24.04.2007 Intiassa kuukin on kuumempi
24,4,2007 Pentti-Oskari Kangas
Naantalissa 23.4.2007
Lyhyt vierailumme Sri Lankassa päättyi. Lotus Hill rakennushanke käynnistyi. Detaljit käytiin läpi ja asiat sovittiin. Puolueeton ulkopuolinen juristi otti asiat kontrolliin ja läpikäytyään ne käynnistetään lopullinen allekirjoitustilaisuus. Keke jäi jälkihoitamaan.
INTIAN KUUMA KUU
3 tunnin lento Delhiin. Sri Lankan 28-30 astetta muuttui Intian 38-45 asteeseen.
Lapsuudestani muistan laulun:
”Intiassa kuukin on kuumempi-oohiio hei.
Vaan aurinko meillä on suurempi-oohio-hei
Kerran se lakkini sytytti-oohio hei.
Ja hiukset poltti mun päästäni-oohio hei
Hei juttele sinä vaan, kyllä sinut tunnetaan,
ja vaikka sä valheeksi vannotkin,
niin kyllä sua uskotaan.
Voi siellä myytiin pullossa oohio-hei
Ja linnut siellä paistuivat ilmassa-oohio hei
Ja sen minä voin vaikka vannoa-ohiio hei
että seilasimme puolukkahillossa-oohio hei
Hei juttele sinä vaan, kyllä sinut tunnetaan
ja vaikka sä valheeksi vannotkin,
niin kyllä sua uskotaan.”
Ajatelkaa. Ainakin 55 vuotta on aikaa siitä kun isäni viimeksi lauloi edellä olevan laulun koppafordilla ajellessamme Uudestakaupungista Yläneelle. Vieläkin sen melkein muistan.
Siinä laulussa oli jotain ihmeellisen eksoottista ja jännittävää. Siksi se jäi lähtemättömästi mieleeni. Uskomaton on ihmisen valikoiva muisti. Taitaa muuten olla ainoa laulu, jonka sanat muistan. Ja tiedän, etteivät nekään ole ihan oikein.
Nyt laskeuduimme Intian kuumuuteen. Kaikkein hauskinta oli se, että VOI SIELLÄ MYYTIIN PULLOSSA. Ihan oikeasti (myydään muuten Suomessakin). Eipä tiennyt lauluntekijä lähes sata vuotta sitten ennustajan lahjojansa.
Muita laulun väitteitä en ryhtynyt tarkistamaan. Puolukkahillossa seilaamisen uskon muutenkin.
Kyllä oli sen ajan (epäilen, että laulu on peräisin 20-30 luvulta – jos joku tietää, kertokaa) lauluntekijällä rikas mielikuvitus vai perustuneeko oikein omiin kokemuksiin?
KALLIS OLUT
Tulomatkalla koneen vaihto tapahtui myös Delhissä. Sen kokemuksista kerroin privaatisti Töytärin Jussille. En kehdannut julkisesti. Jussipa vastaan kirjoittamaan, että voisit Sinä valottaa päiväkirjassasi sitä ”inhimillistäkin puolta”. Joten tässä arvon lukijani: Mitään siihen lisäämättä, mitään pois ottamatta.
Ostimme lentokentältä kuohuviinilimonadit juhlistaaksemme rakennuspäätöstämme. Illalla hotellissa sitten juhlistimme. Kohteliaisuuttani autoin hieman Marjaa hänen osuutensa tuhoamisessa. Kun saavuimme hotelliin puoliyön jälkeen, aamu-uni maistui. Yli aamiaisen.
Lähdimme kaupunkikiertoajelulle pikkuautolla opaskuskin johdolla. Ilman aamiaisen tuomaa lievennystä kitalaki alkoi naksua jo puolilta päivin. Ehdotin opasta ohjaamaan johonkin sopivaan aamiaisravintolaan, jossa voisi myös nauttia muodon vuoksi yhden oluen.
Harmikseni menossa oli myös Intiassa uusi vuosi ja oluenmyynti ei ollut sallittua. Neuvokas – niin luulin – oppaamme kertoi ylpeänä, että hän on ratkaissut ongelman. Menemme erääseen turistikauppaan, josta saa olutta, mutta se pitää nauttia siellä. ”Nou ongelma”, nautitaan vaan siellä.
Saavuimme paikalliseen mattokauppaan. Meidät istutettiin pehmeälle sohvalle ja eteemme ryömi kudinpuiden kanssa matonkutoja demonstroiden aidon Kashmir-maton tekemisen. Olimme jo lähdössä kun meille tuotiin kylmät huurteiset oluet. Ulkona 45 astetta. Ymmärrättehän? Jollette ymmärrä, en ymmärrä alkuunkaan.
Työesittelyn jälkeen eteemme leviteltiin toinen toistaan upeampia kashmir- ja silkkimattoja.
”Kattele Sinä muka kiinnostuneena sen ajan, että nautin oluet,” sanoin vaimolle. Hoidimme molemmat omat osuutemme mallikkaasti. Erityisesti arvostin paikallisen oluen virkistävää makua ja vielä erityisemmin sitä, että kyseessä ei ollut mikään rapakalja vaan oikein 6% mallaspirtelö. Kyljessä kaunis linnun kuva ja nimenä eksoottisesti ”kuningaskalastaja”. Sama lintu, joka asustelee Naganden kotimme pihapiirissä. Ihan tuli haikea olo.
Lopun sitten arvaattekin. Kun kaikki oli niin helppoa. Ei tarvittu rahaa (luottokortti kelpasi) ja matto lähetetään perästä suoraan kotiin. Vaikka kuuna päivänä ei olisi tullut mieleenkään, että ostaisimme Intiasta maton, huomasin itsellenikin yllätykseksi, että suuni sanoi: ”Oukei! ” Katumus iski jo poismenoportailla ja vaimo oli käyttäytymisestäni hämmästynyt , kuin klapil päähä lyätty. ”Tästä ei sitten kerrota kellekään”, hän totesi hämillään.
Mutta olihan juoma tosi kylmää ja aika väkevääkin. Ei mitään yhden tolpan.
Siirryimme lentokentälle odottamaan jatkolentoa. Lentokentän kanttiinissa söimme tulella maustetun kanan. Tilasin oluen, kun uusi vuosi ei ollut ennättänyt vielä kansainväliselle alueelle. Sain ilokseni eteeni oluen, jossa tuttu lintu poseerasi etiketissä. ”Samaa kunnon olutta kuin mattokaupassakin”, kehaisin vaimolle. ”Hintansa väärtti”, vastasi Hän hymyillen.
Tutkin ajankuluksi etikettiä. Kaunista Kuningaskalastajan kuvaa. Tekstistä sitten havaitsin hämmästyksekseni alkomahooliprosentiksi 1.25! Suomalaisessa rapakaljassakin on 2.25.
Jatkoin tutkimustani. Löytyihän se 6% sieltä. Mutta tarkemman tutkistelun jälkeen osoittautui, että se oli paikallinen arvonlisäprosentti. ”Tästä ei sitten kerrota kenellekään”, sanoin vaimolleni.
INTIA ON SUURI
Intia on suuri maa. Asukkaita on yli 50 kertaa enemmän kuin Sri Lankassa. Näimme paljon. Kun suomalainen yleensä pystyy ensivisiitin jälkeen antamaan kotimaassaan kattavan analyysin kohdemaastaan, me nostamme kätemme pystyyn. Se tehtävä on mahdoton. Ainoa jonka uskallamme sanoa on se, että Intia on toisenlainen maa kuin Sri Lanka.
Tuli mieleeni pikkujuttu 70-luvulta. Ystäväni Virtasen Jukka ja Bisquit (Seppo Ahti) tekivät matkan Intiaan ja siltä matkalta kirjoittivat kirjankin ”Intiassa kukin on kummempi ”. Vrt. alkulauluni tekstiä.
Matkalta sain heiltä postikortin, jossa herrat seisoivat valkoiset intia-asut päällään Gandhin patsaan edessä. Alla oli kuvatekstinä: ”Kuvassa leipomon pomo, jolla oli lei.”
Mietin: Olen Intiassa ja minullakin on lei (kihti-luuvalo). Merkillinen yhteensattuma.
Että mitäkö se väkeväprosenttinen paikallisolut todellisuudessa maksoi? Vaimo sanoi, että ettet kehtaa kertoa. Hän on aina oikeassa.
Niin, että tässä se inhimillinen puoli. Ystäväni Kokki-Jussi. Etkä sitten naura toisen tyhmyydelle. Tai en osta ikänä enää mattoa. Vaikka maksaisi mitä.
INTIANTAUTI
Ja ei kun tolkku pois. Oikein kunnon intian tauti. Sain vaivoin itseni Apteekkiin. Iso loota Imodiumia ja Marjan kovaan kuumeeseen koppa Ketorinia. Kaksi pehmeän kovaa vuorokautta. Minä paranin ensin. Söin nimittäin aina vessakäynnnin jälkeen Imodium-tabletin. Ja vessassa kävin aika usein.
Vaimo kysyi kolmantena päivänä, että miksi Ketorin koppa on tyhjä? Imodium laatikko oli koskematon. Jollette usko, että uskon voimalla parantuu, niin sairastakaa sitten. Minä ainakin uskoin syöneeni Imodiumia.
Vilkas puhelin- ja tekstiviestiliikenne Sri Lankan ja Suomen välillä toimii. Keke ja Ave hiovat rakennuksen starttinappulaa. Tällä viikolla saanemme lisää konkretiaa. Onnistumista pojat. Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Jaanika (rakannusmiehemme)
perheineen Uutta Vuotta
juhlistamassa.
Naapurin tyttö
VANHA JA VÄSYNYT
Tultuamme lentokenttäbussilla Turkuun, poikamme oli tuonut autoni parkkipaikalle. Ajoimme yön hiljaisuudessa hissukseen kotiin. Pihallamme en jaksanut heti nousta autosta vaan jäin hetkeksi puuskuttamaan. ”Anna minä autan”, sanoi minua hieman nuorempi vaimoni. ”Ei tarvitse, kyllä minä tästä.” Mutta en vaan pääsyt nousemaan. Masennuinkin jo voimattomuuttani – vanha mies.
Vaimoni aukaisi oveni ja – irrotti turvavyöni.
Rakkain terveisin!
Pentti-Oskari
Postia Oskarille
Herrankukkaron kotisivut