16.02.2010 Unohdettujen laakso
16,2,2010 Pentti-Oskari Kangas
Hikkaduwa 16.02.2010
TERVEISIÄ SIELTÄ, MISSÄ PIPPURI KASVAA!
LÄÄKÄRI APUNAMME Neljä vuotta sitten, salolainen
Jari Vainio toimi hetken aikaa hankkeessamme täällä Sri Lankassa. Hänen ohjauksessaan toteutettiin Toivolan lasten täi- ja syyhyoperaatio. Se oli lasten vastaanottokeskuksen toiminnassa yksi merkittävimmistä tapahtumista. Siitä alkoi lasten hyvinvointi. Siitä alkoi suotuisa kehitys koko paikan toiminnassa. Yksinkertainen ja helposti toteutettu hanke. Ilman Jaria sitä tuskin koskaan olisi pystytty toteuttamaan. Jarin 25 vuoden aikana maailmalla hankittu kokemus oli kaiken perustana. Sellainen yksinkertainen asia, että syyhypunkki kuolee yli 40 asteen lämmössä, oli yksi ratkaisun avaimista. Vuodevaatteet ja patjat peltikatolle auringonpaisteeseen 60 asteeseen pariksi päiväksi. Punkin punkkia ei jäänyt eloon.
Jari on todennäköisesti kokenein suomalaislääkäri katastrofien ja kehitysmaiden lääkintähuollon organisaattori ja toimija. Bangladesin tulvat, Turkin maanjäristys, Etelä-Jemen, Kenia, Etiopia, Eritrea Nigeria, Sambia (seitsemän vuotta) sekä viimeksi Sudan. Punaisen Ristin päämajassa Genevessä, WHO:n ja YK:n erityistehtävissä maailmalla. Trooppisten tautien erikoiskoulutus Lontoossa, vankilalääkärinä Englannissa jne jne. Tällaisen asiantuntijan saaminen Lotus Hill vapaaehtoisjoukkoon on hankkeelle hienoa asia.
Kun Jari tuli Toivolaan, hän ei voinut olla hokematta, kuinka koko paikka oli muuttunut. Hän ei ollut uskoa näkemäänsä. Koko ilmapiiri oli muuttunut. Syyhystä ja täistä ei jälkeäkään. Kun ennen lapset juoksivat piiloon meidät nähdessään, nyt he iloisesti juoksivat syliimme. Otimme hänen onnittelunsa onnellisina vastaan. Sitten menimme Lotus Hill vammaiskotiin. Niinhän siinä kävi, kuten arvelinkin. Jari menetti sydämensä sinne. Päiväkausia hän on istunut Marjan kanssa lasten parissa. Hän on tehnyt jokaisesta lapsesta oman vihon, johon on merkattu lapsen sairaudet, taustat ja toiminta- ja hoito-ohjeet. Huhtikuussa paikalle tulevalle fysioterapeutti Nannalle hän tekee tarkat ”nuotit” lapsista. Lähikaupungin apteekkitukusta ostettiin laatikollinen lääkkeitä. Matokuureja, parasiittilääkkeitä ja ensihoitoon kaikkein tärkeimpänä vitamiineja. A-vitamiinilla aloitetaan. Tuhannen kappaleen purkki maksoi 2-3 euroa. Olen pyytänyt Jarilta omaa raporttia, jonka saamme lukea lähiaikoina.
UNOHDETTUJEN LAAKSO Meidän laillamme tämä paikka ja ihmiset ”kolahtivat” myös Jariin. Saamiemme lahjoitusten turvin aloitimme neljän ison keskuskaivon tekemisen laaksossa. 1200 asukkaalle aloitimme myös terveysaseman rakentamisen. Sen pitäisi olla valmiin helmikuun aikana. Jari lupasi ottaa ystäviensä ja työkavereittensa kanssa avustuksen kohteeksi tämän laakson unohdetut ihmiset, erityisesti lapset. Ehkä saamme palkattua osapäivälääkärin laaksoon. Tulevaisuudessa siintää myös haave saada kylälle oma koulu. Ensi alkuun kylän pienimmille. Kylälle on luvattu sähkö, joten olosuhteiden edistyminen alkaa. Käydessämme viimeksi siellä, kylän kokoontumispaikalla oli parisenkymmentä henkeä odottamassa kyläpäällikköä. He olivat muualta tulleita kodittomia. Tulokkaille osoitettiin tontti ja kasa puuriukuja. Savi rakennusaineena alkoi uuden kodin rakentaminen. Savi on hyvä rakennusaine. Se ei maksa mitään. Eristeenä se on hyvä ja pitää liiallisen kuumuuden poissa. Ongelmana on katon materiaalien hankkiminen. Kyläpäällikkö oli muutama vuosi sitten saanut lahjoituksena yli tuhat kirkkaan sinistä muovipressua. Arvannette, mikä on laakson rakennusten vallitseva väri?
UUSI EMÄNTÄ Uskollisen vahtikoiraisäntämme
Bulladin poismenon jälkeen alkoi kahden nartun, äidin ja tyttären kisa vallasta ja päällikkyydestä. Ei auttanut nimi
Tarjaa, vaan sen oli annettava emännyys vuoden ikäiselle tyttärelleen
Beebille. Tänään tuli aidan läpi Bulladin tekemästä aukosta järven puolelta valtava varaani pihallemme. Se sai kyllä äkkilähdön Beebin toimesta. Tarja säesti vaimeana taustalla. Paraillaan paikkaillaan aitaa. Myös pitkäaikainen ystävämme
Timppa, maakilpikonna siirtyi manan majoille. Se oli pudonnut vesipaljuun ja hukkunut. Maakilpikonna kun oli.
Onkkeli oli hankkinut seurakseen kissan, joka on niin laiska, etten ole vielä kertaakaan nähnyt sitä pystyssä. Onkkeli vie ruokakupinkin aivan pään viereen. Kadehdin häntä. Kun vihjasin omalle emännälleni moisesta ihanasta elämästä, hän totesi, että älä edes unta nää!
MORSIO MUUTTI TALOON Äskettäin Toivolassa vihitty
Dammika tyttö muuttui sitten rouvaksi. Pitihän sitä mennä tarkistusmatkalle uuteen kotiin. Talo oli siisti, mies töissä ja uusi emäntä kuin Naantalin aurinko. Dammikan koko omaisuus oli pienessä muovikassissa sängyn vierellä. Taas lähi yksi asukas Toivolasta toivoa täynnä. Naapurimme sanoja lainataksemme, avioparin tutustuminen on alkanut, rakkaus tulee sitten aikanaan. Jos on tullakseen. Uskomme, että tulee.
JOULUPUKKI VIERAILI SRI LANKASSAKIN
Joulupukkikin ehti Ilolan vammaiskotiin asukkaiden iloksi. Asu taitaa olla helteeseen soveltumaton, mutta eihän Joulupukki voi shortseissa ja T-paidassa esiintyä. Menisi uskottavuus
RIEMURETKI TIEDOSSA Onnellisena viime kerran Toivolan lasten retkestä, järjestämme myös tänä vuonna vastaavanlaisen retken. Nyt se ohjautuu keskimaahan,
Ratnapuraan. 2 bussillista lapsia ja henkilökunta maksaa pääsylippuineen, lounaineen ja juomineen sekä matkoineen noin 62.000 rupiaa. Noin 400 euroa. Apuopettajamme
Monika on raskaana ja jää piakkoin 3 kk äitiyslomalle. Oli pakahtua ilosta, kun kerroimme, että maksamme täyden palkan siltä ajalta. Näin tämä sosiaalitoimi leviää Suomesta Sri Lankaan.
Kaikkien opettajien palkkoja, myös todella hyvän lääkärimme, nostetaan 20% lla. Elinkustannukset ovat viime aikoina nousseet huolestuttavasti. Esim riisin hinta on nousut vuodessa yli 30%. Keskimäärin nyt se maksaa 80 rupiaa, eli n. puoli euroa kilo. Teenpoimijan palkka on runsas euro (200 rupiaa) Tehdastyöläisen palkka on 300 rupiaa, eli 2 euroa. Revi siinä sitten ruokaa perheelle. Kouluta lapset ja maksa tyttärelle myötäjäiset, että pääsee naimisiin.
PUHDAS VESI JA TERVEYS.
SIITÄ ALKAA UUSI ELÄMÄ HEILLEKIN,
JOTKA MUUT OVAT UNOHTANEET Uusin kohteemme on hyvää vauhtia etenemässä. Kaivottoman kylän vesihuolto on tärkeä kohteemme. Työn alla on neljän keskuskaivon rakentaminen. Toisena tärkeysjärjestyksessä on terveyskeskuksen rakentaminen. Se nousee vauhdilla. Noin 80 m2, sisältäen 5 huonetta ja 2 WC/suihkua. Yritämme täällä ollessamme vielä hankkia kylän 200 lapselle koulukengät, koulurepun ja -tarvikkeita. Asukkaat ovat tsunamissa kotinsa menettäneitä rannnan kalastajia, jotka eivät epävirallisten asumusten tuhoutuessa saaneet minkäänlaista avustusta. He ovat todellisesti unohdettuja. 1200 ihmistä asuu syrjäisessä laaksossa, joka on saaren siistein. Kävimme illan hämärtyessä katsomassa terveyskeskuksen valmistumista. Taivaallinen rauha vallitsi alueella. Olemme aivan myytyjä. Näitä ihmisiä haluamme auttaa. Sen teemme myös.
MAINETTA MAAILMALLE Eilen kävi vammaiskeskuksessa kanadalainen toimittajapariskunta. He olivat aivan tohkeissaan ja halusivat tehdä suuren jutun Lotus Hillistä. ”Miten yksityiset ihmiset saavat aikaan jotain tällaista?” He ovat valmiita informoimaan koko
Kanadaa ja jos saamme aikaiseksi nettisivuille päiväkirjan englanninkielisenä.
Arvannette, että oli vaikeata saada intoa laantumaan. Minun oli pakko kertoa heille, ettemme halua sitä, koska voimavaramme eivät riitä hankkeen merkittävään suurentamiseen. Haluamme pitää tämän pienenä ruohonjuuritason toimintana, Juuri sellaisena, kuin tähänkin asti. Aika ristiriitainen tilanne. Mutta pää kylmänä mennään eteenpäin. Hoidetaan se, mikä hoidetaan, hyvin. Seurataan avun perillemeno ja nautitaan konkreettisista tuloksista. Kyllä tälläkin toimintatasolla on hommaa aivan tarpeeksi. Leikillisesti sanoen lähdemme työrupeaman jälkeen Suomeen taas lomalle.
SIIRRYMME VAMMAISKESKUKSESSA TAKAA-ALALLE Viime lokakuussa Lotus Hill vammaiskeskukseen saapui sveitsiläinen vapaaehtoisjoukko. Vammaisten lasten hoitoon erikoistuneita terapeutteja yms alan ammattilaisia. He alkoivat myös hoitaa kohteemme päivittäisiä kuluja. Palkkoja, sähkökuluja jne. Munkki
Banagala oli järjestänyt yhteisen tapaamisen heidän kanssaan. Se oli hyvä tapaaminen. Kerroimme hankkeemme taustaa sekä vammaiskeskuksen tarkoitusperän. Olimme luvanneet rakentaa kiinteistön kalusteineen ja sen teimme.. Alun perin oli puhe, että valtio hoitaa jatkon. Ja katin kontit. Selityksiä tulee. Nyt sovimme niin, että hoidamme kiinteistön lopputyöt kuntoon. Vesi jää makaamaan sisäpihalle, kattorakenteissa on lapsuksia. Ulos nurmikolle rakennetaan verkkoaidattu pallokenttä. jne. Nämä asiat tulevat kuntoon vielä tämän kuukauden aikana. Sveitsiläiset ottavat taloudellisen vastuun operatiivisesta toiminnasta. Osittain yhdessä Banagalan munkkijärjestön kanssa.
Sveitsiläiset tuntuvat olevan asiallisia ja ammattitaitoisia. Tärkeä on, että he ovat intoa piukassa. He ovat toimineet privaatisti näillä seuduin jo 16 vuotta ja rakentaneet tsunamin jälkeen 20 omakotitaloa. Mistään hetkellisestä innostuksesta ei siis ole kyse. ”Konsultoimme” heitä oman Lotus Hill hankkeemme toimintamuodosta Suomessa. He olivat käyneet nettisivuilla ja aloittavat samanlaisen toiminnan Sveitsissä. Osa sveitsiläisistä on oikein von-merkkisiä, niin että suhteita varmaan löytyy. Me jäämme taka-alalle. Toki tulemme jatkossakin vierailemaan paikan päällä ja osallistuman pienimuotoisesti joihinkin tarpeellisiksi katsomiimme asioihin. Myös alan ammattilaisia tulemme jatkossa ohjaamaan vapaaehtoistyöhön tänne. Jos valtio tulee mukaan myöhemmin, se helpottaa sveitsiläisten työtä. Eikö ole hyvä juttu?
Me ainakin koemme helpotuksen tuntemuksia ja hyvän mielen oloa. Yli 10 vuotta sitten Marjan ideasta saanut idea on siemenestä kasvanut ja kypsynyt. Vaikka vastoinkäymisiä on ollut matkan aikana vaikka muille jakaa. Se on nyt siinä. Ja toimii.
Kun aikanaan haimme rahoitusapua Suomesta virallisilta tahoilta, se evättiin sillä perusteella, ettei hanke ollut uskottava. Päättäjät eivät siihen uskoneet. Mutta mitä sillä on väliä. Me itse uskoimme ja Lotus Hillilläiset, tuhannet ihmiset vuosien aikana ovat siihen uskoneet. Ja nyt se on siinä En ole katkera, vaan onnellinen ja kiitollinen. On etuoikeutettua saada kokea jotain tällaista. Ja kuinka monet vapaaehtoiset ovat olleet mukana mahdollistamassa tätä suurta hanketta. Keke, Ave, Leena, Karioskari, Jouni, Jussi (ja koko Positiivarien väki), Markprintin Arto, Ukkopekan ja Herrankukkaron väki, Hope for Sri Lankan väki, Eeva, Sirpa, Ritva, Anneli, Riitta, Jari – keitä kaikkia minä Arja-tädin taikapeilistä näenkään? Paljon paljon hyviä ihmisiä. (Arja-täti on muuten Karioskarin kummitäti. Hieno ihminen) Ja ne tuhannet kummit ja tukijat Suomessa.
Unohtaa ei myöskään sovi paikallisia ihmisiä. Baddegaman munkit, etunenässä Banagala ja Samintha, Thilakasiri , Coolman, Kalupahana, Hemantha, Sarath, Samantha jne . Haaveenani oli saada paikan nimeksi Marjas Hill, mutta Lotus Hill on myös hyvä nimi.
Amma Marja. Äiti Marja.
Jatkamme valitsemallamme tiellä. Naapurikylämme takana on Unohdettujen laakso. Terveyskeskus on valmiina 2 viikon sisällä. Marja menee sunnuntaina Toivolan lääkärin kanssa tutustumaan paikkaan. Kaivontekijät ovat lähtökuopissaan. Haastetta riittää. Työn iloa. Tuskinpa mistään muualta näin itsekäs ihminen saisi työlleen tyydytystä. Sekin vielä boonuksena minulle. Maistuu varmaan muillekin.
Terveisin
Pentti-Oskari
Lähetä sähköpostia Oskarille
oskari(at)herrankukkkaro.fi
Ps. Sähköposti on siitä kätevä, että yhdellä napin painalluksella lähtee tekstit ja kuvat vaikka miljoonille vastaanottajille. Kätevä ja kätevä. Sri Lankassa ison osan vuotta asuva koiramies Asko lähti viikonloppureissulle sisämaahan. Tapansa mukaan hän innokkaana valokuvaajana lähettää kymmenille ystävilleen kuvaraporttia elämästään täällä. Minäkin kuulun vastaanottajiin.
Eräänä iltana saapui jälleen Askolta kuvalähetys. Otsikkotekstinä oli : ”Viikonloppuretkeltä Sri Lankasta”. Sitten lyhyt viesti: ”Otoksia matkan varrelta” Liitteenä oli 9 toinen toistaan kauniimpaa kuvaa kauniimpaakin kauniimmasta srilankalais tytöstä. Ei mitään muuta.
Seuraavana aamuna saapui uusi kuvalähetys. Mukana oli puolen tusinaa kuvaa mm koirista. Tekstinä; ”Oikeat kuvat viikonloppuretkestä. Ps. Eiks ole kaunis tyttö?”