14.7.2022 Arvon Sri Lankan kummit!
14,7,2022 Pentti-Oskari Kangas
Kuten varmaan olette uutisista kuulleet, kyyneleen muotoinen saari elää itsenäisyytensä ajan vaikeinta aikaa. Lotus Hill asioiden hoitajamme pitävät meidät ajan tasalla äärimmäisen hyvin. Timo, joka asuu tukikohtamme naapurissa paikallisen vaimonsa kanssa, seuraa tiiviisti tapahtumia reaaliajassa. Whats App (eli hattivattikanava – kuten sitä kutsun) on käytössä vähän väliä. Pitkät puhelumme hattivattihinnoittelulla mahdollistavat päivittäin pitkienkin aikojen tietojenvaihdon.
Monessa asiassa olemme olleet etupainotteisesti tiedossa, sillä saarella ”viidakkorumpu” on tehokas viestintäväline. Kyllä kaikki on sitä, miltä se näyttää.
Ehkä hieman yllättävää on se, että kaiken takana on polttoainepula. Nyttemmin sen lähes täydellinen loppuminen. Kun kuljetus ei toimi, ihmiset eivät pääse töihin. Eivät sairaaloihin eikä ruokaa voi kuljettaa. Nyt ovat lähes kaikki työpaikat kiinni. Koulut kiinni ja useimmat kaupat myös. Sellaista se on, kun kävellen pitää hoitaa logistiikka. Äskettäin vielä jonot huoltoasemille olivat vuorokausien mittaisia. Ihmiset kuolivat jonoissa. Kun sairastuttiin, millä pääset sairaalaan? Polttoainetta myytiin vielä hetki sitten mustassa pörssissä. 5000 rupiaa litran erissä. Viikon normaali palkka työstä, silloin kun sitä vielä oli. Nyt ei enää ole sitäkään.
Sitten alkoi ruoka loppua. Ja myös lääkkeet. Jokainen ymmärtää, mitä merkitsee lääkkeiden ja terveydenhoidon lamaantuminen. Valtio on täysin luottokelvoton. Kultavarannot ja valuutta on viety ulkomaille hallitsijoiden toimesta. Näin väittää kansa, joka tietää.
Ehkä erikoista on myös se, että hallitus kielsi kaiken lannoitteen tuomisen ulkomailta. Luonnonsuojelusyistä. Nyt ovat sadot romahtaneet. Siitähän tuli nälänhätää. Vaikka Sri Lanka on suhteellisesti eniten vesisähköä maailmassa tuottava valtio, se on vaikeuksissa, koska vesivoimaloiden huoltoja ei ole tehty pitkään aikaan ja laitteet alkavat hajota. Sähköä saa – jos saa, silloin tällöin. Kaupoissa pakasteruoat sulavat päivittäin ja uudelle pakastuvat hetkeksi, kun sähkö tulee. Eli tarjolla on mm kymmenesti pakastettua kananlihaa.
Viime viikonlopun tapahtumat olivat pitkään ennakoituja. Lähes miljoona ihmistä käveli – milläs muuten kuljet – pääkaupungin hallintopalatseihin. Polkupyörien hinnat kymmenkertaistuivat kaupoissa, ennen kuin ne loppuivat kokonaan.
Tilanne oli viikonloppuna Colombossa kuin Capitol-kukkulan valtauksessa. Mutta ehkäpä juuri buddhalaisen rauhanomaisuuden ansiosta vain yksi ihminen menehtyi. Lähipäivät näyttävät, nouseeko edes murusia demokratiasta hyötykäyttöön. Kauan, kauan tulee aikaa tulee kulumaan, ennen kuin aika entinen palaa. Vuorotellen WBG (Maailmanpankin) USAn, EU:n edustajat käyvät vahvistavansa hyviä suhteitaan saareen. Mutta täydellisesti ulkomaan valuuttamattomana ja luottokelvottomana ainoastaan Kiinan ja Intian tapaiset maailmanvalloittajat käyvät tarjoamassa avustusta oravannahkakaupalla lentokenttien ja satamien haalimiseksi. Kävivätpä eilen Venäjän suuren öljy-yhtiön päälliköt vahvistamassa hyvää suhdettaan. Tarjosivat edullisesti polttoainetta. Etukäteismaksua vastaan. Mutta: ”tyhjästä on paha nyhjästä”.
Tänään juttelimme vaimoni Marjan kanssa todella pitkään Timon kanssa. Saaren tulevaisuudesta. Surujen saari. Oli aika voimaton olo.
Mutta entä sitten Lotus Hill avustustoimintamme? Kummilapsemme ja – perheemme saavat edelleen kuukausittain maksamaamme avustusta. Tänään ja huomenna se on monella aivan ainoa tulonlähde. Entä sitten koulumme? Kerroinhan, että koulut ovat kiinni. Vaan eipäs meidän Finlandia House -koulumme Köyhien Laaksossa. Koska se on yksityinen. Opettajat pääsevät lähellä asuessaan kouluun ja Laakson lapset kävelevät koulumatkat, kuten aiemminkin. Asia, josta olemme olleet todella ylpeitä, kouluruokailu, on nyt arvossa mittaamattomassa. Suurin osa koululapsistamme saa päivän ainoan ruoan kyläpäällikön vaimon valmistamana. Perusruokaa, riisiä, vihanneksia, kuivaa kalaa ja chiliä saa vielä lähituottajilta. Tämän kerron teille rakkaat kummimme ja tukijäsenemme. Ymmärrätte taatusti, miten tärkeää meidän apumme on. Aina se on ollut tärkeää, mutta nyt on kyseessä elintärkeä toimintamme heidän hyväkseen. Viime viikolla nostimme 125 rupian päivittäisen yhden lapsen ruoan hinnan kaksinkertaiseksi. Nyt se on 250 rupiaa ja olemme valmistautuneet sen nostoon vielä lähiaikoina.
Yhdellä lauseella tiivistäen on viestini teille: ”Kiitos – kiitos niin paljon, että varmaan riittää.”
Me emme voi muuttaa koko maailmaa, mutta voimme muuttaa yhden lapsen koko maailman.”
Kiitollisuudella
Marja ja Pentti-Oskari
sekä Timo, Coolman ja muut asioidenhoitajamme Ceylonin saarella.