17.9.2005 Full Moon -juhla
17,9,2005 Pentti-Oskari Kangas
Sri Lanka 17.9.2005
Tänään on Full Moon eli täydenkuun päivä. Suuri juhlapäivä. Virastot ja enin osa palveluista viettävät vapaapäivää ja juhlitaan naapuriplaneettamme pyöreyttä (täällä ovat pyöreät ihmisetkin muotia = aiheuttavat ihailua. Buddhakin oli pyöreä). Ilkeät ihmiset sanoisivat tässä, että se selittääkin Kankaan viihtymisen täällä.
Full Moon on nimenomaan perheen ja ystävien juhla. Sisämaan nuoret lähtevät mahdollisuuksien mukaan retkelle, usein meren rantaan. Monasti ainoan kerran elämässään. Viime Tapanina oli Full Moon. Hikkaduwan ranta oli täynnä riemuilevia nuoria. Se jäi myös heidän ainoakseen. Täällä vietetään siis joka kuukausi surumielistä juhlaa.
Mutta ihmisten hymy ei katoa. He osaavat katsoa tulevaisuuteen ja he osaavat – toisin kuin länsimaalaiset – nähdä positiivisia asioita. Osaavat, kun haluavat. Kaiken kaikkiaan näiden 4 päivän aikana olemme nähneet ja kokeneet niin paljon positiivista, että tartunta meihin on nyt kovasti uhan alla. Pidämme tänään hiukan löysemmän päivän. Lähipäivän.
Aamulla se alkoikin kukkoystävämme lirkutteluun oikean ajastimen palauduttua kanapopulaation pariin. Ja sitä myöden koko Naganden kylään. Jo ennen aamiaista Onkkeli (piharakennuksessa asuu eläkeläismies, joka toimii yleismiehenä ja vahtina). Kielitaitoiset lausuu hienosti ”Ankkel”, mutta minulle tuo terhakas ukko on Onkkeli. Toimenkuvaan kuuluu vapaa asuminen, ruoka, polkupyörä ja paikallisittain hyvä taskurahaeläke.
Hänellä on monta hyvää ominaisuutta. Hän ei juo, polta eikä hänellä ole kavereita ja lähisukulaisia. Hän ei paljoa puhu, eikä ole utelias. Vahtikoira Buladin kanssa vahtii tehokkaasti reviiriään kuin naapurin kukko. Kyllä siitäkin metakka nousisi jos meidän Onkkelimme kuulisi yöllä toisen onkkelin kailottavan pihamaallamme. Hieno ja hyvä mies tämä Onkkeli.
Onkkeli kävi hätyyttelemässä aamulla hetteikkökylän väkeä portiltamme kun vielä nukuimme. Siinäkin suhteessa Onkkeli on toista maata kuin naapurin kukkovahti. Antaa meidän nukkua. Marja oli pitkään viime yönä jutellut Anandan kanssa paikallisista asioista, kun minä näpyttelin kommunikaattoriin päiväkirjan sivuja. Anandalla on suuri suru, jonka joudumme vielä pitämään omana tietonamme. Kerron myöhemmin.
Kun pääsimme aamiaiselle, kuului järven vastaisen aidan takaa viidakon pöheiköstä rapinaa. Hetteikkökylän yksi pojista seisoi polviaan myöden savessa ja hymyli. Hän toi tervetuliaislahjaksi kauniin piirtämänsä taideteoksen.
Seuraavana portin takana odotteli naapurin nuori rouva poikansa kanssa. Aiemmin heillä oli kaatumassa oleva savimaja asuntonaan. 3 vuotta sitten yhdessä Wallac Oy:n ja sen henkilökunnan kanssa rakensimme 2000 € maksavan kauniin ja käytännöllisen omakotitalon. Se sai nimensä ”Delfia House” lahjoittajansa tuotemerkin mukaan.
Heillä oli tuliaisenaan roppakaupalla hymyä. Köyhiltä ihmisiltä ei muuta tuliaista haluaisikaan. Ovat lahjat monasti niin helluisia, ettette koskaan voi uskoa. Tästä päivästä taitaa tulla vastaanottopäivä. Viidakkorumpu pärisee ja tieto kulkee tehokkaasti. Siksipähän jalkaudumme pikaisesti kylälle ihmisten pariin. Kuulumisten vaihtaminen on tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä. Ilojen ja surujen vaihtaminen. Tiedän, että taas opimme elämästä paljon.
tuus kaikille
Pentti-Oskari