14.03.2014 Vielä jäi tehtävää

Naantalissa 14.3.2014
VIELÄ JÄI TEHTÄVIÄ JÄLJELLE



HYVÄLLÄ RUOALLA OPPI PAREMMIN PERILLE

Unohdettujen Laakson koulu käynnistyi, eikä yskinyt yhtään. Kyllä oli mukava katsella onnellisia lapsia ja iloisia opettajia. Vetoomukseni opettajien palkkoihin alkaa tuottaa tulosta. Eräs nimeään piilossa pitävä isokyröläinen myrkytöntä mansikkaa viljelevä ja maailman parhaan pitsapalkinnon saanut lahjoitti yhden opettajan puolen vuoden palkan. Kiitos. Kyllä on hyvä mieli. Tykkään kovasti siitä, että kun jotain tehdään, tehdään kunnolla. Siksi päätin polkaista vielä yhden jatkohankkeen..

Tuo hanke on kouluruokailu. Meillä Suomessa on tämä ainutlaatuinen toiminta käynnistetty jo vuonna 1948, ensimmäisenä maailmassa. Perinteet siis velvoittavat. Tämä toimi oli sodan jälkeen lapsille (itse kuulun joukkoon) hyvin tärkeää. On varmaa, että yhteiskuntamme päättäjät pelastivat monen aliravitun lapsen lukuisilta taudeilta. Monelle lapselle kouluruoka oli päivän pääateria.



KÖYHÄKIN SAA NÄYTTÄÄ KAUNIILTA


Nyt kun sota Sri Lankassa on päättynyt, jäljet näkyvät vielä pitkään. Kaikkein köyhimmät kärsivät taloudellisesta ahdingosta entistä enemmän ja aliravitsemus on silmiinpistävää myös laakson lapsissa. Tässä samalla haluan valottaa erästä asiaa, josta sain palautteita viime raporttini jälkeen. Kuvissa lapset olivat pukeutuneet kauniin näyttävästi, eikä köyhyydestä ollut jälkeäkään. Nämä kuvat otin lapsista, jotka esiintyivät tilaisuudessa. He esittivät perinteisiä tansseja pääasiassa. Vaikka heidän pukunsa olivatkin todella upeita, ne eivät toki olleet heidän omiaan. Siihen heillä ei olisi varaa. Saarella hoidetaan tällaista perinnekulttuuria valtion toimesta niin, että alueellisilta osuuskunnilta vähävaraiset voivat vuokrata erilaisia tavaroita. Kuten tanssijatytöt perinteisiä tanssiasuja. Tällaisella toteutuksella kaikki tytöt haluavat esiintyjä ja se kulttuuri voi erinomaisesti. Se on hienoa. Tarvitaan siis kulttuuria, mutta myös leipää.


Eiköhän hoideta tämäkin homma
TULE MUKAAN TALKOISIIN

Colman teki kierroksen laaksossa ja sai tarjouksia lasten lounasruokailuun. Paras hinta/laatusuhde oli 60 rupiaa lounaspaketista sisältäen tietenkin riisiä, chiliä, kasviksia ja joko kalaa tai kanaa. Euroissa yhden annoksen hinnaksi tulee 34 senttiä. Yhden lapsen viikoittainen ruoka 1,70 euroa. Kun koulussa on tällä hetkellä 37 lasta, koko koulun päiväruokailu maksaa yhteensä 13 euroa. Viikossa 63 euroa ja kuukaudessa 250 euroa. Koko vuoden kouluruokailun hinnaksi tulee 3000 euroa.

Kuinka monta ateriaa sinä haluaisit tarjota? Lähetä minulle sähköpostia ja kerro mitä mieltä olet. Minä vastaan pikaisesti. Tästä tulee varmasti jännää. Taas kerran!

Sähköpostia Oskarille. Klikkaa tästä!



VAHDINVAIHTO

Saavuimme KotoSuomeen viime viikon torstaina – leikkisästi sanoen lomalle. Väsyneinä mutta onnellisina. Sisareni Leena lähti vuorollaan eilen paikan päälle. Viikon paussi ehti olla välissä, mutta puhelimet ja sähköpostit ovat olleet ahkerassa käytössä.


KENKIÄ, KENKIÄ JA VIELÄ VÄHÄN KENKIÄ

Juuri ennen lähtöämme jaoimme kahtena piiiitkän pitkänä päivänä vielä koulukenkiä. Tsunamin pahimmin runteleman alueen Akurallan asukkaista hukkui suurin osa. Köyhyys on siellä ollut pysyvää. Jaoimme tämän kylän lapsille 618 kenkäparia. Seuraavana päivänä jatkoimme Telwattassa, jossa hyökyaalto hukutti toista tuhatta ihmistä junavaunujen mukana mutaan. Siellä kouluun lähtee tepastelemaan uusilla kengillä yli 700 lasta. Ja vielä yksi piiiitkä päivä Rathgaman seudun kyliin, joissa opettajat olivat valmiiksi valinneet eniten apua tarvitsevat lapset. Kyliä oli kaiken kaikkiaan lähes tusina. Olihan se melkoista meininkiä. Jakelutehtävissä oli kaiken kaikkiaan kolmatta kymmentä ihmistä ja kaiken kaikkiaan tämän matkamme kuluessa kenkiä jaettiin lähes 3.000 paria. Kenkätehtaalta kahdeksan henkeä sovitteli lapsille kenkiä, heidän lisäkseen kontrollerit, nimien ja listojen tarkastajat kunnantoimistoista ja kouluilta, sekä meitä suomalaisia Marja, Ritva Börgar, Katja Tynjälä ja allekirjoittanut. Sekä tietenkin Colman. Alueen pormestari toimi tilaisuuden organisaattorina.


10-vuotias PAASHA tovotti englanniksi
meidät tervetulleIksi kenkienjakotilaisuteen


Henkilökulttikulttuuri tuntuu oudolta,
mutta minkäs teet?


Pieni osa koulukenkien odottajista


Kylän väkeä riitti ja riitti. Kuvassa kenkä-
tehtaan kuormuri, josta kengät jaettiin.


Kenkätehtaan henkilökunta saapui kiittämään
Lotus Hill ry:tä ja luovutti kauniin puuveistoksen.


NAANTALIN KODISSAKIN ON HYVÄ OLLA

On aivan uskomattoman ihanaa nukkua omassa sängyssä. Lapset ja lapsenlapset tulivat meille heti kylään ja me lähdimme Leo-enomme 90-vuotis synttäreille Kalantiin. Leo on sukumme vanhin. Vien mennessäni Leolle Onnellisen miehen tarinoita ja Hymypäivän kalentereita juhlaväelle.

Tuestasi ikuisesti kiitollinen

Pentti-Oskari