20.2.2020 Mahotonta menoa hymyjen saarella

19,2,2020 Pentti-Oskari Kangas

Rakensimme jo enne tsunamia saarelle talvikodin, joka toimii työmme tukikohtana. Se sijaitsee köyhän kylän reunalla. Aitamme takaa aukeaa oikea ja aito viidakko, lävitse pääsemätön upottava hetteikkö. Pihallamme oli kypsymässä iso banaaniterttu. Pitkään olin odotellut sen valmistumista. Raakoja saa Suomestakin. Katselin illalla, että ne alkavat kellertää ja olla kypsiä. Olin hakemassa aamulla banaaneja ja kuulin, kuinka naapuripöheikön viidakon villi ja harvinainen musta-apinapopulaatio (yhdeksän kappaletta) piti melkoista mekkalaa ja Banaanit oli syöty, vaikka olivat vielä hieman raakoja. Toivottavasti saivat ripulin.

LOIKKAMESTARI OMASSA PERHEESSÄ

Jo vuosia sitten vaimoni Marja oli viemässä ruokaa aidan takana kyyhöttävälle äitikoiralle ja hänen pennuilleen. Niitä oli alun perin 5, mutta hetteikössä asuvat varaanit – krokotiilin kokoinen hirmuinen peto – olivat syöneet niistä jo kaksi. Kun Marja avasi portin, parin metrin päässä lymyili jättiläisvaraani. Se avasi hirmuisen kitansa. Olisittepa nähneet, kuinka rouva lätkäisi portin kiinni ja loikki seitsemän metrin (7) askelin kohti taloamme. Myöhemmin adoptoimme koirapesueen. Pojat saivat nimekseen Urkki, Manu ja Mara. Äitikoira nimettiin Tarjaksi. Mukavia talovahteja kaikki, jotka aina varaanin nähdessään aloittivat infernaalisen haukunnan. Opimme tunnistamaan niiden kielen siltä osin.

ROTTADOPING

Talomme nurkkiin alkoi pari vuotta sitten ilmestyä rottia. Saimme paikallisen ystävämme kautta kaksi aitoa villikissaa. Villikissat saavat meiltä toki ruokaa, mutta jälkiruokana ne käyvät metsästämässä rottia. Veimme edellisviikolla toisen kissoista rokotettavaksi eläinlääkärille. Houkuttelimme ne kalan kanssa muoviseen pärekoriin. Sitten kansi kiinni ja lääkärille, joka tuikkasi neulan korin sivusta reiästä villikissaan. En tiedä mistä se sai voimansa, mutta hetkessä se riuhtaisi kolmen aikuisen ihmisen kiinni pitämän kannen raosta läheiseen pöheikköön. Eikä ole takaisin tullut. Pääsi paremmille rottamaille. Onneksi vielä on toinen villikissa jäljellä. Kutsumme sitä tiikeriksi, vaikka ei olekaan tamili.

SIEDETTÄVÄT KATTOKOLISTELIJAT

Viime viikolla auringon noustessa heräsimme riikinkukkojen mekastukseen katollamme. En tiennytkään, että riikinkukot osaavat lentää ja pitävät lempiessään kauheaa meteliä. Talomme sijaitsee pienen viidakkojärven rannalla. Takana on korkea kallioinen mäki, jossa käärmeet, erityisesti kobrat lymyävät. Ennen kuin rakensimme talvikotimme, kuivana aikana käärmeet laskeutuivat kallion koloista juomaan järvelle juuri meidän tontiltamme. Paikalliset kertoivat, että riikinkukot ovat kobrien vihollisia ja syövät niitä mennen tullen. Saavat mekastaa katollamme. Onneksi katto ei ole pellistä.

MUODONMUUTOS

Mangopuustamme oli syöty suuri osa keskeneräisistä hedelmistä. Vahtimme sanoi, että paikalliset piikkisiat olivat asialla. Kiipeävät mokomat puihin. Ne ovat myös hyväksyttäviä, koska nekin tappavat kobria. Paikalliset ihmiset eivät tapa käärmeitä, eikä ainakaan kobraa, koska se on pyhä eläin. Kun kobra tulee taloon sisälle etuovesta, avataan sille takaovi, ja maanitellaan se ulos. Me tapoimme alkuvuosina kobria. Kyläläiset olivat meille vihaisia. Ihmettelin kun eivät puhuneet meidän kanssamme kuukausikaupalla. Pahin moka on polttaa kobra. Sen polttohautauksen haju tuo muut kobrat paikalle.

Viime viikolla illalla jo pimeään aikaan Marja tuli vapisten illalla sisään pihavarastosta. Sen oven edessä oli loikoillut kobra. Hän oli tappanut sen kävelykepilläni. Kysyin, mistä tiedät, että se oli kobra? ”No kun sen pää oli sellainen leveä”.

Aamulla vahtimme kanssa kävimme katsomassa pensaan alle jäänyttä käärmettä.  Se olikin Polanka.  Vaan sen pää oli kylläkin leveä, sillä Marja oli listinyt sen kävelykepilläni littanaksi.  Polankasta sanotaan, että se on ”Sleeping Polanka”, tarkoittaen sitä, että sen pureman jälkeen ihminen nukahtaa muutamassa minuutissa, eikä enää herää.

KOLMIOITA KAIKKIALLA

Että tällaista rauhallista ja turvallista oleskelua täällä. Kun säpinää haluaa, ei tarvitse muuta kuin lähteä liikenteeseen. Aluksi kuvailimme sitä kaaokseksi, mutta sitten tajusimme, että he noudattavat täällä maailman vanhinta ja parasta lakia: toisen päälle ajaminen ei ole sallittua. Ei missään olosuhteissa, tuli sitten vasemmalta tai oikealta tai vaikkapa ylhäältä.

Kunpa pääsisi sinne Pohjolan elävään, mielenkiitoiseen elämään, jossa joka päivä tapahtuu jotain mielenkiintoista.

Birds Lake viidakkojärven rannalla
18.2.2020

Pentti-Oskari
kausityöntekijä