalialiavustuksista ja työttömyyskorvauksista. Taas tunnen sydämessäni kiitollisuutta omaa lintukotoamme kohtaan. Unohtamatta paljon parjattuja   humaanisia ja viisaita politiikkojamme, jotka ovat kansamme inhimillistä yhteiskuntavastuuta olleet rakentamassa.
Kiitos heille, keille se kuuluu.

Tiedossani ei ole kaikkien niiden 31 munuaispojalle lahjottaneiden sähköpostiosoitetta tai puhelinnumeroa.
 
Siksi kysyn tässä ja nyt, sopiiko teille kertomani menettely?

Marjan kanssa on tätä pohdittu syvällisesti, ja olosuhteet tuntien meistä tuntuisi hyvältä, jos saisimme teidän lahjoittajien valtuutuksella näin tehdä. Lähettäkää sähköpostia ja kertokaa kantanne. Kunnioitamme sitä.

Tällaista tämä on. Välillä onnistumista ja välillä epäonnistumista. Inhimillinen elämä. Kun tapahtumaa nyt tovin kuluneena muistelen, vieläkin ”vesi nousee glaseihin” vanhalla miehellä. Elämä jatkuu. Toivokaamme, että munuaispojan tytär saa hyvän koulutuksen ja inhimillisen paikkansa yhteiskunnassaan. Ilman koulutusta se tuskin on mahdollista.


YHTEISKUNTAVASTUU

Luin vanhaa Suomen Kuvalehteä. Huomaan, että lehtien tuoreudella ei ole mitään tekemistä asioiden ajankohtaisuuden kannalta – poisluettuina iltalehdet. Siinä oli monta syvällistä artikkelia. Mm. kehitysapurahastamme ja sen suuruudesta. Helsingin Tuomiokirkossa oli järjestetty keskustelutilaisuus. Joku ehdotti, että firmat saisivat vähentää nämä avustukset kirjanpidossaan. Nythän vain harvat ja valitut kohteet sen ansaitsevat. Hyvä ehdotus. Minulla on teille iloinen uutinen: Kun ostatte ystävyyden rannenauhoja Lotus Hill ry:ltä ja annatte ne asiakkaille, henkilökunnalle ym. sidosryhmille, kulu on kirjanpidossa vähennyskelpoinen.  Tällä ostolla aikaansaatte Lotus Hill -hankkeelle taloudellisia voimavaroja hoitaa ruohonjuuritason (nykyään kai mikrotason) avustustoimintaa. Hyvää mieltä itsellenne, rannenauhan saajille ja avustettaville. Kolminkertainen hyöty.

Rannenauhatilaukset voi tehdä täällä.

Samassa lehdessä oli äärimmäisen mielenkiintoinen artikkeli yritysten yhteiskuntavastuusta. ”Sosiaalinen vastuu ja ympäristövastuu ovat nousemassa kovaa vauhtia yrityksen taloudellisen vastuun rinnalle, myös kilpailutekijänä”. Ehkä ei vielä ymmärretä, että tämä buumi on kovaa vauhtia tulossa. 10 vuoden päästä koko käsitettä ei ehkä ole olemassa, vaan yhteiskuntavastuusta on tullut osa yrityksen tavanomaista toimintaa. Silloin on liian myöhäistä hakea siitä kilpailuetua.

Siinä se. Sinä yrityksen vaikuttajahenkilö!  Nyt töpinäksi, ennen kuin muut käyttävät kilpailuedun hyväkseen. Aloita vaikka tilaamalla ystävyyden rannenauhoja. Tule yrityksenä mukaan yhteisökummiksi tai kannattajajäseneksi

Kiitos Suomen Kuvalehdelle ajankohtaisen viisaista muistutuksista.

Siellä oli myös hauska anekdootti, joka minua Tampereellakin asuneena nauratti kummasti:

”Kustaa III ammuttiin naamiaisissa 1792, ja sehän on ymmärrettävää: olihan kuningas perustanut Tampereen.”

Hauskaa oli se, että jutun julkaisi Turun Sanomat.

Terveisin

Pentti-Oskari