14.09.2005 Ceylonin saarella
14,9,2005 Pentti-Oskari Kangas
14.9.2005 – Ceylonin saarella
Ceylonin saari illalla 14.9.05
Perillä onnellisesti. Sydän pamppailee vieläkin muistellen Helsingin lentoasemalla matkatavaroiden punnitusta. En kehtaa sanoa paljonko kapsäkillinen vanhoja silmälaseja, sekundakyniä, pehmoleluja, ompelukone, hyttysen-karkoitinlaite, näkkileivät ym. painoivatkaan. Kerroin virkailijalle, että olemme menossa hymyjen saarelle. Hän hymyili vain (ehkä juuri nähdessään tavaroiden yhteispainon) ja toivotti hyvää matkaa. Mikä suomalaisiin on oikein mennyt?
Lento Prahasta Kuwaitiin sujui mallikkaasti kun ampaisin koneen oven sulkemisen jälkeen suoraan perässä vapaana olevalle kolmelle vierekkäiselle penkille. Pusero oikealle, lehdet vasemmalle ja sitten tyynen näköisenä vöihin kiinni. Kun turvavyökilpi sammui, kellahdin saman tien pitkäkseni. Simmut kiinni. Toki pari kertaa piti avata silmät kun tarjoilijat toivat ruokaa.
Kuwaitin välilaskulla terminaaliin odottelemaan uusia matkustajia. Kymmeniä nuorehkoja naisia liittyikin seuraamme. He olivat palaamassa siirtotyöstä kotiinsa. Jännitin miten kävisi penkkirivistöni kanssa. Se jäi tyhjäksi ja niin ampaisin jälleen pötkölleni löytämääni autuuteen. Nukuin niin hyvin, että jäi välipala syömättä ja harmittaa vieläkin.
Colombon kentällä ystävämme Coolman oli vastassa. Mies täyttä hymyä. 10 päivän ikäisen pojan isä. Täällä se on kova juttu tyttären jälkeen. Liikenteen infernaalisen kaaoksen aikana päivitimme elämän Sri Lankalla.
Kotonamme odotti kummipoikamme Ananda, joka tarjosi aamiaisen tuorehedelmämehuineen. Kännykkäni soi kaksi kertaa ilmoittaen tekstiviestin saapumisesta. Olin saanut taltioituna kukonlaulun äänen kännykkääni. Se oli ajattelematonta. Naapurin kukko kuuli sen. Alkoi vimmattu reviirinmerkkauskonsertti. Kukko parka oli täysin pois tolaltaan. Sinne kanojensa joukkoon se jäi kiekumaan kun lähdimme tuk-tukilla kylälle. Kun saavuimme monen tunnin päästä takaisin, kuului orrelta enää vaimeaa kähinää. Kylältä kuulimme lisää päivitystä. Moni asia on nytkähtänyt vihdoin eteenpäin positiivisesti. Siitä enemmän huomenna.
P-O Kangas
Ps. Oli upeata avata kommunikaattorin sähköpostia Helsingissä, Prahassa, Kuwaitissa ja Colombossa. Joka kerta sain lukea ilosanomia. Vesitankkirahaa on tulossa koko ajan.
Eräs oululainen esitti hyvän kysymyksen. Miten veden jakelu toimii? Jo viime talvena tsunamin jälkeen temppelien yhteyteen perustetuille leireille veimme vesitankkeja. Kunta hoiti tankkiautoilla jakelun ja se toimi ja toimii vieläkin. Puhdasta vettä on lähivuoristossa vaikka kuinka, mutta rantaviidakon ihmisille se on liian kaukana. Sri Lanka on muuten Norjan lailla maailman ainoa maa jossa vesisähkö on enemmistönä.
Sain kotoa viestin, että syysmyrsky katkaisi sähköt työpaikaltamme. Asiakkaat olivat kuitenkin haltioissaan. Kynttilävalo riitti illallisvaloksi ja majoitustilojen takat ja porinmatit pääsivät näyttämään millaista on vanhanajan hyvä lämpö. Ei muuta kuin suosiolla ajassa taaksepäin.