14.01.2007 Astrologi määrää, insinööri tottelee

14,1,2007 Pentti-Oskari Kangas

Sri Lanka 7.1-13.1.2007

 

Sunnuntaina 7.1

 

Tarkastusmatka Ilolaan. Lotus Hill hankkeiden yksi tärkeimmistä pitkän tähtäimen kohteista. 40 vammaisen kotiin n. 10 km kotoamme. Juuriharjaprojektin ensimmäinen kohde jo vuosia sitten. Kyläläisten vapaaehtoisvaroin ylläpidettävä eri ikäisten naisten fyysisesti ja psyykkisesti sairaiden koti.

 

Herttaisesti kaikki samassa sekamelskassa. Tuliaisiksi veimme 40 pakettia keksiä yhteensä 710 rupiaa (5 €) Kaksi vanhempaa naista yrittää yksin ylläpitää paikkaa. Asukkaista ei eri työtehtäviin rajoittuneisuuksista johtuen ole paljon apua. Ruokahuolto, siivoukset, puutarha, hygieniatoimet, sairaalakäynnit ym.

 

On muuten sellainen urakka, että tekisi meille Suomessa monelle sosiaalipalvelujemme ruikuttajalle hyvää nähdä todellista uhrautuvaisuutta. Ensisijainen tarkoitus oli katsastaa puutteet ja ongelmat mutta myös selvittää ”Hämeenlinnan Hurrikaanien” Eevan ja kumppaneiden talkootyökohteet. Hetkessä löytyi kahden viikon työrupeama naisporukalle. Siivousta , ikkunoiden, seinien ja kalusteiden pesua, maalausta. Puutarhatöitä vaikka kuukausiksi. Lupasin Eevalle lämmittää kanelipuusavusaunan talkoopalkaksi.Sen teen mieluisasti.

 

Kun selvittelimme Anandan kanssa Ilolan ongelmia, päällimmäiseksi nousi viimevuotiseen tapaan katon vuotaminen. Italialaiset lupasivat korjata sen ja keskityimme muihin toimiin. Nyt tultuamme katto oli korjattu, mutta vuosi edelleen kuin seula. Tulevien aikojen töitä meille … ehkä. Katsotaan nyt ensin, hoitavatko italialaiset homman. Puhuneet ne kyllä on senkin edestä. (ilmankos minä en tykkään jauhoruuista)

 

Toinen, hyvin ymmärrettävä ongelma, on potilaiden vieminen sairaalaan, jonne on matkaa toistakymmentä kilometriä. Matka on heille todella vaikea. Pelkästään kävelymatka isolle tielle on toista kilometriä ja suurin osa potilaista on liikuntakyvyttömiä. Myös kauppareissut ym. monet toimet aiheuttavat näille kahdelle naiselle uskomattoman paljon aikaa vievää vaivaa. Varovasti he kysyivät josko voisimme ostaa heille skootteririksan eli Tuk-tukin. Uusi maksaa 3000€ ja käytettykin melkein 2000€. Lisäksi ongelmaksi tulee kuskin saaminen. Täällä moinen vempele vaatii ajajalta lisenssin. Jos sellainen kylältä löytyisikin, miten kommunikointi pelaisi.

 

Keksin oivan idean: Saunalahden lahjoittamista kännyköistä kaksi käyttöön. Toinen kuskille ja toinen kodin emännälle. Jatkojalostimme ideaa ja Ananda kysyi viimein: ”Miksemme tee jonkin olemassa olevan tuk-tuk -kuskin kanssa rahtisopimusta niin kuin Suomessa kunnat tekee vastaavissa tapauksissa? Siinä se! Ei ole mitään järkeä istuttaa tuk-tukkia seisomaan pihalle ja maksa palkkaa kuskille odotuksesta. Rahtisopimusneuvottelut ympäristön Tuk-tukkien kanssa alkavat välittömästi.

 

”Ei ol yksin kukka mittä”, sanos Heli Laaksonen täs tapaukses. Kahden kulttuurin yhteistyöstä syntyi hyvä idea ja toteutus.

 

 

Kävimme Gallessa hakemassa puhelimeen uutta sim-korttia. Osoite oli tiedossa. Pyysin Coolmania pysähtymään kadunkulmassa seisovan poliisin luo ja kysymään osoitetta.
– Ei se ole normaali poliisi, sanoi Coolman.
– Se on salapoliisi !
– Miksi sillä sitten on poliisin vaatteet?
– Se on lomalla.

 

 

Maanantai

 

Keskipäivä oli kuuma. Ratkaisen samaisen ongelman aina samalla lailla: Lähden mopolla ajelemaan sisämaahan pikku viidakkopolkua pitkin. Ajelen hiljaa kaverini kanssa. Tuuli vilvoittaa ja näen valtaisan määrän asioita. Luontoa, eläimiä, ihmisiä ja elämää. Ihan toisenlaista kuin turistiretkillä. Paluumatkalla jo väsytti ja polviakin särki. Noin 6 km päässä kotoamme, järvemme toisella puolella, havahduimme äkkiä ruostuneeseen peltiviittaan: ”Mentaalihäiriöisten lasten koti” Tällaisesta ei kukaan ole meille kertonut.

 

Sain kuin sähköiskun. Väsymys tipotiessään. Ja olin hetkessä virtaa täynnä. Taidan olla vähän outo. Lastenkoti oli iso. Hyvin hoidettu puutarha, leikkivälineitä pihalla. Fasiliteetit viimeisen päälle. Tällä paikalla on varmasti jokin iso sponsori. En anna kuitenkaan periksi. Vaikka fasiliteetit ovatkin kunnossa, ne eivät ole puoltakaan ruokaa. Miten lapsia hoidetaan? Ruoka, hygienia, terapia jne. Vielä on toivoa. Tiedän, olen vähän outo.

 

Päätin tulla uudelleen Marjan ja Anandan kanssa. Löytöretkeilyni toi taas tullessaan tuloksia. Miksiköhän näistä ei kerrota. Vaietaan. Piilotellaan. Hävetäänkin. Huono juttu.

 

 

Ostin kotimatkalla pakastepussillisen savustettuja kanansiipiä. Kotona muistin, että savustettu kana-nahka on pahinta, mitä luuvalopotilas voi syödä. (siivissä ei paljon muuta ollutkaan kuin savustettua nahkaa) Ei ongelmaa. Vahtikaksikko Bullad ja Tarja hotkaisivat 12 kanansiipeä kolmessa sekunnissa. Bullad kyllä sitten nikotteli vielä illallakin.

 

 

Kävin katsomassa naapurin pihalla ihmetystä. Hän oli istuttanut australian bambua pihalleen näkösuojaksi. Bambu kasvaa 20 cm vuorokaudessa. Eli lähes sentin tunnissa. Kahden metrin hujoppi nousee 10:ssä päivässä. Kasvu on niin nopeaa, että voit paljaalla silmällä nähdä sen kasvavan. Ihmeellinen luonto. Meillä Herrankukkarossa on saaristolaiskeloja, jotka ovat kasvaneet satoja vuosia ja ovat vieläkin pieniä. Vaimo tuohon varmaan sanoisi, että meillä ei kasva suureksi muut kuin jotkut miehet. Kekeä varmaan tarkoittaisi.

 

 

Yksi Naganden kylän naapureista rakentaa jyrkkään rinteeseen. Iso maansiirtokone kaivaa maata, satoja kuutioita. Toinen naapuri on ostanut kaivetun maan ja myy sitä ympäristöön pienillä kuorma-autoilla kuljettaen. Kolmas naapuri osti kymmeniä kuormia banaanipuutarhan pohjaksi. Neljäs naapuri osti banaanimieheltä muutaman kuorman tien pohjaksi. Viides naapuri osti kuorman edelliseltä ja myi osan naapurilleen tiilien tekoon ja osan meille yhteisen tiemme parantamiseen.

 

Täällä on kauppa käynyt vilkkaasti koko päivän ja koko kylän taloudellinen virkistäytyminen on tosiasia moneksi päiväksi. Kyläkaupassakin käy taas kauppa, kun ihmiset ovat saaneet hiekkamullan myynnistä rahaa. Mitäs tästä sanotte, ekonomistit? Suomessakin tultiin ennen toimeen sillä, että naapurit hakkasivat toisilleen polttopuita.

 


Suomalaisnuoria tutustumassa
kyläkauppaamme

 

Naapuri kertoi tarinan Colombosta. Kaksi hyväosaista pelasi tennistä. Toinen aina hutilyönnistään manaili: ”Perhana, taas huti.” Buddhalaismunkki katseli pelaamista ja sanoi manaajalle, että Jumala näkee ja kuulee kaiken. Manaaminen vaan jatkui, kunnes yhtäkkiä löi salama keskelle kenttää polttaen verkon karrelle. Heti perään kuului pilvistä matala ääni: ”Perhana, taas huti !”

 

 

Keskiviikko

 

Kahden kuukauden yhtäjaksoisen sateen jälkeen nyt jo melkein kahden viikon aurinkokausi. Kävimme Anandan kanssa jälleen katsomassa ”Välilän” köyhääkin köyhempää perhettä. Pyysin kiirehtimään rakentamisen aloitusta. Työt alkavat 26.1.2007 klo 8.36 sanoi Ananda. Miksei nyt heti? intin. Astrologi antoi aloitusajan. Että silleen. Jos poikkeaisimme annetusta ajasta, ottaisimme selkeän riskin. Jos perheelle tapahtuu joskus jotain huonoa, syyllinen löytyisi. Emme ota riskiä, ja odotamme 26.01.2007 asti.
 
Poikkesimme vammaisperhe Onnelassa. Ananda kertoi oikein painokkaasti paikalliskielellä, että me emme tule enää koskaan taloon, jollei sitä pidetä puhtaana. Hymyilivät valloittavasti. Ja nyökyttelivåt paikalliseen tapaan päätään sivusuuntaan heiluttaen, että Jees jees. Se on singaleesia ja tarkoittaa, että olen ymmärtänyt. Ei välttämättä sitä, että toimin niin. Anna mun kaikki kestää. Se on kuin aikanaan kotona lastenhuoneessamme.

Illalla kului taas hemmetinmoinen mekkala naapurin pihalta. Iso Varaani söi jälleen naapurin koirapesueesta yhden pennun. Merkillinen kasvissyöjä?

Torstai

 

Meillä on pihalla n. 25 cm kokoinen tähtikilpikonna. Sen nimi on Timppa. Sillä on hyvät oltavat. Aina kun nurmikolle kasvaa sieni, Ankkeli nostaa Timpan sen viereen ja syöminen voi alkaa. Ankkeli tietää tarkkaan millaisista sienistä Timppa tykkää. Timpalla on todella hyvät oltavat.

 


Tähtikilpikonnamme ” Timppa ”
ja sieniateria

 

Ankkeli kertoi kilpikonnasta, joka kiiruhti poliisiasemalle tekemään rikosilmoitusta, kun pimeällä kadulla kaks etanaa oli ryöstänyt hänet.
– Miten se kävi, kysyi poliisi?
– En osaa sanoa. Kaikki kävi niin äkkiä.

 

 

Pari viikkoa sitten Baddegama Roudilla kaasutteli nuorukainen mopollaan kovaa ylinopeutta. Poliisi nappasi ”mutta…” änkyttävän pojan ja vei asemalla. ”Ja vielä täydenkuun aikaan” … tästä ei poliisipäällikkö vähällä sinua päästä! ”Mutta”….” änkytti poika. Hetken kuluttua poliisi palasi hymyillen ja kertoi, että pojan onneksi poliisipäällikkö olikin häissä. ”Mutta…” selitti poika, minä olen poliisipäällikön tyttären sulhanen”

Päivästä kului melkoinen aika emailien lukemiseen ja vastaamiseen. Yhteydet ovat sen verran hitaat täällä, että välillä tuli viestejä enemmän luettavaksi kuin ehdin avata, saatikka sitten vastata. Ryhmäkummimme ja eri keräykseen osallistuneet ja muutin, ovat ahkerasti pitäneet yhtä. Olen siitäkin erinomaisen onnellinen. Nautin siitä, että tiedän, mitä ystävämme ajattelevat. Kannustusta tulee ja lisätietoja pyydetään. Hyvä. Avoimesti vaan selvittämään. Kaikkeen yritän vastata. Tämä on täysin läpinäkyvää toimintaa ja ihmettelijät saavat haluamansa tiedon takuuvarmasti. Hauskoja juttuja tulee muualtakin kuin Töytärin Jussin aamiaispostissa, joista kaikista kiitos.
 
Yritämme saada tietoa koulurepuista. Olen huomattavasti hätäisempi kuin paikalliset. Nyt saimme ilmoituksen, että 1250 reppua jaetaan kahdessa erässä 15.1 ja 16.1 Alue on tosi kaukana. 15.1 ajoaika 4 tuntia per sivu. Yöksi kotiin ja seuraava reissu tuplasti pidempi. Tamilialueelle, eli lähelle Suomen Punaisen Ristin operointipaikkaa. Alueen lapset ovat maakunnan köyhimpiä ja unohdetuimpia. Päätin jaksaa istua autossa vaikka kuinka kauan.
 
Illalla tuli Meri-tyttäreltäni Meksikosta viesti. ”Laita isä metalliset paksut pannat naapurin koiranpennuille, niin Varaani ei pysty niitä popsimaan”. Äitiinsä on tullut tytär.
 
Perjantaina
 
Lastemme kummitäti Ritva (joka on täydellisesti perheenjäsenemme, Marjan nuoruudenystävä) tulee tänään tänne. Muita suomalaisia kuuleman mukaan kymmenkunta. Piristäähän sekin alueen elinkeinoelämää. Lähipäivinä tulossa lisää. Hienoa.

Kävimme nuorten kanssa Toivolan lastenkodissa. Esittelin Karioskarin ja hänen avovaimonsa Yesenian sekä poikakaverit Juhon ja Laurin. Hyvänä kielimiehenä sekoittelin lahjakkaasti esitellessäni heidät vaiffin ja haspendin. Karioskari yritti korjata välillä, mm. että haspend on mies. Vaimo on vaiffi. Tuli sellainen nykäsmattimainen laiffi-olo.
 
Lopputuloksena johtajan osaaottavasta hymystä päätellen he saivat käsityksen jostakin merkillisestä poikkeavasta uusiojoukosta, jossa yhdessäolosuhteet on länsimaalaisittaan happautuneet täydellisesti.

 

Oli upeaa huomata, että lähes kaikki lapset olivat koulussa. Vuosi sitten yli kolmannes ei voinut käydä koulua mm. koulukenkien puuttumisen vuoksi, singaleesin kielitaidon puutteessa, märkivänä syyhypotilaana jne. Tänne katsomaan heti, jos joku epäilee, etteivät rahat mene perille. Kyllä menee ja kyllä toimii.
 
Ei huostaan otettu, orpo tai kriminaali lapsi pysty tässä yhteiskunnassa kunnolla selviytymään ilman koulunkäyntiä. Siksi satsauksemme opettajiin, koulutarvikkeisiin, hygieniaan ja terveydenhoitoon on taatusti järkevää. Olisitte nähneet pienen Razika tamilityön nauravat kasvot kun hän tuli koulutiellä meitä vastaan. Vuosi sitten hän juoksi pakoon ja piiloon meidät nähdessään.

 

 

Ostamamme maa-aines, jonka levitimme pikkutielle, on yön sateesta johtuen vellinä. Onneksi eräs naapureista rakentaa uutta tiilikattoa, ja kovalla rahalla saimme ostettua vanhat tiilet, joiden murska sitoo nyt tiemme savivelliä. Ja naapuri sai varmaan rahoitettua uusien tiilien oston. Vauhdilla kylläkin pitää ajaa se tien pätkä läpi, ettei jää jumiin. Mutta kyllä se jo ensi kuussa on kelpoinen. 
 
Lauantai
 
Suomalaisten ystäviemme mukana piti tulla kasa kyniä, silmälaseja yms. Suurimmalla osalla laukut jäi Müncheniin. Ritvan laukku tuli mukana. Tosi tärkeää. Ritva toi minulle kaksi HK:n sinistä lenkkiä. Piilotin toisen pakkaskaappiin ensi kuulle, kun oikein huikoo. Toisen piilotin jääkaappiin paloiteltuna göördiastiaan (paikallista hapantuotetta, jota nuorisomme ei syö)
 
Elämän tasoa täytyy joskus osata nostaa. Mitähän luuvalo sanoo moisista herkuista? Muistan kuinka kirurginaapurimme, vanha kokenut mies, neuvoi minua vatsahaavan ollessa nurkan takana. Pääasia on syödä sellaista ruokaa, mistä pitää. Makkaraperunatkin? Makkaraperunatkin! Pääasia ettei elämä ota päähän. Siitähän vatsahaava tulee.

 

En muuten saanut vatsahaavaa.

Kun elämä alkaa ottaa päähän, miettikää onko se aiheellista? Onko edes kohtuullista? Onko se itse aiheutettua? Oletko tehnyt itse kaikkesi hyvän olon saavuttamiseen ja ylläpitämiseen. Vai huudatko hallitusta avuksi? Täällä ei hallitusta huudeta avuksi. Tehdään itse kaikki voitava. Joskus se ei riitä. Siksi me olemme täällä ja yritämme auttaa edes vähän.
 

Tällaista täällä tulee mieleen.

Ystävällisesti …

 


 
pentti-oskari