25.12.2005
25,12,2005 Pentti-Oskari Kangas
25.12.2005 – Joulupäivänä klo 11.00
Jouluherätys
Aamuyöstä noin klo 5 aikaan pirahti paikallinen kännykkäni soimaan. Kolme kertaa. Mitään ei kuulunut. Uskoin, että asialla oli kaverini, joka lupasi toimittaa minulle faxilla tietoa. Oli kaiketi sekoittanut fax- ja gsm-numeroni. Jouluyön aamuntunteinakin kuuluu antaa anteeksi.
Jouluaamun ensimmäinen eläin
Lapsuudenkotonani Lyökissä mammalla oli tapana Jouluaattona kertoa lapsille aina, että millaisen eläimen Joulupäivän aamuna ensimmäisenä näet, sellainen olet koko seuraavan vuoden.
Heräsin Jouluaamuun. Aamutoimien aikana en vilkaissutkaan välttämättömän näköpiirini ulkopuolelle. Kaikenlaisia ötököitä nimittäin vessassakin tepasteli. Avasin oven jännittyneenä. Viidakkomaisema kohti kaunista Bird Lake järveä. Pihapuussa kisaili ryhmä kolibreja. Ei voi olla totta. Liian pieniä minulle toteutettaviksi vuoden ajan. Terassin kaiteella marssi touhukkaasti muurahaisia arkiaskareissaan vaikka oli Joulupäivä. Ne eivät kai kuulu paperiliittoon, vaikka puusta saavatkin toimeentulonsa. Ei onnistu, liian toimeliaita.
Pihapuu oksalle lehahti kuningaskalastaja. Ei onnistu, liian kaunis. Naapuripöheikön Simpanssiuros piti taas hurjaa mölinää, mutta en tavoittanut sitä katseellani vaikka kuinka yritin. Millainen olen seuraavan vuoden? Alkoi jo tuntua tuskalliselta. Hyppäsin mopon satulaan, ja lähdin hakemaan Stockmannilta sipulia aamiaiseksi. Ajettuani hetken matkaa, havaitsin riisipellossa möyrivän suunnattoman tukevan vesipuhvelin
Käänsin pääni pois – en ollut huomaavinanikaan
Jouluterveisin
25.12.2005 – Joulupäivänä klo 16.00
Päivän mittaan vatsa jatkoi sisäisiä kierroksiaan. Ananda tuli käymään. Oskari, sinä et saa syödä srilankalaista makkaraa. Se on huono suomalaiselle vatsalle. Ananda on samanlainen kuin vaimoni, näkee kaikki pahat tekoni. Sitten keitin kahvia, sillä muistin yhtäkkiä Anandan muistutuksesta, että oikein vahva kahvi ja siihen puristettu sitruuna tai lime antaa vatsanbakteereille kyytiä (kokeilkaa joskus … toimii – varsinkin jos olette syöneet srilankalaista makkaraa.)
Jo oli aikakin kun klo 13 alkoi Hikkaduwan koulukeskuksessa lasten Joulupäivän konsertti. Ehdin paikalle ja sain muutaman kuvankin. Lähdin kesken pois ja tulin kotiin. On rauhallista. Vahtikoira Buladkin on karkuteillä ja talkkarivahti Onkkeli lähti polkupyörällä shoppailemaan. Hän käyttää palkastaan puolet erilaisiin ruokaherkkuihin. Poikamies, ja saa tehdä ja syödä mitä haluaa. Partakoneenkin saa laittaa hammasharjamukiin, jos haluaa. Ja lukea sängyssä lehteä, jos haluttaa.
Kellahdin vatsani viereen sohvalle ja ryhdyin kirjoittamaan päiväkirjaa, jotta saisitte tietoonne, että seuraavan vuoden minä muistutan luonteeltani vesipuhvelia. Pitänee tutkia sen sielunelämää. Tai sitten ei, koska usein tieto tuo tuskaa.
Joulurauhaa voi kokea niin monella muotoa.
Huomen aamulla aikaisin on tsunamin vuosipäiväjuhlatilaisuus. Kerron siitä huomenna.
Hyvää Joulunaikaa. Ja hymyilkää. Joulu on ilon juhla.
Pentti-Oskari
25.12.2005 – Joulupäivänä klo 21.00
Vastalääke papaija
Vatsa kiukuttelee vieläkin. Marja sanoi, että Afrikankin viidakossa alkuasukkaat syö papaijaa aina ruokailun päätteeksi. Siinä on jotain luonnon anubiottia mukana. Ajoin oman kylämme Stockmannille. Sinne oli juuri saapunut uusi lasti papaijoita. Ostin molemmat.
Vahtikoiran rautavatsa
Vahingosta viisastuneena annoin jääkaapista jäljellä olevat paikalliset makkarat vahtikoiralle. Se osaa syödä ison nakin kertahutaisulla. Nakki suuhun ja klumps. Niin hävisi kuin kana anakondan kitaan. Oli hyvä ettei Marja nähnyt. Hän olisi varmaan sanonut, että tietää toisenkin, joka pystyy samaan.
Naapurin kukko ja ukko
Joulurauha on ihmeellistä. Naapurin ukko lienee kavereidensa kanssa jossain pössyttelemässä, kun ei huutele aidan takana hävyttömiä. Naapurin kukosta olen oikeasti huolissani. Sen ääntä kaipaan nyt kaikesta eniten. On sen ääni vaan niin vanhanaikaisen nostalginen. Miksiköhän on sanansa syönyt?
Laiskanlinnassa
Kirjoittelen tätä sohvalla ja tulipa mieleen: Oletteko kuulleet tarinan lempisarjakuvasankaristani Lätsästä? Ei se mitään. Kerron kuitenkin:
Iloistakin Joulua.
Joulu on monimuotoinen.
terveisin
Pentti-Oskari.