21.12.2005
21,12,2005 Pentti-Oskari Kangas
21.12.2005 – Tarzan ja talkootyö
Naganden viidakkokylä 21.12.05 aamulla
Kun Tarzan kaikki Janet lumosi
Heräsin kauheaan mekkalaan. Marja juoksi terassilla edes takaisin kuin heikkopäinen. Herätys oli salamannopea. Pomppasin kalsareissani ulos havaitsemaan vaimon ylireagoinnin kohteen. Aidan takana kasvaa valtava Jakkipuu. Lehvustot nousevat ainakin 20 m korkeuteen. Ylälatvustossa liikkui joku suuri eläin. Olin jo varma, että heimosukulaisemme, naapuripöheikön apinauroshan se sieltä rouvaamme liehittelee. Marja löysi vihdoin kameraansa filmin ja minä availin okulaarejani hieromalla rähmeitä silmistäni tiirailuasentoon.
Kun zuumi tavoitti kohteen, se paljastui naapurin nuorukaiseksi, joka oli hakemassa meidän Marjalle Jakfruittia. Jakkipuun hedelmää. Naapurin tytöt olivat luvanneet tätä paikallista herkkua meille valmistettuna aidolla tavalla. Poika käytti hedelmänhakumatkaansa samalla hyväkseen esittelemällä tasapainotaitoaan. Alhaalta katsottuna minua huippasi. Kaveri seisoi kädet levällään oksan päällä 15 korkeudessa eikä pitänyt mistään kiinni. Tytöt huokailivat ihastuksissaan ja vaimo parkaisi tutun Janemaisen huutonsa: ” Oskariiiii…! )
Poika sai vauhtia näytökseensä ja rynkytti oksaa oikein tosissaan. Kädet levällään tasapainoa säädellen kuin Moskovan Sirkuksen parhaat pioneerikoulun sirkusoppilaat. Hetken päästä hän hyppäsi alapuolella olevalle isommalle oksalle. Kumpikohan on sukua toiselleen enemmän, naapuripöheikön simpanssit, vai me?
Näytös loppui loisteliaasti pojan liukuessa taittuvan pitkän oksan varassa turvallisesti maahan.
Voi sitä tyttöjen ihailua ja pojan onnistumisen hymyä. Ja meidänkin rouvan silmät säihkyi kuin Naantalin eloöinen Venus planeetta. Mokomakin nuori hujoppi.
Totisella naamalla herkuttelua
Naapurin rouva kantoi jakkihedelmän ( kooltaan noin 30x40cm ja painoltaan 7-8 kg) pihalleen ja alkoi työstää. Käsin revittiin kuori ensin pois. Sitten säikeinä hedelmäliha, joka paloiteltiin sokeripalan kokoisiksi. Suuressa kattilassa öljy kypsensi herkun..
Vaimolla on kuvia. Minä vetäydyin huoneeseeni kirjoittelemaan päiväkirjaa hiukan loukkaantuneena kun herättivät mokoman sirkustempun takia melkein keskellä yötä. Kellohan oli vasta 9. Ja olin ajatellut herätä kerrankin itsekseen. (elämisen tason huikea saavutus) Vaimoa hymyilytti. Kutsui hetken päästä terassille syömään. Maistuihan se jonkin verran, vaikka olikin tosi hyvää.
Tämä meidän viidakon Jane kertoi Jakkihedelmän olevan valtavan terveellistä. Taitaa olla niitä viidakkolaisten juttuja. Minä menin kaapille ja haukkasin palan Naantalin Aurinkoisen revittyä kuivaa leipää ja runttasin päälle puolikkaan kananakkia. Vaimo sanoo, ettei punaista lihaa saa syödä. Tottelen häntä joskus.
Kadotettu elämys – vain muutaman gramman tähden
Marja kävi Anandan kanssa eilen (heräsi jo puoli kuudelta) parin tunnin automatkan päässä sisämaassa pienen ja köyhän kylän temppelikoululla vuosijuhlassa. Banagalan nuori apurimunkki, ystävämme, oli kotoisin tästä kylästä. Hän esitti toivomuksen, että me voisimme lahjoittaa kylän koululaisille 25 koulureppua. Tässä nyt ryhmäkummihankkeen yksi pieni avustuskohde. Marja ja Ananda siis lähtivät. Minä – myönnän suoraan – en jaksanut lähteä. Pitkä matka, kuuma päivä ja tuntien istuminen auringossa. Perustelin itselleni korkeata verenpainetta ja muutaman sadan gramman ylipainoa.
Olipa typerä temppu. Juhlakentälle oli pystytetty suuri taulu Suomen lippuineen. Wellcome Marja and Oskari. Niin kuin täällä on tapana. Missä big Oskari on? kyselivät kyläläiset. Pikkumunkki oli kertonut varmasti jotain liioiteltua kuvailua koostani. Ohjelma oli ollut kuulema aivan ihastuttava. Liikuttava. Ja minua hävettää. En enää laista yhdestäkään lasten järjestämästä juhlatilaisuudesta.
Reput oikeaan kohteeseen
Kylä on sama kylä, joka 4 vuotta sitten suurten tulvien aikana hautautui osin 10 metrin vedennousun alle. Ananda ja Coolman ottivat silloin veneemme pikkukuorma-auton lavalle ja lähtivät pelastamaan ihmisiä. Ruumiit kuulemma kelluivat heitä vastaan joen tyrskyissä. Tuhansia hukkui. Tämä kylä menetti lähes kaikki asumuksensa. Se on äärimmäisen köyhä eikä sitä kohtaa mitkään tsunamiavustukset. Koulureput menivät oikeaan osoitteeseen. Uskokaa meitä.
Lotus Hill etenee
Illalla saapui uusi arkkitehti insinöörinsä kanssa talollemme. Olimme edellisenä päivänä käyneet Lotus Hill tontillamme. Entinen suunnitelma oli liian kallis ja saimme uuden suunnittelijan. Suunnitelma näyttää tosi hienolta ja asialliselta. Annoimme luvan jatkaa. Hän hinnoitteli koko 615 m2 vammaisten asunto-, koulu- ja terapiakeskuksen suunnittelupaketin hinnaksi 65.000 rupiaa. Noin 500 €. Suomessa sillä hinnalla saa vessan kaakelien alustavan sijoitussuunnitelman. Paketti sisältää myös CD:lle siirrettynä kolmiulotteiset kuvat rakennuksesta. Hän lupasi paketin 10 pv sisällä. Kuriirilla lähetän sen Kirsti Paloselle PSV ry:lle ja sitä kautta mm. Ulkoministeriölle hyväksyttäväksi.
Vielä on neuvoteltava ja sovittava monta asiaa. Kirsti tulee tänne helmikuussa ja silloin pääsemme sopimaan paikallisten järjestöjen kanssa yhteistyöstä tarkemmin. Valmistelemme Kirstille tapaamiset etukäteen. Alueen viranomaiset ovat jo vahvasti sitoutuneet hankkeeseemme. Jos kaikki loksahtaa, ehkä jo keväällä saamme käynnistettyä rakennusprojektin. Se vain huolestuttaa, että rakennuskustannukset tsunamin jälkeen ovat nousseet ja nousevat edelleen. Omarahoitusosuutemme tulee olemaan hyvin merkityksellinen ja ryhmäkummeja tarvitaan. Samalla mukaan tulleille kummeille taas niin paljon kiitoksia, että varmaan riittää. On ihmeen hyvä olla tässä hankkeessa.
Talkootyötä kaikki tyynni
Sain sähköpostin. Eräs kummiksi aikova halusi tietää meidän kuluprosenttimme. Kuinka monta prosenttia hallintomme kuluttaa tässä hankkeessa? Vastaus on selkeä: Tähän asti ei prosenttiakaan. Ei penniä, ei senttiäkään. Olemme maksaneet kaikki kulumme itse. Matkat, oleskelut, tuk-tuk kulut, tulkit, tuliaiset, puhelut, faxit jne jne. Kummitililtä ei ole maksettu vielä mitään. Rahat on kaikki Suomessa PSV ry:n tilillä. Vesitankkiprojektista jäi ylimääräistä n. 50.000€ ja rahat on siellä.
Täällä ollessamme olemme ostaneet 25 koulureppua ja leluja pikkulasten lastenkotiin . Tilauksessa on 3-4 lastenkodin lapsille koulukengät. Ja Joulun jälkeen pääsemme palkkaamaan hoitajia ja opettajia orpokoteihin. Sekä tekemän remontteja. Maksamme omistamme kaikki hankinnat ja otamme kuitit visusti talteen. Munkkien hyväntekeväisyysjärjestön Banagala hyväksyy ne ja liittää kirjanpitoonsa kopiot. Alkuperäiset lähetetään PSV ry:lle, joka siirtää kuittia vastaavat summat munkkien tilille.
Pienen paketin salaisuus
Näin olemme toimineet tähän asti ja pyrkineet kaikessa avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Käytännön kulumme ovat melkoiset, mutta olemme ymmärtäneet asiat niin, että se on myös meidän osuutemme hankkeesta – työajan lisäksi. On paljon huonompiakin paikkoja, mihin olemme elämämme aikana rahaamme laittaneet. Myös PSV ry:n ja Positiivareiden ihmiset sekä monet muut tekee tätä täysin talkootyönä. Siksi on tärkeää, että hankkeemme kokonaisuudessaan pysyy pienimuotoisena. Suurempaa emme hallitse ja sitten tulevat kuvaan ne kulut. Myös avun perillemenon henkilökohtainen kontrolli on hankkeemme perusta. Tiedämme, että kummiystävämme laittavat tälle asialle painoa. Ruohonjuuritasolla toimien emme kurota liian korkealle. Pysymme pystyssä siellä. Luulen, että näin on hyvä?
Kertokaa kummit oma mielipiteenne oskari@herrankukkaro.fi
Älkää loukkaantuko ellen jaksa kaikkiin vastata. Lupaan, että luen kaikki. Täällä vaan tämän kännykkäkommunikaattorin kapsiteetti on kovilla ja linjat hitaita. Olen itse samanlainen.
Kaikille onnellisen Joulun odotusta
tuus
Marja ja Pentti-Oskari
PS. Seuraa päiväkirjaa – tsunamin vuosipäivä lähestyy