24.12.2019 Jouluaattoa! 24.12.2019 Jouluaattoa!

24.12.2019 Jouluaattoa!

8,1,2020 Pentti-Oskari Kangas

Toivotus Sri Lankasta 24.12.2019

En tiennyt, että riikinkukko osaa lentää. Tänään Jouluaattoaamuyönä heräsimme infernaaliseen mekkalaan. Kolme koiraamme piti uskomatonta ääntä talomme katon suuntaan raivoten. Katon harja on yli 5 metrin korkeudella maasta. Siellä istui tyyriin näköisenä kaksi valtavaa riikinkukkoa. Kaiken järjen mukaan lentämällä sinne tulleet. Tai sitten paikallinen alkuasukas-naapurimme on ne sinne kiusallaan nostanut. Jos niin oli, hyvin onnistui. Ajankohtaa myöden.

Kun kerran heräsimme, oli järkevää lähteä pilkkomaan kanelipuuriukuja ja laittaa savusauna lämpenemään. Taitaa olla saaren ainoa. Ehkäpä koko Aasian. Kanelihan on joulumauste ja sopii hyvin Joulusaunaan. Kanelipuun lehdistä vielä vihta valmiiksi lämpimään veteen pehmenemään niin se on sitten siinä.

Marja-vaimollani on tapana usein käydä Joulukirkossa aattoyönä. Tänä Jouluna se jää väliin. Viidakosta kantautuu savumerkkejä, että paikalliset muslimit aikovat tehdä pommi-iskun johonkin saaren monista kirkoista. Toivottavasti tuo tieto on naapuripöheikön marakattien keksimää. Elämä on mielenkiintoista.

Viime lauantaina saimme nauttia Köyhien Laakson koulumme Finlandia Housen lasten järjestämästä tulojuhlasta meille. Se on jokavuotinen perinne. Yritin muutama vuosi sitten jo toppuutella sen järjestämistä liian suurena vaivana heille, mutta Kyläpäällikkö ” Onkkeli” palautti maan tasalle: Me emme voi olla niin itsekkäitä, sillä tapahtuma on lapsille suuri ilo ja innostuksen kohde. He harjoittelevat laulu- ja tanssiesityksiä kuukausikaupalla etukäteen. Koko ohjelma perustuu paikalliseen kulttuuriin. Poikkeuksena oli 3-vuotiaitten Hula-Hula vannetanssi. Siinä oli tovi länsimaista hapatusta. Lapsille jaettiin Marjan hankkimana jokaiselle koulureput, vesipullot, eväsrasiat, hammastahnat ja -harjat sekä koulutarvikkeita. Palatessamme viheliäistä viidakon kinttupolkua talvikotiimme, oli vanhalla miehellä taas ”vesi glaseis”.

Olemme jättäneet paikalliselle koulukenkätehtaalle 500 koulukenkäparin tilauksen ja tammikuun alkupuolella jaamme koko Köyhien Laakson lapsille sellaiset. Ilman koulukenkiä ei koulutielle ole astumista. Se 6,5 euroa on monelle ylittämätön kynnys. Vaikka se raha olisikin, sillä ostetaan useimmiten riisiä. Maan riisisato on kokenut katastrofin, sillä 5 kuukauden yhtäjaksoinen sade on pilannut pellot. Jostain se vesi on pois. Sieltä, jossa sitä tarvittaisiin. Maailma on mullillansa.

Mukaamme lyöttäytyi muutama vuosi sitten naapurikylän yksinhuoltajaäidin siskokset. 13- ja 16-vuotiaat elohelmet. Vanhimmalla tyttärellä oli synttärit ja veimme juhlan kunniaksi heidät syömään Hikkaduwan rannalle turistienkin suosimaan hyvätasoiseen JLH ravintolaan,. Ruokalistalla oli kaikenlaista herkkua äyriäisine ja muine kommervenkkeineen. Tyttäret katselivat ruokalistaa silmät ymmyrkäisenä ja tilasivat Rice and curryä. Tarjoilijan ilmeestä päätellen hän ei oikein arvostanut menuvalintaa. Siskokset ovat yleisurheilussa ja paikallisessa kriketissä koko maan huippuja. Viime vuonna heillä oli kansallisia palkintoja 12. Tänä vuonna 24 kpl.

Maan uusi presidentti on määrännyt kaikkien julkisten rakennusten seinät maalattaviksi erilaisilla luontoaiheisilla kuvilla. Läheisen sairaalan ohitettuamme ihailimme sen upeaa kuvaloistoa. Selvisi, että synttärisankarityttö oli ne suunnitellut ja maalannut. Monilahjakkuuksia molemmat tytöt. Nyt vanhempi tytöistä on hakemassa korkeakouluun. Äärimmäisen varovasti hän kertoi, että hakuprosessi tuskin onnistuu ilman jonkinlaista tietokonetta. Järkytyin. Onko se hemmatin paholaisen keksintö rantautunut jo tännekin hymyjen saarelle. Meni mietinnäksi. Meillä on lähes 30 vuoden aikana ollut tä’llä kymmeniä ja kymmeniä kummilapsia. Viime vuosina olemme hiivuttautuneet yhteisöllisiin avustuksiin, erityisesti kouluumme ja kouluruokailuun. Jalattoman kummipoikamme Erankan tukeminen lähes 15 vuoden ajan, on tuottanut hienoja tuloksia. Hänen menestyksensä paikallisessa kauppakorkeakoulussa on ollut yksi onnemme aiheista. Tukijäsenillemme niin paljon kiitoksia, että varmaan riittää. Muutaman muunkin pitkään opintoavustuksia saaneen kummilapselle tukemista emme millään haluaisi lopettaa. Vaikka Lotus Hill hanke on pieni ja vaatimaton, sen hyvänä puolena on se, että me pystymme seuraamaan joka ikisen rupian perillemenon oikeaan tarkoitukseen.

Jokaisen uuden presidentin tullessa valtaan, tapahtuu jotain radikaalia. Bensan hinta nousee tai laskee. Nyt se on pysynyt ennallaan. Vielä. Suomesta sain eräältä tukijäseneltä huolestuttavan viestin. Maan hallinto olisi tiukentamassa mm Plan järjestön toimintaedellytyksiä. Suomalaisten avustustyöntekijöiden sijaan vain paikallisia. Protektionismi vähän väliä nostaa päätään. Toivottavasti meidän hankkeemme virallinen rekisteröityminen maan sosiaaliministeriön alaisuuteen auttaa. Tai sitten ei. Eilen tuli kirjelmä valtiolta, jossa edellytettiin toiminnan raportointia monikymmensivun verran. Singhalin kielisenä. Onneksi. En siis ymmärrä siitä hörttäsen pöläystä. Elämä on mielenkiintoista – edelleen.

Saimme puhelinkaapelin talvikotiimme viidakon reunaan. Nyt näkyy läppäristä suomalaisia TV ohjelmiakin. Mikä ohjelma lieneekään, mutta kovin oli iloisia jouluviettäjiä ruudussa. Kuulunevat ”Alkon mieslaulajiin”.

Lämpimin (34 astetta +plussaa) terveisin kyyneleen muotoiselta saarelta joulumausteisen kanelipuun ja savusaunan tuoksuista.

Oikeata Joulurauhaa!