19.11.2007 Erankan tarina

19,11,2007 Pentti-Oskari Kangas

Naantalissa 18.11.2007

AUTTAMISEN IDEOLOGIA
YHTEISÖAUTTAMINEN

Kuten viime päiväkirjassani kerroin, avustustoimintamme muoto alkaa selkeytyä. Toisaalta autamme avun tarvitsijoita yhteisöllisesti (koko yhteisön olosuhteiden parantuminen saavuttaa jokaisen yhteisön jäsenen tasapuolisesti estäen näin syrjäytymiset). Tällaisia ovat olleet vesitankki-, kaivo-, koulupuku-, koulukenkä-, koulureppu-, hygienia-, silmälasi-, vesipullo-, medical center-, lääkäri-, opettaja- ja monet muut yleishankkeet, jossa avun saajina ovat olleet tuhannet heikoimmassa asemassa olevat. Tällaisia ovat myös erityisesti vammais- ja lastenkotien sekä lasten vastaanottokeskus Toivolan asukkaiden auttaminen ihmisarvoiseen elämään.

KYNNYSAUTTAMINEN

Toisaalta autamme pieniä reaaliaikaisia kohteita ”kynnystoiminnalla”. Autamme ilman omaa syytään tavalla tai toisella kynnyksen taakse jääneitä. Autamme heidät kynnyksen yli ja sen jälkeen annamme eväät itse jatkaa omin voimin. Molemmat avustuskohteemme ovat niitä, jotka muut ovat unohtaneet.

Monet heistä ovat hiljaisen tsunamin uhreja, jotka varsinaisen tsunamin uhrien lisäksi säilyttivät ehkä kotinsa, mutta joiden elinkeinon harjoittaminen loppui ja työpaikka menetettiin ja usein myös osa perheestä.

Suuri osa kalastajista menetti hökkelikotinsa, joka oli rakennettu ei kenenkään maalle rannan läheisyyteen. Vain viralliset maanomistajat ovat olleet kelvollisia tsunamiavustusten saantiin. Avustuksilla toki on rakennettu teitä, kouluja, poliisilaitoksia ym. yleisesti tarpeellista. Mutta kaikkein heikompiosaiset ovat jälleen väliinputoajia. Pieniä surullisia yksityiskohtia. Pienten ihmisten inhimillisen suurta hätää.

Tätä on kynnystoimintamme. Olemme paikan päällä ja toimimme joustavasti ilman byrokratiaa ja monimutkaista hallintoa. Voimme tehdä tarvittaessa välittömiä päätöksiä. Silloin kun niitä tarvitaan. Lääkitsemme pikaisesti jalan ennen kuin se pitää amputoida. 

Tässä esimerkki uusimmasta
kynnyshankkeestamme:
JALATTOMAN POJAN TAISTELU

Järjestimme alueen vammaisvastaaville (n. 100 henkeä) ja viranomaisille informaatio- ja koulutustilaisuuden vammaisten lasten inventoinnista ja tietojen taltioinnista osana laajempaa taustaselvitystä tulevan vammaislasten koulutuskeskuksen toimintaa. Tilaisuudessa oli myös läsnä naapurikylämme vammaisvastaava; äiti, jonka mukana oli hänen vammainen, jalaton poikansa.

Äidin suurin murhe oli heidän jalanjälkivessansa eli nk. seisomavessa. Jokainen osaa kuvitella miten jalaton poika voi käyttää seisomavessaa.

TOSITARINA
 
Kuulimme hänen tarinansa. Tiesimme heti, että on meidän tehtävämme auttaa poikaa, koska meillä on siihen mahdollisuus. Teemme sen. Siksi kerron Sinulle, hyvä lukijani hänen tarinansa. Esimerkkinä kynnysauttamisesta. Ehkäpä voimme kuvailla tätä tapausta vessankynnysauttamiseksi.

Uuden ystävämme tarina:
ERANKA PRADEED s. 30.3.1995

Syntymästään saakka Erankalla on ollut tyngät jalat. Toinen on noin polveen asti, toinen lyhempi. Äiti Paddalla oli odotusaikana kohdussaan iso kasvi, josta johtuen Eranka-sikiön jaloilla ei ollut tilaa kasvaa. Lääkärit olivat varmoja jomman kumman tai molempien kuolevan synnytyksessä. Molemmat jäivät eloon ja poika siis syntyi vammaisena.

Perheellä vanhin poika asuu Colombossa ja elää köyhää elämää. Perheen isä työskenteli 15 v. leipomossa. Hän kuoli 4 kk sitten syöpään. Äiti Padda saa työskennellä 8-10 tuntia parina päivänä viikossa läheisellä teeplantaasilla saaden päiväpalkkaa 200 rupia päivässä. Noin 1,25€. Näillä tuloilla hän yrittää elättää itsensä, vammaisen poikansa ja miehensä äidin. Sekä kouluttaa poikansa.

Kävimme paikan päällä. Äiti Padda oli erinomaisen touhukas ja iloinen. Heidän kotinsa katto on jo 2 vuotta vanha palmunlehvistä tehty. Sellainen katto ei yleensä kestä vuotta enempää. Niinpä tämä katto vuotaa kuin seula. Tutkimme uuden katon rakentamista. Järkevintä olisi rakentaa nk. mineriittilevykatto, mutta katon tukipuut olivat mätiä. Ne eivät kestäisi enää pientäkään painoa. Uusien tukipuiden rakentamien ei olisi järkevää, koska talon savesta rakennetut seinät eivät kestäisi uutta kattoa. Uusi talo maksaisi noin 3000 euroa. Tuttu tunne. Tuttu tilanne meille.

Kodin ympäristö oli erinomaisen siisti. Poikkeuksellisen siisti. Panimme sen mielihyvällä mieleemme, sillä kokemuksemme mukaan tällaiset ihmiset haluavat myös itse tehdä kaiken mahdollisen olojensa parantamiseksi. Toisenlaisiakin kokemuksia on. Tämä on usein avustusvalintamme yksi kriteereistä.

Kuolleen isän äidillä on naapurissa kelpoisa koti, jossa äiti Padda ja Eranka poika voivat nukkua sateella. Talon kohtalon jätimme toistaiseksi hautuumaan tärkeämmän toteutuksen edeltä.

Perheellä on vaatimaton, mutta toimiva seisomavessa. Pojalla on alkeelliset tekojalat, mutta polven saranat ovat niin ruosteessa, etteivät ne taivu. Hän ei voi kyykistyä niillä. Niinpä hän joutuu tasapainoilemaan vessan reiän päällä jalantyngillään. Se on pojalle taatusti kova paikka. Intiimisesti ja hygienisestikin se on hänelle ongelmallista. Takaan, että jokainen teistä olisi sijassamme tehnyt saman päätöksen: Erankan on saatava pian uusi pyttyvessa ja käsienpesuallas.

 
 
 

HETI TÖIHIN

Hanke lähti liikkeelle heti eikä viidestoista päivä. Olen ylpeä tästä hankkeemme mahdollisuudesta. Pyysimme touhukasta äitiä selvittämään kylän työttömiltä rakentajilta rakennuskustannukset. Seuraavana päivänä saapuessamme paikalle iso puu oli kaadettu uudisrakenteen tieltä. Maahan oli tikutettu ja langoitettu vessa, sekä maahan kaivettava septikaivo. Hinnat olivat äidillä selkeästi paperilla. Koko hinta töineen materiaaleineen päivineen 55.650 rupiaa.

Rahoitus: Enkelit liihotteli taas päällämme ja ripotteli meille alkuvoimaa. Ystävämme Eeva oli koonnut lähipiiriltään 280€ johonkin hyvään kohteeseen käytettäväksi. Siinä se on se siemen.

Lukijani Tuula oli edellisestä raportistani lukenut jalattomasta pojasta. Sain e-mailin, jossa hän kertoi lähettäneensä hankkeemme tilille ylimääräisenä 100€ käytettäväksi ”jalattoman pojan vessan tapaisiin hankkeisiin”. Lähetin Tuulalle kiitoksen hyvin onnellisena ja kiitollisena. Hellyin ehkä verbaalisestikin. Lopputuloksena Tuula ilmoitti lähettävänsä vielä toisen 100€. Vastasin hieman pidättyväisemmin, sillä en halunnut käyttää hänen hyväntahtoisuuttaan liikaa.

Nyt on koossa siis jo 480€. Vielä tarvitaan jonkin verran, mutta kummirahoista liikenee tähänkin kynnyskohteeseen vaikka vammaiskeskuksen rakentamiseen menee nyt lähes kaikki liikenevä.

Ihan noin muuten vain laitan hankkeen keräystilin numeron, jos joku näkisi jonkinlaisen synergian tämän hankkeen, omien mahdollisuuksiensa ja sydämensä äänen triangelissa.

Hope for Sri Lanka ry / Lotus Hill
Tilinumero: 530500-212440
Viitenumero: 20022

Jos jotain liikettä syntyy, ottaisin mieluisasti informaation vastaan, jotta voisin toimittaa Eranka-pojan ja Padda-äidin kiitokset.  Lähetä sähköpostia

Eikä tässä vielä kaikki. Marja kävi Colombosta hakemassa Pirjon hankkiman pyörätuolin, jonka luovutimme Erankalle. Olihan poika tohkeissaan.

Eranka käy keskivertaista tasoa paremmassa koulussa. Luokalla on 42 oppilasta ja meidän poikamme on paremmuusjärjestyksessä kahdeksas. Siis meidän ERANKAMME. Opettajat ovat keränneet rahaa ja rakennuttaneet koulun portaisiin metalliputken, jonka avulla Eranka voi liikkua. Koulu on kerännyt myös rahaa Erankan koulumatkoihin tuk-tukilla. Valtio on osallistunut siihen 120 rupialla kuussa (75 centtiä), joka äidin on pitänyt kuukausittain hakea Gallen kaupungista 30 km päästä. Nyt vuoden vaihteessa tämäkin avustus loppuu.

Kirjasimme yhdessä eri mahdollisuudet:
– Ostetaan käytetty mopo (vaarallista vammaiselle)
– Ostetaan käytetty Tuk-tuk (kallis, kuka huoltaa, korjaa, polttoaineet ym.)
– Tehdään sopimus kylän tuk-tuk -kuskin kanssa. Kuukauden koulumatkat yhteensä 3000 rupiaa (n. 20€) 

Päädyimme viimeiseen vaihtoehtoon. Ainakin toistaiseksi. Pojan mielialan ja tulevaisuuden (yhteiskuntakelpoisuuden) kannalta on ensiarvoisen tärkeää auttaa häntä koulunkäynnissä.

Lisäksi kaiken keskellä saimme selvitettyä osoitteen Colombosta. Siellä valmistetaan asiallisia tekojalkoja. Tulkki on jo sovittuna ja tammikuussa menemme pojan ja äidin kanssa sinne.

Vaikka tämä onkin nk. kynnyshanke ja saamme pojan vessankynnyksen yli, hän tarvitsee vielä tukeamme selviytyä kynnyksen ylitettyään. Erankan kynnys vammaisena on normaalia leveämpi ja hän tarvitsee vielä apuamme ponnistaakseen sitten itse kelvolliseen elämään. Pojalla, joka selvästi on tullut äitiinsä, on sinnikkyyttä ja halua auttaa itseään. Positiivinen asenne on paikallaan ihailtavasti.

Tämä on siis tarina uudesta ystävästämme Erankosta, jonka jalat eivät mahtuneet kasvamaan äidin kohdussa. Tämä tarina on tosi. Tämä tarina jatkuu.

Edellä oleva tarina on vain yksi viimeisen viikon aikana kokemistamme. Näitä tarinoita on paljon. Eläviä tarinoita. Ei tarvita merkillistä mielikuvitusta ymmärtämään miksi olemme onnellisia saadessamme auttaa tällaisia jalattoman Eranka-pojan tapaisia.

TULKAA KYLÄÄN

Aiemmin lupailin järjestää ryhmämatkan Sri Lankaan, mutta yhteistyökumppanin löytäminen on ollut vaikeaa. Avoimesti haluamme esitellä hankkeitamme myös paikan päällä. Yhdistäkää lomanne ja tulkaa katsomaan kuinka Lotus Hill -vammaiskeskus nousee tai kuinka iloisia ovatkaan Toivolan lapset. Finnairilla Intian kautta. Hinta edestakaisin 700-900€ tai Euroopan kautta useita eri vaihtoehtoja. Käytämme paljon matkatoimisto MY JETTIÄ  Sieltä saat matkat ja majoitukset.

VÄLILLÄ KOTIIN

Puolipäiväeläkeläisyys edellyttää sitä debetin hoitoa. Siksi välillä kotiin. Paluumatka nyt Colombosta New Delhin kautta. Lentoaika yhteensä n. 10 tuntia yhdellä välilaskulla. Delhissä 7 tunnin odotus, mutta mieluummin 7 tuntia kentällä kuin sama lisätuntimäärä koneen ahtaudessa.

Tavarat menivät suoraan Turkuun asti yhdellä huitaisulla. Marjan laukussa oli lastenlapsillemme Iinalle ja Akulle 2 isoa Papaiaa. Turvatarkastuksen läpivalaisussa eivät näyttäneet vaarallisilta, mutta perillä kotona ne olivat räjähdyspisteessä. Liian kypsinä matkaan. Ihan niin kuin mekin Marjan kanssa.

LÄHTÖLÄMPÖTILA RATKAISEE
ILMASSA MAAN TAVALLA

Colombosta Delhiin lensimme sri lankalaisella Air Lankan koneella. Sisälämpötila oli ainakin +30 astetta. Tiedustelin purserilta syytä moiseen. ”Me pyrimme asiakkaiden viihtyvyyteen ja olemme säätäneet koneen lämpötilan samaksi kuin Colombon kotilentokentällä” . Olisitte nähneet hänen ilmeensä kun kerroin, että aivan loogista. Ilmankos Finnairilla oli Helsingistä tullessamme sisälämpötila -5 astetta.

Alkuvalmistelut seuraavaa matkaa varten ovat alkaneet. Joulu kotona ja Tapaninpäivänä takaisin.

HUOMENTA SUOMI KESKIVIIKKONA

Olen saanut kutsun keskiviikkona 21.11 klo 7.40 MTV3 Huomenta Suomi -ohjelmaan. Rita Strömmerin työstämät kuvatarinat Lotus Hill toiminnasta pyörinevät mukana. Ja varmasti jutellaan aiheesta. Saa nährä, on tuk takka hyvi! 

Levitäthän tietoa ystävillesi ja työkavereillesi. Kun yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tullee tuutista muutaman kirjan verran informaatiota. Nähdäänhän?

Ystävällisesti


Pentti-Oskari

Ps. Vaimo muistutti illalla minua muistamattomuudesta. Olen alkanut unohdella muka asioita. Hän lupasi auttaa minua ja liimasi illalla ulko-oven sisäpuolelle suuren lapun muistutukseksi aamulla töihin lähtiessäni. Lähdin aamulla ja näin muistilapun. Kiireessä repäisin sen mukaani ja autossa luin sen tarkkaan.
Siinä luki: ”MUISTA!” Mitenköhän tulisin toimeen ilman muistavaa vaimoani?