23.12.2013 Uskomaton joulutarina

23,12,2013 Pentti-Oskari Kangas

Uskomaton joulutarina, Sri Lanka 23.12.2013

Tänä vuonna hymyjen saarelle tullessamme olimme päättäneet, että hieman hivutamme avustustöidemme taakkaa täällä. Ikäkin painaa ja takana on 15 vuotta itsekästä avustustoimintaa saarella. Mutta mitä vielä.

Luovutettuamme vammaiskodin paikallisille, aktivoitui myös valtio ratkaisevasti lasten vastaanottokeskuksen toiminnassa ja Ilolan naisten vammaiskodin toiminnassa tulivat englantilaiset ja hollantilaiset apuun.

Näinhän sen pitikin mennä, jotta voimme edetä kohti uusia haasteita. Meille rakasta Unohdettujen Laaksoa unohtamatta. Kaivoista tulee vettä ja lääkärimme hoitaa terveyskeskuksessa laakson lapsia. Haastetta tuo tosiasia, että vuoden aikana on kylään on tullut lisää asukkaita. Lapsia on nyt jo noin 900. Jo viime vuonna haaveilimme pienten lasten koulun rakentamisesta. Heille kilometrien koulumatka viidakkopolkua pitkin on vaarallinen. Mutta kaikkea ei voi saada.

Paitsi Jouluna. Aikaeron väsymykset huilattuamme avasin läppärin. Totta. Joulu oli saapunut saarellemme. Sain viestin, jossa Mika Manninen kertoi yrityksensä Finlandia Group Oy:n päättäneen antaa tämän vuoden joulurahansa hyväntekeväisyyteen. He halusivat ohjata sen hankkeellemme, jos vain löytäisimme sopivan kohteen köyhien lasten kouluttamiseen. Arvatkaa sekunti, mitä tein seuraavan viiden sekunnin jälkeen? (piti ensin vähän rauhoittua kun vanhalla miehellä tulee niin helposti ”vesi glaseihin”) . Vastausviesti lähti niin että viidakko suhisi. Lyhyen viestittelyn jälkeen sain uskomattoman lupauksen. Mika Mannisen johtama yritys ja hänen oma yrityksenä yhdessä hoitavat koko koulun rakentamisen kustannukset. JOULUPUKKI ON SITTENKIN OLEMASSA.

RAKENNUSTYÖT HETI VAUHTIIN

Siinä ei nokka kauaa tuhissut. Colman kävi noutamassa tutun arkkitehdin meille ja näytin hänelle ruutupaperille kyhäämäni suunnitelman. Noin 100 neliön luokkaosio, opettajainhuone/keittiö, esiintymislava ja pukuhuone. Pari vessaa.

Arkkitehti sanoi kiireistään johtuen suunnittelun kestävän pari viikkoa. Sain hänet ympäripuhutuksi, että rakennuksen perustan suunnittelu on valmiina kahden päivän päästä.

Mistä tontti? Mielessä oli Laaksossa oleva tyhjä plaani alueella, jonne rakensimme viime vuonna jo porakaivon. Saisimmeko tontin lahjoituksena alueesta vastaavalta pormestarilta, joka on hyvä tuttavamme. Pormestari oli puhujamatkalla pääkaupungissa. Marja soitti tutulleen, pormestarin vaimolle ja kertoi hänelle, että nyt on kiire ja kysymyksessä monen sadan lapsen tulevaisuus. Pormestari saapui kotiinsa iltamyöhään. Ei kun mopon päälle ja meille. Voi Oskari, mikä kauhea hätä teillä nyt on? Satojen lapsien tulevaisuus? Vaimo naureskeli sivussa kun ei ollut kertonut asiaa tarkemmin. Vartin päästä sovittiin, että kahden päivän päästä, sunnuntaina aamuna klo 9, haemme hänet kotoaan ja ajamme laaksoon. Näytimme toivomamme paikan ja asia oli sillä selvä. Saisimme tontin lahjaksi. ”Koska aloitatte rakentamisen?” pormestari halusi tietää. Kun kysyin paljonko kello nyt on, niin hän räjähti nauruun. On jo oppinut tuntemaan tapamme.

Sovimme myös naureskellen, että tehdään rakennuspiirrokset vasta kun koulu on valmis. Tulevat sitten olemaan tasan tarkkaan samanlaiset paperilla ja luonnossa. Kyllä ne täällä osaa.


Tolpitus meneillään koulurakennuksen vasta raivatulla tontilla


Ei liiku kaadetun palmupuun juurakko pyhällä voimalla


Tarvitaan naisenergiaa avuksi, niin johan lähti


Viereinen montessorikoulu toimii
rakennustarvikkeiden lukittavana varastona


Rakennusinsinööri mittaa tarkkaan rakennuspaikan
ja Colman vahtii


Naisenergialla on käyttöä monessa paikassa.
Kyläläisiä koulutalkoissa.

Sitten alkoi meininki eikä meinaaminen. Me kun olemme täällä vain kolme kuukautta, niin meille tulee kiire jos emme tee muuta kuin vain mietimme asioita. Haluan ehdottomasti olla valvomassa rakennustyöt loppuun asti. Ei täällä voi antaa rakennusfirmalle etukäteen rahaa. Tai voi, mutta ei sen niin toimi.

Siitä paikasta Colman lähti kierrokselle. Piti löytää kivikauppa, sepelikauppa, hiekkakauppa, sementtikauppa, teräskauppa, puukauppa, työkalukauppa jne. Täällä on tapana, että rakennuksen organisoija saa palkkansa sovitun provision mukaan. Tein hänelle sellaisen Suomesta opitun bonuspalkkauksen olosuhteisiin suhteutettuna. Eli puolet provisiosta jyvitettynä etenemisen myötä. Loput puolet mikäli koulu on valmis vihittäväksi 2.3.2014 (eli vajaan 3 kk päästä, kolme päivää ennen lähtöämme). Kyllä alkoi kerosiini palaa Colmanin tuktukissa. Mies ei taida olla Ceylonin saarelaisten sukua. Ei ollut mitään manana-meininkiä.

Seuraavana sunnuntaina ajelimme Marjan kanssa laaksoon. Rakennuspaikka oli täynnä rakennustarvikkeita. Miehiä mustanaan sanan täydessä merkityksessä. Arkkitehti apulaisineen merkitsi puutapeilla ja langoilla rakennuspaikan. Sen jälkeen buddhalaismunkki piti kylän talkoolaisten kanssa seremonian, jonka jälkeen sain lyödä kuokalla ensimmäisen piston maahan. Hetkessä oli kymmenen miestä kankineen ja kuokkineen kaivamassa maata. Kivikovaa hiekkamaata, jonka sisään mentiin toista metriä. Sen jälkeen betonivalu. Tämä sen vuoksi, että kaatosateilla perustukset ovat lujilla. Eikä aikaakaan kun perustan valamista varten kuopat oli kaivettu. Suomessa olisi paikalle tuotu kaksi kaivuria ja kuorma-auto, taukotupa ja sähkögeneraattori. Anteeksi vaan, mutta Näin se homma on täällä kautta aikain toiminut ja toimii edelleen. Miksei toimisi? Miehet ahertavat läpi joulun ja yksi heistä kertoi minulle, että Colman on kova poika pompottamaan. Nauratti vähän, kun tiesin jotain taustalta.


Munkin pitämässä perinteisessä seremoniassa
siunataan rakennusajan rakennustyöt


Ensimmäinen lapionpistäjä valmiudessa.
Työmiehet rukousasennossa ennen töiden alkamista.
Huom! kuva ei ole Suomesta.


Tästä kaikki alkoi. Ensimmäinen pisto.


Siunauksen jälkeen kymmenen miestä aloitti työt.
Suomessa paikalla olisi ollut kaksi kaivuria,
ja Hiab-kuormuri. Ja taukotupa.


Täällä ei tarvitse routarajaa hakea. Kaatosateiden
vuoksi pilareiden perusta kaivetaan syvälle maahan.

 

 
Tulevia oppilaitaFINLANDIA HOUSE -kouluumme

ONNELLISEN MIEHEN JOULUHERKUTTELUA

Me rakensimme jouluruoan hieman eksoottisesti jouluaattoa varten. Laitoin yöksi kanaan marinoitumaan öljyyn, gingeriin ja hunajaan. Huomenna uuniin pähkinäpeitolla. Hain myös satamasta pikkusillejä. Siis silakoita. Perkasin käsin ja laitoin nekin marinoitumaan kermaan. Sinapin siemeniin piparjuureen. Huomenna paistamme ne rapeiksi. Keitettyjä perunoita ja porkkanoita. Niin, ja laitoin myös kurkun ja sipulin siivuja vesi-etikka- ja hunajaliemeen yöksi jääkaappiin.

Illalla lämpiää saaren ainoa kanelipuilla lämmitettävä savusauna. Joulu saa tulla.

Emmepähän ole tällaista joululahjaa ennen saaneet. Ei taida olla moni muukaan.

Kiitos Lotus Hill hankkeen, perheemme ja Unohdettujen Laakson lapsien puolesta.
Niin paljon, että varmaan riittää.

Ilmankos olen

Jouluaatonaattona 2013 Onnellinen mies


Pentti-Oskari