14.05.2010 Lääkäri Jari Vainion raportti
14,5,2010 Pentti-Oskari Kangas
Päiväkirja 13.5.2010
”SRI LANKA- MAA, JONKA KALTAISTA EI OLE”
luki 6.5 ilmestyneen Seura-lehden artikkelissa. Tjäreborg, Aurinkomatkat ja Finnmatkat alkavat järjestää ensi syksynä pakettimatkoja hymyjen saarelle. Kahden viikon matka puolihoidolla Hikkaduwa-kylämme asiallisessa Coral Sands Hotellissa maksaa 1200-1300 euroa. Saatte rahallenne vastinetta. Varatkaa matkanne ajoissa, varsinkin, jos joulun ja vuodenvaihteen aikana sinne halajatte.
TOIMET ETENEVÄT Lotus Hill vammaiskeskuksen urheilukenttä on miltei valmis ja ensimmäiset kisat on jo pidetty. Uudet ruokailupöydät ja tuolit on hankittu lapsille. Kaivo on syvennetty ja tuloputkea suurennettu, sekä isompi pumppu asennettu. Katon vesikouruja on niin ikään suurennettu ja virtauskouruja maahan rakennettu lisää. Sadekausi saa tulla.
Vapaaehtoistyöntekijä, lasten vammaishoitaja Nanna lähettelee positiivisia viestejä. Hän nauttii olostaan ja on jo etukäteen murheissaan ikävästään lasten pariin.
Unohdettujen laaksoon palkattu lääkärimme ei malttanut odottaa terveyskeskuksen valmistumista, vaan aloitti vastaanoton kylän yhteisessä kokoontumissuojassa. Coolman hankki kalusteita ja haki tuk-tukullisen (taximopo) lääkkeitä kaupungista. Sähköä ollaan juuri vetämässä kylään, joten monen ihmisen maailma muuttuu. Ostimme kylän äideille isot pakat koulupukuihin tarvittavaa materiaalia – pikapuolin frisyyrit ovat kunnossa.
Seuraavilla riveillä talvella mukanamme olleen lääkäri
Jari Vainion raportti kokemastaan. Näin hän näkee hankkeemme aikaansaannokset
PALUU SRI LANKAAN Tein töitä ulkomailla jokseenkin putkeen 25 vuotta sekä kehitysyhteistyö, että katastrofityötä niin isoille kuin pienillekin organisaatioille. Pari vuotta sitten sain tarpeekseni jatkuvasti kiertelystä ja hakeuduin takaisin Suomeen.
Mieleeni tuli muutama vuosi sitten vierailemani Sri Lanka ja siellä Lotus Hill -projekti. Vuoden 2004 tsunamin jälkimainingeissa alkaneeseen Lotus Hill -projektiin kuuluu nykyään lastenkotien tukemista, kehitysvammakeskuksen perustamista ja ns. unohdettujen laakson (= köyhien perheiden) tukemista sosiaalisin projektein kuten koulun, kaivojen ja terveyskeskuksen rakentamista. Omat ajatukseni kehitysyhteistyöstä kulkevat juuri noita ratoja – koulutus, puhdas vesi ja terveys. Otin yhteyttä
Pentti-Oskari ja Marja Kankaaseen, Lotus Hill-projektin ”isään ja äitiin”. Päädyin vierailemaan Lotus Hill projektissa uudelleen monen vuoden jälkeen tämän vuoden helmikuussa.
Viisi vuotta sitten eli vuonna 2005 syrjäytyneiden lasten vastaanottokeskus
Toivola oli epäluuloinen ja hieman ahdistava paikka. Pihalla ei ollut oikeastaan mitään, mikä olisi osoittanut paikan olevan vähemmän kuin vankila. Ohjaajat ja vartijat piiloutuivat silmistä epäluuloisina, ja lapset kärsivät täistä ja syyhystä. Ostimme parasiittilääkkeitä ja maalipensseleitä – pensseleillä oli helpompi levittää syyhylääkkeet lasten iholle. Neuvoin, että vuodevaatteet kannattaa levittää kuivumaan peltikatolle, joka kuumentuessaan tappaa niin parasiitit (loiset) kuin niitten munatkin.
Toivola
Ensimmäisenä Toivolassa uudelleen vierailullani nyt helmikuussa kiinnittivät huomiota leikkivät lapset. Pihalla pelattiin jalkapalloa. Lapset tulivat uteliaina vieraitten luokse – tuttuja jopa halattiin. Paikassa on 2 pallokenttää ja leikkikenttä. Henkilökunta tuli nyt avoimesti tervehtimään, ja viisi vuotta sitten masentuneen oloinen johtaja on nyt ryhdistäytynyt ja ystävällinen. Minulle esitettiin luokkia, joissa lapset voivat opetella taitoja jopa ammattiin asti. Kaikki lapset olivat puhtaita ja siisteissä koulu-univormuissa – suurin osa käy koulua Toivolan ulkopuolisissa kouluissa. Lääkärille tärkeä huomio oli, että lapsissa ei ollut niin syyhyä kuin täitäkään. Huomasin ylpeydekseni, että lakanoita oli edelleen laitettu ”parasiittihoitoon” katon päälle.
Vuonna 2005 Lotus Hillin kehitysvammakeskus oli vain unelma. Nyt viisi vuotta myöhemmin Lotus Hill on koulu ja koti kehitysvammaisille ja jälkeenjääneille lapsille. Pojilla on mahdollisuus asua keskuksessa, joka sijaitsee korkean kukkulan laella. Keskuksessa on pieni henkilökunta, joista osa paikallisia vapaaehtoisia järjestämässä lasten jokapäiväisiä asioita. Tällä hetkellä siellä on 15 poikaa – 4 ja 17 vuoden välillä, keski-ikä ollen 13 vuotta. Helmikuun alussa Lotus Hillissä oli yksi CP-vammainen, neljä Downin syndroomaa sairastavaa, kaksi kuuromykkää, kaksi autistista, yksi vaikeaa epilepsiaa sairastava ja lopuilla on diagnosoimattomia, mutta jonkinasteisia oppimishäiriöitä. Lotus Hillin johdossa on paikallinen buddhalaismunkkijärjestö, joka on vastuussa myös lasten hengellisestä kasvatuksesta. Paikkakuntalaisia kannustetaan osallistumaan lasten auttamiseen mm. jakamalla lasten kanssa ruokansa.
Tehtäviini kuului mm. lasten terveystarkastuksen tekeminen. Käytettävissäni ei ollut poikien aikaisempia lääkärintutkimuksia, toisaalta erikoistutkimukset pitää tehdä yksityisesti. Fyysisen terveydentilan tutkiminen oli helpompaa kuin mentaalisen tason selvittely. Päädyimme, että ainakin yksi kuuromykistä ja vaikeaa epilepsiaa sairastava ovat henkiseltä kapasiteetiltaan normaaleja. Heiltä puuttui kieli ja koulutus. Yksi Downin syndroomaa sairastavista – nyt jo nuori mies – oli ikänsä pidetty sängyn alla – hän eli aivan omissa autistisissa maailmoissaan. Toinen oli ollut kotikylänsä kauhu, jota raavaat miehetkin olivat pelänneet. Hänestä on Lotus Hillissä tullut pieni herrasmies. Muistihäiriöinen poika, jolla oli myös oppimisvaikeuksia, oli oppinut kutomaan pienillä lasten kangaspuilla. Hankimme isot kangaspuut, koska tässä oli selkeästi ammatin oppimisen paikka. Vaikeaa epilepsiaa sairastavalle lapselle hankittiin suojakypärä.
Juhlijoiden keskellä Jari Vainio
Lotus Hill on vasta ottanut ensimmäiset askeleensa, mutta on jo muuttanut monen elämää – ei ainoastaan kehitysvammaisen ja hänen perheensä, vaan monen srilankalaisen, jotka Lotus Hillissä voivat oppia uutta kehitysvammaisista ja nähdä, että kaikilla on oikeus koulutukseen, kieleen, kommunikaatioon ja mahdollisimman normaaliin elämään.
Ryhmäkuva Lotus Hillin asukkaista & ystävistä
Uutena projektin osana minulle esitettiin ns. ”Unohdettujen Laakso”. Monet perheet, jotka menettivät kaiken tsunamissa, eivätkä tänä päivänä ole saaneet mitään tukea mistään suunnasta, ovat saaneet rakentaa kotinsa ko. laaksoon. Koska kyseessä on köyhimmistä köyhimmät, ei heillä tietenkään ole varaa terveydenhuoltoon tai koulutukseen. Lotus Hill projekti tukee Unohdettujen Laaksoa rakentamalla alueelle kaivoja, koulun ja terveyskeskuksen, sekä hankkimalla kouluun ja klinikalle perustarvikkeet ja palkkaamalla henkilökuntaa. Helmikuussa aloitettiin terveyskeskuksen rakentaminen. Nykyisen kotikaupunkini Salon Viihdelaulajille olen ehdottanut, että tukisimme hyväntekeväisyyskonsertin tuloilla koulun rakentamista. Salon Viihdelaulajien hyväntekeväisyyskonsertti on marraskuussa 2010 Lasten oikeuksien Päivänä.
Jari Vainio
Lääkäri
Leipätyöt alkavat taas kiusata harrastuksia, joten tältä erää päätän raporttini tähän.
Ystävällisin terveyksin
Pentti-Oskari
Ps. Pulla päivässä pitää luut piilossa