18.10.2006

18,10,2006 Pentti-Oskari Kangas

Levottomuuksia etelässäkin

18.10.2006

Avun tarve lisääntyy entisestään

Päiväkirja 18.10.06

Heräsin aamulla varhain kuulakkaaseen syysaamuun. Olin ajattelemattomuuttani luvannut tavata tärkeän henkilön Herrankukkarossa jo klo 9.00. Soittajan perspektiivistä ”keskellä yötä”. Kun täytin tarpeeksi vuosikymmeniä kehuin ympäriinsä, että eläkkeelle siirto tapahtuu pehmeästi liukuen. Herääminen aamuisin – luonnollisesti – ilman herätyskelloa on sellainen elämäntapamuutos, että harva siihen yltää.

Se on yksi suurimpia saavutuksia, mitä ihminen voi elämän ehtoopuolella saavuttaa. Nykyaikana se ei ole mahdollistakaan muutoin kuin ihan tarpeettomalle. Maistuis varmaan sullekin tällainen tarpeettomuus. Olin päättänyt olla aamuisin aina tarpeeton klo 10 asti.

Nyt kömmin aamutoimiltani keittiöön aamukahvin ääreen jo klo 8. Mikä onni ja autuus minua kohtasikaan. Kahvia ja ruisleipää. Marja istui vakavana TV n ääressä, pahoilla mielin. Nyt taas Sri Lankassa itsemurhaisku. ”Eihän se meitä koske!” Pohjoisessa kahistelevat. Nielaisin aamuisen rotanmyrkkyni pillereillä ja kiiruhdin autolleni.

Nautin suunnattomasti syksystä. Piharapuillemme varisevat isojen vaahteroiden värikkäät lehdet. Olen kieltänyt haravoimasta niitä syrjään niin kauan kuin mahdollista. (Itse en haravoi pihan lehtiä! Eikö ole ovela tapa välttyä?) Kävelen värimatolla. Nautin syksyn väreistä. Ei kuninkaallisten punaisella matollakaan voi tuntea tällaisia aistimuksia.

Avaan auton ja kommunikaattorin. Auto piipittää, että laitahan lihava mies henkselit kiinni. Kommunikaattori piipittää. Tulleita viestejä. Näen ruudusta. Keke 4 viestiä. Ave 3 viestiä. Havahdun elämän todellisuuteen.

Äsken ohimennen TV:ssä kerrottu uutinen Sri Lankan attentaatista ei ollutkaan tavanomainen uutinen meille. Se koskikin Lintukotoamme paratiisisaarella. Naapurimme Ave kertoi 10 km päässä kodistamme sattuneista tapahtumista. Kalastajaksi naamioituneet tamilisissit iskivät keskelle Singalien ydinaluetta, Etelään.

Keke viestitti, että oli hakemassa pääkaupunki Colombosta meille lähes vuoden kestäneen työn jälkeen luvattua rekisteröintipäätöstä. Ministeri oli lähtenyt nenän edestä Galleen että vippulat vinkui. Tärkeysjärjestys muuttui hetkessä. Yleinen ulkonaliikkumiskielto astui voimaan. Paikalliset alkoivat tuhota tamilien kauppoja. Ym.

Voi ei! Tämä vielä puuttui. Koko Sri Lankassa elää 10-15% tamileita valtaväestön seassa. Sulassa sovussa myös Gallessa ja meidän Hikkaduwassammekin. Pelkään, että tapahtuma laukaisee etnisen levottomuuden koko saaren rauhallisemmalla alueella.

Ystävämme Ananda kertoi juuri viime talvena eräänä hiljaisena iltana saaren lähihistoriaa. 80-luvun alussa valtaväestö tappoi koko saaren alueella kulttuurivallankumouksen nimissä valtaisan määrän opiskelijoita ja nk. älymystön edustajia. Myös vähemmistönä olleet tamilit saivat kokea järjettömän verilöylyn. Erityisesti juuri etelässä, Gallen alueella. Koston kierre alkoi. Pelkään, että historia toistaa itseään.

Tapahtumat ovat tuoreita eikä liiallisiin johtopäätöksiin ole syytä. Saamme tänään taas uutisista lisätietoa. Ja ystävämme tekstarit piipattavat kommunikaattoriamme. On taasen paha mieli. Eikö ystävillämme ole jo muutoinkin vaikeaa?

Mitäkö tämä merkitsee Lotus Hill hankkeellemme? On varmaa, että tällaisissa tilanteissa huonoimmassa asemassa olevat kärsivät eniten. Ulkonaliikkumiskiellot, avun logistiikan rajoitukset ym. koskevat juuri heitä, joita me olemme auttamassa. Juuri nyt he tarvitsevat meitä. He, jotka muut ovat unohtaneet.

Aloitamme ensi viikolla operaatio ”Joulurepun”. Köyhille lapsille koulureppu, joka on täynnä koulutarvikkeita sekä muuta pientä, mutta tarpeellista. Siitä enemmän ensi viikolla – pysyhän sivuilla.

Pentti-oskari