15.01.2012 Onnelliset miljonäärit

15,1,2012 Pentti-Oskari Kangas

Sri Lanka 15.1.2012


KENKIÄ – KENKIÄ – KENKIÄ

Unohdettujen laakso

Kuten viime kirjeessäni kirjoitin, koulukenkähanke etenee kuin trooppinen myrsky. Viime lauantain aamupäivän toimet jo kerroin ja nyt siirrytään iltapäivään. Koska jakelukohde on erikoislaatuinen paikka, hieman taustaa: Kun tsunamin jälkeen kaikkein eniten kärsineet, ei kenenkään maalla asuneet kalastajat rannalla menettivät kotinsa, eivät he koskaan saaneet avustusrahoista uutta kotia. Ne menivät ”virallisille rakennusten omistajille”, joista osa sai useammankin kodin. Nämä unohdetut ihmiset siirtyivät vähin äänin sisämaahan, syrjäiseen viidakkolaaksoon, jonka eräs ystävämme oli heille antanut käyttöönsä. Siksi aloin kutsua paikkaa unohdettujen laaksoksi. Ja kun vaimon motto avustustyössämme on alusta lähtein ollut: ”Autetaan niitä, jotka muut ovat unohtaneet”, otimme tämän kylän yhdeksi avustuskohteeksemme.

Väärinkäytöksistä eroon

Toiminta sen kanssa on ollut hyvin haastavaa. Saimme aikaan muutaman kaivon, muttemme niin montaa kuin halusimme. Emme saaneet tarpeeksi vakuuksia rahojen oikeaan perillemenoon. Aloimme rakentaa myös terveyskeskusta. Sama juttu. Se valmistui vain osittain. Ilmoitimme, että nyt tulee rahoituksessa tauko, kunnes sovitut asiat on hoidettu. Coolman piti tarkkaa vahtia töiden edistymisestä ja raportoi meille melkein päivittäin. Kouluun hankimme materiaaleja ja he rakensivat itse sen. Palkkasimme lääkärin kylän lapsia varten ja ostimme lääkkeitä parin vuoden ajan. Lopetimme sen, kun lääkkeet menivätkin naapurikylien aikuisten narskutettaviksi. Ei tämä touhu aina ole ruusuilla tanssimista ollut. Suurin osa työstämme on varmistaa rahan oikea perillemeno. Vastassa on ollut uskomattomia veijareita. Pahojakin poikia. Kieli keskellä suuta on ollut.

Vuosi sitten lopetimme kaiken avunannon unohdettujen laaksoon. Kerroimme heille, että reiluuden täytyy olla molemminpuolista. ”Lapsemme kärsivät ”, he sanoivat. Se on totta, mutta me emme voi emmekä halua auttaa vääryyden värittämässä yhteistyössä. Löydämme kyllä toisenlaisiakin tarvitsijoita. Meidän hankkeemme tukijäsenten rahat on sovittu hoidettavaksi perille oikeudenmukaisesti. Siis vuoden tauko. Luvallanne.

Tunnonvaivoista eroon

Tänä talvena alkoi omaatuntoa pistää. Ne laakson rassukat lapset. Isien ja äitien pahoista teoista usein juuri lapset joutuvat kärsimään. Siksi helpotimme omaatuntoamme ja päätimme mennä laaksoon jakamaan koulukenkiä lapsille, jotka ovat köyhääkin köyhempiä. Taivaan Papalle kiitos, että niin teimme.  Luulenpa, että se vinkki tuli Häneltä yön aikana kun Marja asian otti esille aamulla.

Onnistuneen Lotus Hill kylän koulukenkien jaon jälkeen ajoimme koko konkkaronkka pikaisesti Hikkaduwaan keittolounaalle ja sitten laaksoon. Sanan täydessä merkityksessä Jumalan selän taakse. Kylässä elää noin 450 perhettä. Kouluikäisiä lapsia on noin 600. Olimme varanneet kenkätehtaan kuorma-autoon varmuuden vuoksi enemmänkin. Hyvä oli.


Unohdetun laakson väki vastassa

Uskomattoman kuoppaisen viidakkopolun läpi pääsimme kylään. Automme oli vähän väliä vattastaan kiinni. Kylän nk. keskusaukiolla oli eräänlainen informaatio-, kokoontumis- ym. katos, joka oli täynnä pieniä lapsia kuin Turusen pyssy. Tapasimme kyläpäällikön, joka oli niin onnellinen kuin kyläpäällikkö vain onnellinen voi olla. Kaiken kaikkiaan lasten lisäksi perheenjäseniä oli tuhansia. Kun viime vuonna kävimme kylässä vain normaalilla tarkastuskäynnillä, kyläläiset meinasivat kaataa automme. Syykin selvisi: saksalaiset olivat luvanneet edelliseksi päiväksi heille avustuskuormaan, mutta tehneet oharin. DONNERWETTER!  Mutta nyt! Mikä järjestys, mikä organisointi. Lapset olivat rivissä pituusjärjestyksessä. Jokaisella pieni vihreä lappu merkkinä kylään kuulumisesta.


Unohdettujen laaksoon rakennetaan riisipeltoa.
Ei ikään pikkujuttu. Kastelukanavat tehdään ja
maa on sentilleen vaaterissa (vatupassissa) 
muuten ei kastelu toimi

IKIOMA NAAMAKIRJA

Kokoan täältä saarelta omaa ”naamakirjaani”.
Tallessa on jo useita tuhansia ja yhtä monta hymyä.

Miljonääreiksi lottoamatta

Usko tai älä. Jaoimme 5 tunnissa kaiken kaikkiaan 662 kenkäparia. Jokaiselle lapselle sovitettiin oikean kokoiset kengät. Voi sitä hymyn määrää. Jos on rikkautta hymyillä, rikkautta on myös saada hymyä. Olimme sen lauantain ajan todellisia miljonäärejä. Niille, jotka kysyvät, kuinka jaksamme tätä työtä, kerron, että tehkää samoin. Sitten ymmärrätte.

Poikamme Karioskarin kaverit olivat myös paikalla. Kalle, Pauliina, Juho, Tommi, Yesenia. Heistä ja muista vapaaehtoistyöntekijöistä oli suuri apu. Paikalla ollut suomalainen toimittajarouva nieleskeli kyyneleitään ja totesi, ettei tällaista tunnelmaa ja tuntemusta voi olla. Hän oli kerrankin oikeassa.

Kun kengät oli jaettu, lähdimme kotiin. Kuten eestiläiset sanovat: vasenuid aga onnellik, tai jotain sinnepäin. Polun varrelle jäivät kyläläiset vielä odottamaan lähtöämme ja lapset vatkasivat käsiä niin, että pelkäsin ranteiden irtoavat. Naamat kuin Naantalin Aurinko.

Lopuksi annoin kyläpäällikölle Positiivareiden Töytärin Jussin minulle antamista tuliaisista pyöreän metallisen rintamerkin, johon oli kirjoitettu paikallisella singaleesin kielellä: ”Tämä on minun onnen päiväni.” Näin kun vanhan miehen silmät kostuivat.  Minullakin nousi jälleen ”vesi glaseihin”. Minulle, onnelliselle miehelle.

Kenkälauantain saldo

* Kenkiä jaettiin yhtenä päivän yhteensä 662 paria
* Ne maksoivat 915.269,80 rupiaa
* Alennus 20 % tehtaalta
* Loppusumma   732.237,44 rupiaa
* Kurssi 1 euro 143 rupiaa = 5120 euroa.

Kuitit on tehtaalta ja kuittaukset JOKAISELTA KOULULAISELTA nimikirjoituksineen.

Lämpimin (tällä hetkellä 33 astetta +plussaa ) terveisin


Pentti-Oskari
Onnellinen mies

Ps. Taidamme mennä jonain päivänä Unohdettujen laaksoon sopimaan kyläpäällikön kanssa kaivojen rakentamisesta. Nythän suurin osa laakson asukkaista hakee juomavetensä länsimaisten myrkkytehtaiden tänne dumppaamien kasvisuojelumyrkkyjen saastuttamien riisipeltojen ojista.Yhden kaivon rakentaminen maksaa noin 350 euroa. Löytyisiköhän joltakin yritykseltä tai yhteisöltä sosiaalivastuuta sen verran? Lähetä sähköpostia Oskarille, joka hoitaa käytännön toimet. Klikkaa ja ilmoita mukaantulosta. Meidän nimeltä mainitsematon firmamme hoitaa ainakin pari kaivoa. Töytärin Jussikin lupasi tulla talkoisiin. Laakso on suuri. Sinne tarvitaan ainakin 10-20 kaivoa vielä lisää. ”Tällai tänään”, sano porilainen.