24.02.2014 Elämää, ei sen enempää

24,2,2014 Pentti-Oskari Kangas

Sri Lanka 24.02.2014
Ei mitään uutta kaakkoisrintamalta

SÄHKÖARPAJAISET MENEILLÄÄN

Täällä maailma menee, niin kuin aina ennenkin. Köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu. Viimeisen kuukauden aikana aurinko on hellinyt ottajiaan. Sadetta on tullut vain yhtenä yönä. Se tuo monia ongelmia. Sähköt on poikki vähän väliä, sillä Sri Lanka on kaiketi ainoa maa maailmassa, joka saa sähkönsä vedestä. Keskiajan kuninkaiden rakennuttamat isot keinojärvet kastelujärjestelmiä varten tahkoavat nyt ekosähköä vedestä. Sen puutteessa sähkö katkaistaan vuorotellen jokaiselta kylältä ja kaupungilta. Sähköttä pärjää kummasti, kun on pakko.

 

KOULURAKENNUKSEN VIHKIÄISET OVELLA

Arkiset aherrukset etenevät suunnitellusti. Koulukenkiä on jo jaettu kahteenkin eri kylään ja työ jatkuu. Unohdettujen laakson koulurakennushanketta pitää jo toppuutella. Tulee valmiiksi liian pian. Olemme jo aikaistaneet vihkiäisiä reilusti, nyt ne ovat 27. helmikuuta. Näin täällä eletään positiivistenkin ongelmien parissa.

Kuvia kenkien jakotilaisuudesta

JÄRJELLÄ VAI TUNTEELLA?

Rubika on edelleen pysynyt miehensä kanssa kotonaan. Talon omistusoikeus on siirretty perheen nuorimmalle pojalle; sellainen aina laki täällä. Nuorin poika perii aina, jos on perittävää. Tytöt ei koskaan. Siksi on kiirus naimisiin. Kirjoitin jo vuosia sitten tarinan keskusteluistani naapurin isännän kanssa meidän rakkausavioliittojemme ja heidän järjestettyjen avioliittojensa erinomaisuudesta. Luin samasta aiheesta hauskan kolumnin HS:sta. Lukekaahan

HARZI PÄÄSEE OPISKELEMAAN

Kerroin aikanaan Harzi-nimisestä pikkupojasta, aivan naapuristamme – hetteiköstä. Hän pelasti tsunamin aikana uimataidottomana naapurin pojan hukkumasta. Uroteko vaille vertaa. Isä on kuollut ja äiti käy kylällä myymässä naapurikalastajien katkarapuja. Perhe on saanut nyt jo pian 10 vuotta kuukausiavustusta yhdistykseltämme. Jo ennen tsunamia rakensimme perheelle kodin, mutta nyt Harsi lopetti koulunsa ja avustus myös loppuu. Että tällainen tapaus. Tukikohtamme sijaitsee saman Lake Bird -järven rannalla, missä Harzi asuu. Iltaisin hän meloo puunrunkoveneellään ohitsemme, lastinaan sanko läheisen ravintolan keittiön ruoantähteitä. Harzi oli saanut hankittua pienen porsaan, jolle hän rakensi rantaan aitauksen. Ruoantähteillä hän lihotti tulevaa kultakaivostaan. Viime syksynä se oli jo aika iso ja hän harkitsi jo sen myymistä lihakauppaan. Vielä muutama päivä, kun ravintolasta tuntui ruoantähteitä tulevan mukavasti. Vaan kuinkas kävikään. Järven toisella puolella on nk. ”ei kenenkään maa” – läpipääsemätön pöheikkö, jossa laitapuolen miehet tekevät kiljun tapaista juomaa. Edes poliisit eivät sinne mielellään mene. Se on siis palanen Villiä-Itää.

Erään aamuyön tunteina Harzi heräsi kotieläimensä kiljuntaan. Pontikkamiehet olivat varastaneet sen ja lähtivät kuljettamaan sitä veneellään tukikohtaansa. Siinä lipui Harzin kuukausien työ pahempiin suihin. Palkkasimme Harzin vähäksi aikaa talkkariksemme ja hän hoiti työnsä hyvin. Kun jaoimme viime kuussa koulukenkiä kylän köyhille lapsille, mukana oli kyläpäällikön apulainen, nainen, joka oli saanut tehtäväkseen hakea 4 nuorta reipasta miestä valtion ilmaiseen LVI-koulutukseen. Harzi pääsi mukaan. Se oli onnenkantamoinen. Eräänä aamuna Harzi seisoi pihallamme iloisen näköisenä kertoen kuulumisiaan. Sitten hänelle tuli vedet silmiin kun hän ei voi lähteä sinne pääkaupunkiin rikkinäisillä varvasvälitossuilla. Ja siellä pitää olla pitkät housut ja eheä paitakin. Oliko meille jäänyt enää yhtään koulukenkää jäljelle? Arvaathan? Oli. Ja oli muutakin. Varustimme nuorukaisen matkalle kohti uutta elämää. Toivottavasti.

Tämmöistä tämä elämä täällä on.

Terveisin

Pentti-Oskari