18.04.2011 Antti Arffmanin raportti
18,4,2011 Pentti-Oskari Kangas
Oskari tarinoi, Antti raportoi
TERVEISIÄ HYMYJEN SAARELTA
Itämaassa kaikki hyvin. Tulimme Suomeen ”lomalle” jälleen. Vaikka 3 kuukautinen olemassaolomme oli fyysisesti rankkaa, tämä toinen elämämme pitää meidät henkisesti vireänä. Palaset ovat loksahtaneet paikalleen. Lotus Hill hankkeessa on tällä haavaa yli 300 tukijäsentä. Satunnaisia mukanaolijoita vielä enemmän. Tukijoukkomme sitoutuminen on ollut uskomatonta. Siinä missä monet avustushankkeet ovat esimerkiksi tsunamin ”alkuhuuman” jälkeen kuihtuneet, meidän junamme kulkee kuin höyryjuna. Lähti liikkeelle, kun saatiin lämpimäksi ja jatkaa matkaansa uskollisesti.
Monesti olen tuskaillut Vammaiskeskuksemme valmistumisen jälkeen sitä, ettemme ole onnistuneet vielä siirtämään toiminnan vastuuta paikallisille. Siihen on montakin syytä. Paikallinen käyttäytymiskulttuuri niistä tärkein. Kaikki etenee hitaasti ja harkitsemattomasti. He ovat luonnonlapsia. Se vain on tosiasia. Mutta asiat etenevät. Meidän mukanaoloa tarvitaan vielä jonkin aikaa mikäli haluamme, että tavoitteet saavutetaan. Ja mehän haluamme. Paikallisvastuu alkaa häämöttää jo siinäkin mielessä, että olemme saaneet kouluttaa paikallisia alan opiskelijoita tositoimiin ja saaneet heitä jo mukaan työhön.
Oli helluinen päivä, kun havaitsimme vammaiskotiin hankittujen 38 kananpojan aikaansaannoksena ensimmäiset kaksi kananmunaa. Samalla ensimmäiset maitolitrat vuohikatraastamme näkivät päivänvalon ja puutarhamme alkoi täyttyä kookos-, banaani-, mango-, papaija- ym. hedelmien taimista. Kohti omavaraisuutta.
Kanalan tuotanto käynnistyi
Tämän talven suurin juttu oli tavoite 1000 köyhän lapsen koulunkäyntiin auttaminen. Positiivarit teki aamiaiskokki Jussin avulla taas upean yhteistyön kanssamme. Tavoite ylitettiin, ja nyt tepastelee 1500 lasta koulutielle uusilla koulukengillä koulutarvikkeet koulurepussaan. Aikamme ei tullut pitkäksi, sillä ”vaahtosammuttimella” oli jälleen käyttöä, kun VPK:laisena lähes päivittäin pääsimme auttamaan reaaliajassa erityistapauksia.
Saavuttuamme kotiin, sisareni Leena siirtyi passipaikalle. Paikalliset avustajamme Coolman, Thilakasiri ja Jaanika ovat kasvaneet vuosien mittaan tärkeäksi osaksi kokonaisuutta. Tuntojen ja paikallisen kulttuurin tulkit ovat välttämättömiä. Uusia suomalaisia vapaaehtoisia on ilmoittautunut lisää. Myös ulkomaalaisia volontäärejä on toiminnassa enenemissä määrin mukana.
Mutta nyt sanan vuoron Antille.
Antti työskenteli lähes 3 kuukautta nuoruuden innolla ja innovaatioilla aikaansaaden potilaiden aktivoinnissa uskomattoman tuloksen. Hänelle annamme valtaisan määrän kiitoksia. Niin paljon, että varmaan riittää.
Vapaaehtoistyöntekijä Antti Arffmanin raportti ajalta 11.1.-22.3.2011
Terve kaikille, Antti tässä! No, niin. Takaisin Suomessa 6 kk reissun jälkeen. Alkutaipale 3 kk meni surffailemassa Sri Lankassa ja Indonesiassa. Loput 3kk olikin sitten tiiviisti vapaaehtoistöitä Lotus Hillissä, vammaisten lasten kodissa, Baddegama, Sri Lanka. Lennot oli alun perin takaisin jo helmikuussa, mutta kun tulin paikalle Lotus Hilliin ja näin paikan, pojat, tilat ja tilanteen.
Aloitin vapaaehtoistyöni Lotus Hillissä tekemällä tilannearviota paikan resursseista, tiloista, hyvistä puolista / parannettavista puolista. (Olen siis tehnyt Suomessa jo parin vuoden ajan Fysioterapiaa, ryhmien ohjausta 5-8h / viikko ja hierontaa yms. jo 6 vuotta.) Eritasoisia vammaisia poikia Lotus Hillissä asuu tällä hetkellä 14 kpl. Henkilökuntaa oli 5, nyttemmin 6. Kun pojat tulevat sinne ekaa kertaa, monikaan heistä ei osaa käydä vessassa itse, syödä, pestä hampaita. Joillakin taustalla pahoinpitelyä, henkisesti tai fyysisesti. Eli aika nollista lähdetään liikenteeseen tai monesti miinukselta.
Lotus Hill työntekijöitä ja Antti
Vammaisiin suhtautuminen Sri Lankassa on aika karua. Jos lapsessa on jotain normaalista poikkeavaa, hän on vammainen ja häpeä perheelle. Pahimmissa tapauksissa suljetaan huoneeseen lukon taakse. Lapsien ja vanhempien keskinäiset suhteet ovat huonot ja kommunikaatio hyvin huonoa tiedon puutteen takia. Häntä yritetään piilotella muilta, koska ei ymmärretä mitä on vialla, eikä tiedetä miten suhtautua erilaiseen tilanteeseen erikoishuomiota tarvitsevan lapsen kanssa. Erityisavun / terapian / opetuksen saaminen lapsille on aika olematonta. Maassa oli sisällissota 30 vuotta ja vammaiset siellä tarvelistan viimeisenä aina..
Huomasin heti alussa, että pojat olivat sisällä suurimman osan päivästä ja jos he olivat ulkona, niin he pääasiassa vain istuivat paikoillaan. Joku harva oli keinussa, vaikka palloja ja liikuntavälineitä oli kohtalaisen paljon varastoissa. Syynä tähän oli se, että Lotus Hill on jyrkän mäen päällä ja heti jos pojille antoi palloja tai muita leikkikaluja, ne olivat parissa minuutissa vierineet mäeltä alas hukkaan persaikkoon. Eli 2 min peliä, loppuaika pallon etsimistä. Ei hyvä, ajattelin. Tilat muuten olivat hienot, mutta hieman hukkakäytössä. Sisällä muuten hommat sujuivat hyvin ja Lotus Hillin tasoista paikkaa saa hakea koko maailmasta! Kun sitten kuitenkin menin ensikertaa takapihalle, se oli täysin käyttämätön. Ainoastaan autoparkkina tuntui olevan hieno tila..
Antti ja pojat
Päässäni alkoi raksuttaa ja suunnitelmat uusista terapia ja liikuntatiloista pojille ilmestyivät jostain kuvina. Vietin seuraavan yön piirtäen ja suunnitellen. Esittelin heti seuraavana päivänä ideani tohkeissani paikan päällä visualisoiden ja kolmiulotteisina piirustuksina Oskarille ja hetken mietittyään hän sanoi: ”Hieno idea, tehdään se!” 🙂 Seuraavana päivänä vaihdoin lentoni, alivuokrasin asuntoni lisäkuukausiksi ja pidensin matkavakuutustani 2kk. Jäin siis hieman pidemmäksi Lotus Hillin asukkaaksi…
Sisätiloissa suuri hieno yleishuone oli muuttunut lukituksi Buddhan rukoiluhuoneeksi. Yhteistyökumppanimme munkki Samitha Theron tullessa seuraavana päivänä käymään, selitin hänelle tilanteen ja pyysin kohteliaimmin lupaa ottaa tila musiikkiterapia ja ryhmäliikunta / rentoutustekniikka tilaksi. Hän sanoi: ”Totta kai! Lapset ovat pyhimmät!” Kiitin kovasti ja avasin välittömästi huoneen. Oskari hankki meille vielä superhienon kannettavan DVD/CD soittimen, jonka avulla pystyin soittamaan musiikkia pojille aamujumpissa (Suomalainen reggae oli jostain syystä kaikkein suosituinta!!) 🙂
Rentoutusharjoitteita
Tein aamujumpan yleishuoneessa pojille joka aamu 08.30. Siinä oli aina kävelyä, pomppimista, karhunkävelyä ja vaikka mitä hassuttelua, jonka päämääränä oli saada extra-energia ulos hyvällä tavalla ja opettaa kehon koordinaatiota yms. eri leikkien avulla. (energian määrä on aina vakio, se joko kulutetaan hyvällä tai huonolla tavalla johonkin). Tämän jälkeen teimme aina rentoutusharjoitteita, eli pojat makaamaan selälleen matoille silmät kiinni ja rentoutusmusiikkia soimaan. Auttaa keskittymään esim. koulussa paremmin.
DVD-soitin linkitettiin vielä televisioon ja hankittiin opetus-DVD:eitä pojille tukemaan opetusta+ luonto- ja surfvideoita! sateisia päivä ja sellaisia päiviä varten, jolloin työntekijöitä on paljon sairaana ja pojilla hankalaa. Pojista ei myöskään ollut minkäänlaista yhtenäistä potilasrekisteriä, vain joitakin lippuja ja lappuja sinhalaksi kansoissa. Osalla paremmin, osalla huonommin. Tein siis potilasrekisterilomakkeen englanniksi ja se käännettiin loppujen lopuksi sinhalaksi ja laitettiin vielä tietokoneelle kummallakin kielellä. Nyt siellä on kahdessa kansiossa edes jotain pojista, kun ne kaavakkeet on täytetty yhdessä lasten vanhempien kanssa.
KUN SINNE VAIN SAATAISIIN JOKU VAMMAISIIN LAPSIIN JA NEUROLOGISIIN SAIRAUKSIIN ERIKOISTUNUT LÄÄKÄRI EDES VIIKOKSI TEKEMÄÄN KUNNON TESTIT JA DIAGNOOSIT KAIKISTA POJISTA, NIIN SAATAISIIN KUNNON LÄÄKETIETEELLISTÄ TESTATTUA TIETOA MAPPEIHIN..
Ennen terapiarataa
Etupihan ja takapihan terapia / urheilu ja opetustilojen suunnittelu ja rakentaminen / rakennuttaminen vei huomattavan osan ajastani Lotus Hillissa. Voin sanoa ettei aina ollut helppoa. (Laihduin viimeisin 3 viikon aikana 4 kiloa kiireen ja stressin takia). Itse suunniteltujen, uusien asioitten rakennuttaminen hyvin ja turvallisesti oli haastavaa. Sri Lankassa on hieman eri meininki kaikessa kuin Suomessa, tavaroita, varsinkaan hyvänlaatuisia oli joskus vaikea saada. Pienistä asioista tuli suuria kieli ja kulttuurimuurien takia ja mikromanagment, eli koko ajan porkkanana olo oli tarpeen.
Asuin siis aina ma-pe Lotus Hillissä ja kotini oli vapaaehtoistyöntekijöitten huone. (la-su lepäsin ja nollasin surffamalla Midigamassa). Heräsin joka aamu klo 06.00, keitin aamupuurot ja kahvit ja kävin rauhassa läpi päivän piiiiiiitkän listan asioista mitä pitää tehdä, rakennuttaa yms. klo 08.30 sitten poikien aamujumppa ja siitä se hullunmylly sitten taas alkoi. Tylsää ei ollut. Sri Lankassa ei mikään ole mietoa, ei maassa, eikä ihmisissä.
Päivän aikana mielitila saattoi juosta epätoivon syöveristä puhtaan ilon purskahduksiin. Työ otti paljon, mutta antoi myös äärettömän paljon. Pojat opettivat toisiaan, minä heitä ja he minua, henkilökunnan ollessa vakaana tukena hyperaktiivisen vapaaehtoistyöntekijän piiskatessa itseään ja heitä joka päivä tekemään asioita nyt ja tänään, eikä joskus ja huomenna. 😉
Rakennusprojekti alussa
Kävin myös poikien kanssa kävelemässä ja myöhemmin (kun saatiin uudet juoksusandaalit mun kavereitten kautta Facebook-keräyksellä) juoksemaan. (video oheisessa linkissä). Pojat rakastivat juoksua, vapaata liikkumista ulkona mahtavissa maisemissa. Minulla oli kannettavat kaiuttimet ja mp3 soitin mukana ja juoksin siellä kuin pillipiipari poikien edellä Suomalaisen reggaen soidessa kajareista. (sanomattakin selvää, että paikalliset katsoivat pikkasen oudosti..:) JOS IKINÄ MENETTE SINNE KÄYMÄÄN, PYYTÄKÄÄ PÄÄSTÄ POIKIEN KANSSA KÄVELYLLE / JUOKSEMAAN! Niillä ei ole kauheasti aikaa eikä resursseja viedä niitä ulos henkilökunnan pienuuden takia, 2-3 aikuista pitää olla aina mukana.
Kaikki rakennusprojektit saatiin kunnialla valmiiksi ja mielikuvista tuli totta! Nyt Pojat pääsevät ulos turvallisesti leikkimään, pelaamaan ja oppimaan leikkien avulla. (Linkki kaikista tehdyistä jutuista kuvineen ja video-clippeineen oheisessa osoitteessa..)
Pojat on nyt myös jaettu kolmeen eritasoiseen ryhmään koulutuntien ajaksi ja saimme jopa vihdoinkin 3kk anelun jälkeen toisen opettajan Lotus Hilliin! Nyt oppiminen on jo toivottavasti mahdollista! (Tällä hetkellä vain 3 poikaa 14:sta osaa lukea ja kirjoittaa). Yritämme saada lähitulevaisuudessa lisää ammattimaisia vapaaehtoistyöntekijöitä Lotus Hilliin, jolloin voitaisiin myös saada Sri Lankalaisia opiskelijoita sinne oppimaan ja Lotus Hillin alkuperäinen tarkoitus tulevana mallipaikkana ja opetuskeskuksena voisi toteutua kunnolla. Volunteerit tuovat tietoa omista maistaan ja opettavat niitä Sri Lankalaisille, joten tieto ei tule ja lähde saman tien pois vaan jää Sri Lankaan! Yritän itse päästä taas marraskuussa Lotus Hilliin toiselle 3kk sessiolle, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.. Katsellaan miten hommat sujuu.
KIITOS OSKARI, KIITOS MARJA, KIITOS LOTUS HILL JA KIITOS KAIKILLE LOTUS HILLIN KUMMEILLE! ILMAN TEITÄ MITÄÄN NÄISTÄ ASIOSTA EI OLISI VOINUT TEHDÄ!
RUNSAASTI LISÄÄ ANTIN OTTAMIA VALOKUVIA JA VIDEOITA LÖYTYY TÄÄLTÄ.
Nöyrästi kumartaen
Antti Arffman