18.02.2007 Jättijuhlat
18,2,2007 Pentti-Oskari Kangas
Nagande, Sri Lanka, 17.2.2007
NOSTALGINEN OLO
Tuli niin nostalginen olo: Makkoilin terassilla ja ihan vähän laiskotutti. En jaksanut nousta ylös kertomaan toivettani vaimolleni, vaan ikään kuin vanhasta muistista vuosikymmenten takaa huusin voimallisesti: ”MARRRJA!”
Sitten kihlausaikojen tällainen huuto ei ole saanut mitään havaittavaa liikettä aikaan. Olin jo laskeutunut masennuksen syvään kuoppaan, kun suureksi ilokseni ja onnekseni TARRRRJA juoksi pihan perältä kuin raketti luokseni häntä vatvoen kuin helikopterin lapa. Ihana koira ja hyvin valittu nimi. Hain kaksi kananakkia. En raskinut antaa sinistä lenkkiä, kun se ei kuitenkaan olisi ymmärtänyt sen päälle.
Elämä jatkuu entisellään ja naapurissa on koiria edelleen 1+3. Pennut ovat lihoneet mukavasti vaikken ole antanut niille sinistä lainkaan. Järven varaanit ovat jostain kummasta syystä vaihtaneet ilmeisesti kokonaan olinpaikkansa.
KORKEASAARI-TOIVOLA -AKSELI
Maija ja Paavo (7v ja 11v) saapuivat Hikkaduwaan 11 ison pussukan kanssa (äiti ja isä tietenkin myös). Korkeasaaren henkilökunta oli lahjoittanut 150 pehmolelua. Ajoimme Toivolaan. Hauska kontrasti. Kaksi pellavapäätä ja 150 mustapäätä. Hyvin synkkasi. Maija ja Paavo jakoivat henkilökohtaisesti pehmolelun jokaiselle lapselle.
Maija ja Paavo jakoivat Toivolan
pojille pehmoleluja
Uskottehan, että pojat ottivat lahjan vastaan intoa täynnä. Tyttöjä tirskutteli. Kuten arvata saattaa, kaikki olivat eläimiä. Ja minä onneton aloitin imitoinnin jonkun kukon kanssa ja sitten sitä riitti. En tiennyt, että maailmassa on näin paljon eläimiä ja kurkku käheänä piti jokaisen lelun kohdalla äännellä. Onneksi eräs tyttö toi porkkanan mallisen pehmolelun. Sen ääntä en uskaltanut imitoida ja lapsilla oli hauskaa. Opettelen seuraavaksi kerraksi.
TYÖNVÄLITYSTÄ
JA LASTENPÄIVÄTARHAA
Muutaman kilometrin päässä meistä on iso tehdas, jossa tehdään lisenssillä vaatteita jollekin suurelle kansainväliselle merkille. Tehdas on täysin suljettu ulkopuolisilta.
Telwattan orpojen junaturmasiskosten työnhaku ei ollut tuottanut tulosta. Marja sai idean. Anna hänelle yksi käytetty kännykkä, niin hän menee ylipuhumaan tehtaan johtajan, että ottaa siskokset töihin. Koska kyseessä ei ollut kummirahojen hämäräkäyttö, vaan Saunalahden Gsm-osaston viesti käyttää tarpeen mukaan, suostuin tähän kauheaan suunnitelmaan. Hain kaikkein kolhiintuneimman puhelinvanhuksen ja niin lähti Marja kavereineen exodukselle.
Palattuaan hän huusi jo portilta, että työpaikat on selvät ja nyt hän perustaa työnvälitystoimiston ja lastentarhan. Tehdas laajentaa ja he tarvitsevat satoja uusia työntekijöitä. Minulla meni vatta sekaisin peljästyksestä. ”Kokoan kylämme kaikki naiset meille, perustetaan niiden lapsille tarha, jossa lapset voi olla sen ajan kun äidit on töissä.” Lupasin puolestani huomenna lähteä kuuhun hakemaan vettä.
Marja nauroi ja sanoi, että totta kaikki, paitsi ettei hän perusta työnvälitystoimistoa eikä lastentarhaa. On kuulema muutenkin töitä. Vatsa koveni välittömästi ja peruutin kuumatkan. Pääasia on, että nyt meillä on mahdollisuus saada muutamille kummilastemme perheenjäsenille töitä.
Kaikki vanhan kolhiintuneen kännykän ansiota. Kiitos Saunalahti. Ja kiitoksen ansaitsee myös vaimon ennakkoluuloton tapa hoitaa asioita. Sinne vaan kuin aamusumuun.
Sitä työnvälitystoimistoa ei sitten perusteta, ettäs tiedätte. Ja lasten päivätarhaa 600 lapselle. Varmana ei. Tässä muutenkin olo on kuin Soroman ja Gomoran tienviitalla. Välillä ei tiedä mihin päin lähtisi….
Meri-tyttäremme tuli Meksikosta käymään kotona Suomessa. Kertoi, että oli kiva tulla raikkaaseen säähän. Vaihto-oppilaana ollessaan Equadorissa kaipaili floskaisia koulukelejä. Poissa ollessa moni asia muistuu mieleen ja kultaantuu.
YLE 2 KERTOO
MAAILMALLE SUOMEN MURHEET
Satelliitin kautta kuulostelin Suomen uutisia. Pääuutinen oli sykähdyttävä: Suomessa perheen koot pienenevät, kun nykyään ei ole taloudellisia mahdollisuuksia hankkia lapsia! Minua hymyilytti. Ananda kysyi, että miksi hymyilen?
Kerroin, että ei mitään uutta Suomesta. Taloudellinen tilanne vaan on niin katastrofaalinen, ettei enää perheisiin voi hankkia lapsia. Huomasin, että Anandalta tietoni meni yli hilseen ja lujaa.
Onneksi ei tarvinnut perustella. En olisi osannut. Kyllä jotkut osaa ruikuttaa. Tulisivat tänne katsomaan ja tutustumaan ja ruikuttaisivat sitten, jos kehtaisivat. Ja uutistenlukijakin oikein värisytti ääntään!
Sanonko mä, että…..
MAAILMAN SUURIN KUKKO?
Subasiri, puolisokea kookosmyyjä ja pahoin palaneen Nonan (joka kävi läpi 22 leikkausta) isä kutsui heidän kotiinsa kylään. Subasiri oli saanut sen verran alkuavustusta, että muutama vuosi sitten alkoi kanankasvatuksella. Ensi kahdella yksilöllä.Vähemmällä ei kuulema onnistu, sanovat isot pojat.
Nyt kanoja oli parisenkymmentä. Poikasia kasvamassa jo kymmeniä. Kaksi isoa Subasiri tappoi ja grillasi maakuopassa meille einehdittäväksi. Ihan nolotti moinen uhraus. Onneksi toin vanhan kännykän miehelle, jolla on hyötyä siitä työssään.
Kanat grillattiin maakuopassa, jonka pohjalle oli asetettu kookospähkinän kuoria. Ne paloivat kuin grillihiilet hitaasti hehkuen. Sanovat, että 6-7 tuntia, jollei sammuta. Kuopan päällä oli rautaritilä, jonka päälle kanat laitettiin maustettuina. Koko jutun päälle 60 cm halkaisijaltaan oleva iso alumiininen pata. Siellä kanat kypsyivät hitaasti savussa ja kookoksen hehkussa. Samalla tapaa he valmistavat myös leipää. Vartti per puoli.
Kanat olivat maakuoppavalmistuksessa 50 minuuttia. Välillä käänneltiin. Pata piti lämmön tasaisena. Marja innostui isosta alumiinipadasta. Subasiri kertoi, että se painaa 1,5 kg. Mikäli vaimoni tunnen, matkatavaroittemme joukossa on 60cm halkaisijaltaan oleva alumiinipata. Jaa – ne kanat. Herkullisia. Liiankin.
Näin kypsyy ceylonilainen
maakuoppakana
Mutta sitten asiaan: Subasirillä on Oskari niminen kukko. Että voi olla joillakin mielikuvitusta nimen valinnassa. Varsinkin kun kukko painaa yli 10 kg. En ole kuuna päivänä nähnyt niin suurta kukkoa. Ottaessani kuvaa Subasirista kukko kainalossa, ruudussa ei näkynyt paljoa muuta kuin valkoisia höyheniä. Ja maailman suurin punainen heltta. Subasiri sanoi, että häntä ei koskaan syödä. Haudataan vaan.
Maailman suurin kukkoko?
HOUSUJENI KAVENNUS EPÄONNISTUI
Marja vei shortsini kavennettavaksi. Olin viime vuodesta taas laihtunut 200 gr ja pyysin ottamaan housuista pois 10 cm. Hän on räätälin tuttuja ja juttu kulkee. Nyt niin hyvin, että räätäli oli leventänyt housuja 10 cm. Jätän ne tänne Keken käyttöön.
JUSSI PELASTETTIIN JORPAKOSTA
Tulimme tavanomaiselta kierrokseltamme illansuussa kotiin. Portin ulkopuolella värjötteli yksinään naapuripesueen Jussi. Se oli pudonnut hetteikköön ja Onkkeli oli nostanut sen aidan viereen. Siinä se vapisi yksinään surkeana.
Otimme hiljaa sen portistamme sisään, niin ettei mentaalihäiriöinen naapuri nähnyt ja toimme sille edellisenpäivän Ambalangodan lounaan lopun. Se söi suurella halulla. Bullad laitettiin siksi aikaa portin ulkopuolelle, jossa se raivosi kuin mikäkin. Se on niin hoto, ettei pennulle olisi jäänyt mitään.
Tarjan saimme pysymään poissa jaolta kun ruokin yläpihalla keitetyn perunan kuorilla sitä. On sillä Jussilla jo aikalailla elämänkokemusta. Kyllä. Idi Aminia ei ole vieläkään näkynyt.
TIENPARANNUS TUO LISÄÄ ONGELMIA
Maailmanpankki rahoittaa Galle Roadin Colombosta Galleen uuden päällysteen. Samalla tie levenee penkoille kolmanneksella. Tähän asti kuoppainen tie on ollut tosi vaarallinen. Mutta entäs sitten nyt? Uuden päällysteen myötä pikkutieliikenne on siirtynyt Galle Roadille. Liikenne kasvoi hetkessä neljänneksellä.
Hyvän asvalttipinnoituksen ansiosta liikenteen nopeudet nousivat puolella. Nyt mahtuu entisen kahden rinnakkain ajavan bussin rinnalle vielä kolmas. Ja se on kuulkaas kilpa-ajoa. Ken busseista ehtii ensimmäisenä pysäkille, korjaa sadon. Kuskit ovat provisiopalkalla. Oisko Karpolla asiaa?
Hirvittää puikkelehtia vanhalla mopollani siellä seassa. Sain lahjaksi fosforin keltaisen turvaliivin, mutten voi pitää sitä päällä, kun vastaan tuleva liikenne tuijottaa minua eikä eteensä. On häviävän pieni mahdollisuus, että kuolen liikalihavuuteen.
HALJENNUT HAMMAS
Kuulin, että Ambalankodassa on japanissa koulutuksen saanut hyvä hammaslääkäri. Nykyaikaiset välineet. Sinne, ennen kuin haljennut hampaani alkaa vihoittelemaan saati tulehtumaan.
Istuin seljälleni tuoliin ja näytin raakkia ja sanoin asianmukaisesti, että ”out”. Herra katseli hampaan jäännöksiä ja kysyi, onko särkenyt? Ei ole, sanoin, kun ei ollut särkenyt. Ei sitten mitään turhuuksia, vaan rakennetaan uusi vanhan raunioille. Tasan 40 min kuluttua minulla oli uusi kaunis hammas. 7000 rupiaa koko komistus. Eli 50 €.
Marja antoi puhdistaa koko kalustonsa ja se vielä hiottiin. 3000 rupiaaa eli 20€. Ystävämme tuli Sri Lankaan ja teetti yläkertaan koko kaluston uusiksi. Kertoi säästäneensä 10 Sri Lankan edestakaista lentolippua. Kuulin, että naapuri hammaslääkäri tekee samat jutut alle puoleen hintaan. Minä olin hinta/laatusuhteeseen erittäin tyytyväinen.
Hampaiden puhdistus, kiitos. 20 €
Hauskinta oli, että menimme vastaanotolle suoraan kadulta ilman minkäänlaisia aikavarauksia. Ja 40 minuutissa mies kävelee 50 € köyhempänä uudella hampaalla varustettuna. Montakohan hoitokertaa olisi tarvittu kotosuomessa? Harmittavaista on myös se, että noin pientä kuluerää ei voi edes vakuutusyhtiölle laittaa.
JÄTTIJUHLAT
Perjantaina aamulla varhain Premasirin kotiin, jossa kokoonnuttiin päivän tilaisuutta varten. Paikalla oli muitakin ministereitä ym. fiiniä väkeä. Autoletkassa ajoimme Gallen keskustaan. Kaarsimme kaupungin suureen keskuspuistoon, joka oli mustanaan väkeä.
Vehmassalmella oli 1963 juhannusjuhlilla 11.400 ihmistä. Nyt paikalla oli reippaasti enemmän. Olimme Marjan kanssa aivan pöllähtäneitä. Normaalit seremoniat. Lasten- ja koulujen ministeri, pormestari ja hallituksen edustajia sekä Banagalan lisäksi Anglikaaninen Piispa. Laukkuja jakaessa piispa horjahti tungoksessa Marjan syliä kohden. En tiennytkään että vaimollani on Yli-Vainiolaisia voimia.
Gallen keupunginpuisto täyttyi vieraista
Ananda selvitti tilaisuutta. Premasirin oma Foundation avustus- ja rauhanyhdistys oli järjestänyt tilaisuuden alueen köyhille. Paikalla oli 850 Premasirin vapaaehtoistyöntekijää. Silmälaseja jaettiin tuhansia. Verenpainetta mittasi toistakymmentä lääkäriä. Eri alojen viranomaiset hoitivat köyhien ihmisten asioita. Oli notaaria, juristia jne. Lääkkeitä jaettiin ja henkilötodistuksia tehtiin ihmisille, jotka normaalisti olisivat joutuneet odottamaan vuodenkin. Kaikki ilmaiseksi. 850 eri alan ammattilaisen työpanos oli valtava.
Gallen suurjako
Lastenhuolto- ja kouluministerin vuoro
jakaa koulureppujamme
Marja ja Anglikaaninen Piispa
koululaukkujen jaossa
Jonottajia riitti Gallen tilaisuudessa
Me saimme jakaa siellä joukossa koululaukkujamme. Vastaanottajien silmistä heijastui suuri kiitollisuus. Kun 2 viikkoa sitten näin ensimmäisen täällä tehdyn invapolkupyörän tiedustelin, paljonko maksaisi 20 kpl? Nyt sain vastauksen: Aurinkokatoksen kanssa 125€ kpl. Pyörät olivatkin saman tien valmiina rivissä. Nielaisin kerran ja ryhdyin auttamaan liikuntakyvyttömiä pyöriin.
Lahjoittamiemme invalidipyörien nimikylttejä
Invapyörät odottavat käyttäjiään
Pyörätuoleillekin löytyi käyttöä
Paikalla jaettiin myös 20 työnnettävää rullatuolia. Anandan kanssa pohdimme, että valintamme oli oivallinen. Saimme saman tien 20 vammaiselle uuden työpaikan: Vaunut soveltuvat mainiosti arpojen kauppaamiseen.
20 valmiina baanalle
TALKOOLAISIA TARVITAAN
Olemme saaneet Lotus Hill seurantaryhmään musiikkiterapeutin, joka on toiminut mm. yli 10 vuotta vammaislasten kanssa. Tunnen musiikkiterapiaa. Oivallinen apu meille. Vielä puuttuu psykologi, lääkäri ja sairaanhoitaja.
Edellisessä päiväkirjassani lisätietoja.
Elämme edelleen elämämme onnellista aikaa.
Pentti-Oskari
Ps. Tätä kirjoitaessani Ananda saapui paikalle. ”On se Oskari hyvä, että saimme Lotus Hillin rekisteröityä. Maan presidentti ilmoitti tänään, että etelä-osassa saarta työskentelee n. 100 erilaista avustusjärjestöä. Vain noin 20 on eriasteisilla luvilla. Armeija on takavarikoinut suuret määrät erilaista tavaraa, jotka olivat menossa tamilitiikerien sissialueille. Tilanne on kuulema hyvin vakava. Noin 80 ilman lupia toimivaa avustusjärjestöä joutuu karkotetuksi. Tällä toimenpiteellä pyritään takaamaan tiikerijärjestölle avun katkaiseminen.”
”Huh huh, miten sitten meidän menomme maanantaina Ambaraan, joka on nimenomaan tamilialuetta? ”
”Se on normaalia tamilialuetta, jossa asukkaatkin haluavat vain rauhaa. Ongelmana ovat radikaalit ääriryhmät ja heidän myötäilijöidensä avustaminen”.
Tällai tänään!
On se Luojan lykky, että aivan viime hetkellä saimme rekisteröintimme kuntoon. Muutoin olisimme todennäköisesti ensi viikolla palelemassa Rymättylän rannoilla.
Auta meitä auttamaan heitä, jotka monet muut ovat jo ehtineet unohtaa