16.9.2005 Perillä
16,9,2005 Pentti-Oskari Kangas
16.9.2005 – Aamulla
Varhain aamulla 16.9.05
Nukuin viime yön kuin tukki. Naapurin kukkorassukan kähinän tuudituksessa. Olin ajatellut nukkua pitkään. Toisin kävi. Eilispäivän jälkeen kanareviirimme haltija oli saanut yön aikana klaarattua kurkkunsa kuntoon. Patoutuneiden hormooniärsykkeiden ansiosta se oli kai päättänyt ottaa aika-aikaistuksen. Kiekuminen alkoi jo ennen viittä. Sellaisella agressiivisuudella, että aurinkokin mietti varmaan kahteen kertaan noustako Ceylonin Naganden kyläpahasen ylle. Aurinko päätti kuitenkin nousta ja minä sen mukana. Mietin vain huolestuneena, että mitenkähän naapurin kanaparat suhtautuvat moiseen isäntänsä machoiluun! Saamme syödäksemme varmaan tiukan valvonnan alaisena tehtyjä munia. Ja kaikki sen onnettoman kännykän hälytysäänen syytä. Ideana kännykän soittoäänien toteuttajille: TARZANIN HUUTO SAATTAISI OLLA KOVA JUTTU. Poikamiesten kännyköihin. Täällä sitä ei tohtisi käyttää, sillä kotimme viereisessä viidakon pöheikössä elää suuri apinapopulaatio.
Aamiaisen jälkeen mopon selkään. Oli inhimillinen pilvisää. Vain 29 astetta. Tein yleiskatsauksen. Viidessä kuukaudessa – viime matkamme jälkeen – on tapahtunut paljon. Hyvässä ja pahassa. Ulkomaalaiset pienet ja keskisuuret avustusjärjestöt sekä erityisesti yksityiset ihmiset eli ”turistit” – niin kuin täällä kaikkia ulkomaalaisia kutsutaan – ovat aikaansaaneet lukuisia talorakennusprojekteja. Myös valtio on edelleen luvannut tontteja ja rakennuksia tsunamin uhreille. Suhtaudun kuitenkin paikallisten lailla heidän lupauksiinsa. Mitään ei pety, jos ei odota liikaa. Kaikesta huolimatta ilmassa on merkkejä, että kansainvälisille suurille avustusjärjestöille avun takkuaminen on sen verran suuri imagokysymys, että paineita on olemassa muuhunkin kuin pitkien autojen rahoittamiseen.
Telttakylistä ei näy kuin rippeet jäljellä. Kosteus ja home on tehnyt tehtävänsä. Heikkolaatuisesta laudasta on kyhätty väliaikaisia röttelöitä. Hyvä edes niin. Tutuilla maisemilla, pahimmalla tsunamialueella, on uskomaton aherrus. Tuhoutuneiden kotien rauniot on puhdistettu ja piikattu. Tiilet ja betoniraudat on otettu talteen. Vain sementtiä tarvitaan. Onneksi saari on sementissään lähes omavarainen.
Mutta kysynnän ja tarjonnan laki toimii täälläkin. Vuosia sitten, kun rakensimme taloamme, sementtisäkki maksoi 150 rupiaa. Vuosi sitten 240 rupiaa ja tänään lähes 500 rupia (4€) Muistettakoon, että eläke on kuukaudessa 350 rupiaa. Sementtitehtaat omista valtio. Sosiaalinen demokraattinen tasavalta, jonka vallassa on kommunistipuolue. Absurdia – sanoisin. Mutta lieveilmiöitäkin oli havaittavissa: täyspitkä suuri rekka jakeli tuttuun kylään – päätien varteen – kymmeniä tonneja sementtiä. Kaikki vastaanotettiin – totta kai – mieluisasti.
Uudisrakentamisen kaikki kaikessa on sementti. Jakelua tsunamialueella. Ties monesko rekka samassa paikassa. Helppo jaella päätien varrella.Viidakon väki jää ilman sementtiä.
Juttelin rekkakuskille, että ajaisi syvemmälle viidakkoon. Siellä on sementille todellinen tarve. Ei siellä pääse rekka kääntymään, perusteli kuski. Oikeassa oli. Yritin jälleen suhtautua näkemääni positiivisesti. Kyllä se sementti kulkeutuu tarpeeseen kuitenkin.
Aika konkreettinen sanoma – mitäs koulunkäyneet markkinointimiehet tähän toteutukseen sanoisivat?
Kun tsunamin jälkeisten päivien jälkeen kuvailin näkemääni, vertailin sitä muurahaisten touhuamiseen. Sellainen näkymä piirtyi jälleen ymmärrykseeni. Ei siinä hallitusta, saatikka Bushia huudettu avuksi. Luontaistalous on merkillisen toimiva ja väärinarvostettu asia.
Aurinko nousee ja naapurin kukko jatkaa elämäntyötään. (Mitähän Taivaanpappa on miettinyt kukkolinnulle toimenkuvaa laatiessaan?) Hetken kuluttua lähdemme tuk tukilla (intialaisvalmisteisella kolmipyöräisellä katetulla mopolla, joka on minun arvioni mukaan makkaran jälkeen paras keksintö tällä puolen maapalloa – savusauna on sillä puolen) Baddegamaan (n.15 km) ja tapaamme munkki Banagalan, joka on yhteistyömme kulmakivi täällä. Uskon, että tästä tulee hyvä päivä.
tuus kaikille
Pentti-Oskari
Istuitii (kiitos)
16.9.2005 – Keskipäivällä
Sri Lanka keskipäivällä 16.9.05
Olin laittanut herätyskellon soimaan aamulla varhain. Tämä oli se yö, jolloin patterin aika tuli täyteen. Mutta ei hätää, naapurin hormonihäiriöinen kukko pelasti tilanteen. Teki hyvän työn, todennäköisesti tietämättään. Siunattu lintu. Kummipoikamme (iso mies jo nykyään) tuli meille ja lähdimme naapurikylään Baddegamaan, jossa meillä oli sovittu tapaaminen munkki Banagalan kanssa.
Voi sitä yllätysten määrää. Viime joulukuussa aloittamamme rakennusprojekti köyhien lasten koulualueella temppelimäen rinteellä oli edennyt huikeasti. Avajaiset ovat 8.12.05 klo 9.30 mikä täten kaikille kutsuna ilmoitettakoon. Erityiskiitos Sophialle ja Turun Skål-klubille. Oheisessa kuvassa uudisrakennus, jonka alakertaan tulee 60 lapsen moderni koululuokka ja yläkertaan vapaaehtoistyöntekijöille upeamaisemalliset asunto- ja oleskelutilat.
Koko projektin hinta sähköineen, vesineen ym. on 24 miljoonaa rupiaa, eli noin 20.000€. Sillä rahalla ei saa Suomessa edes huushollin eteistä .
Bangalan ”koulukylässä” oli menossa terveydellinen toimintapäivä. Paikalliset lääkärit, silmälääkärit, hammaslääkärit, yleislääkärit jne. olivat suorittamassa joka kuukautista avustuspäiväänsä. Lähikylien köyhät saavat heidän toimestaan hyvätasoisen terveystarkastuksen ja avun. Tämän kaiken lääkärit tekevät talkootyönä. Olisikohan meillä lännessä jotain oppimista.
Pysähdyimme seuraamaan hammaslääkärinvastaanottoa. Uskomatonta, mutta kymmenien lasten jonossa ei kuulunut ainuttakaan itkua.
Hammaslääkärillä oli jalkavetoinen yksinkertaistakin yksinkertaisempi hihnavetoinen porakone (kiertonopeus samaa luokkaa kuin höyrylaiva Ukkopekan koneessa – reippaat sata kierrosta minuutissa). Ja kaikki sujui kuin rasvattu.
Hampaiden tarkastus ja tarvittaessa paikkaus saman tien. Normaali päivävauhti noin 130 potilasta. Yksi hammaslääkäri, eikä edes assistenttia. Ihan uskomaton juttu. Erityisesti se, ettei yksikään lapsi itkenyt saatikka kiukutellut. Totta puhuakseni hymy hyytyi sen ajaksi, kun suu oli auki. Ja sitten ”istuitii – kiitos” – valloittava pienen lapsen hymy ja seuraava potilas.
Pääsimme avaamaan Banagalan kanssa keskustelun vesitankeista. Hänen ehdotuksensa mukaan soitimme paikallisministerille saadaksemme myös häneltä vahvistuksen kaikkein kipeimmin apua tarvitsevista kylistä. Saimme ajan vielä tänään klo 16 ja ajamme Galleen.
Selvityksenä taustasta sen verran, että valtion viranomaiset pääkaupungissa ovat niitä, jotka päättävät kenelle rahaa annetaan, kenelle ei. Paikallisviranomaiset toimivat sen puitteissa, mitä mahdollisuuksia on. Nyt meidän alueemme äänesti viime parlamenttivaaleissa oppositiopuolueen Elefanttipuolueen alueen valtapuolueeksi. Ja se ei ole hyvä asia, koska kilpaileva puolue kommunistit istuvat hallituksessa, pääkaupungissa ja rahojen päällä. Olemme tarvittaessa yhteydessä paikallisiin viranomaisiin, sillä monasti on tärkeää, ettei sieltä tule kapuloita rattaisiin.
You now!
Meillä oli aikaa, ja niin ajoimme lähellä olevaan vammaistaloon, jossa talvella suoritimme operaatio juuriharjan. Yhden osan pesimme, maalasimme ja hankimme uudet sängyt, patjat ym. Palkkasimme työmiehet tekemään suihkut ja vessat. Ja hankimme vaaleanpunaiset kukkalaatat. Nyt kaikki oli valmiina. Ja iloksemme huomasimme, että myös toinen osa oli viittä vaille valmis.
7 nuorta englantilaista oli kuukauden kestävällä talkooprojektilla laittanut paikat upeaan kuntoon. He maksoivat itse matkansa ja kulunsa. Ei siis minkään järjestön kautta. Yksi heistä, nuori mies, tunsi paikan ja kokosi talkooporukan. Kyllä tuli hyvä mieli. Olivat rakentaneet pihalle vilpoisan tilavan katoksen, jossa vammaiset sinne tullessamme askartelivat nuorten englantilaistyttöjen johdolla. Eivät kaikki englantilaisnuoret ole jalkapallohuligaaneja.
Vielä ehdimme käydä lähitemppelimme tsunamikylässä. Haimme Iruzha -nimistä pientä orpotyttöä, joka viime huhtikuussa voitti järjestämämme piirustuskilpailun. Kummiäiti Suomesta (Lissu) ilmoittautui saman tien huhtikuussa ja nyt olimme hoitamassa käytännön asioita hänen puolestaan. Avasimme pankissa tilin, josta tytön lähin omainen, isoäiti, saa käydä hakemassa kuukausittain 1000 rupiaa eli noin 8 €. Selvitämme lähipäivinä myös heidän kodinrakentamismahdollisuutensa.
Kävimme päiväsuihkussa ja päivä jatkuu – uskoakseni yhtä mielenkiintoisena.
tuus
Pentti-Oskari
16.9.2005 – Myöhään illalla
Sri Lanka 16.9.05 myöhään illalla
Päivän toinen päiväkirjataltiointi.
Ajoimme jälleen takaisin Baddegamaan, josta mukaamme tuli munkki Banagala. Ajoimme suoraan Gallen kaupunkiin. (Alueemme maakunnallinen pääkaupunki. Paikka, jonka linja-autoasemalta tsunamin yhteydessä levisi järkyttäviä kuvia Suomeenkin ihmisiä täynnä olevista, vedessä kelluvista busseista.) Hallintopalatsi oli komea. Ministerillä oli suuri huone, jossa myös toistakymmentä reippaan kokoista turvamiestä majaili.
Juttelimme ensin ministerin sihteerin kanssa ja alkulämmittelyn jälkeen itse Masterin kanssa. Nyt varmaan moni ihmettelee moista nuoleskeluamme. Mutta realiteetit ovat selkeät. Tsunamin jälkeen tänne on kotiutunut avustusrahaa suorassa suhteessa väärinkäytösten määrään. Vähän joka tasolla.
Valtion avustusta täällä näkee vielä vähän. Lupauksia kyllä, mutta lukuisat kansainväliset – pääasiassa pienehköt – avustusjärjestöt ovat rakentaneet seudullemme 6 kuukauden aikana tuhansia uusia asuntoja. Hyväntahtoisuudessaan monia on johdettu harhaan. Sama perhe elää päätien varressa homehtuneessa teltassaan ja kauempana saattaa olla kaksikin uutta taloa.
Monien rahat ovat jääneet jumiin, sillä luvattua tonttia ei olekaan saatu järjestettyä. Paperit ja luvat eivät ole kunnossa jne. Viranomaiset ovat aiheesta ja aiheettakin laittaneet kapuloita rattaisiin. Tämä ei ole villiä länttä, vaan villiä itää. Jokainen varmaan ymmärtää, että yhdessä hetkessä valtaviin rahasummiin tottumattomat ihmiset menevät sekaisin. Ja moraalikäsityksetkin heittävät volttia. Tämä koskee vain pientä osaa ihmisistä, mutta mistäs tiedät mihin osaan avustettavasi kuuluu.
Meillä oli jo ennen tsunamia köyhille uudisrakentamisen yhteydessä nk. viisinkertainen varmistus.
1. Itse paikan päällä opimme tuntemaan kylämme ihmiset ja teimme avustusvalinnat oman ymmärtämyksemme mukaan.
2. Kyläläisiltä saa hyvää tietoa, sillä kateuskin on hyvä kontrolli. (tyyliin: niiden tytär on naimisissa tanskalaisen miehen kanssa ja se tuo rahaa niille. Ei niille tarvitse rakentaa )
3. Lähimmät ystävämme, tuk tuk -kuskimme Coolman ja kummipoikamme Ananda ovat viidakon tietotoimiston armottomia asiantuntijoita. Monasti sieltä löytyy tieto kohtuudesta. Pojat toimivat tiukkoina kustannusten vaalijoina. Turistihintaa ei hyväksytä. Pojat tinkivät paikallisina paikallisilta. Useasti hinta laskee kun kauppiaan tietoon tulee kohteen hyväntekeväisyystarkoitus.
4. Munkki Banagalan kautta munkkijärjestön sosiaalisten tietojen ja kokemusten avulla kohteen valinta tarkentuu. Hehän toteuttavat viranomaisten ohella ja sijaan nk. köyhäinhoitoa. Jokaisen kylän temppelin johtajamunkki tuntee jokaisen kylänsä asukkaan.
5. Banagalan uskomattomien suhteiden kautta haemme ”siunauksen” paikallishallinnolta, varmistaen, ettei kapuloita tule rattaisiin siltä taholta.
Siitä huolimatta toimimme myös enkeleiden suojelun varassa. He ovat meidän bodygaardejamme. Tämän saman kaavan mukaan olemme edenneet myös vesitankkiprojektissamme. Ministeriltä saimme tärkeää faktatietoa. Viidakkokyliin on viime päivinä toimitettu ulkomaalaisten toimesta runsaasti vesitankkeja. Lisää toki tarvitaan. Mutta osan päätimme lahjoittaa asutuskeskuksiin varasäilytystankeiksi. Sähkö on useasti poikki pitkiäkin aikoja, ja kunnallinen vesijakeluverkosto ei silloin toimi. Kohteenamme ovat erityisesti lastenklinikat, joissa varavesitankit ovat elintärkeitä.
Sama koskee sairaaloita, lasten- ja vammaiskoteja jne. Otamme talteen tarkat osoitteet jokaisen tankin toimittamisesta.
Ministerivierailun jälkeen ajoimme Una Watuna alueelle, joka Lonely Planetin toimesta on valittu 3 kertaa maailman upeimmaksi biitsiksi. Vierailimme ministerin sihteerin kotona. Hän on operatiivinen bossi, jonka kautta yli 1000 tsunamiperhettä on saanut uuden kodin. Hänen yhteistyökumppaneinaan ovat ulkomaalaiset, pääasiassa italialaiset ja saksalaiset avustusjärjestöt.
Hämmästykseksemme kuulimme, että hän on juuri se, joka on aloittamassa naapuritemppelimme viereen 150 uuden kodin rakentamisen. Taiteilijatyttö Irutzha isoäitineen kuuluu valittujen joukkoon. Jos on maailma pieni, niin kyllä on Sri Lankakin.
Palasimme pimeyden jo laskettua Hikkaduwaan ja haimme pitkään erästä perhettä, jolle Banagala toivoi rakennettavan uuden kodin. Emme löytäneet, mutta jatkamme etsimistä.
Kun lähdimme aamulla hullunkukon laulun aikaan, palasimme kotiin, kun johtava kanatarhan asukas oli nuokkunut jo tuntikausia haareminsa kanssa piharakennuksen orrella. Niille, jotka evästivät meidät matkaan toivomalla, että keksimme jotain tekemistä, voin sanoa, ettei todellakaan ole ongelmaa.
Olin kokonaan unohtanut, että olin päivällä esittänyt Anandalle ohimennen tokaisun, että olisi kiva mennä tänään saunaan. Kotiin tultuamme aito suomalainen savusauna oli lämmitetty kanelipuilla herkullisen lämpimäksi. Oi sitä nautintoa. Olipahan hikirauhaset ihmeissään moisesta hyväilystä. Savusauna – makkaran jälkeen maailman paras keksintö.
Lopuksi kerron, ettei mene liian vakavaksi, tositarinan hymyjen maasta: Ystäväni kävi pääkaupungissa Colombossa, jossa kriminaalisuus on suurkaupunkien tapaan myös elävää elämää.
Bussissa, seisoessaan jonossa, hän huomasi housun takamuksen alueelta outoa liikettä. Samassa hän näki kuinka mies hyppäsi liikkeellä olevasta autosta tielle hänen lompakkonsa kädessään. Ja hävytön vielä hymyili. Ystäväni vilkutti iloisesti takaisin ja hymyili oikein leveästi. Varas hämmentyi. Hymy hyytyi viimeistään siinä vaiheessa kun hän avasi lompakon. Sisällä oli tukko vessapaperia ja Ukkopekan edellisvuotinen vanhentunut vapaalippu. Ei muuta.
Tällee tänään.
Tuus kaikille
Pentti-Oskari
väsynyt, mutta onnellinen mies
Ps. Ettei asia unohdu:
Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry/Lotus Hill/Watertank project
Sampo 800017-71080596
Kuution vesitankin hinta 65€
Mikäli keräystavoite ylittyy, loput rahat menevät Vammaisten lastenkotihankkeseen Baddegamaan.
Istuitii (kiitos)