24.12.2012 Onnellisen joulun tarinat

24,12,2012 Pentti-Oskari Kangas

ONNELLISEN JOULUN TARINAT

Tavakseni on tullut lähettää täältä hymyjen saarelta Ceylonilta kirjoittamiani joulutarinoita unohdetuista lapsista. Usein ne ovat olleet surumielisiä, mutta ei tänä jouluna. Nyt on onnellisten tarinoiden vuoro.

1. JALATON POIKA, ERANKA

Erankan syntyessä 16 vuotta sitten hänen äitinsä kohdun ahtaudessa jalat eivät päässeet kasvamaan. Hänestä tuli jalaton poika. Isä kuoli pojan ollessa pieni ja äiti kävi teeviljelmillä töissä kahden euron päiväpalkalla. Äiti ja poika asuivat savimajassa, jonka katto vuoti valtoimenaan sateella. Täällä sataa usein. Päätimme avustaa Erankaa. Nyt heillä on uusi talo, uusi WC ja huonekalut. Eranka sai myös jalkaproteesit ja polkupyörän, jolla hän on tehnyt koulumatkansa. Äiti saa nostaa pankkitililtä 15 euroa kuukaudessa ja teepelloilta tulee vielä hieman lisää. Eranka on 16-vuotias ja yksi luokkansa parhaita oppilaita. Seuraava jännityksen kohde on, pääseekö hän yläasteelle. Äiti ja poika lähettävät suomalaisille auttajilleen sydämelliset kiitokset näin Joulun alla. Heidän elämänsä on onnellista.

2. HETTEIKÖN TYTTÖ, USHANI

Rakentaessamme talvikotia vuosituhannen alussa tänne viidakkokylään, naapuriimme muutti perhe keskelle hetteikköä, risumajaan, peräti viheliäiseen paikkaan. Isä käytti huumeita ja alkoholia. Hän räyhäsi ja ajoi vähän väliä perheen hetteikköön viidakkoveitsellä heiluen. Siitä alkoi monia vuosia kestänyt yhteinen taistelu, josta ei draamaa puuttunut. Nyt perheen elämä on täysin muuttunut. Heillä on asuttavanaan kaunis pieni talo, isä käy kylän koululla töissä vahtimestarina ja Rubika-äiti satunnaistöissä siivoamassa. He tulevat joka talvi tervehtimään meitä. Voi sitä yhtä hymyä. He antavat meille uskoa, että oli tilanne kuinka vaikea tahansa, se voidaan aina muuttaa paremmaksi. Tytön ja koko perheen kiitollisuus kaikille auttajille oli parasta Joulun sanomaa.
      

3. UNOHDETTUJEN LAAKSON LAPSET

Tsumani tuhosi kaikki saaren rantahietikolle kyhätyt kodit. Ne olivat kalastajien risumajoja, jotka oli rakennettu ”ei kenenkään maalle”, josta syystä he eivät koskaan saaneet mitään virallisia avustuksia. Eräs ystävämme hankki noin 1500 ihmiselle usean kymmenen hehtaarin suuruisen alueen syrjäiseltä seudulta, jonne nämä unohdetut ihmiset ryhtyivät rakentamaan savimajojaan. Vuosien kuluessa sinne on kasvanut kookospalmuviljelmiä ja teepeltoja. Heille on rakennettu mm. kaivoja, terveyskeskus ja kylän lapset ovat saaneet koulukenkiä ja -tarvikkeita sekä lääkkeitä.

Tänä vuonna tänne tullessamme lähdimme melkein saman tien laaksoon. Tyttäreni Noora perheineen saapui myös tänne. Tyttären poikani Aku keräsi Naantalin Kuparivuoren koulusta viime syksynä opettajansa avustuksella lähes 300 pehmolelua. Niitä on vacumoitu ja pakattu ystävällisten tuttaviemme matkatavaroiden joukkoon. Olisittepa nähneet näiden lasten ilmeet. Monelle heidän elämänsä ensimmäinen joululahja oli tuo käytetty, mutta hyvin pesty pehmolelu. Pieniä onnenhetkiä, niistähän arvokas elämä muodostuu.

4. SYDÄNSAIRAS TYTTÖ, MADUSHA

Vuosi sitten luoksemme saapui hätääntynyt naapuri tyttärensä kanssa. Lapselta oli löydetty kaksi reikää sydämessä. Ilman leikkausta elinaikaa ei olisi paljoa jäljellä. Moninaisten toimien jälkeen tyttö leikattiin Colombossa 14.7.2012 huippukirurgin toimesta. Kävimme eilen tapaamassa Madushaa. Hän voi hyvin. Oikein hyvin. Useana vuotena täällä ovat vierailleet Maakannaksen perhe Helsingistä. Heidän kouluikäiset lapset Maija ja Paavo ovat keränneet aina tuliaisina lapsille täällä erilaista tarpeellista. Tänä vuonna he säästivät osan viikkorahoistaan. Veimme tytön äidin tilille 16.000 rupiaa eli noin 100 euroa. Madushan pitää käydä kontrollissa kahden ja puolen kuukauden välein. Sairaalamaksu on 3000 rupiaa kerralta ja matkat päälle. Maija ja Paavo tekivät uskomattoman hienon työn.

Joulu on myös lasten juhlaa. Yllä olevat esimerkit ovat täällä arkista elämää, mutta minun oli helppo valita ne tähän joulukirjeeseeni. Vaikka paikallisten enemmistö eli buddhalaiset eivät joulua vietä, olemme saaneet näiden pienten joulutarinoiden myötä itsellemme oikeata Joulun tuntemusta. Tove Jansson on sanonut, että kuta pienempi ihminen on, sitä suurempi joulu tulee. Täällä meillä on lukuisia nappisilmiä ja hymyhuulia muistuttamassa meitä asian todenperäisyydestä.

Jouluaattona lämmitämme kanelipuilla savusaunan pienen viidakkojärven rannalla ja vihdomme kanelipensaiden lehvillä itsemme jouluiseen tuoksuun.

Hyvää Joulua kaikille ja erityisesti Sinulle, joka olet ollut mukana hankkeessamme. Joulumieli on hyvänolon mieli.
 
Lämpimin jouluterveisin Hymyjen saarelta

Lotus Hill ry:n
Herrankukkaron ja
Ukkopekan väen puolesta

Marja ja Pentti-Oskari Kangas