16.12.2005
16,12,2005 Pentti-Oskari Kangas
16.12.2005 – Kukko sai kilpailijan
Tällaiselle hätähousulle järkevän rauhallinen asioiden etenemistahti on joskus tuskallista. Kahden viikon täällä olon aikana olemme päässeet vain kerran avustuskohteenamme olevaan lastenkotiin. Silloinkin vain piha-alueelle, koska johtaja ei ollut paikalla. Valokuvauskin oli kielletty. Taustana, kuten aiemmin kerroin, ulkomaalaisten väärinkäytökset lastenkodeissa. Esimerkkinä amerikkalaisten ”lastenlääkärien” rahastus. Henkilökunta kertoi rajoitteet hyvin vaivautuneena. Ymmärrämme heitä.
Saimme kuulla, että alueen lastenkotien johtajalla ei ole enää valtuuksia antaa vierailulupia, vaan ne käsitellään pääkaupungin ministeriössä. Varasimme kuitenkin ajan johtajalle ja sovimme vierailupäiväksi hänen konttoriinsa 19.12. Samanaikaisesti Banagala pommittaa ministeriötä. Meitä rauhoiteltiin uskomaan, että luvat järjestyy. Olemme huolissamme jo sen vuoksi, että helmikuun juuriharja-operaatio tarvitsee juuri tällaisen kohteen. Ananda puolestaan rauhoitteli sillä, että alueella kyllä reparoitavaa riittää. Uskomme heitä molempia. Silti odottaminen tuntuu tuskalliselta.
Aikamme kuluu kyllä toimeliaasti ystäviemme kummilasten ja kylän lasten ja avun tarpeessa olevien hoitamiseen. Toisaalta – onhan meillä aikaa. Eikä hyvää projektia saa sutata hätäilemällä.
Lähin naapurimme elää edelleen surkeissa olosuhteissa. Tilanne on lähes toivoton. Menttaalihäiriöinen isä kieltäytyy muuttamasta tarjoamaamme uuteen kotivaihtoehtoon. Hän hyväksyy ainoastaan, että rakennamme hänelle kerrostalon. Ihan oikeasti – totta. Surettaa kauheasti se, että vaimo ja lapset kärsii.
Eilen aamulla heräsin hirveään metakkaan. Naapurin tontti oli täynnä kyläläisiä ja poliiseja. Naapuri oli kaatanut kyläämme tulevan sähkölinjan betonitolpat, koska hän vaati 4 m:n levyisen tien polkupyörän kululleen. Tie ei ensinnäkään ole hänen, vaan kylän yhteinen ja hänen talonsa on rakennettu luvattomalle maalle.
En tiennytkään, että hiljaisista kyläläisistä lähtee niin paljon ääntä. Poliisi heilutti päätään edes takaisin, joka normaalisti merkitsee, että ok. Normaalisti ok merkitsee, että asianomainen on ymmärtänyt. Sen ei siis tarvitse merkitä sitä, että asianomainen ryhtyy sen mukaisiin toimiin.
Loppupäätelmää ei huudon seasta erottanut. Sen vain kuulin, että kyläläisten ja poliisien lähdön jälkeen naapuri jäi toviksi vielä huutamaan. Yksin. Kiukkuansa hän tietenkin purki perheeseensä. Voi surkeutta. Teki mieli mennä väliin, mutta ei se olisi ollut viisasta. Seuraavana päivänä sähkötolpat nostettiin pystyyn ja ainakin tätä kirjoitettaessa virtanen kulkee langoissa. Mies käy välillä töissä. Mutta välillä polttelee pilveä ja haukkuu perhettään.
Tänään oli järven pinta noussut taas lähes metrin. Vesi lillui taas matalan majan lattian tasolla ja pieni piha-alue savivellinä. Mies on murheeksi perheelleen, kylälleen, maalleen ja ennen kaikkea itselleen. Tämä on inhimillisen elämän taustapuolta – täälläkin.
Jollei mekkaloi naapurin kukko, niin sitten naapurin ukko.
Pentti-Oskari