18.03.2007 Kaksoiselämää

18,3,2007 Pentti-Oskari Kangas

Naantalissa 17.3.2007

 

KAKSOISELÄMÄÄ
 
Suomen suloisessa keväässä. Toinen puoli kuitenkin Intian valtameressä. Hassua. Töitä pitäisi tehdä ja tehdäänkin. Mutta kun simmut umpeutuu ehtoolla, aatos entää takaisin 13.000 km:n päähän. Aamulla herätessä pitää ravistaa itsensä taas tähän kotomaan todellisuuteen. Kummaa kaksijakoisuutta. Se on sitä kaksoiselämän autuutta.
 
Sisareni Leena lähti tulomme jälkeen paikallemme Nagandeen. Suora yhteys siis toimii.

 

TARJA YLLÄTTI
 
Ette ikinä arvaa, mikä oli ensimmäinen uutinen? Kerroin Leenalle ennen lähtöä, että seurailee Tarjaa, sillä hetki on lähellä.
 
”Tarja synnyttää kahden viikon päästä, sanoi Onkkeli” ilmoitti tekstiviesti. Melkein saman tien tuli toinen viesti: ”Tarjalle syntyi 4 tervettä poikaa!”

 

Onkkeli seuraili tarkkana Tarjan menemisrutiineja ja havaitsi, että nyt on jotain merkillistä tekeillä. Hän lähti portista tutkimaan viidakkoa ja siellähän hetteikön reunalla Tarja synnytteli poikasiaan. Onkkeli havaitsi paikan vaarallisuuden keskellä varaanien einehtimisaluetta ja kiiruusti hän lähti taloomme hakemaan muovipussia. Leena lähti mukaan ja koki kertomansa mukaan erään elämänsä vaikuttavimmista tapahtumista.

 


Sinisessä roskapussissa 4 potraa
poikaa tuotiin kotipihalle turvaan.
 
”Nyt ne nukkuvat Onkkelin mökin katoksen alla vanhan peiton päällä, ja Tarja touhukkaana järjestelee pentujen nukkuma-asentoja. Ne ovat uskomattoman suloisia,” viestitti sisareni.
 
Ja niin alkoi etähuoltojärjestelymme. ”Anna onkkelille 500 rupiaa, että käy ostamassa Tarjalle terveellistä ruokaa, jotta pennut saavat voimistavaa maitoruokintaa!” Seuraavana päivänä Leena viestitti, että Onkkeli kävi ostamassa riisiä kyläkaupasta ja sitten Hikkaduwan satamasta kalastajilta pyyntituoretta kalaa. ”Kyllä Tarjan nyt kelpaa!”, viestitti Leena.
 
Varmistin vielä, että pentujen koto on turvassa tappajavaraaneilta. Tarjan edellinen pesuehan päätyi niiden suihin.

 

POSITIIVINEN TAPAAMINEN
 
Lahdesta saimme mieluisia vieraita. Positiivareiden rytmiryhmä Jussin johdolla saapui luoksemme pikavisiitille. Tapaaminen oli tarkoituksellinen, sillä nyt näimme saman aikaisesti toinen toisemme. Eli kaksi kärpästä samalla iskulla.
 
Tottahan toki avajaisiksi kuulumiset Sri Lankasta. Ensimmäinen kysymys: ”Joko Tarja on synnyttänyt?” Voi sitä riemua. 4 poikaa. Samalla Leenalta tuli sähköpostilla 3 suloista kuvaa poikasten hakumatkalta. Siinä sitten tuijotimme iso kasa isoja ihmisiä pieniä srilankalaisia koiranpentuja.
 
Jäin oikein tosissaan miettimään tätä elämän pienimuotoisten tapahtumien ja asioiden merkityksellisyyttä. Uskon, että ne ovat kuin mausteripaukset ruoassamme. Elämä maistuu paremmalta pienin, pienin maustein.
 
Ihan itseänikin hymyilyttää, mutta hymyilen itselleni. Hyvämielistä hymyä. Lapsellista tai lapsenmielistä hymyä. Pääasia, että HYMYILLYTTÄÄ ja hyvältä tuntuu.
 
Tottahan Positiivareiden kanssa muustakin puhuttiin. Voin raottaa salaisuuden verhoa: Positiivisia asioita on yhteistoiminnastamme tulossa lisää. Hymyä entistä enemmän meille kaikille.

 

 
Oskari, Pirjo ja Riikka            Jawa-boys Jussi ja Oskari

 

POSITIIVISTEN JUTTUJEN AIHEET
 
On ollut mukavaa jutella ihmisten kanssa kotiintulomme jälkeen. Tuttujen ja tuntemattomien. Finladia-talolla olivat Kongressimessut ja omalla Herrankukkaron osastollamme tapasin kymmeniä Lotus Hill -kummeja tai Positiivareiden aamiaisvieraita. Arvaatte varmaan, mistä puhe. Tunsin mielihyvää siitä, kuinka hankkeessamme on myötäeläjiä.
 
On aivan loistavaa, että Suomessa aivan luontaisesti keskustelun aiheet ihmisten kanssa ovat positiivisaiheisia. Lotus Hill -hanke on merkillinen juttu. Siis suomalaisittain.
 
Kun raportoin Joulureppuhankkeen loistavasta onnistumisesta, sain runsaasti positiivista palautetta. Yksi jäi erityisesti mieleen: Kuten aiemminkin olen kertonut, toimimme poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomasti. Kun kerroin hankkeen merkillisestä onnistumisesta kuin ”Genesaretin juttuna”, lähetti eräs lukija/tukija Päivi kauniin kirjeen:
 
”Upeaa, että enenemisihmeitä edelleen tapahtuu. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti ”.

Jäin jälleen miettimään Suurta kirjaa ja sen juttuja. Maallikkomaisesti uskon, ettei niitä ole tarkoitettukaan kirjaimellisesti huomioonotettavaksi. Genesaretin leipä- ja kalajuttukin on todennäköisesti tarkoitettu esimerkiksi siitä, että kun teet hyvää ihmisille, jostain vaan tulee lisää energiaa ja välineitä hyvän tekemiseen. Sitä vaan tulee lisää ja lisää ja sitä vaan riittää…. Merkillisen mukava juttu.

 

Jos Marjalta sitä kysyisin, hän varmaan väittäisi, että enkelit sitä tuovat. Vaimon kanssa ei kannata kiistellä. Ei ainakaan näissä asioissa.

 
Kuten lukija huomaa, hehkutan Joulureppuhankken onnistumista aivan kyllästymiseen asti. Mutta kun se vaan on niin hieno juttu.

 
Eräs messukävijä totesi, että lukiessaan hankkeen loppuselvitystilitystä, hän konkreettisesti sai jälleen havaita, kuinka Lotus Hill -toiminta on lähes ainutlaatuista. Joka ainut rupia ja sentti meni perille lyhentämättömänä. Vieläpä lisääntyi matkan aikana. Sellaisessa hankkeessa hän haluaa olla mukana. Nyt hän hankkii mukaan muutaman kaverin vielä. Kiitos!

 


ROTANMYRKYN VAIKEUDET
 
Kävin lääkärillä kontrollissa. Lääkäri kertoi, että veren hyytymisarvoni on poskellaan. Enkö ole seurannut sitä? (Marevan -verenohennuslääke on kehitetty rotanmyrkystä. Väittävät… ) Puolustelin pitkällä Sri Lankan vierailulla. Kerroin käyneeni kaksikin kertaa paikallisella ”klinikalla” kontrollissa. Ensimmäisellä kerralla lääkäri totesi yksiselitteisen lakoonisesti hyytymisarvoa tiedustellessani: ”Henkiin jäätte ”. Toisella kerralla en saanut millään konstilla verinäytteen ottajaa ymmärtämään pyyntöni sisältöä. Suomalaislääkäri totesikin, että tuskin siellä edes tiedetään mitään verenohennuslääkkeistä. Murheet ja hoidot ovat paljon krouvimmasta päästä. Ollaan taas onnellisia omista olosuhteistamme.

 

 
BANAANIN VAARAT
 
Banaani on srilankalaisen jokapäiväisin ruoka riisin lisäksi. Muistui mieleen juttu kahdesta karjalaispojasta, jotka matkustivat junalla Helsinkiin. Matkaravinnon tyttö tuli kärryillään tarjoamaan kahvia, karkkeja ja hedelmiä.

 

”Mitä nuo pötköt ovat?” kysyi toinen pojista. Banaanit olivat pojille tuntemattomia merkillisyyksiä.
Myyjä kertoi ja näytti miten sellainen kuoritaan. Pojat ostivat kumpikin yhden. Samassa juna ajoi Pönttövuoren tunneliin.
”Joko haukkasit?” kysyi toinen.
”En ehtinyt ”
”Elä haukkookkaan, männöö näkö!”

 

Ystävällisesti

 


Pentti-oskari

 

Sähköpostia Oskarille