24.01.2010 Vaalihuuman varjossa
24,1,2010 Pentti-Oskari Kangas
KUUMIA UUTISIA
Maassa, jossa juhlapyhiä on eniten maailmassa, elämän eliksiiriä arjen harmauteen saadaan mitä moninaisimmista juhlista. Nyt on viikkokausia yhtä juhlaa. Presidentinvaalit riehaannuuttavat kansalaiset. Ehdokkaita on 20, mutta näkyvillä on vain kaksi. Istuva Presidentti ja Kenraali, joka sotavoimien komentajana johti taistelut tamilitiikereitä vastaan voitokkaasti. Käytännössä kuulemma asetelma on nykyinen Pressa Mahinda Rajapaksa vastaan 19 muuta ehdokasta, johtotähtenä kenraali. Jotta kuvio olisi mahdollisimman sekava, kolmanneksi suurin puolue, munkkipuolue on osittain jakautunut molempien johtotähtien taakse. Uutisista tuli tieto, että Rajapaksa on luvannut 3 miljardia dollaria tamilialueiden kunnostukseen. Naapurini sanoi, että on näköjään vaalit loppusuoralla. Kyläpäällikölle tuotiin Presidentin toimesta Nissanin 3-litrainen nelivetomaasturi. Valkoisilla nahakapenkeillä. Olemme päässeet jo sen kyytiin. Auto on bonuksena kyläpäällikölle hyvin suoritetusta vaalityöstä omalla alueellaan. Kyliä on maassa aika paljon.
Entispäivänä Ambalankodassa jaettiin uusia mopoja kansalle. Poikamme Karioskari ja hänen kaverinsa Kalle ovat kaveranneet kyläpäällikön kanssa (samanikäisiä nuoria) ja minä sain heidän muassaan kutsun suureen ralliin Ambalankotaan. Ralli osoittautui vaalitilaisuueksi. Liikenne oli päätiellä katkoksissa suurimman osaa päivää, ja johdettiin viidakkopolulle. Täyttä kaaosta. Paikalle oli saapunut satoja tuhansia ihmisiä. Valtion punaisia busseja oli kaikkialta maakunnasta. Niitäkin oli satoja. Ajelimme kyläpäällikön lukusautolla karavaanissa, jossa oli useita samanlaisia. Tuhannet tien vieressä ohjailleet poliisit antoivat meille etuoikeuksia. Minua hävetti. Kyläpäällikkö siirtyi toiseen autoon ja minä ehdotin takaisinpaluuta. Jouduimme kiertämään kylän ja kiilaamaan keskustan läpi, aivan sen suuren puiston vierestä, missä kovaääniset huusivat. Bussikuormat kulkivat ryhmissä punaisine paitoineen ja lippiksineen liput heiluen ja huutomylläkkä oli melkoinen. Ilmassa oli suuren juhlan tuntua. Jokainen osallistuja sai riisipaketin. Valtion virkamiehille Rajapaksa lupasi 2500 rupian palkankorotuksen. Vaalien jälkeen.
Leipää ja sirkushuveja, kuten jo Rooman aikoina. Tämä suurtilaisuus pidettiin Ambalankodassa, koska kilpaileva ehdokas on kotoisin sieltä. Toteuttaminen kuuluu täällä Presidentin valtaoikeuksiin.
IDI AMIN Vuosia sitten nimikoin aidan takana viidakossa lymyilevän varaanipedon
Idi Aminiksi. Syötyään kaksi vahtikoiramme
Tarjan pentua, se oli napsimassa juuri naapurimme koiran pentuja.
Marja sattui samanaikaisesti paikalle viedessään pennuille ruokaa. Idi Amin aukaisi suuren kitansa vain parin metrin päässä vaimostani. Ei ole frouva ennen hyppinyt seitsemän metrin askeleita. Että osasi iso ihminen mennä lujaa…
Kysyin ystävämunkiltamme, joka on Rajapaksan valitsijamiehenä, millainen mies tämä vastaehdokas, kenraali on, hän vastasi, että samanlainen kuin Idi Amin. Marja ei varmaan äänestäisi kenraalia.
Odotamme jännittyneenä vaalien huipentumista. Pidot paranee, sanoi naapurimme.
LOTUS HILL Teemme päivätyötämme ahkerasti. Toipumisestani johtuen fyysisemmät toimet hoituvat avioliittomme duracel-osion toimesta. Kepit olen jo heittänyt nurkkaan. Uimassakin kävin. Karioskari ja Kalle oli turvamiehinä, että pääsen sieltä ylös. Pääsin. Vammaiskeskuksessamme olemme vierailleet lähes päivittäin. Kuulkaas! Se on on niin, että onnistumista on mukava seurata. Olemme jäämässä koukkuun sinne.
Meidän piti siirtyä hiljaa takavasemmalle kohteen valmistuttua. Mutta ei se ihan nyt onnistu. On ollut uskomatonta, miten paikalliset ovat ottaneet asiat hoitoonsa. Vapaaehtoistyöntekijänä toimii kokki/puutarhuri. 87-vuotias mummo hoitaa ryhmän nuorinta Downin syndroomaa sairastavaa 3-vuotiasta poikaa. Yleismies nuorukainen on perustamassa hedelmä- ja kasvitarhaa. Palkattuja työntekijöitä keskuksessa on 3-5 ja viimeisen 4 kk palkan heille maksoivat sveitsiläiset avustajat.Lisäksi on vaihtelevasti paikallisia vapaaehtoisia. Mm. kasvitarhan aita nousi heidän toimistaan. Kylän asukkaat tuovat hoidokeille ruokaa kukin vuorollaan, joskaan tämä systeemi ei vielä aukottomasti toimi. Tällainen hyväntekeväisyys kuuluu buddismin peruspilareihin. Köyhät antavat vähistään.
Meillä on helmikuussa sveitsiläisten ja ministerimunkki Samithan kanssa yhteinen palaveri, jossa sovitaan jatkosta. Valtio vielä käsittelee papereita, mutta Samitha uskoo sen mukaantuloon lähikuukausina. Mukanamme on ollut lukuisa määrä suomalaisia kummeja. Parhaillaan kymmenkunta. Yksi suomalainen vammaishoitajatyttö ilmoittautui volontääriksi.
Keskuksen iso portti saa nimen ”Heinon portti ”. Rouva Heino lähetti Suomeen miehelleen viestin, että porttirahat tänne. Porttia tarvitaan, etteivät vesipuhvelit käy kähveltämässä sisäpihan kasveja. Eeva-kummi kokoaa ystäviltään rahaa erilaisiin parannuksiin (Hämeenlinnan Eevahan hankki tonttirahat suurimmalta osin ystäviltään. Nyt kun hän muutti vakinaista asuinpaikkaansa Hikkaduwassa, hän kävi hakemassa sinne ostamansa huonekalut ja raijasi ne traktorilla Lotus Hill vammaistaloon.)
Fysioterapeutti Katjalta tuli juuri viesti, että hän parhaillaan kokoaa ystäviltään varoja liikuntatilan sisustamiseen. Lotus Hill -kummirahoilla ostimme betonisia aitatolppia ja piikkilankaa kasvimaan rajaamiseen. Seuraavaksi menemme ostamaan 5 x 54 kpl metalliputkia. Paikalliset lupasivat asentaa ne paikoilleen ikkunoihin. Potilaat kun hyppii öisin ikkunoista ulos. Kaikenlaista pientä remppaa nyt tehdään.
Puhelimen saimme edullisesti. 6000 rupialla, eli alle 40 eurolla. On normaali puhelin, jossa on pystyssä 15 cm antennin typy. Toimii satelliitilla. Näin täällä viidakossa. Suomessa haja-asutusalueilla raksitaan verkkopuhelinta kokonaan pois. Asukkaat jää kännykän varaan. Näin muuten Rymättylässäkin. Pelkään nettiyhteyksien toimivuutta. Ehkä olisi parempi turvautua faxiin, mutta kun sekään ei toimi ilman puhelinlinjaa.
Vammaisten lasten päivärutiineihin kuuluu puolen tunnin lenkki alas laakson teeviljelmien reunoille. Aivan upeat maisemat. Rauhaa ja kauneutta. Eilen 8 suomalaista Lotus Hill kummia leikitti lapsia ensin pihamaalla. Pirileikkiä. Sitten kummit olivat käsi kädessä mukana ohjaamassa kulkuetta. Kaikki meni hyvin, kunnes yhtäkkiä, salamannopeasti, yksi liikuntarajoitteinen poika hyppäsi banaanipensaaseen. Oli aikamoinen työ saada hänet sieltä alas. Tullessaan muutama kuukausi sitten hoitoon, hän vain istui lattialla ja heilutti itseään. Tällaisia ”ihmeparantumisia” on sattunut useita. Yksi lapsista löi kaikkea vastaan tulevaa. Nyt hän käy silittämässä vierailijoita. Osannette arvata, että vanhalla miehellä on taas ”vesi glaseissa ”.
Keskustelimme asiasta ja ounastelin tämän valtavan kehityksen johtuvan siitä, että vammaiset lapset ovat aiemmin olleet kotona syrjittynä, hylättynä, piiloteltuna ja hävettynä. Nyt he huomaavat, että ympärillä on toisia samanlaisia. Itsetunto kasvaa ja hyväksyttävyys henkilökunnan taholta palauttaa ihmisarvoa. Paikalla olleet suomalaiset terveysalan ihmiset allekirjoittivat tämän. Sveitsiläiset olivat täällä syksyllä 2 kk volontääreinä ja uskon heillä olleen lisäksi sellaista opiskeltua ammattitaitoa, jota potilaamme tarvitsevat.
Lyhyessä ajassa jokainen lapsi on tullut tutuksi ja samalla rakkaaksi. Tästä se koukkuun joutuminen johtuu. Sinne on päästävä melkein joka päivä. Kunhan saamme vielä keskuksen talouden kestävälle mallille, tämä on upea hanke. Kyseessä ei ole kovin suuria rahan tarpeita (n. 500 euroa/kk), mutta alkuperäissuunnitelman mukaisesti yritämme siirtää tätä vastuuta jatkossa paikallisille tai muille avustusjärjestöille. Kokonaan emme heitä hylkää. Se on varma.
KYLÄMME NAGANDEN LAPSET
Jo perinteeksi muodostunut köyhille kylämme lapsille suoritettu avustus koulutarvikkeisiin sujui tänä vuonna mallikkaasti. 54 lasta sai tuhat rupiaa. Sillä he saavat koulutarvikkeet. Kun lapsilla oli perhettä mukana, tarjosimme paikallisen tavan mukaan mehua ja keksejä yli sadalle kyläläiselle. Tämä oli osaltaan pienen pieni kiitos heille edellisvuonna suoritetun talon/tukikohtamme valtauksen vastavaltauksesta. Ollaan sitten Suomessa tai Sri Lankassa, ympäristön hyväksyttävyys on aina tärkeää. Taidanpa koettaa kotona parantaa naapurisopua ostamalle vähän kyniä, kumeja ja muita koulutarvikkeita. ” Turha toivo”, sanoisi vaimoni kysyttäessä. Ei vaiskaan. Meillä on mukavat naapurit. Heillä vain on paremmat naapurit kuin meillä…; )
PANKKIKIRJAT KOOTTIIN Jo vuosien tavan mukaan otimme talteen kylämme köyhimpien lasten äitien pankkikirjat. Se edellyttää lapsen aktiivista kouluosallistumista. Tällaisia kummikoululaisia on tällä hetkellä 20. Vaikka päätimme, ettei uusia oteta, kävi siinä niin kuin arvasitte. Paikalla oli mm. 3 äitiä, joiden elämäntarina oli mitä murheellisin. Annoimme heille 1000 rupiaa. Sovimme, että menemme
Coolmanin kanssa tuk-tukilla paikan päälle katsomaan ja arvioimaan tilanteen. Näin teimme. Itku pääsi. Olosuhteet olivat aivan kauheat. Ei muuta kuin äiti antamallamme siemenrahalla pankkiin avaamaan tili. Tänä vuonna tuli lisää 5 avustettavaa koululaista. Emme voineet sanoa ei. Uskon tukijäsentemme anteliaisuuteen. Ensi vuonna ei sitten oteta yhtään uutta. Nyt avustettavana on 20 perhettä. On vaikeaa pitää sydän kylmänä, menettämättä sen lämpöä.
Kummilapset saavat jokainen tarkkaan harkitun tausta-arvion mukaan 1200-4500 rupiaa per lapsi/perhe (8-30 euroa/kk ). Olen edelleen hyvin ylpeä siitä. Pankin kanssa tekemämme erikoissopimuksen mukaisesti rahaa saa nostaa kuukausittain vain sovitun summan. Olemme kertoneet, että jollei sitä noudateta, loppuu avustus. Ei ole poikettu sopimuksesta yli 10 vuoden aikana.
Paikallinen avustustyöntekijämme Coolman on uskomaton taustatietojen hankinnassa. Viime vuonna hän ”käräytti” isoäidin, jolla oli kaksi pankkikirjaa.
Ymmärtänette singaleesin kielellä olevien dokumenttien ymmärtämyksen meidän taholtamme. Tänä vuonna hän oli avannut vielä yhden pankkikirjan. Minäkin sen huomasin. Aloin torua isoäitiä. Sellainen velikulta. Tuloksetta. Kaikki yksi hammasta hymyili valloittavasti. Olisi ollut paikallaan lopettaa koko avustus, mutta kun tunnemme perheen läpikotaisin jo ennen tsunamia ja tiedämme lasten avun tarpeen, koetamme ymmärtää isoäitiä.
KUNINGASKALASTAJA Täytimme viime viikolla ison paljun pihallamme raikkaalla kaivovedellä, eikä mennyt hetkeäkään kun paikalle lehahti kuningaskalastaja. Oli riemullista seurata sen touhuilua. Se sukelsi paljuun, lensi jakkipuun oksalle ja suti höyheniään vimmatusti. Ja aina vaan uudelleen. Se nautti puhtaasta, raikkaasta vedestä. Sillä on elämän priorisaatio kunnossa.
NARTTUKOIRAT OPEROITIIN Kaksi vuotta olen kylän eläinlääkäriltä pyytänyt operoimaan Tarja-äidin lisäkoirien estämiseksi. Eikä vaan onnistu. Eilen Tarja ja vajaa vuoden ikäinen narttupentunsa
Beebi vietiin Hikkaduwan eläinklinikalle. Meidän kylän eläinlääkäri olikin koiranruoka-edustaja.
Tarja
Uroskoira Bullad on jo vanhus. Pitkälti toistakymmentä vuotta. Öisin se on tukehtua köhäänsä ja se kulkee huojuen ja läähättäen. Aika jättänee pian hänet. Suomessa olisi viety piikille, mutta ei täällä. Fyysisestä kunnosta huolimatta hormonit ovat toiminnassa, se tikittää Beebinarttua aina kun silmä välttää.
SUOMALAISIA on tullut ja on tulossa tänne Hikkaduwaan tänä kautena yli 100 henkeä.
Galle Roadin putiikinpitäjien suomenkieli karttuu. Ensi kaudeksi on odotettavasti Euroopasta ja muualtakin rynnistys. Tilatkaa matkanne ajoissa. Tällaisia paratiiseja ei ole kuin yksi.
KIRJEENVAIHTOA Viime päiväkirjan julkaisemisen jälkeen sain toista sataa e-postia. Luin, itkin ja nauroin. Myötäelämistä ja tukea kukkurapäin.
UNOHDETTUJEN LAAKSO Starttirahat on maksettu kaivontekijöille. Täällä ei mikään liikahda, jollei saa förskottia. Kaivontekijä perusteli sillä, että miehet ei jaksa kaivaa jollei saa ruokaa. Siihen tarvitaan rahaa. Muistuupa mieleeni 60-luvun soittaja-ajat. Keikalle mennessä oli turhaa pysähtyä baariin. Kahvirahoja ei kellään ollut. Sitten siirryimme kuukausikorvaukseen ja
Korjuksen Seppokin sai ostettua huonekalut.
Laaksoon tulee tutustumaan freelanser toimittaja Jouni Hirn, joka viime talvena teki upean artikkelin Maaseudun Tulevaisuuden kuukausiliitteeseen. Toivottavasti jatkaa samalla tiellä. Myös paikalliset toimittajat ovat heräilleet vammaiskeskuksen toiminnan alkamisen myötä. On kuulemma kummajainen tämä juttu. Onpa Suomessa rikkaita ihmisiä. Sanon, että siitä ei ole kyse. Meitä auttajia on paljon ja jokainen antaa vähän, useimmiten vähistään. Sitten pää taas pyörii ymmärtämisen merkiksi.
Karioskari lähti Suomeen. Yrittää pitää pakkasen loitolla Herrankukkaron vesijohdoista. Huh.
Lämpimin terveisin
Pentti-Oskari
Oskarin email
Ps. Elämä ei ole pelkää myötämaata,
se on myös ruusuilla tanssimista…..