24.03.2008 Merkillinen mies

24,3,2008 Pentti-Oskari Kangas

Naantali 24.3.2008             

                     

MERKILLINEN MIES

Myönnän. Olen merkillinen ihminen. Kun olen Sri Lankassa, sormeni syyhyävät alinomaan kirjoittamaan ja kirjoittamaan. Kokemukset ovat niin voimakkaita, että minulla on pakonomainen tarve kertoa ne heti edelleen ennen kuin unohdan ne uusien kokemusten myötä. Vaimoni tilannearvion mukaan olen naimisissa päiväkirjani kanssa. Syytettäköön sitten kaksinnaimisesta. Tai jospa päiväkirja onkin vain salarakas. Sellainen julkinen salarakas.

Se on myös terapiaa minulle. Aina kun ei jaksa osallistua maailman meno, keskusteluun. Pakenen päiväkirjan tekoon. Piiloudun.

Kotiin tultuamme, tämä salarakkaussuhde pysähtyy. Aina minulle on käynyt niin. Merkillinen juttu. Päiväkirjan teko pysähtyy kuin seinään. Tilalle tulevat kotoiset asiat. Leipätyö monine variaatioineen ryntää syliini kuin rakas koiranpentu jälleennäkemisen ilossa. Ja hyvä niin. Minulla on upea työ, jota rakastan ja josta nautin.

Kaikesta arkisesta aherruksesta huolimatta ajatukset hyppäävät vähän väliä hymyjen kyyneleen muotoiselle saarelle. Jokohan Erankan uudet jalat toimivat? Tuleeko Toivolan uudesta pumppuhuoneesta vesi? Jaksaako Banagala pitää vauhtia rakentamisessa? Antaakohan Kiira koskaan anteeksi sitä, että jätimme sen sinne?

Onneksi on puhelin ja sähköposti. Onneksi paikalla on Keke, jolta voi tarkistaa huolestumisensa kohteet. Tietoa tulee reaaliajassa. Mutta kun itse ei ole paikan päällä kokemassa, päiväkirja ei ole päivittäinen pakkomielle.

Sain useitakin huolestuneita viestejä. Ollaanko kunnossa? Onk kaik hyvi? Mikset kirjoita? Edes jotain.

Tiedättekö mitä on Kalannin murteella ”jotta”?  Kun ”kusilkaine” (muurahainen) keitetään 7 vedessä, se mitä jää jäljelle on ”jotta”.

Tätä kirjoittaessani TV:stä tulee Pääsiäisen Jumalanpalvelus Vatikaanista. Havahduin äkkiä kuullessani nimen Sri Lanka. Menossa oli Paavin Pyhän ehtoollisen jako. Kuuluttaja kertoi vuorossa olevan srilankalaisen naisen. Mielessäni uskoin, että hän oli tullut rukoilemaan kotimahansa rauhaa.

NAIS DAY

Järjestimme naistenpäivänä teematilaisuuden Herrankukkarossa. Tupa täynnä naisia. Ja me Töytärin Jussin kanssa. Vaikka olisi kuinka iso kanalauma, eihän se toimi, jollei ole kukkoa. Nyt kaksin kappalein.

Teemana positiivisuus, josta Jussi luennoi innostavasti, kuten aina. Oli hiukan mutruissaan minulle:) hänelle jääneen lyhyen ajan vuoksi, kun venäytin oman osioni pitkäksi. Aiheena oli hymy. Materiaalin alkuperän arvannettekin. Lopuksi kerroin tapani mukaan ”muutamalla sanalla” Lotus Hill hankkeestamme. Kummeja saatiin lisää ja tilaisuuden tuotosta saatiin rahallista lisäarvoa hymyjen saarelle. Ystävyyden rannekkeet tekivät kauppansa.

Kuvakooste nistenpäivän tapahtumasta:


HALUAISITKO AUTTAA?

Kun olet mukana tilaisuudessa, jossa arvelet olevan mukana ihmisiä, jotka haluaisivat itselleen ystävyyden rannenauhan, ole yhteydessä. Kerro minulle yhteystietosi ja arvioitu rannekemäärä, lähetän ne Sinulle. Palautat mahdolliset myymättä jääneet ja tilität vain myydyistä kappaleista.

Sähköpostia Oskarille

ILO (lainaus Jaana Venkulalta)

Ilo on ihmisten välisen yhteyden huomaamista.
Kaikkein suurin ilo on realistinen tieto itsestä.
Ilo on energiaa. Ilo on asiantila, joka ei vanhene.
Katkeruus johtuu siitä, ettei tee mitään.
Käärikää hihat.
Pienikin teko tuottaa iloa itselle.
Ilo on voimaa, jonka jättää toiseen ihmiseen.
Itse saa samalla lisää voimaa.
Mikä on ahdistuksen ja ilon yhteys?
Aina kun on ahdistus, niin lopulta tulee ilo.
Ahdistus on itse asiassa oire, joka kehottaa sinua
muuttamaan toimintatapoja.
Pienestä teosta voi aloittaa, se poikii seuraavat teot,
ilon ja energian.
Se sinun pieni tekosi.

Kyllä se Sri Lanka vaan elää elämässämme, kuin valtio valtiossa. Marja on vieläkin pahempi / parempi. Herää öisinkin ja huutelee Kiiraa. Kiira on kuulemma niin kasvanut, ettei mahdu enää päivähuilille viileään juomakeppuun. Hän löysi uuden viileän paikan Ankkelin suihkunurkkauksen lattialta. Tiiviste vähän vuotaa ja niin lattialaatat ovat märkiä ja viileitä. Ei tyhmä.

TAAS KAIKKI HYVIN

Hanke elää ja voi hyvin.

Vammaiskodin rakennustyöt etenevät sellaista vauhtia, että huimaa. Munkki Banagalaa pitää jo toppuutella, sillä meidän rahamme eivät riitä, jos kaikki tehdään samalla kertaa.

Keke raportoi toimiaan:
Saadakseen Ernst & Young kirjanpitotoimistolta vuodenvaihteen tilinpäätöksen, piti töitä tehdä oikein hartiavoimin, vaikka toimistolla oli tiedossaan määräaikamme. Kun kaikki oli kunnossa, ilmeni että tilintarkastaja haluaa käydä läpi kaikki avustuskohteemme ja tarkistaa, että rahat on todella käytetty tositteiden mukaan.

Yllättävä, mutta sinänsä hieno juttu. Oikein hyvä. Toimistohan on maailmanlaajuinen ja hyvämaineinen, jonka säilyttääkseen tekee kaiken viimeisen päälle. Suomessa on erilainen käytäntö. Sri Lankassa ei olekaan meidän kaltaistamme verotarkastuskäytäntöä.

Tilintarkastaja kiersi koko päivän avustuskohteitamme ja haastatteli asianosaisia paikallisia. Hän sanoi päivän päätteeksi olevansa kovin yllättynyt. Ulkolaisten avustusjärjestöjen rahanmenokohteet ovat kuulemma hänen kokemansa mukaan usein vähän niin ja näin. Erankan talonrakennus oli viimeinen kohde. Sen jälkeen hän totesi, ettei kuuna ikinä olisi uskonut papereita selatessaan, että ne vastaavat todellisuutta.

Leena sisareni tulee näinä päivinä sieltä kotiin ja hänen kerassaan saamme tilinpäätösmateriaalin tilintarkastuskertomuksineen. Tuskin maltamme odottaa, mitä hän kirjoitti. Kuulette siitä myöhemmin.

Erankan uusia jalkoja vielä sovitellaan ja kodin rakentaminen on aikataulussaan.

 

ONKKELIN ONGELMAT

Keken seuraavat viikot kuluvat ensisijaisesti rakennuksen pankkitakauksen parissa. Ei ole helppo homma.

Keke sai perinnöksi minulta toisenkin työn: Ankkeli pitää saada ymmärtämään, ettei roskia saa heittää viidakkoon noin vain. Sainkin jo hänet ymmärtämään, ettei porttimme ulkopuolelle alueellemme saa heittää roskia. Olen järjestänyt ison betonirenkaan, jossa roskat poltetaan. Mutta kun Ankkeli jättää roskapussit sellaisenaan renkaaseen, koirat ja muut eläimet levittävät ne pitkin viidakkoa.

Toistamisesta toistamiseen painotin, että meidän pitää olla esimerkkinä muille. Ankkeli pyöritti päätään ymmärtämisen merkiksi ja hoki, että jees jees. Vartin päästä näin, kun Ankkeli työnsi kottikärryillä rakennusjätteitä tietä pitkin, ja oli juuri kippaamassa niitä viidakkoon, kun karjaisin niin, että Kiiraltakin pääsi luraus.

Onneksi Coolman oli tulkkina. Ankkeli oli syvästi loukkaantunut hänen toimensa keskeytyksestä. Hänhän oli kippaamassa roskia NAAPURIN puolelle. Anna mun kaikki kestää. Muuten mukava mies tuo Ankkeli. (kirjoitetaan Onkkeli).

KOIRAMAISTA JUTTUA

Rubikan kaikki neljä koiraa ovat palanneet takaisin aitamme taakse hetteikkötontille uudesta kodistaan. Anna mun taas kestää.

Coolman lupasi rakentaa tonttimme ympäri aidan päälle tiheän verkon, etteivät käärmeet pääse Kiiraa kiusaamaan. Samalla verkko estää koiriamme hyppäämästä kyläkäynneille kapisten koirakumppaniensa pariin. Kiirallekin voisi tulla vääränmerkkisiä pentuja.

PÄÄSIÄISTERVEISIÄ

Tätä kirjoittaessani on Pääsiäinen. Muistui mieleeni tapahtuma vuosien takaa: Ajelin Portugalin etelävuoriston pikkutietä. Pienen Casais kylän laitamilla hiljensin vauhtia. Erehtymätön tuoksuaistini ilmoitti, että läheisyydessä on uunituoretta leipää. Pysähdyin pienen kyläleipomon viereen. Tien reunalle oli kannettu pitkä pöytä, jolle oli ladottu valtaisa kasa kullaruskeita, kiiltäviä ja höyryäviä pääsiäisleipiä. Nuori poika riensi tekemään kauppaa. Näytin yhtä sormea ja sanoin naapurimaan kielellä ”uno”.  Poika viittoili kiihkeästi 1, 2, 3 vai 4? Vain yksi, yritin epätoivoisesti selittää. Leivät olivat kaikki samannäköisiä.

Lopuksi poika vei minut sisälle, jossa isä paraillaan otti uusia leipiä uunista. Hän selitti ja minä ymmärsin, että nämä leivät olivat traditionaalisia portugalilaisia pääsiäisleipiä. Jatkoimme kaupantekoa: yksi leipä! 1,2,3 vai 4? Lopuksi leipuri otti ison veitsen ja halkaisi yhden leivän. Asia selvisi kerralla.

Portugalilaisen tradition mukaan pääsiäisleivän sisään leivotaan kokonaisia kananmunia  – kuorineen päivineen. On yhden, kahden, kolmen ja neljän munan leipiä. Kuin meillä hääkakkua. Eräänlainen paikallinen kalakukko.

Otin neljän munan leivän, yhden kappaleen, sillä se oli iso kuin vessan kansi. Illalla asunnolla minulla oli hauskaa kun Marja leikkasi leipää aavistamatta mitään. Pienet jutut on hauskoja. Rakastan pienyrittämistä. Pieniä leipomoja. Persoonallisia, elämää rikastuttavia juttuja.

AIKAINEN KEVÄT

Vaikka elämme vielä maaliskuuta, kevätkärpäset pörräävät ikkunanlaudalla. Hymy nousi huulilleni. Kysyin Marjalta, muistaako hän kun yli 20 vuotta sitten olin ostanut upouuden auton? Kyllä. Aamulla ihmettelimme herätessämme, missä junioripoikamme on?  Pihalta kuului kovaa kolinaa. Juniori istui uutukaisen automme sisällä vasara kädesään. ”Iti! Mä tapan kälpäsiä!”  

Ysävällisesti

Pentti-Oskari