21.12.2011 Erilainen Joulutarina: Lakmal

21,12,2011 Pentti-Oskari Kangas

ERILAINEN JOULUTARINA: LAKMAL

Kyyneleen muotoisella Ceylonin paratiisisaarella asuva Sri Lankan kansa on yksi maailman köyhimmistä. Esikuvansa Buddhan mukaan heidän arvomaailmaansa kuuluu elämän, kaikenlaisen elämän, arvostaminen. Kasvien, eläinten, luonnon ja ihmistenkin. Tämä tarinani kertoo ihmisistä, joiden arvomaailma on toisenlainen.

10-vuotiaana Lakmal-poika joutuu kokemaan kauhun hetkiä, kun hänen äitinsä veli tappaa isän hänen silmiensä edessä. Hänen mielensä pirstaloitui. Äiti menee uusiin naimisiin, mutta uusi isä ei halua kotiinsa vammaista lasta. Myös oma äiti asettaa arvoasteikossaan uuden aviomiehensä oman lapsensa edelle. Poika hylätään ja hänet ajetaan pois kotoaan. Mutta kun pojalla ei ole paikkaa mihin mennä, hän tulee takaisin omaan kotiinsa. Uusi isä hakkaa hänet henkihieveriin ja heittää ulos. Poika raahautuu verissä päin läheisen Mataran kaupungin sairaalaan, jossa hän kuntoutuu kuin ihmeen kaupalla. Oma äiti ei käynyt katsomassa poikaansa hänen ollessaan sairaalassa. Koska pojalla ei ole turvallista paikkaa mihin mennä, valtio ottaa hänet huostaansa, omaisuudekseen.

Viranomaiset olivat lukeneet lehdestä Baddegamaan rakennetusta Lotus Hill -vammaiskeskuksesta, jonka oli saanut aikaan suomalaisten yksityisten ihmisten muodostama avustushanke. Pojalle löytyi paikka 14 muun vammaisen pojan ohessa. Hänen kehossaan ovat vieläkin suuret arvet, jotka eivät koskaan poistu. Hänen mielensä oli järkkynyt niin syvästi, ettei hän pystynyt puhumaan tai kommunikoimaan. Hän seurasi surumielisenä ja pelokkaana ympärillään olevia ihmisiä.

Lakmal on ollut nyt lähes 2 vuotta vammaiskodissamme. Hän on alkanut puhua ja hymyilläkin. Vähitellen hänen luottamuksensa ympärillään oleviin paikallisiin työntekijöihin ja suomalaisiin vapaaehtoisiin on kasvanut. Tulimme tänne jokatalviseen tapaan joulukuun alussa. Muutama päivä sitten veimme pojat uimaan Intian valtameren hiekkarannalle. Se oli monelle ensikokemus. Voi sitä riemua. Voi sitä iloa. 14 poikaa lähti joululomalle. Perhe tai sukulaiset hakivat heidät kahdeksi viikoksi kotiinsa, mutta Lakmalia ei hakenut kukaan.

Kun kuulimme tästä, valtasi meidät äärimmäisen surullinen mieli. Saimme yhteyden hänen tätiinsä. Olemme taistelleet saadaksemme luvan viedä poika silmäleikkaukseen. Turhaan. Hän ei lupaa anna. Yritimme palkata hänet ottamaan pojan kotiinsa joulun ajaksi. Ei onnistunut. Sitten kuulimme, että koska poika on valtion ”omaisuutta” ja luovutettu Lotus Hill -keskukselle, hänen poisviemisensä on laitonta. Jos pojalle tapahtuu jotain esim. liikenneonnettomuus, poisviejä joutuu vankeuteen.

Tänään kävimme vammaiskeskuksessa. Lakmal oli siellä yksin vanhan paikallisen vahtimiehen Priissin kanssa. Mietimme päämme puhki mitä me voisimme tehdä pojan hyväksi, mutta Lakmal olikin onnellinen saadessaan olla uudessa kodissaan. Yksin ja rauhassa vanhan miehen seurassa, joka valmisti juuri ruokaa hänelle.

Kesken vierailumme Lakmal haki kaapistaan pienen urkusoittimen. Oikeastaan leikkikalun, jonka olimme ostaneet hänelle. Hän avasi säilytyslaatikon varovasti ja lempeästi kädellään silittäen urkuja ja asensi sen toimintakuntoon. Sitten hän soitti meille oman musiikillisen versionsa, kuten hän sanoi: Jouluisen kiitoslaulun meille. Kiitoksena sille, että hänellä on koti, jossa on hyvä olla. Marja-vaimoni sanoi, että se oli kaunis laulu.

Toivoisin, että Sinä lukijani olisit kuulemassa Lakmalin jouluista kiitoslaulua. Kun suljette silmänne Jouluyönä, voitte sen kuulla.  Jos vaan haluatte. Ei niistä nuoteista ole niin väliä. Tärkeintä on sen sisältämä sanoma. Ollaan kiitollisia elämästä ja arvostetaan sitä, että meillä on oma koti. Joulunakin.

Tämä on tositarina. Jouluna AD 2011

Sri Lankassa
Pentti-Oskari Kangas                               
Lotus Hill vapaaehtoistyöntekijä

Sähköpostia Oskarille

Tule mukaan auttamaan vammaisia lapsia ja köyhiä lapsia koulutielle.