22.12.2008 Palautetta kummeilta
22,12,2008 Pentti-Oskari Kangas
Kummien palautepostia Pentti-Oskarin 15.12.2008 lähettämään kummiviestiin
Hyvä Lotus Hill kummi;
Kummipalautteiden määrä kyselyyni oli ilahduttava. Nyt tiedän mikä on kummien kanta jatkoon. Se on sama kuin omatkin aatoksemme. Liekö samankaltaiset ymmärtämykset sattumaa? Tuskin. Samassa veneessä ollaan ja samaan suuntaan soudetaan. Ei kokka kohisten, vaan turvallisen varmasti, voimiakin säästellen.
Kuten monet muistuttivatkin, ruohonjuuritason toimintamme on jatkunut keskeytyksettä koko ajan. Huolimatta suuresta yksittäisestä vammaiskeskushankkeesta. Tulemme varmistamaan, että vammaiskeskuksen toiminta lähtee käyntiin ja olemme tavalla tai toisella mukana ainakin toistaiseksi. Vetovastuun annamme mieluisasti muille ja niin paljon kuin mahdollista, paikallisille. Uskon vakaasti, että mitä pikimmin he voivat ottaa ohjakset omiin käsiinsä, sen parempi. Se on yleensäkin kehitysavun parhaita toimintamalleja.
Sellainen ruohonjuuritason avustustoimi, jota olemme tehneet jo vuosikausia, sopii meille erinomaisesti. Sitä tehdessä pahat pojatkaan eivät niin innokkaasti kiusaa. Tiesitkö muuten, että paikalliset eivät käytä sanaa köyhä. He puhuvat varallisuusrajoitteisista.
Poikamme Karioskari, sekä Eeva ja Ritva ovat työvuorossa heti vuoden vaihteesta puolitoista kuukautta. Me tähtäämme menomme Marjan kanssa matkamessujen jälkeen, tammikuun loppupuolella. Seuraavan raportin paikan päältä kuvineen saatte tammikuun alkupuolella.
Lopuksi tarina tarhasta, jossa tarhan täti kysyi lapsilta, miksi Jeesus ja Maria lähtivät Nasaretiin juuri näihin aikoihin. Touhukkaalla Akulla oli heti vastaus valmiina: ”Ne meni hakemaan veronpalautuksia”.
Joulurauhaa ja Onnellista vuotta 2009
Pentti-Oskari
Ps. Toivottavasti Joulutontut ovat huomanneet kuinka kilttejä Lotus Hill kummit ovat olleet koko vuoden. Ja ensi vuoden kans. Eikö?
Mikäli haluat kertoa asiasta ystävillesi, lähetä heille kummilomakkeen nettiosoite. Lomakkeesta löydät myös tilinumerot, mikäli ne ovat unohtuneet.
Kummilomake löytyy täältä
KUMMIEN PALAUTTEET
Kiitos jälleen kerran siitä, että olet auttanut meitä auttamaan 🙂 Valitettavasti en pysty korottamaan summaa, mutta voin antaa vinkin muille jotta maksu ei unohdu: Olen syöttänyt koko vuoden maksut kerrallaan ja hups, niin ne viedään kerran kuukaudessa tililtäni
Oikein Hyvää Joulun odotusta ja Tsemppiä
Kysyit kummien mielipiteitä. En ole 100%:n aktiivisesti seurannut kaikkea toimintaa, mutta on tullut tunne, että olette tehneet TAVATTOMAN suuren työn ja saaneet paljon aikaan. Suuntakin tuntuisi oikealta, että vastuuta vähitellen siirretään ihmisille itselleen pienin askelin ja muillekin toimijoille. Pieni Suomikin varmaan on tullut tunnetuksi siellä toisella puolen maapalloa. Olen myös uskonut toimintanne aitouteen ja avun perillemenoon, muutenhan en olisi maksellut silloin tällöin kummimaksua varojeni salliessa. Olisipa mielenkiintoista joskus käydä siellä seuduin, jos kerran on suhteellisen turvallista. Parin kk:n päästä liityn eläkeläisten joukkoon, joten saattaisi olla aikaakin. Hengähtäkää hieman jossain vaiheessa ja ladatkaa akkujanne, muuten ei jaksa!!
Jouluiset terveiset runsaslumisesta Lapista
On ollut mukava lukea tapahtumista ja kaikesta mitä hyvää teette siellä. Kiitos kun olette siellä ja me vain auttelemme tällaisella pienellä panostuksella. Yksi vinkki tähän muistamattomuuteen: laittakaa nettimaksajat maksupohjaksi lotus hill-projekti niin se maksaminen on helpompaa
Hei Herra Oskari, Kiitoksia kuulumisista ja kaikista päiväkirjamerkinnöistä. Vaikka ovatkin tärkeitä raportteja asiasta, ovat ne myös hauskaa, ja joskus myös jännittävää luettavaa.
Arvostan kovasti ydinjoukkonne paneutumista asiaan. En mielelläni lahjoita rahaa suurille organisaatioille, joissa roponi menevät järjestön kokkareisiin. Nyt olette antanee hienoa näyttöä siitä, mitä voidaan saavuttaa ’järkähtämättömällä joustavuudella’. Uskon teidän edelleen osaavan tehdä oikeat päätökset jatkon suhteen; teillä on paikallistuntemusta ja tilannetajua.
Muistamattomille kummeille voi vihjaista, että nettipankeissa voi tehdä jatkuvan veloituksen tililtä. Tällöin ei jää muistin varaan. Toki on tilanteita, jolloin omatkin voimat ovat koetuksella.
Voimia ja terveyttä jatkoon kaikille,
Hei Pentti-Oskari ja kumppanit, olen sitä mieltä, että on aivan oikein luovuttaa vammaiskeskuksen vetovastuu nyt muille. Te olette tehneet sen hyväksi jo sen, mikä inhimillisesti katsoen on ollut teille mahdollista. Olettepa jo monta kertaa ylittäneet sellaiset rajat ponnisteluissanne, että olen ajatellut teidän jonain päivänä sortuvan taakan alle. Aikaansaavia ja sitkeitä olette olleet ja ihailen teitä suuresti aikaansaannoksienne vuoksi.
Jatkakaa ruohonjuuritasolla ja pitäkää huolta myös itsestänne. Toivon teille voimia jatkaaksenne tärkeää työtänne. Lupaan jatkaa pienen tukeni antamista.
Hyvää joulun aikaa ja menestystä sekä onnea työllenne tulevana vuonna 2009.
Tervehdys Oskari, Kiitos tarinastasi, oli hyvä saada tilannepäivitys. Kunnioitettavan rehelliseltä tekstisi taaskin vaikutti.
Poikani Topi lienee ”Ystävyyden rannenauha kädessä” –uinnin maailmanmestari. Hän ui viime keväänä nauha ranteessaan yli 500 km kisaa ja treeniä. Sitten nauha luovutti ja vajosi Espoon uimahallin pohjalle uimarin huomatessa sen puuttumisen vasta kotona. Nyt piti tilata uusia.
Saattaisi vilkastuttaa kummitoimintaa, jos tälläisiä ”mitä olen tehnyt Ystävyyden rannenauha kädessä” juttuja kuvineen julkaistaisiin vaikka nettisivuillanne. Sarjoja voisi olla vaikka:
Ketä rannenauhakäsi on kätellyt
Kuka nauhaa ylpeänä kantaa
Kaunein nauhankantaja
Iloisin hymy ja nauha
Nauha avasi keskustelun, ja nyt olemme.
Nauha 12 km korkeudessa, 50m syvyydessä,
Nauha pelasti reissun
(perämoottorin käynnistys kolmella nauhalla, silmälasit pysyivät nauhan avulla päässä koko myrskyn ajan.)
Itse mietin, eikö hädässä olevien auttaminen jo sinänsä ole riittävän vetovoimaista. Siihen tulokseen tulin, että ei, kyllä sekin soppa pitää maustaa ja sitä lämmitellessä myös hämmentää. Nauha on oivallinen sanansaattaja, keskustelun avaaja ja suuntaaja. Olemme valitettavan esineellistyneitä. ”Kato, mulla on uusi.” on paljon kivempi sanoa, kun että ”siellä on edelleenkin hätä”.
Kiitos kummipostistasi. Tosin en tunne tällä hetkellä olevani minkäänlainen kummi, kun en ole voinut lähettää ”postia”. Taloudellinen tilanteeni o ollut kehnonlainen (eläke alle rajojen), mutta luulen, että tilanteeni kohenee tässä keväällä. Liityn sitten taas joukkoon. Toivoisin kuitenkin, että olisin postituslistallasi.
Kysymykseesi: olen samaa mieltä siitä, että jos mahdollista, niin jokin muu taho voisi ottaa vammaiskeskuksen vetovastuun. Voisit ja varmaan olettekin, esim. ”hallituksessa”, eli katsotte päältä, että homma toimii [?]. Olette jo tehneet mahdottomasta mahdollisen! Ruohonjuuritasolla on varmaan aivan riittävästi tekemistä ja autettavia. Suoraa apua annettaessa voi olla myös varma, että apu menee perille ja on säännöllistä. Yksi avustuskerta ei varmaankaan riitä jaloilleen nostamisessa.
On todella hienoa seurata sitä upeaa ja pyyteetöntä toimintaa, mitä olette jo tehneet siellä kaukana ihmisten auttamiseksi. Ansaitsette mielestäni myös ”Nobelin”!
*OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUNAIKAA SINULLE JA LÄHEISILLESI!
Jouluhalauksin
Hei Pentti-Oskari, Olen täsmälleen samaa mieltä. Koulutus on avain parempaan tulevaisuuteen ja edistykseen. Kiitos arvokkaasta työstä, jota teette.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2009
Kyllä Oskari, näin on hyvä. Paras tulos kaikkein kannalta syntyy, kun teemme antaumuksella sitä, mitä rakastamme. Se tietohan löytyy syvältä sydämestä?
Ihailen ja arvostan työtänne ja asennettanne.
Lämpimin terveisin,
Hei Oskari, kiitos taas terveisistä Hymyjen maasta.
Kirjettäsi lukiessa tuntuu uskomattomalta, miten paljon olette saaneet aikaan – miten monen perheen ja pienen ihmisen elämää olette onnistuneet helpottamaan. Se, että lapsilla on mahdollisuus koulunkäyntiin ja sitä kautta parempaan elämään on minusta ”ykkösasia”. Soisin niin mielelläni teille ”Nobelin rauhanpalkinnon” työstänne – tiedän, että ne palkintorahat menisivät hyvään tarkoitukseen eivätkä jäisi omaan taskuun.
Vaikka sanot, ettei kummien tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, tunsin taas kipeän piston. Sen vuoksi ehdotankin, että laitat aina viestisi loppuun avustustilin numeron. Nyt sitä pitää etsiä ja jos ei heti löydy, niin unohtuu taas …
Toivotan teille kaikille siellä vapaaehtoistyötä tekeville rohkeutta, voimia ja jaksamista. Laitan loppuun vielä Positiivareista lukemani Kaisa Kantolan runon ”Uskalla uskaltaa”.
Kun olit aikonut aloittaa
jotakin uutta ja ihanaa,
kuulit ehkä kun korvissa soi
ääniä tuolta ja täältä:
”Et sinä osaa! Et sinä voi!
Et edes uskalla uskaltaa!”
Vaan älä usko! Tietäsi kulje.
Kaikilta luuloilta korvasi sulje.
Elleivät voimasi perille yllä
matkallakin on mukavaa kyllä.
Iloisena saatat sanoa nyt
”Olenhan ainakin yrittänyt”.
Hyvää Joulua ja Onnellista vuotta 2009.
Kiitos taas informaatiostasi. On joka kerta mielenkiintoista lukea, mitä Lankassa meidän kummienkin ansiosta on saatu aikaan. Se, että kolmisen vuotta sitten sain nähdä jo Onnelan, Baddegaman koulun ja Ilolan sekä joitakuita kummilapsia, tekee kuvaukset vielä elävämmäksi. Mitä muuten kuuluu niille lapsille, joille veimme sinne Gallen takanurkille ne kummien pyörät? Muistan aina ja olen monelle kertonut sen ”Viimeinen maljamme” -lauseen, kun joimme epämääräistä, lilluvaa juomaa lasilliset, muiden kohteliaasti kieltäytyessä! Vähän vain pelkkä ajatus vatsasta väänsi.
Sitten siihen kysymykseesi: Ainakin minun mielestäni vammaiskeskuksen vetovastuun voisi luovuttaa hollantilaisille, jotka jo muutenkin tekevät paikan päällä auttamistyötä. Sinulla ja Marjalla, muutamien avustajienne kanssa, on kyllä kädet täynnä jo muita, erityisesti niitä ruohonjuuritason hommia. Eivät ihmisen voimavarat loputtomiin riitä (ja teillä ja meillä kaikilla ”alkaa olla ikää” – Täällä Pohjan tähden alla -teoksen sanoja lainatakseni). Siispä aivan rauhassa tee sopimus Hollannin kirkon (sehän se oli?) kanssa ja jatka muita projekteja, joita todellakin riittää. Sopimukseen voisi sisällyttää kohdan, jonka mukaan kummit pääsisivät, Sri Lankassa käydessään, vilkaisemaan tuota jättisaavutusta. Myös olisi hienoa, että hollantilaiset vaikkapa kerran pari vuodessa kertoisivat netissä vammaiskeskuksen kuulumisia.
Hyvää jatkoa työssäsi. Myös hyvää joulua teille molemmille
Hei Oskari! Pyysit kommentteja ja tässä tulee. Luotan teidän kaikkien arvostelukykyyn, juuri siksi tuen tätä avustustoimintaa enkä muita. Jotenka jos teistä tuntuu että jostain kohteesta on aika luopua ja palata takaisin toiseen, tehkää niin. Tukeni ja luottamukseni säilyy.
Parahinta joulun aikaa sinulle ja perheellesi.
Oskari, on ollut uskomattoman antoisaa lukea uutteran työsi tuloksista. Uskon, että olet kivireen vetämiseen väsynyt, mutta toivotan paljon voimia sinulle. Ilman sinun panostasi yhdessä unohdetussa maailmankolkassa olisi paljon murheellisempaa.
Meillä on tiukka asuntosäästäminen käynnissä, kun Helsingissä kaikki on niin kallista. Pieni 6kk poikamme opettelee juuri ryömimään – hänen asiansa ovat kovasti paljon paremmin, kuin monilla siellä. Tämäkin pistää ajattelemaan.
Olemme laittaneet säännöllisesti tukea 10 euroa kuussa ja nyt kävin tuplaamassa sen 20 euroon, viimeinen eräpäivä nyt 2009 loppuun asti. Toivottavasti saat muilta vastaavaa tukea ja kannustusta.
Paljon voimia ja siunasta työllesi,
Olen 38-vuotias kahden pikku pojan äiti joka muistaa maksella kummimaksuja hajamielisesti ( hyi minua). Koska kuitenkin mielipidettä pyysit, ajattelin että tällainen vajavainenkin makselija saa sen sanoa.
Olen vahvasti ja vakaasti sitä mieltä että vammaiskeskushanke on ollut liian laaja ja liikaa voimavaroja syövä. Ikävä maku siihen on tullut, kun on kuunnellut kiristys yrityksiä ym. Hanke on ollut niin suuri ja pitkään kestävä, että kummina sen
hahmottaminen on ollut vaikeaa.
Kannatan pienimuotoisempaa avustustoimintaa. Kannatan sitä, että apu menee nopeasti ja suoraan kohteeseen jolla on ”kasvot”. Kannatan projekteja jotka aktivoivat kummeja, kuten vesitankit jne. . Nyt kaavailemanne paluu ruohojuuritasolle on minusta oikea päätös.
Itse en lahjoita minkään yleiskansallisen järjestön kautta ropoakaan, koska hallinnointikulut syövät avustuksista yleensä neljänneksen. Järjestöt lihovat ja paisuvat ja vieraantuvat avustettavien arjesta.
Siksikin on tärkeää pitää apu mahdollisimman yksinkertaisena ja suorana.
Mukavaa joulun odotusta
Tervehdys! On hienoa, että on kaltaisianne ihmisiä, jotka teette työtä muiden auttamiseksi mahdottomissa olosuhteissa.
Kyselyyn, miten halutaan avustusrahoja käytettävän, voin vain todeta, että te tiedätte sen parhaiten ihan itse. Jatkan mielelläni tätä kummirahan maksamista, koska tiedän että käytätte sen varmasti parhaalla mahdollisella tavalla.
Voimia ja siunausta työn jatkamiseen
Kyllä nuo sinun juttusi kuulostavat ihan hyviltä, ruohonjuuritason auttaminen on sitä mikä tuo apua nopeasti ilman hirmuista byrokratiaa, jonka jalkoihin joskus varsinainen asia saattaa unohtua. Kun vain jaksat niin hyvä on, kyllä meitä kummeja varmasti sen verran riittää että nenä pysyy pinnalla.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2009
Heippa Oskari! Kysyit kummien mielipidettä, miten jatkaa vastaanottokeskuksen valmistuttua. Minun mielestäni teidän ajatuksenne vetovastuun luovuttamisesta muualle ja ruohonjuuritason toiminnalla jatkamisesta on juuri oikea. Itse lähdin pari vuotta sitten kummiksi juuri siksi, että toiminta on vapaaehtoispohjaista eikä pieni kuukausittainen apuni katoa organisaation rattaisiin. Vammaiskeskuksen pyörittäminen ym. ovat toki tärkeitä asioita, mutta vaarana on ’virallistuminen’ ja sen myötä kaikenlainen byrokratia mikä taas tarvitsee lisää rahaa ja henkilökuntaa. Silloin alkuperäinen ajatus hämärtyy. Puhumattakaan kaikista itse mainitsemistasi muista lieveilmiöistä.
Sama ajatus koskee mielestäni myös kummimaksuja. Kenen voimin kaikki maksulaput lähetettäisiin? Ja monenko kummin maksut hupenisivat postimaksuihin? Jos jollekin on ylivoimaista itse muistaa maksaa, olkoon maksamatta! Kyllä hyvän asian eteen voi itsekin vähän vaivaa nähdä.
Jaaha, tähän tuli saarnaamisen makua. Joten lopetan ja toivotan sinulle ja Marjalle ja kaikille vapaaehtoisille rauhallista ja onnellista joulunaikaa!
Toivoit kommentteja ja mielipiteitä Lotus Hill-toiminnan jatkosta ja teidän siirtymisestänne takaisin ruohonjuurityöhön. Kirjoittelen hyvin harvakseltaan, viimeksi taisin laittaa jouluterveisiä, mutta nyt avaan sanaisen arkkuni.
Mielestäni on ollut upeaa seurata näin netin välityksellä tätä koko prosessia. Suuri unelma (ja täytyy sanoa, aluksi hieman mahdottomaltakin kuulostava) on käynyt toteen kiitos Sinun ja Marjan sekä upeiden suurisydämisten volontäärien, puhumattakaan näistä sydäntä lämmittävistä pienemmistä avustuskohteista! Serkkuni Matti kävi siellä alkuvuodesta ystävänsä Aven luona ja tutustui toki myös Lotus Hilliin. Matti kehui kovasti kaikkea sitä mitä siellä olette saaneet aikaan. En toki ole epäillytkään että raportit eivät olisi paikkaansa pitäviä. Olet ollut rehellinen myös siinä mitä vastoinkäymisiä on tullut eteen; Sri Lankan kaltainen maa ei ole todellakaan niitä kaikista helpoimpia paikkoja toimia ja tämän varmasti jokainen täyspäinen ihminen ymmärtää ja syvään kumartaa teille jotka olette jaksaneet näitä odottamattomia ja suuria vaikeuksia kohdata ja menestyksellisesti ohittaa.
Voin vain ihan pikkuisen käsittää millaista vaivannäköä, voimia ja uhrauksia tämänkaltaisen toiminnan pyörittäminen teiltä vie. Täällä päässä on erittäin helppo suoraveloituksen kautta osallistua pienellä summalla kuukausittain kummitoimintaan, se ei vaadi mitään. Ymmärrän oikein hyvin että haluatte edes hieman keventää taakkaanne ja siirtyä takaisin ruohonjuuritason auttamistyöhön. Banagala tuntuu olevan (ja Matinkin kertoman mukaan) suurisydäminen, ahkera ja rehellinen mies, joten Lotus Hill jää varmasti hyviin käsiin hänen kauttaan. Ainakin tämä kummi on mukana teidän kanssanne tulevaisuudessakin, mitä se sitten mukanaan tuoneekaan. Toivottavasti (näin uskon) enimmäkseen pelkkää hyvää.
Toivon Sinulle ja Marjalle sekä koko porukalle oikein lämmintä ja rauhallista joulua. Toivon myös mitä suurinta menetystä ja siunausta arvokkaalle työllenne. Muistakaahan pitää myös hyvää huolta itsestänne ja jaksamisestanne! Hyvää matkaa jälleen kerran Hymyjen maahan!
Lämpimin terveisin ylpeä kummi
Hei Oskari, kysyit, ”onko näin hyvä” ja vastaan lujaan ääneen: KYLLÄ. Superprojektien vetovastuu välillä muille. Auttaminen on ilo, ja ruohonjuuritasolla siitä saavat kaikki eniten :).
Hyvää joulua ja edes hieman rauhallisempaa vuotta 2009.
Kiitos, kun olen saanut kulkea matkassanne,
Mielestäni teette oikean päätöksen, jos annatte uuden vammaiskeskuksen vetovastuun eteenpäin. Urakka on ollut valtava, ja ihmettelen miten olette sen jaksaneet. Nyt voitte taas ”levähtää” ja palata arkiauttamiseen.
Aurinkoista talvea toivottaen, Johanna
Kiitos kuukausiviestistä! Oli hyvä saada kokonaiskäsitys siitä missä mennään. Mielestäni ajatuksenne Lotus Hillin vetovastuun siirtämiseksi muille ja unohdettuihin lapsiin ja köyhiin perheisiin panostaminen on hyvä.
Vinkki kuukausimaksuihin: Verkkopankeissa on mahdollisuus toistuviin kuukausittaisiin maksuihin. Kummimaksua ei siis tarvitse enää muistaa, kun laittaa sen kerran menemään kuukausittaisena maksuna. Helppoa!
Tunnelmallista joulua, iloa ja terveyttä vuodelle 2009 ja paljon voimia jatkossakin tärkeässä työssänne!
Hei Pentti-Oskari, SUURESTI arvostamani Lotus Hill toimija!!!
Pyysit kommentteja, mitä mieltä kummit ovat vammaiskeskuksen toiminnan tulevaisuudesta. Mielestäni miettimäsi ratkaisu tuntuu hyvältä. Se tuntuu hyvältä siksi, ettei suuren toiminnan pyörittäminen kummien varoin ole helppoa, mutta myös siksi, että te siellä paikan päällä näette parhaiten; mihin teidän voimavaranne ja meidän roposemme riittävät.
Perheemme on halunnut pysyä tässä projektissa kummina juuri siksi, että apu on lähellä todellista ruohonjuuri tason auttamista ja sellaisena sen on hyvä pysyä.
Rauhaisaa joulun odotusta ja toivottaen
Terve Oskari, voitte ilman muuta luovuttaa Lotus Hill -vammaiskeskuksen vetovastuun muille. Perustelunne olivat järkeviä eikä kannata lähteä liian suuriin hankkeisiin, jollei resurssit riitä.
Oikein hyvää jatkoa toiminnallenne, maksan jatkossakin kummimaksuni.
Oli antoisaa lukea jälleen kummipostiasi. Mielestäni linjauksesi on aivan oikea. Lotus Hill vammaiskeskuksen päivittäinen pyörittäminen on jatkuvaa ”palvelua”, joka on aivan eri asia kuin alkuvaiheen ja rakennusprojektin läpivieminen. Minusta kanttaa keskittyä perusedellytysten luomiseen ja sitten siirtää päivittäinen jatkuva pyrittämisvastuu mieluiten tietenkin paikallisille jos siihen pystyvät. Paikallisten on jossakin vaiheessa otettava vastuu omista lapsistaan ja yhteiskunnastaan. Tämä integrointi onkin sitten aivan omaa osaamistaan vaativa juttu. Joka tapauksessa minusta meidän pitäisi tehdä näitä projekteja joilla luodaan elämisen perusedellytyksiä ja mahdollistaan tulevaisuutta. Projektien on kuitenkin päätyttävä. Sen kohdan tulee olla selkeästi päätetty ja uusi vastuu asioiden hoitamisesta on sovittava vastuineen. Näin pieni kummiporukka ja avustajajoukko tukehtuu tilanteeseen jossa samanaikaisesti pitäisi jatkuvina toimintoina pyörittää valmistuneita projekteja ja aloittaa uusia. Ei onnistu. Näin ollen linjauksesi on aivan oikea taikka sitten ryhdymme vammaiskeskuksen pyörittäjiksi.
Mielestäni olette kaikki tehneet vallan upeaa työtä. Vetovastuun jakaminen on mielestäni aivan oikein. Mikäli mahdollista vetäkää nyt vähän henkeä, sillä panostanne tarvitaan vielä pitkään. Yritämme vähäiseltä osalta olla tukenanne.
Olipa miellyttävää avata päiväkirjasi tänä iltana ja todeta että tuoretta tietoa on taas luettavissa. Voin vain yrittää kuvitella miten suuren urakan olet ottanut ja vienyt sitä vaikeuksista huolimati eteenpäin. Kysyt kummien mielipidettä jatkoa ajatelleen.
Kyllä näkisin asian näin. Kun Lotus Hill valmistuu ja toiminta siellä alkaa pitää löytyä mahdollisimman luotettava taho joka yllä pitää asiat käsissä. Uskon että itselläsi on paras näkemys tähän.
Syy että lähdin kummitoimintaan mukaan, oli suuri luottamus päiväkirjasi kautta saatuun tiiviiseen yhteydenpitoon. Tapasi kertoa asiat niin kuin ne ovat miellyttää minua. Kyllä ne lukuisat avustukset joista olet kertonut ja joissa olen pienellä osuudella saanut olla mukana, ovat niitä koskettavampia.
Pyrin olemaan kummitoiminnassa mukana edelleen.
Hyvä Oskari, kiitos taas kummipostista. Hyvä saada sitä näin joulun alla ja antaa postin sanoman pysäyttää hetkeksi miettimään, mikä oikeastaan on tärkeää. Helposti tässä vain miettii, mitä lapsille ja ystäville voisi antaa joululahjaksi ja mitähän sitä syötäisi… Mutta kirjeestäsi sain taas muutaman hyvän vinkin. Vien Sri Lankan ja Lotus Hillin sanomaa joulun aikana eteenpäin lapsille, sukulaisille ja ystäville. Kenties joku innostuisi vaikka uudeksi kummiksi.
Ymmärrän, että Lotus Hill -hanke alkaa viedä mehut rakennuttajista ja rakentajista. Toivon, että yhteistyökumppaneita toiminnan jatkamiseen löytyy esim. hollantilaisista, mutta toivon, että emme lopeta ennen kuin olemme varmistaneet, että suurella vaivalla kasaan saatu hyvä juttu jatkaa toimintaansa eikä romutu varojen puutteeseen. Jos riittää resursseissa, ehdotan, että kummit ja te lähestyvät esim. omia työnantajiaan / mahdollisia muita tahoja ja kertovat hankkeesta – ehkä näin saisimme muutaman ison lahjoituksen hankalasta taloustilanteesta huolimatta. Toivon, että oman työnantajani pieni lahjoitus jouluna auttoi edes pienesti.
Minulla on ainakin mahdollisuus tuplata pieni vaatimaton kummimaksuni 10,- euroa kuukaudessa 20,- euroon. Toivottavasti siitä on edes pieni apu nimenomaan kummitoiminnassa ja ruohonjuuritasolla köyhien auttamisessa.
Kiitos kaikesta hyvästä työstä tämän vuoden aikana ja tämän viestin myötä haluan toivottaa
Sinulle, Marjalle ja koko hienolle vapaaehtoisten joukolle
RAUHALLISTA JA ILOISTA JOULUA sekä MENESTYKSELLISTÄ UUTTA VUOTTA 2009!
Ensiksi suuret kiitokset ja kumarrukset valtavasta panoksesta, jonka olette tiiminne kanssa kaikkien köyhimpien hyväksi antaneet. Olen monesti miettinyt, kuinka on mahdollista, että olette pienellä porukalla saaneet jo tähän mennessä niin valtavasti aikaan hyvää. On upeata, että on ihmisiä, jotka jaksavat osallistua Lotus Hillin kaltaisten hankkeiden käytännön toteutukseen. Siihen ei kovin monesta olisi. Helppohan täällä Suomen päässä on itselleen ”ostaa” parempaa omaatuntoa vain maksamalla se pieni kuukausittainen summa.
Kirjoitit kummipostissa siitä, kuinka ihmiset toivoisivat saavansa kuukausittain laskun muistaakseen maksaa lahjoituksensa. Laitapa kummeille vinkkiä, että verkkopankissa laskuja on mahdollista syöttää veloitettavaksi tililtä kuukausittain jonakin tiettynä päivänä. Silloin ei tarvitse muistella erikseen maksun syöttämistä joka kuukausi, vaan veloitus tapahtuu automaattisesti. Ja jos lahjoittajalla on jonakin kuukautena tarve käyttää raha johonkin muuhun tarkoitukseen, veloituksen voi poistaa sen kuukauden osalta. Helppoa! Olisi kohtuutonta vaatia, että kaiken tekemänne työn ohessa vielä lähettelisitte laskuja ympäri Suomea. Itse olen käyttänyt lahjoituksen maksamiseksi kyseistä toistuvaa maksua jo pitkään ja havainnut sen erittäin toimivaksi ratkaisuksi.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että valtaisan vammaiskeskuksen hankkeen vetovastuun voisi hyvinkin siirtää jollekin muulle, jos kerran ehdokkaitakin on jo olemassa. Ei teidän muutaman ihmisen pidä polttaa itseänne loppuun taistelussa tuulimyllyjä vastaan. Taistelkoot suuremmat järjestöt järjetöntä byrokratiaa vastaan. Kenties osan kummien lahjoitusvaroista voisi silti edelleen siirtää käytettäväksi keskuksen hyväksi. Ja kun keskus saadaan valmiiksi, asukkaat muuttamaan sisään ja toiminta pyörimään henkilökuntineen kaikkineen, niin minusta vastuun ja rahoituksen pitäisi lopulta siirtyä valtiolle tai vastaavalle taholle. Kyseessä on kuitenkin käsitykseni mukaan sen verran mittava projekti, ettei keskuksen käytännön toimintaa kympin lahjoituksilla kovin pitkään pyöritetä.
Uskon, että teillä riittää aivan riittävästi puuhaa Toivolan ja Ilolan parissa sekä pienempien avustushankkeiden toteuttamisessa. Toteuttakaa hankkeita, jotka tuottavat myös teille onnistumisen kokemuksia. Varmasti suora apu lapsille ja heidän perheilleen tuottaa pitkässä juoksussa parhaita tuloksia. Koulutukseen panostamisen kautta ihmiset saadaan ajattelemaan itsenäisesti ja ottamaan pikku hiljaa vastuuta omasta tulevaisuudestaan. Sehän kai viime kädessä on tavoitteena. Ei sillä ole merkitystä kuinka suuria avustuskohteet ovat, pääasia on, että työtä tehdään siksi, että se tuottaa onnea ja iloa niin avun saajille kuin sen toteuttajillekin. Ruohonjuuritason toiminta on taatusti parasta avustustoimintaa. Autetaan ihmisiä auttamaan itseään.
Saattaapa olla, että kummitkin pysyvät paremmin mukana lahjoitustoimissa, kun lahjoituksen kohteet saavat niin sanotusti kasvot. Kertomukset, joita olet kirjoittanut yksittäisistä apua saaneista henkilöistä ja perheistä, saavat ainakin minulla varmimmin nousemaan herkät tunteet pintaan.
Voimia, valoa ja rakkautta arvokkaaseen työhönne jatkossakin! Ja muistakaa pitää hyvää huolta itsestännekin.