19.06.2013 Kesäraportti 19.06.2013 Kesäraportti

19.06.2013 Kesäraportti

19,6,2013 Pentti-Oskari Kangas

KESÄRAPORTTI SRI LANKASTA

Terveisiä hymyjen saarelta, joskaan ei itsemme tuomina, vaan siellä olevilta apulaisiltamme. Eritoten Coolmanilta, jonka kanssa olemme yhteydessä koko ajan.

* Unohdettujen laakson terveysasema on nyt kunnossa ja toiminnassa. Vedet tulevat ja sotkut menevät. Tarpeellinen kalustus on hankittu. Lääkäri käy kaksi kertaa viikossa ja Coolman hakee kaupungista tarvittavat lääkkeet.

* Lotus Hill vammaiskeskuksen toiminta jatkuu entisenlaisena. Sveitsiläiset, joille luovutimme toiminnan vastuun, ovat ottaneet kiitettävästi haasteen vastaan. Se on meille suuri helpotus.

* Viime viikolla saaren eteläosaa, jossa meidänkin tukikohtamme sijaitsee, kohtasi valtaisa monsuunimyrsky. Kymmeniä kalastajia on hukkunut ja kymmeniä on vielä kateissa. Surullista. Heidän joukossaan on varmasti tuttaviamme ja kummiperheiden jäseniä. Saari, jota kutsutaan Paratiisiksi, voi olla joskus myös helvetti.

* Sodan loppumisen ansiosta rauha vallitsee koko maassa ja turistit ovat palaamassa saarelle. Hyvä niin.

YKSI TARINA MONISTA

Siivotessani tietokoneeni kansioita, tupsahti eteeni alla oleva kirjoitus, jonka olen tallentanut viime talvena Sri Lankassa.

Nainen nimeltään Mala 42 v, on sairastunut syöpään. Perheessä on kaksi tyttöä (7- ja 9-vuotiaat). Aviomies toimi kookospähkinöiden pudottajana. Hän kiipesi silppaamalla ilman apuvälineitä 20–30 m korkeisiin palmuihin ja pudotti sieltä hedelmiä alas, mutta putosikin itse. Hän jäi henkiin, muttei voi enää tehdä töitä. Äidilläkään ei ole töitä ja vaikeaa se olisikin, koska on kaksi pientä tyttöä. Tässä maassa ei ole lastentarhoja eikä sosiaaliavustuksia.

Heidän talonsa oli juuri romahtanut kaatosateessa. Nyt he asuvat ulkona repaleisen pressun alla naapuritalon seinustalla. Pressu estää auringon, muttei sadetta. Kaiken maailman ötökät ja eläimet hiippailevat heidän joukossaan. Varsinkin öiseen aikaan, kuten saalistavat käärmeet. Myrkyllisiä käärmeitä on saarella kymmeniä eri lajeja. Yksi on ”sleep” eli nuku. Sen pureman jälkeen ihminen kuolee muutamassa minuutissa. Tämä on karu totuus, sillä viidakossahan he asuvat.

Tapasimme tämän syöpäsairaan äidin Akurallassa, joka on tsunamin perusteellisesti runtelema kylä. Pystyyn jäi vain muutama talo useasta sadasta talosta. Tsunamin jälkeen kävimme myös kylän temppelissä antamassa hätäavustusta jäljelle jääneille. Nyt menimme jälleen kylään jakamaan köyhille lapsille koulukenkiä. Monet vanhemmat ihmiset muistivat meidät vielä lähes 10 vuoden takaa. Tässä tilaisuudessa tapasimme ensimmäisen kerran tämän äidin, jolla oli huivi päässä, syöpähoidoista aiheutuneesta hiusten lähdöstä johtuen. Marja meni hänen viereensä, otti kädestä kiinni ja kysyi mitä hänelle kuuluu. Mala puhui vain singhalaa, mutta Marja ymmärtää vähän kieltä ja sai selvää sairastumisesta ja miehen loukkaantumisesta. Tilaisuus loppui ja Mala hävisi. Siinä hässäkässä Marja ei enää tavoittanut häntä.

IKÄVÄN KOHTEITA

Viikon päästä olimme uudessa köyhässä kylässä Rathkamassa jakamassa jälleen koulukenkiä. Niitä jaettiin yli 800 paria, kahteen otteeseen. Alun perin oli sovittu tähän kylään 500 kengän jakamisesta, mutta valloittavasti hymyileviä, pikisilmäisiä lapsia tuli vaan yhä lisää. Onneksi kenkätehtaan kuormurissa oli ylimääräisiä kenkiä. Tähän tilaisuuteen tämä Akurallan nainen yllättäen saapui. Hänellä oli tuomisinaan jonkun naapurin englanniksi kirjoittama kirje. Siinä tilanteessa sen lukemiseen ei ollut mitään mahdollisuutta, mutta kotiin tultuamme Marja luki kirjeen. Näitä avunpyyntökirjeitä saamme päivittäin. Lukuisia. Kaikkia ei voi auttaa ja yleensä vaan ristimme kätemme kun emme muuta voi.

Tämä nainen, yksi monien monien joukosta, jäi vaivaamaan Marjaa. Hän tilasi tuk-tukin (moporiksan) ja lähti kirjeessä mainittuun Udumullan kylään. Tarkemmasta osoitteesta ei ollut hajuakaan. Mutta löytyihän nainen sieltä. Täällä ihmiset tietävät kaiken toisistaan. Tuntomerkkinä syöpään sairastunut huivipäinen nainen. Tässä kylässä ei ollut muslimeja, ja buddhalainen nainen ei koskaan kulje huivi päässä, joten tuntomerkit auttoivat löytämään hänet. Marja otti kuvia paikan päällä kun äiti ja tyttäret parhaillaan kantoivat romahtaneen talon raunioista kiviä syrjään. Tilanne kartoitettiin ja polkaistiin pystyyn keräys uuden kodin rakentamiseksi. Perusta valettiin 11.2.2013 klo 7.50 astrologin antaman tiedon mukaan milloin tähdet olivat edullisessa asemassa. Tämä on siellä tarkka juttu. Keräykseen osallistuivat monet ystävämme. Kolehtiin liitettiin myös Noora tyttären Butik-kampaamossa myymien rannenauhojen tulot. (Jos joku haluaa ottaa ystävyyden rannekkeita myyntiin, ottakaa yhteyttä) Suuri kiitos kaikille osallistujille kuin myös kaikille tukijäsenillemme.

Kylän miehet lupasivat hoitaa rakennustyöt. Marja kävi Coolmanin kanssa useassa tiilivalmistamossa (ihmisten talojen pihalla käsin valamia betonitiiliä) tinkaamassa hintaa. Kallein oli 31 senttiä kappale. Halvin 28 senttiä kappale. 1 euro on 165 rupiaa ja 1 rupia on 100 senttiä. Samalla tilattiin kuljetus. Kolmella maataloustraktorilla. Tiilien hinta koko talon rakentamiseksi oli 44.000 rupiaa. (300 euroa) Seuraavana päivänä äiti soitti ja kertoi suurimman osan tiilistä hajonneen kuljetuksen aikana. Perille ei ole tietä, joten kuljetus viidakossa on ollut aika haasteellista. Marja aloitti tiili-shown uudelleen. Hän ja Coolman tilasivat paikalle muuraukseen tarvittavaa pikkukiveä, hiekkaa ja sementtiä. Ne maksoivat yhteensä 38.000 rupiaa. (250 euroa) Plus ruokakassi 5200 rupiaa (35 euroa).

Olin mukana tarkastusmatkalla, jolloin näin myös perustan valun. Rakennuksen koko oli yhteensä noin 60 neliötä. Sanoimme ettemme missään nimessä pysty rakennuttamaan näin suurta taloa (tämä sama ongelma on meillä kokemuspiirissämme monta monituista kertaa aiemminkin, mm. naapurimme palaneen talon tilalle rakentamamme uudisrakennus). Oli pakko kylmätä sydän ja sanoa, että rakentakaa nyt osa talosta ensin, sillä meidän rahamme eivät riitä koko taloon. Merkittävä osakustannus tulee olemaan katon rakentaminen, johon meidän pitää myös varautua. Äiti ei ole puhunut mitään siitä, vaan koettaa saada seinät leveälle.

Joskus nämä ihmiset elävät vain päivän kerrallaan. Harvoin on muuhun mahdollisuutta.