16.02.2012 Lotus Hillin uusi aikakausi

16,2,2012 Pentti-Oskari Kangas

Sri Lanka 16.2.2012 UUSI AIKAKAUSI VAMMAISKESKUKSESSA

KAUHUN TASAPAINOTTELUA

Unohdettujen Laakson kyläkaivo etenee kuin eteneekin. Eräs lukijani viestitti minulle huolensa, ettei vaan täällä ole Kankkulan kaivoja, johon tukirahat menevät. Vastaus on selkeästi. Kyllä on. Ja paljon.

Työmme on pääsääntöisesti juuri sitä, että valvomme, että rahat menevät vanhojen ja vedettömien kankkulan kaivojen sijaan uusiin ja toimiviin kaivoihin. Noin kuvainnollisesti. Siinä sitä puuhastelua riittää. Onneksi olemme täällä kerralla niin pitkään, että voimme tarvittaessa puhaltaa pelin poikki ja antaa ajan tehdä tehtävänsä. Kahden viikon tauko laakson kaivohankkeessa eli ”kauhun tasapaino” alkoi kummasti vaikuttaa.

OMPELUKONEEN ONNEA


Molemminpuolinen ilo on oikeaa iloa.
Vammaisen tytön huoltajaisoäiti oli onnen
kukkuloilla laaksossaan.

Eilen kävimme Unohdettujen laaksossa viemässä pahasti vammaisen tytön isoäidille uutta ompelukonetta. Lapsen äiti oli kuollut ja isä häippäissyt. Isoäiti otti ristin kannetavakseen. Niin kuin täällä useasti tapahtuu. Marja on seurannut jo pitkään tilannetta. Kun hän huomasi, että muut kyläläiset pilkkasivat isoäitiä vammaisen tytön takia, Marjan maltti petti. Hän marssi Gallen kaupunkiin SINGERIN kauppaan. Mukana oli eväänä 150 euroa ja niin tungettiin iso oikea ompelukone auton takapenkille. Mukana ollut voluntääri Heli Ojaniemi ei ollut uskoa silmiään. Singer oli juuri sellainen kuin Suomessa 50 vuotta sitten. Poljettava tietenkin. Se oli niin retron näköinen, ettei voinut uskoa sen olevan uusi ja toimintakuntoinen. Miesmyyjä testasi koneen kaupassa ja niinhän se hyrräsi kuin singeri konsanaan. Singer on muuten Intian ja yksi maailman suurimmista monialayrityksistä. Autoista keittiökoneisiin.

Ompelukone luovutettiin isoäidille, joka sai nyt itselleen ammatin. Marja käy vielä ostamassa ison kasan neuloja ja lankaa. Täällä asiakkaat tuovat aina kankaan tullessaan. Ilmassa oli taas onnellisuutta.


Singeri saapui kotiin


Heistä tuli heti kaverukset


Kyläläiset seurasivat, kun Marjalla oli
vauhti päällä – kuten kuvasta näkyy.


Kylän suloinen albiinotyttönen

KAIVANNOSTA KAIVOKSI

Paluumatkalla poikkesimme ikään kuin vahingossa kaivotyömaalle. Yllätys yllätys. Vesihauta, kooltaan noin 3 x 6 metriä, oli kaivettu 3 metrin syvyyteen. Vettä oli yli metrin, joten nyt tarvittiin vuokralle pumppuja, että kaivamista voi jatkaa. Vielä selvittiin teerahalla 500 rupiaa (3 euroa).


Kaivotyömaa kaukaa katsottuna …


Ja läheltä – kahden päivän kaivamisen jälkeen

Tänään Coolman lähti ostamaan 15 säkkiä sementtiä sekä sepeliä, pikkukiviä ja hiekkaa. 100.000 rupiaa eli 700 euroa. Tavoitteena on rakentaa iso monitoimikaivo koko kylälle. Siihen tulee myös naisille ja miehille omat tilat suihkua varten. Paikalla oli 7 miestä hikipäissään mudan peittäminä hommissa. Käymme taas huomenna vakoilemassa asioiden edistymistä. Laakso on vaan niin hornan tuutissa ja kulku sinne kovin vaivaloista. Mutta ilman kontrollia ei mikään täällä toimi. Pitää varmistaa, etteivät rahat mene … sinne Kankkulan Kaivoon.


Coolman ihmettelee tilaamiensa kivien
määrää kaivohankkeeseen


Kaivosta tuli 4 päivän jälkeen kaivanne


Iloinen kaivonkatsoja


Wanhat konstit ovat hywiä


Pesupaikan odotuksessa


Palmuun kiipeäminen on opeteltava nuorena

PALANEEN TALON TILALLE UUSI

Palaneen talon perheen uudisrakennus etenee. Huomasimme, että tässä kävi niin kuin ei koskaan ennen  –  ja nyt taas. Sovimme rakennettavaksi olohuoneen, makuhuoneen ja pienen keittiön ja vessan. Mittailin perustuksia. Talosta tulee huomattavasti suurempi. Koetan Coolmanin kanssa säätää materiaalihankinnan siten, että ne riittävät vain sovitun kokoisen talon rakentamiseen. Jos olisin vähän ilkeä, niin toteaisin, että vedätystähän tämä on. Mutta kun rehellisesti ajattelee olevansa heidän asemassaan, niin varmaan minäkin tekisin samalla tavalla. Katsotaan kumpi puoli minussa voittaa. Tämä työ on usein tällaista puun ja kuoren välissä olemista.


Makuuhuone ja keittiö


Palaneen talon perheen uusi koti alkaa nousta


Myös tiiliä tarvitaan


ja tietysti sementtiä

Tässä yhteydessä tuli mieleen vanha sanonta, että kanan kasvatuksessa pätee sääntö, että kahta vähempää ei kannata kasvattaa. Ja talon rakennuksessa, että yhtä huonetta vähempää ei kannata rakentaa.

UUSI AIKAUSI VAMMAISKESKUKSESSA

10.3.2012 tulee kuluneeksi 3 vuotta Lotus Hill vammaiskeskuksen valmistumisesta.

1. Alkuperäinen tarkoitus oli, että rakennamme keskuksen ja paikalliset ottaa sen hoitoonsa.

2. Keskuksen vihkiäistilaisuudessa paikalla olivat kaikki eteläisen provinssin silmää tekevät. Myös silloinen yhteistyökumppanimme, saaren sosiaaliministeri Lion Premasiri. Hänen toiveestaan jatkoimme lisäajalla 9 kuukautta, koska viranomaiset halusivat nähdä, että keskus toimii kelpoisasti.

3. Meni 9 kuukautta ja tuli toinen vielä toinenkin 9 kuukautinen. Munkkien hyväntekeväisyysjärjestö, jolle tontin ostimme ja jolle keskuksen rakensimme, sai toimintaan mukaan sveitsiläisen Lotus Hill Suisse -yhdistyksen. Vetäjänään tomera sveitsiläisnainen Gabriela Thommen. Sovimme, että he tulevat ”talkoisiin mukaan” ja rahoittavat paikallisten palkat, ruoat ja sähkön. Me hoidamme edelleen kiinteistöön liittyvät korjaukset, huollot ja parannukset. Ja niitä on totta vie ollut –  toiminnallisista kuluista mm. puutarhan perustamisen sekä kanalan ja vuohelan kustannukset. Samoin poikien ja henkilökunnan koulutus, sekä koko voluntääri- eli vapaaehtoistyön koordinoiminen ja hoitaminen ja kuluista vastaaminen. Näin halusimme varmistaa, että koko keskuksen perustamiseen satsaamamme varat tulevat arvoiseensa käyttöön.

4. Nyt kun 3 vuotta keskuksen vihkimisestä on kulunut, halusimme tehdä tilannearvion. Tämä hanke on ollut meille hyvin raskas, mutta silti uskomattoman positiivinen. Se on ollut enemmän kuin mielenkiintoinen. Se on antanut meille mukanaolijoille sellaisen määrän onnistumisen iloa, että sitä riittää vielä seuraavaankin elämään.

5. Nyt olemme aloittaneet neuvottelun alkuperäisen suunnitelman toteuttamisesta eli vammaiskeskuksen siirtämisestä paikallisille. Emmehän voi maailman tappiin mukana roikkua. Me vanhenevat ihmiset. Myös suuri halumme palata ruohonjuuritason toimintaan, joka antaa itsekkyydellemme kaikkein eniten. Se on nyt haaveissa päällimmäisenä.

Tiedämme että meillä on poikkeuksellinen mahdollisuus tehdä tätä työtä niin suoraan avun tarvitsijoille kuin se ikinä on mahdollista. Omahyväisyyttämme hivelee myös saada nähdä ja kokea onnistumisen iloa – välittömästi.
Vammaiskoti on hieno hanke ja olemme kiitollisia kaikille mukanaolijoille ja erityisesti tukijäsenille sen onnistumisesta. Ajatelkaa, 3 vuotta sitten myimme Positivareiden kanssa yhteistyössä 10.000 ystävyyden rannenauhaa. Ei tönö seisoisi kukkulalla ilman sitäkään hanketta.  Ja niin paljon, paljon muuta.

Nyt olemme siis alkaneet neuvottelut uudesta aikakaudesta täällä. Kerron ensi viikolla lisää. Uskon, että saatte jälleen positiivisia uutisia.

Ystävällisesti


Marja ja miehensä Pentti-Oskari Kangas
kuva: Ilpo Musto