16.01.2006 16.01.2006

16.01.2006

16,1,2006 Pentti-Oskari Kangas

Juhlahetkiä ja pressan vaaleja

16.1.2006

Nagande 16.01.05

Eilen oli sosiaalisten asioiden suhdetoimintapäivä.

LASTENJUHLA TÄÄ

Gallen lähellä oli alueen kummilasten ja suomalaisten kummivanhempien yhteinen perinteinen juhlatilaisuus. Meitä suomalaisia oli paikalla lähes 20 henkeä. Kummilapsia ja heidän läheisiään toistasataa. Perinteisiä puheita. Englanniksi ja singlhadeesiksi. Happi vähissä, mutta kuuluu kestää.

Lasten tanssiesityksiä. Meidän kummityttöserkuksemme olivat parhaat. Paikalle oli hankittu langaton äänentoistojärjestelmä, joka ei oikein toiminut. Kun kummityttömme aloittivat tanssiesityksensä, paikalle saapui huseeraamaan haalaripukuinen mies ison telineen kanssa, jonka yläreunassa oli kaksi isoa lamppua. Tytöille jäi pienestä esityslavasta vain pieni osa käyttöön taiteellisen suorituksen toteutuspaikaksi.

Kansa katsoi – ainakin suomalaiset – henkeä pidätellen, kun remonttimies nykäisi hampaillaan johdon päästä muovipäällysteet irti ja sitten kiersi kuparisydämet pienelle rullalle. Seuraavassa näytöksessä hän kumartui seinäkoskettimeen ja työnsi molemmat paljaat johdonpäät pistokkeen uumeniin. Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli. Juuri samalla hetkellä kun tyttöjen taiteellinen esitys päättyi.

Kansa ryhtyi valtaisiin aplodeihin. Ketkään tanssijat eivät koskaan ole saaneet niin raivoisia taputuksia. Olin kumityttöjen puolesta onnellinen. Marja kyllä masensi minua arviollaan, että suurin osa aplodeista johtui yleisön helpottuneesta purkauksesta kun sähkömies jäikin henkiin. (suomalainen sähkötarkastuslaitoksen turvallisuusvastaava olisi varmaan saanut näkemästään nirvanaan saattaman olotilan) Siitä huolimatta tytöt tanssivat upeasti. Tanssi ja kuvaamataiteet ovatkin tälle kansalle luontaista.

Salahalauksia

Välillä ison miehen happivaranto köyhtyi ja lisähappea piti hakea ulkoa. Omat kummilapsemme juoksivat oitis perään. Täällä on sellainen tapa, että julkisesti ei halita. Ei ainakaan tytöt, edes pikkutytöt, ainakaan vanhaa miestä. Me olemme luoneet salaisen systeemin. Kun muut kyläläiset eivät näe, halimme toisiamme. Monet kummilapsistamme ovat ilman isää ja huomaa kuinka heillä on valtavan suuri tarve hellyyteen.

Kun istuin juhlatilan oven ulkopuolella, viereeni tuli 5v kummityttömme pikkusisko. Isätön suloinen tyttö. Hän seisoi vieressäni pitkän tovin ja raaputti tukkaani. Vieressä olevaa vartijasetää se huvitti suuresti. Ensin hän suhtautui tapahtumaan kuin häpeillen. Katseli sivusilmällä ja vilkuili hämmentyneenä hymyillen. Kun tytön äiti tuli ulos, tyttö moiskautti poskelleni pusun, joka täällä ei todellakaan ole tapana.

Yritämme kunnioittaa paikallista kulttuuria käyttäytymisessämme mahdollisimman paljon. Esimerkiksi 7-lapsesta huolehtivaa pientä, sairasta vanhaa isoäitiä tekee aina mieli halata, kun hänet tapaa. Mutta niin ei saa, niin ei voi tehdä. Jos niin teen, aiheutan isoäidille ikävän tilanteen. Olen useasti todennut, että tämä on merkillisten kontrastien maa.

HÄÄT

Kylässämme oli suuret juhlat. Naapurimme poika meni naimisiin. Koko kylä osallistuu kylän juhliin. Siis koko kylä. Vaikka olisi millainen naapurisoputilanne. Me kuulumme kylään kaiketi täysvaltaisina jäseninä, koska meille tuotiin myös oma kutsumme. Juhlat pidettiin parin kilometrin päässä varta vasten juhlatilaisuuksia varten rakennetussa isossa ulkoilmaravintolassa. Taivaankappaleet olivat sellaisessa asennossa, että nämä häät alkoivat aamulla klo 10.

Perhoset kuoriutuvat

Taas sain kokea kontrasteja. Olin uskomatonta havaita, miten vaatimattomasta savimajasta kuoriutui tyttöjä, äitejä kuin perhoset toukastaan. Aivan uskomattoman värikkäissä ja upeissa sari-leningeissään. Tukat laitettuina ja koristeltuina. Marja teki sellaisen havainnon, että täällä naiset ovat kauneimmillaan ilman meikkejä. Vahva meikkaaminen tekee heistä aivan epätodellisen näköisiä. Sanoin, että olen havainnut saman jo kauan sitten meillä kotona. Emme puhuneet loppupäivänä paljoakaan.

Juhlat ja erityisesti häät ovat elämän tähtihetkiä. Niihin valmistaudutaan huolella ja pitkään. Viimeisetkin rahat säästetään pukeutumiseen. Häälahjatraditio on muodostunut järkeväksi:
Lahjapöydällä on nippu ruskeita kirjekuoria, ja niihin on soveliasta laittaa nimensä lisäksi rahatäytettä. Isoissa pöytäryhmissä kylän naimattomat miehet istuvat omissaan ja naimattomat tytöt omissaan. Tytöt kyllä kävelivät välillä poikien pöytien ohi kuin muka jotain hakien. Näissä tilaisuuksissa on mahdollisuus kipinän iskemiseen. Puolin ja toisin. Sitä oli mukava seurata – sivusta. Murheellisen usein se kuitenkin on turhaa, sillä vieläkin suurin osa avioliitoista on järjestettyjä.

Teeskentelemättä paras

Kun kyseessä oli paikallisten ihmisten juhla, ruokapöydän antimet olivat sen mukaiset. Minä löysin paistettuja perunoita. Marjakin, joka normaalisti syö vaikka kuinka maustettua, hyppi välillä tuolillaan kuin muurahaisen pistoksia saaneena. Isäntä tarjosi paikallista olutta ja valkoista Arraccia (palmusta peräisin olevaa kuperkeikkajuomaa) Marja sanoi, että minun pitää teeskennellä fiksua ihmistä ja ottaa vain vähän. En oikein pidä teeskentelemisestä.

Otimme rauhallisesti kun lastenjuhlat olivat seuraavaksi. Kun tulimme illalla myöhään kotiin, naapurin pihamaa oli värivalaistu kuin tivoli. Ja juhlat jatkuivat. Hiivimme hiljaa ohi kotiimme suihkuun. Musiikki soi ja pelkäsin, että pojat hakeeat minua tanssimaan kun täällä vain miehet ja pojat tanssivat. Tämä naapuri on sama, jolla on se tuttu kukkokin. Se oli onneksi nytkin hiljaa.

Olimme luvanneet mennä muiden suomalaisten kanssa vaalivalvojaisiin rantaan, jossa järjestetään presidenttiaiheinen tietokilpailu. Palkintona oli oikeus tarjota oluet tietokilpailun pitäjälle. Valehtelin väärät vastaukset vaikka tiesin ne. Minulla ei ollut varaa voittaa.

Työtä löytyy tekevälle

Olin katsonut jo valmiiksi tähdistä, että tulee toinen kierros ja lähdin nukkumaan. Vanha mies. Aamulla kun heräsin, oli tekstiviesti vävypojalta odottamassa: ”Ukkopekan tarjoilija pääsi toiselle kierrokselle.” Joten saas nähdä, tuleeko Niinistö ensi suvena hommiin vai onko Naantalin lahden toisella puolella parempi duuni. Kunnon työmiestä tarvitaan kummassakin.

Marja oli aivan riemuissaan. Ei hällä väliä kuka menestyy. Pääasia että tulee toinen kierros, pääsee taas Colomboon äänestämään ja samalla katsomaan kauppojen ikkunoita…. Olen aina ollut sitä mieltä, että politiikka tuo mukanaan ikäviä lieve-ilmiöitä.

Terveisin