21.04.2015 Kotona taas

21,4,2015 Pentti-Oskari Kangas

Naantalissa 21.4.2015
KOTONA TAAS

Talvirupeama hymyjen saarella on jälleen takana. Ja taas ollaan väsyneitä, mutta onnellisia. Samalla tapahtui vahdinvaihto. Sisareni Leena tuli ”passipaikalle”.

KUN SATAA, SATAA KUNNOLLA

Toimintamme alkaa jo urautua – positiivisella tavalla. Merkittävä osa työtämme on Unohdettujen Laakson lasten parissa. Runsas vuosi sitten perustamamme lasten esikoulu toimii upeasti. Työtä riittää. Uusimpana satsauksena on koulun ikkunoiden eteen asennettavat sadesuojat. Siellä kun sataa, niin sataa kunnolla. Saimme koulun tontille vielä naapurilta lisäaluetta ja niin alkoi kunnollisen aidan rakentaminen koko tontin ympärille. Toimi oli välttämätön, sillä naapuruston lehmät katsoivat aiheelliseksi einehtiä päivittäin koulun pihanurmikoita jättäen liukumiinat jälkeensä. Myös rakentamamme porakaivo kaipasi suojelua pikkupoikien tihutyön varalle.


Koulun piha-alueen aidan pystytys alkoi.

RUOKA ON HYVÄÄ JA SITÄ ON RIITTÄVÄSTI

HKL:n kahvikassan, paikalla käyneiden vierailijoiden ja monien muiden avustuksella rakensimme pienen leikkikentän sekä hankimme urheilu- ja leikkivälineitä. Molemmat opettajat kulkevat vajaan kymmenen kilometrin päässä olevalta Baddegaman kylästä tuk-tuk kyydillä päivittäin koululle. Laaksoon ei ole julkista liikennettä. Tämä mopoautokyyti vei kolmanneksen heidän palkastaan. Hankkeemme päätti hoitaa sen heidän puolestaan. Halusimme taata näin erinomaisten ja hyvin sitoutuneiden opettajien jatkon koulussamme. Joka kerta koululla vieraillessamme olemme tarkoin kontrolloineet ruoan laadun. Eikä todellakaan ole nokan koputtamista. Annokset ovat valtavia pienille lapsille. Yksikään lapsi ei jätä yhtäkään riisinjyvää lautaselle. Olipahan hieno tunne.

Lotus Hill -vammaiskodissa kävimme myös useaan kertaan, vaikka olemmekin sen luovuttaneet paikallisille. Talossa on uusi johtaja, joka tuntui hyvin asiantuntevalta ja sitoutuneelta. Lapset voivat mainiosti. Tuntui hyvältä.

KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN?

Sitä myöden, kuin tsunamin jälkeen hankkimiemme kummiperheiden lapset ovat päässeet koulusta, olemme siirtyneet siltä osin uusiin kohteisiin. Kovasti olemme edelleen yrittäneet kylmätä sydämiämme menettämättä niiden lämpöä. Avun tarvitsijoita kun on määrättömästi. Siltä ainakin tuntuu. Uusia kummiperheitä emme enää hanki. Näin päätimme. Vaan kuinkas kävikään?

Marja tapasi alueen sosiaaliviranomaisia, jotka kertoivat vain muutaman kilometrin etäisyydellä tukikohdastamme asuvasta perheestä. Leskiäidillä on kolme lasta. Työtä ei ole. Poika luovutettiin lastenkotiin, koska ei ollut varaa ruokaan. Molemmat tytöt, 9- ja 11-vuotiaat kävivät koulua. Mutta nyt oli vanhempi tytöistä otettava koulusta pois. Raha ei vaan riittänyt koulupuvun, -kenkien ja kulutarvikkeiden ostoon. Kävimme paikan päällä. Maailman suloisin perhe. Ihanat tytöt. Iloiset ja hymyileväiset. Koulunsa parhaita. Englannin kieli sujui upeasti. Meidän on pakko auttaa heitä. Molempien tyttöjen pitää saada jatkaa koulua. Niinpä avasimme äidille pankkitilin, josta hän saa kuukausittain nostaa 4000 rupiaa eli 30 euroa. Näin se vain on. Pienellä rahalla saadaan siellä suuria aikaan. Nöyrä kiitoksemme tukijäsenille.

Perinteinen kenkien jako tänä vuonna siirtyi aivan toimikautemme loppuun. Samat kylät ja suurin osa samoja lapsia kuin edellisenä vuonnakin. On uskomatonta, että suurimmalle osalle köyhistä lapsista kohtaa ylitsepääsemätön kynnys 6 euron koulukenkien edessä. Näin se vaan on.


Isoisä ja 13-vuotias Oilishi


Lakshi ja perheen kukko. Taustalla kanakoppi.


Perheen keittiö


Isoisällä on oma huone


10-vuotias Lakshi ja viikon ikäinen untuvikko
omasta kahden kanan kanatarhasta.


Tytöt olivat itse rakentaneet nyrkkeilysäkin
puiden varjoon.


Uuden kummiperheemme äiti ja tyttäret.

KAIKKEEN EI RAHKEET RIITÄ

Olen saanut viime aikoina runsaasti tiedusteluja pääasiassa nuorilta innokkailta suomalaisilta, jotka haluaisivat vapaaehtoistyöhön saarellemme. On ollut todella harmillista vastata heille, että se ei ole mahdollista. Luovuttaessamme vammaiskeskuksen paikallisille, emme enää voi organisoida vapaaehtoisia sinne. Olosuhteet ja vastuukysymykset myös edellyttävät meidän paikalla oloa samanaikaisesti. Siihen meillä ei enää ole fyysisiä ja ajallisia mahdollisuuksia. Tämä sama koskee myös välitystoimintaa muihin kohteisiin. Toimintamme on pienimuotoista ja resursseiltaan rajallista. Tiedän, että kansainvälistä välitystoimintaa löytyy netistä myös Sri Lankaan, mutta se ei ole meidän juttumme. Vastuukysymykset niissä olosuhteissa ovat todella haastavat. Harmillista sikäli, että monille innokkaille on pakko ollut antaa edellä oleva selitys.

Oheistan tämän päiväkirjan loppuun vielä yhdistyksen viime vuoden vuosikertomuksen.

 

 

TOIMINTAKERTOMUS 2014

LOTUS HILL RY

Vuosi 2014 jatkui yhdistyksen toiminnan kannalta pitkälti edellisvuosien tapaan. Tukijäsenten määrä hieman laski, joka on ymmärrettävää alalla vallitsevan kovan ”kilpailun” johdosta. Kuitenkin uskollisuus vuosien mittaan kestäneeseen yhteistyöhön on ollut mieltä lämmittävää.

Hankkeen avustustöissä paikan päällä ovat olleet pääasiassa Kankaan perhe ja myös entisvuosien tapaan lyhytaikaisissa toimissa suomalaisia avustajia. Näin esimerkiksi koulukenkien jakotilaisuuksissa. Paikan päällä fyysisesti on toimittu 5 kuukautta. Hallintoa ja varainhankintatoimia on hoidettu Suomessa ympäri vuoden. Siinä ovat olleet mukana perheyrityksen työntekijät ja pitkäaikainen yhteistyökumppani Positiivarit. Varsinaisia ulkopuolisia avustusyöntekijöitä ei enää ole ollut johtuen toiminnan laadun muuttumisesta. Olemme myös todenneet, että organisoidessamme työt paikallisille, saamme heille töitä ja sitoutamme heidät myös jatkossa huolehtimaan käynnistämistämme hankkeista. Vammaiskodin luovutuksen jälkeen myös työt ovat ohjautuneet paikallisille. Myös lasten vastaanottokeskus Toivola on saanut paikalliset aktivoitumaan toimintaan. Näin yksi toiminnan tavoitteista on saatu toteutettua. Useat hankkeet on yhdistyksen toimesta käynnistyksen ja usean vuoden toiminnan jälkeen pyritty siirtämään paikallisten vastuulle. Tässä on onnistuttu erinomaisesti.

Vuoden 2014 toiminta keskittyi kolmeen osa-alueeseen.

1. Tsunamin jälkeen käynnistynyttä kummiperhetoimintaa on vähennetty vuosi vuodelta. Kohteemme ovat keskitetysti yhteisöllisiä. Vain kaikkein surullisimpia ja vaativimpia kohteita on pyritty auttamaan sen mukaan, kuin se on todettu välttämättömäksi. Tilanteen mukaan vuosittain ehkä 1-2 uutta perheavustuskohdetta on käynnistetty poistuvien sijaan.

2. Koulukenkien jakoa on jatkettu edellisvuosien tapaan. Vuosittain niitä on jaettu lähes 3000 paria. Köyhien kylien lapsille. Heille 6 euron koulukengät ovat kouluun pääsyn edellytyksenä. 2014 kenkiä jaettiin Nagandan, Akurallan, Fredduk Wattan ja Rathgaman alueilla.

3. Enin toiminta on keskittynyt Unohdettujen Laaksoon äärimmäisen köyhän kylän lasten auttamiseen. Aiemmin rakennettiin kaivoja, pesupaikkoja sekä terveyskeskus ja palkattiin lastenlääkäri. Helmikuussa vihittiin kylään yhdistyksen rakentama koulurakennus, jossa toimii Pre-School eli esikoulu nimeltään Finlandia House, monipuolisine kalusteineen ja toimintoineen. Koululle on palkattu kaksi opettajaa, joiden työ on innokasta ja aikaansaavaa. Yhdistyksemme huolehtii myös kaikista koulu- ja harrastustarvikkeista. Uutena hankkeena koko saarella on kouluruokailun aloittaminen lapsille. Sen merkitys on osoittautunut äärimmäisen tärkeäksi. Monelle lapselle se on päivän ainoa kunnon ruoka. Tyhjällä vatsalla on vaikea motivoitua koulunkäyntiin. Koko köyhän kylän mukaan tulo erilaisiin koulun toimintoihin on ollut myös erinomainen asia. Koulusta on muodostunut myös eräänlainen kylän kulttuurikeskus.

Merkittävää toiminnan kannalta on myös se, että toimintavuoden aikana toimintaamme on käynyt tutustumassa suuri joukko suomalaisia, turistimatkalle saarelle saapuneita. Tukijäsentemme lisäksi myös ulkopuolisia. Monet heistä ovat myös liittyneet yhdistyksemme tukijäseniksi, joten esimerkiksi koulumme toiminnan esittely on toiminut samalla eräänlaisena varainhankintamuotona. Vuoden 2014 aikana tutustujaryhmiä oli pitkälti toistakymmentä.

Varainhankinta Suomessa jatkaa niin ikään edellisvuosien perinnettä. Tukijäsenet: yksityiset, yritykset ja yhteisöt muodostavat osan varainhankinnasta. Allekirjoittaneen julkaisemien Onnellisen miehen tarinoita -kirjojen myyntituloista osa on rahoittamassa toimintaa. Samoin yhteistyössä Positiivareiden kanssa myytävien ystävyyden rannenauhojen ja Hymypäivän kalentereiden myyntituloilla rahoitetaan toimintaa.

Avustustyöntekijät eivät edellisvuosien tapaan saa palkkaa toiminnastaan Sri Lankassa ja Suomessa. Paikallisille työntekijöille, lääkäreille (2 kpl) opettajille (6) rakennusmiehille ja paikallisten asioiden hoitajille on maksettu palkkaa paikallisen tason mukaan. Tulevaisuudessa toimintaa ei ole tarkoitus laajentaa vaan päinvastoin siirtyä yhä enemmän suoran toiminnan pienimuotoisemmalle ruohonjuuritasolle. Näin yhdistyksen vastuuhenkilöt pystyvät valvomaan ja kontrolloimaan rahan menoa suoraan kohteisiin ilman välikäsiä.

Tamili-sissien ja hallituksen armeijan välisen sisällissodan päättymisestä (toukokuu 2009) johtuen koko saaren elämä on rauhoittunut. Ulkomaiset turistit palaavat pikkuhiljaa. Demokratia laajenee ja väestön henkinen jälleenrakennus on käynnistynyt. Uusi presidentti lähetti huhtikuussa vietettävän suuren New Year-juhlan kunniaksi kaikkiin saaren matkapuhelinliittymiin Uudenvuoden tervehdyksensä saarivaltion kolmella kielellä – joista yksi oli tamilin kieli. Toimintavuodelle 2015 siirrytään positiivisella mielellä ja usko yhdistyksen työn mielekkyyteen säilyy edelleen vahvana. Tukijäsenten uskollisuus ja myötäeläminen antaa voimaa ja uskoa tulevaisuuteen.

Naantalissa 21.4.2015

Pentti-Oskari Kangas