22.12.2014 AYUBOWAN!
22,12,2014 Pentti-Oskari Kangas
Sri Lanka 22.12.2014
AYUBOWAN!
Taasen täällä. Hyvä olla taas. Elämän ehtoopäiviä viettävinä matka maapallon toiselle puolelle tuo omat haasteensa. Onneksi on tämä tukikohtamme täällä. Nukuimme ensimmäisenä yönä 13 tuntia ja toisena hieman enemmän. Sitten virtaa oli taas akuissa. Ja kentälle!
Olen pyrkinyt viestittämään toiminnastamme mahdollisimman läpinäkyvästi, mutta rehellisesti sanoen hieman värittäen. Kaikenmaailman ongelmista en ole katsonut tarpeelliseksi mainita. Mutta niiden olemassaolo ei liene lukijalle yllätys. Mutta ne kuuluvat asiaan ja niiden kanssa vain pitää elää.
Kun lähdimme ensimmäisenä päivänä liikkeelle, kulkumme eteni 200 metriä tunnissa. Pienen kylän ihmiset olivat tasan tarkkaan tietoisia, koska tulemme. Ja tiesivät, että olemme aina pari päivää pökertyneinä omissa oloissamme. Saimme vastaanottaa uskomattoman määrän elämisen kirjoa. Mitä merkillistä kullekin oli meidän poissaoloaikana tapahtunut. Aivan uskomattomia tarinoita. Tositarinoita. Joskus vielä kirjoitan niistäkin. Mielestäni ne eivät hevillä pyyhiydy. Vain yksi esimerkki: Eräs tanskalainen perhe oli ottanut kummiperheekseen läheisestä kylästä todella köyhän perheen. Osti tontin, rakensi talon ja varusti sen. Lähetti joka vuosi rahaa elämiseen. Kävivät paikalla muutaman vuoden välein. Nyt perheen isoäiti kuoli ja tanskalaisperhe kutsuttiin hautajaisiin. Ensi töikseen heiltä pyydettiin tänne tultuaan merkittävä summa rahaa hautajaisten järjestämiseen. Kävi näet ilmi, että perheen lapset olivat myyneet talosta kaiken irtaimiston ja talo oli rapistunut käyttökelvottomaksi. Lapset käyttivät rahat huumeisiin. Taas jälleen kerran voimme todeta, että avustusten maksaminen on helppoa, mutta niiden perillemeno todella vaikeaa. Varsinkin, jollei itse ole paikan päällä valvomassa. Siksi me olemme täällä joka vuosi ja seuraamme tilanteita kuin hai laivaa.
Viime vuosien takainen päätös avustustoimiemme suuntautumisesta pääasiassa yhteisöllisiin kohteisiin tuntuu aina vaan järkevämmältä. Toki on kohteita, joita jatkamme, kuten Eranka, jalaton poika jne. Ne kuuluvat kategoriaan ”kaveria ei jätetä”. Unohdettujen laaksoon keskittyminen on konkretisoitunut hienosti ja sen tuloksia on nautinto seurata. Tuloviikkomme torstaina – juuri kun olimme matkasta tokeentuneet – lähdimme Laakson kouluun. Oppilaat olivat harjoitelleet kaksi kuukautta kolmen tunnin ohjelmaa meille. Näytelmiä, tanssia, laulua jne. Olisittepa nähneet heidän esityksensä ja sen ilon, minkä he välittivät meille. Voitte kuvitella, että meikäläisellä oli taas ”vesi glaseis”. Se oli parhain tapa viestittää kiitosta hankkeellemme ja sen tukijäsenille. Voi, kuinka toivoisin pystyväni välittämään kiitoksen asianosaisille. Yritän hieman raottaa tunnelmia valokuvien avulla. Niiden kaikkien sisältönä on vilpitön lapsen ilo ja kiitos. Se, että he saavat käydä koulua, on heidän suurin onnensa. Ajatella. Koulunkäynti on heille maailman paras asia. Tällä on äärimmäisen suuri merkitys myös kehitysmaalle. Ihmisten sivistyksen lisääminen ja varsinkin tyttöjen kouluttautuminen aikaansaavat yhteiskunnassa pehmeyttä, tasa-arvoisuutta ja oikeudenmukaisuutta.
Aamun sarastaessa saavuimme syrjäiseen Unohdettujen Laaksoon.
Koulun portille oli rakennettu tervetulotoivotukset
Pienen pieni vastaanottokomitea kukkalaittein
Kylän väkeä alkoi kokoontua paikalle
Laakson köyhillä lapsilla ei ole varaa tällaisiin
prinsessa-asuihin. Valtiolla on alueellisia puku-
ja huonekaluvuokraamoita, joista köyhät saavat
ilmaiseksi lainaksi erilaisia juhlatamineita- ja
tarvikkeita. Se on lapsille yhtä juhlaa, kuten näkyy.
Makee lainamekko
Kameran takana merkillinen valkoinen ”mahattaja” (mies),
kuten lapsen ilmeestä näkyy.
Yksi rakentamistamme porakaivoista
– tämä koulumme pihalla.
Tupa täynnä konserttiväkeä
Yksi kylän kaunottarista
Tervetuliaissanat
Konsertti alkoi kynttiläkulkueella
Tanssin riemua
Päähineet lehdistä ja kukista
Pukuloistoa. Mutta huomaatteko tyttöjen sääret?
Aliravitsemuksen tuotetta.
Nyt oli poikien vuoro häikäistä
Loppuhuipentumana viidakon kutsu alkuasukastamineineen
Lavan reunalla yli 200 lotuskukkaa koristeena
Hauska taulu luokan seinällä. Jokaisella kuukaudella
on oma omena ja niissä sen kuun syntymäpäivä-
sankarin nimi ja päivä. Ei hassumpi idea.
Luonnon ymmärtäminen alkaa oppimisella
jo esikoulussa.
Lasten linnunsulista liimaama taulu
Henkilökohtainen suuri ihastukseni kohde, kouluruokailu, toimii kuin Strömsössä. Tammikuun alussa aloitamme koulukenkien jaon köyhien kylien lapsille. Hinnat ovat nousseet. Tällä hetkellä keskimääräinen hinta on 8 euroa per pari. Ajattele! Joulumuistamisen sijaan voit saada kahdeksalla eurolla yhden lapsen koulutielle. Uskomatonta, mutta totta. Käy täyttämässä tukijäsenkaavake. Sieltä löytyvät tarkemmat ohjeet.
Sydän iloa täynnänsä
Suloista joulunaikaa toivottaen,
Sri Lankan Naganden kylässä
22.12.2014
Marja ja Pentti-Oskari