24.12.2007 Joulutarina
24,12,2007 Pentti-Oskari Kangas
JOULUTARINA, JOKA ON TOSI!
PIENEN POJAN SUURI HAAVE
Ceylonin paratiisisaarella Intian Valtamerellä syntyi 12 vuotta sitten pienessä Higgaduwan kylässä jalaton poika. Äidin kohdussa oli kasvain, joka ei antanut tilaa pienen lapsen kehittyä normaalisti. Toiselle jalalle oli tilaa vain polveen asti, mutta toiselle ei yhtään.
Paikallisen tavan mukaan rampaa lasta piiloteltiin ja hävettiin. Taikauskoisesti uskottiin paholaisen olleen asialla. Rammasta pojasta kasvoi terve, vilkas ja elämän energiaa pursuava lapsi. Hän opetteli kävelemään jalantyngillään ja nokkelasti osasi järjestää elämän arkiset asiat itselleen soveliaalla tavalla. Polkupyörälläkin hän oppi ajamaan. Hän oli melkein kylän polkupyörämestari.
Hän halusi kouluun muiden kylän lasten tavoin. Perhe eli köyhyydessä, mutta pojan kouluun menon palo on niin kova, että sukulaisten avuin se saatiin järjestettyä. Poika nautti koulunkäynnistä ja oli luokkansa parhaimmistoa. Tänä vuonna 44 oppilaasta kuudenneksi paras.
Koulukaverit kokosivat kotoaan rahaa ja niin saatiin koulun portaiden yhteyteen hitsattua putket, joita apuna käyttäen poika saattoi nopsasti liikkua.
Kaikkien pikkupoikien tapaan hänellä oli suuri haave. Haave oli lähes utopistinen. Sen toteutumiseen ei ollut mahdollisuuksia.
Perheen isä kuoli syöpään ja äidin työt teepellolla vähenivät 2 työpäivään viikossa. Palkkakin oli vain hiukan yli euron päivässä. Poika kuuli naapurikylässä pidettävästä kokouksesta, jonne jotkut ulkomaalaiset ihmiset ovat koonneet maakunnan vammaisjohtajia neuvonpitoon.
Äidin vakuuttelut siitä, ettei hän ollut mikään vammaisjohtaja, ei saanut poikaa antamaan periksi: ”Sinä olet meidän perheen vammaisjohtaja.” Ja niin he lähtivät Baddegaman Temppelin köyhäinkouluun, jossa kokous pidettiin.
Poika asensi jalantynkiin saamansa tekojalat, jotka olivat niin ruostuneet, etteivät voimaa käyttäenkään suostuneet polvista taipumaan. Lisäksi ne olivat vuosien takaa, joten ne olivat aivan liian pienet. Jalantyngän päihin sattui kun hän väkisin kiinnitti remmeillä puupökkelöt paikoilleen. Naapurin pojilta lainaksi saamansa tossut hän laittoi jalkateriksi..
Kokouksessa oli satoja ihmisiä, joten he sulautuivat hyvin joukkoon. Paikalla oli useita ministereitä ja herroja, jotka puhuivat hienoja asioita. Sitten puhujaksi tuli iso ulkomaalainen, harmaatukkainen ja -partainen mies, joka puhui niin hyvää englantia, että poika ymmärsi kaiken,mitä hän sanoi. Mies kyllä sanoi puhuvansa hyvin huonoa englantia. Hän sanoi tulevansa kaukaa kylmästä maasta, jossa ihmisillä on lämmin sydän. He rakastavat Sri Lankaa. Sen luontoa, ihmisiä ja hymyä. Hän sanoi lopuksi, että nämä suomalaiset rakastavat erityisesti vammaisia ja vammaisia lapsia. Poika ajatteli, että nyt hän uskaltaa käydä puhumassa tämän buddhavatsaisen miehen kanssa.
Kun tilaisuus loppui, tämän miehen vaimo saapui juttelemaan hänen äitinsä kanssa. Poika näytti narisevia tekojalkojaan ja näytti myös jalantynkiään tälle suomalaiselle naiselle.
Pian nainen huitoi sen ison miehen paikalle. He olivat kovin kiinnostuneita minusta, tuumi poika. Ja ne hymyilevätkin enemmän kuin yleensä ulkolaiset. Hän päätti rohkaista mielensä ja kertoa näille vieraille ihmisille suuren haaveensa. Hän ei ollut kertonut sitä aiemmin kellekään muulle: ”Sellainen vessanpytty, jossa voisi istua ”
Hän kuuli kuinka ulkomaalaiset keskustelivat kiihkeästi keskenään. Sitten he pyysivät kotimme osoitetta ja lupasivat tulla sunnuntaina meille käymään. Pojalle tuli vähän hätääntynyt mieli. Olikohan hän pyytänyt jotain sopimatonta? Ymmärsivätköhän nämä jalalliset ihmiset, millaista on mennä normaaliin seisomavessaan, joka perustuu ”jalanjälkitoimintaan”. Ihminen kyykkii. Mutta milläs kyykit kun ei ole jalkoja? Ja likaistakin sellainen on.
Sunnuntaina ulkomaalaiset tulivat paikallisen tuk tuk -kuskin tulkkaamana hänen kotiinsa ja kertoivat, että he ostavat minulle sellaisen vessanpytyn, jossa voi istua. Ja sitten vielä uuden vessarakennuksen ja uuden septitankin ja vielä suihkun ja käsienpesualtaan.
He antoivat äidille rahaa, että työt voidaan aloittaa heti. Äiti hommasi kaksi työtöntä kyläläistä hommiin. Poika osallistui työntekoon kaikella tarmollaan. Ja tarmoa riitti. Eniten hän piti rappaamisesta kun siitä tuli kaunis jälki.
Toiletti valmistuu tänään. Nämä vieraat hankkivat vielä kauniit kaakelitkin seiniin ja lattialle, että oli helpompi pitää niitä siistinä.
Ulkomaalaisilla on oma Buddhansa ja he viettävät sen syntymäpäivää. Poika ymmärsi, että kun ulkomaalaiset viettävät heidän Buddhansa synttäriä, hänellä on samaan aikaan ihan oman pyttyvessan avajaiset. Hän kutsuisi kaikki naapurin lapset juhlimaan sitä. Mummilta hän saisi banaaneja. Ja äiti saa työpaikaltaan teenlehtiä.
Ulkomaalaiset kertoivat, että he saivat synttärilahjan rahat monilta suomalaisilta kummi-ihmisiltä, jotka rakastavat hänen maataan ja hymyileviä ihmisiä ja vammaisia lapsia.
Kun ulkomaalaiset lähtivät, poika pyysi sanomaan niille kummeille, että ne eivät varmasti tiedä kuinka hyviä ihmisiä ne ovat. Ja kuinka niiden lapset ei varmaan saa koskaan näin hienoa Buddhan synttäripäivälahjaa kuin hän sai.
Ja kuinka onnellinen hän nyt on. Istuttava vessanpytty.
Vaaaauuuu!
Onnellista Joulua
toivottaa
LOTUS HILL VÄEN
puolesta
Pentti-Oskari
Postia Oskarille