18.02.2006
18,2,2006 Pentti-Oskari Kangas
Talkootyöstä kiinnostunut, lue tämä
18.2.2006
Naganda 18.02,2006
Sain alla olevan tiedustelun Lotus Hill – kummilta, jossa hän kysyi mahdollisuuksia talkootyöhön osallistumiseen. Koska tämänlaatuisia kysymyksiä olen saanut vähän väliä, liitän tähän yhteyteen vastaukseni hänelle. Toivottavasti mahdollisimman moni saa vastauksen saman tien.
Moi!
On niin ihanaa kuulla, että antamamme rahat menee hyvään tarkoitukseen. Ja kaiken parasta on se, että ilman mitään kalliita ja raskassoutuisia organisaatioita.
Tuli vaan mieleen, että tarvitaanko siellä teillä päin lisää talkooväkeä? Mieheni on erittäin pätevä sähkömies ja minä hmmm… siviiliammatistani ei taida olla paljonkaan apua mutta osaan ainakin siivota ja pestä pyykkiä ja olla äiti 🙂
Kaikkea hyvää teille ja jaksamista
Kiitos kirjeestäsi
ja kiitos kiitoksistasi.
Olemme lähdössä 1.3 Suomeen, joten talkoita me emme NYT pysty järjestämään. Omin päin toimiminen saattaa olla hyvinkin vaikeaa (lupien ym. vuoksi). Mutta jos Teillä on haluja ja mahdollisuus osallistua talkootöihin myöhemmin, tilaisuus varmaan järjestyy.
Täällähän on suuri työttömyys, joten normaalitöihin ei oikeastaan ole syytä mennä. Paikallisten terve itsetunto ja ylpeys on huomioitava näitä asioita arvioitaessa. Poikkeuksena ovat unohdetut orpo-, vammais- ja lastenkodit. Ja niistä valtion valvonnassa olevat. Ne, jotka muut ovat unohtaneet.
Yksityisten kohteiden tilanne on aivan toinen. Lukuisat hyväntekeväisyysjärjestöt ja yksittäiset ihmiset pääsevät auttamaan niitä ja monet näistä ovat saaneet mittavan avun. Me olemme ottaneet kohteeksemme nämä valtion valvomat, unohdetut kohteet. Niihin pääsyn mahdollistaa mittava lupamenettely.
Sattuneet ulkomaalaisten väärinkäytökset (jotkut aivan käsittämättömän rumia), ovat ymmärrettävistä syistä johtaneet keskusjohtoisten virkamiesten kriittiseen suhtautumiseen vierailijoihin ja avustustyöntekijöihin.
Voin kertoa, että vierailuluvan saaminen ”Toivola” -orpokotiin vaati kuukausien työn. Ilman yhteistyökumppaniamme, paikallista munkkien hyväntekeväisyysjärjestöä ja heidän kanssaan vuosia tehtyä avustustyötä, tuskin olisimme sitä saaneet. Samanmoinen operaatio oli työskentelyluvan saaminen samaan kohteeseen.
Hallussamme on nyt koko Gallen alueen, valtion hallinnassa olevien orpo-, lasten- ja vammaiskotien auttamiseen oikeuttavat luvat. Toistaiseksi voimassaolevat Halpatotan orpokoti ”Toivolan” keittiön ja ruokailutilojen saneeraus alkoi helmikuun alussa. 11 hengen Juuriharja-projekti oli 6 päivän ajan purkamassa vanhaa ja tekemässä raskasta perustustyötä .
Alusta lähtien mukana oli 5-6 paikallista rakentamisen ammattilaista, jotka nyt jatkavat yksinään työn loppuun asti Lotus Hill-hankkeen taloudellisella tuella.
Tulemme takaisin syyskuussa ja silloin järjestämme mahdollisesti talkoot orpokodissa. Pääpiirteittäin työ tulisi olemaan hygieniakoulutusta ja siihen liittyvää työtä. Tilojen desinfiointia ym. alan asiantuntijan opastuksella ja johdolla. Kerroit, että miehesi on valmis sähkötöihin. Työntekokulttuuri on täällä aika lailla meistä poikkeavaa, enkä suoralta kädeltä osaa sanoa, onko esim. sähkötöiden tekeminen mahdollista luvanvaraisuuden vuoksi (kuten Suomessa). Lotus Hill vammaiskodin rakentaminen tapahtuu täälläkin alihankkijaperiaatteella. Joten sähkötöihin osallistuminen lienee vaikeaa, jollei mahdotonta.
Ulkomaalaisten avustustyöt ovat täällä onnistuneet yleisellä tasolla. Välittömästi tsunamin jälkeen telttojen pystytys ja lääkinnällinen ensiapu olivat tärkeimmät fyysiset avustustoimet. Mitä pidemmälle aika kuluu, sitä selkeämmin ulkomaalaisten osuus on keskittynyt rahalliseen apuun sekä järjestöjen kautta avustuskohteiden rakentamisen organisointiin paikallisten kanssa yhteistyössä. Tälläkin sektorilla painopiste siirtyy ajan myötä paikallisille, niin kuin perusteltua onkin. Hyvä näin.
Tämän kaiken kerron, jotta jokainen avustustöihin halukas ymmärtäisi objektiivisesti, että mahdollisuudet toteuttaa vilpitöntä humaanista toimintaa ovat siis rajalliset. Eikä loukkaantumiseen tms. olisi aihetta. Nämä vain ovat meistä johtumattomista syistä vaikeita asioita ymmärtää ja toteuttaa.
Pidempi aikainen talkoolainen saapuu tänne 22.2. Sukulaismies Keijo on erityisopettaja ja nuorisotyöntekijä. Hänen 3 kk pestillään on tarkoitus saada kokemuksia siitä, voimmeko auttaa näitä lapsia terapeuttisin keinoin. Yritämme myös paikallisten opettajien konsultointia. Nöyrän varovaisesti olemme valmistautuneet tähän kaikkeen. Perustana on ollut alunperin paikallisten pyynnöt saada tämänlaatuista apua.
Toinen sektori, jossa selkeästi on konkreettinen auttamisen paikka, on terveys– ja hygieaniahoidon konsultointi ja myös fyysinen auttamistoiminta. Edellä mainittuihin toimiin edellytetään myös materiaalihankintaa, joka meillä on hyvässä mallissa. Hope to Sri Lanka -yhdistys hankki hygieniaboxit lapsille. Sara maksoi syyhylääkkeet ja Juha-Pekka toi mm. Cederrothilta lahjoituksena tuhansia laastareita. Peppi-laastarit toimivat täälläkin mitä moninaisimpiin vaivoihin. Meidän lapsemme sellainen sai jopa nukahtamaan, kun muu ei auttanut. Paikallisista apteekeista saa lääkkeitä ja tarvikkeita edullisesti. Terveydenhoitoalan osaajalle olisi nyt talkootöitä.
yhteys: oskari@herrankukkaro.fi
Toivolan ensiapuhoitoa
Peppi-laastarikuorma saapui Suomesta
Syyhy on tuskallinen tauti
Yksi Marjan syyhypotilaista
Miksi vastaan näin monisanaisesti? Vain sen vuoksi, ettette vaan loukkaannu siitä, ettemme halua ottaa vastaan tarjoamaanne apua. Tilanne on monasti ollut lähes absurdi, kun lupien hankkimiseksi auttamiseen on pitänyt tehdä enemmän töitä kun varsinaiseen auttamiseen. Taustatekijät tuntien olemme ymmärtäneet viranomaisten ja paikallisten ihmisten suhtautumisen.
Onnellisena voimme nyt todeta, että kun jää on saatu murrettua, olemme pääsemässä vähin askelin tavoitteeseemme. Pidän Teitä ajan tasalla päiväkirjani sivuilla. Olemme kiitollisia osoittamastanne halusta auttaa. Uskon, että voimme joskus tehdä sitä myös yhdessä, täällä paikan päällä.
Jaksaessanne hankkia ystäväpiiristänne lisäkummeja Lotus Hill hankkeeseen, edesautatte koko projektin onnistumista.
Kiitollisin terveisin
Nagandan viidakkokylässä 18.2.2006
Marja ja Pentti-Oskari Kangas