26.09.2005
26,9,2005 Pentti-Oskari Kangas
26.9.2005 – 9 kk hyökyaallon jälkeen
HILJAINEN TSUNAMI
Silminnäkijän kirje 9 kk hyökyaallon jälkeen
Mediashow päättyi nopeasti
Media kuljettaa meitä ja mielipiteitämme. Se ohjaa meitä kiinnostuksen kohteisiin ja se määrittelee kohteen ja tapahtuman kiinnostavuuden keston. Kun amerikkalaiset saapuivat suurine maansiirtokoneineen Intian valtameren saarelle raivaamaan tsunamin jälkiä, oli se suuri mediatapahtuma. Kun media sai kermat päältä ja kyllästyi, loppuivat raportit, lähtivät maansiirtokoneet ja lähtivät amerikkalaiset. Tsunamin uhrit jäivät. Me suomalaiset emme poikkea tästä mediasidonnaisuudesta. Kun lähetin ensimmäisen raporttini tuhoalueelta välittömästi hyökyaallon jälkeen, esitin suuren huoleni siitä, että saarivaltion perinteinen pysyminen takamaana tulee näkymään korostetusti tämän katastrofin jälkihoidossa. Hiljainen tsunami jatkaa nyt tuhoaan.
Kansa luottaa tulevaisuuteen
Pienen, mutta merkityksellisen osan elämääni olen viettänyt tällä saarella, jonka elämiskulttuurin seuraaminen on ollut uskomattoman opettavaista. Valtio on kahtia jakautunut. Valtaeliitti, johon poliitikotkin kuuluvat, elää omaa elämäänsä. Tavallinen kansa elää omaa elämäänsä. Olemme aina pärjänneet omillamme, he sanovat. Molemmat. Päältä katsoen kaikki toimii mallikkaasti. Takana on vuosituhansien elämiskulttuuri, jonka eräänä kulmakivenä on toiminut buddhalainen uskonto ja sen mukanaan tuomat elämisen muodot. Olemassa olevan hyväksyminen ja tulevan hyvän odotus ovat antaneet kansalle uskomattoman lempeän suhtautumisen myös poliittiseen valtaeliittiin. Kun viime vaaleissa oppositio näytti saavan enemmistön, monet istuvan hallituksen ministerit vaihtoivat puoluetta. Ja istuvat nyt jälleen hallituksessa.
Hyökyaalto kyyneleen muotoisella
saarella muutti kaiken, vai muuttiko?
Rahaa tuli pääkaupunkiin eräiden tietojen mukaan noin 2 miljardia euroa. Saarella puoli miljoonaa asukasta jäi kodittomaksi. Yhdeksän kuukauden aikana vain osalle heistä on saatu järjestettyä teltat, joillekin väliaikaiset lautahökkelit.. Niistä enimmät ulkomaalaisten pienten hyväntekeväisyysjärjestöjen toimesta ja yksittäisten henkilöitten avustuksella. Jo nyt, ennen sadekautta, osa teltoista on mädäntynyt helmoistaan. Rannan tuntumassa sijainneet kalastajien asumukset ovat tuhoutuneet.
Aikapommi on laukeamassa
Hallitus määräsi rakennuskiellon tälle alueelle. Kotinsa menettäneet, rakennuskiellossa olevien tonttien omistajat ovat selkä seinää vasten. Millä ostat viidakosta uuden tontin kun ainoa omaisuus on vaatteet päällä? Taloja tarvitaan kymmeniä tuhansia ja heti. Sadekauden alkaessa väliaikaisasumusten alueesta muodostuu hirveä bakteerien tuottoalue. Toiletteja on tuskin lainkaan. Sadekauden makea vesi käynnistää bakteerituotannon. Tsunamin suolaisen veden ainoa positiivinen vaikutus oli se, etteivät monetkaan bakteerit elä suolavedessä. Muutoinkin aliravitut lapset joutuvat elämään entistä niukemmalla ravinnolla. Se on aikapommi, joka laukeaa tulevina kuukausina ja tulevina vuosina. Tässä tilanteessa paikallisen ystäväni toteamus avustusrahojen matkasta kohteeseen tuntuu irvokkaalta.” Rahat ovat jo pääkaupungissa, päätellen uusien pitkien autojen ilmestymisestä katukuvaan”.
Yksittäinen ihminen tarvitsee apua NYT!
Perhe, joka menetti kaiken paitsi vaatteet päältään, asuu edelleen teltassaan, jonka helma lepattaa nyt homeisena. Tajuan miten hiljainen tsunami on alkanut vaikuttaa. Puutteellinen ruokavalio, kulkutaudit, mielenterveys, traumaattiset kokemukset, jotka saattavat ilmaantua usein vasta kuukausien päästä. Mikäli uhrien elämää ei saada pikaisesti edes lähelle entistä, joka sekin oli perin vaatimatonta, hiljainen tsunami aiheuttaa uhreja lisää ja sen vaikutus saattaa olla merkityksellisempi kuin alkuperäisen tsunamin. Suuret avustusjärjestöt perustelevat hitauttaan nimenomaan sillä, että pitkäjännitteinen työ vaatii suunnitelmallisuutta. He varmasti ovat oikeassa. Heidän työnsä merkitys tulee olemaan tärkeä hiljaisen tsunamin hoidossa. Ratkaiseva. Mutta sairaan ihmisen lääkitsemisenkin pitää aloittaa mahdollisimman pian.
Kahden euron merkitys
Ystävältäni kuulin kuinka erän koulun parhaista oppilaista alkoi jäädä muista jälkeen. Oppimishalukkuutta ja voimia ei ollut. Hän sai kahden euron hintaisen matokuurin. Viikon päästä oppimishalut palasivat ja hän on entisellään. Madot olivat syöneet sen vähäisenkin ravinnon mitä hän sai. Hiljainen, uuvuttava tsunami jatkuu heidän elämässään, emmekä me edestajua sitä.
Olemmeko me kyenneet unohtamaan heidät?
Sri Lankassa
Naganden viidakkokylässä
26.9.05 (tasan 9 kk hyökyaallosta)
Pentti-Oskari Kangas
Tänään ei naurata (lukijaa ehkä)
Ananda lainasi vanhaa intialaista lempparimopoani ja joutui pakon edessä jättämään sen yhden pakettiauton alle. Kerron joskus myöhemmin, jos uskallan. Otin käyttööni varavempeleen, niinikään intialaisen 100 kuutioisen DAIDO moottoripyörän, joka on ihan kelpo kulkuväline. Ajokokemusta on ihan lähimenneisyydestä -60 luvun alusta Jawa Cz 250 c pyörällä, jonka sähkövehkeet eivät pelanneet koskaan tansseista kotiin saakka.
Eilen kävimme Marjan kanssa naapuritemppelin leirillä tapaamassa taiteilijatyttö Vaasanaa (ex Iruzhaa – mistähän sen nimen alunpin sain päähäni? – ehkä se oli vain niin hieno lausua). Pois lähtiessäni käänsin moottorivekottimen leirin keskellä valmiiksi Marjalle, että voisi turvallisesti haarahypätä takatarikalle. Pehmeä hiekka teki tepposet meille molemmille (Daidule ja minulle). Tein voltin ilmassa taaksepäin kerien ja tössähdin hiekalle. Marja väitti, että mätkähdin, mutta hän liioittelee hyvin usein.
Daidulle ei käynyt kuinkaan (vähän hädissään valutti öljyä alleen)ja ennen kuin olin silmäni aukaissut, kylän jouten olevat miehet ryntäsivät sen kimppuun nostaakseen pyörän alkuasentoon. Kierähdin ”ketterästi” ylös kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Muka. Suomalaistyypillisesti avoimen lempeästi hymyillen asetuin uudelleen Daidun päälle kuin satulasta tantereeseen heitetty Cowboy.
Vaimo: ”Rakas! Onhan mopo kunnossa?”
Aviomies: ”Tuletko kyytiin vai et? En jaksa tässä koko päivää odotella!”
Kiusallisen kiinnostuneena näkemästään Mikakalliomaisesta kierähdystyylistä leiriläiset saattelivat viidakkotielle. Matkalla vaimo ei puhunut mitään. Luulee tuntevansa minut.
Tuli mieleen tositarina takavuosien hanuristipersoonamestarista Veikko Ahvenaisesta, joka keikka-autollaan ajoi ojaan. Veikko touhusi auton nostamista ynnä muuta hyvin käytännöllistä. Ohi mennessään hän huomasi nuoren rumpalinsa Erkki Liikasen makaavan jumissa ojan pohjalla auton alla.” Kato! Terve Eki! Eihän Sinnuu satu? Ja jatkoi touhuamistaan. Minua ei sattunut, kun nolotti niin vietävästi.
Aamulla en päässyt omin voimin sängystä ylös. Vasenta kylkeä pisti ilkeästi. Kun paikallaan oli, kaikki hyvin, mutta kun liikahti, ilkeästi pisti. Päätin seurata tilannetta. Hengittäessä ei pistänyt, joten keuhkoihin ei kai reikää tullut. Kylkiruodoissa lienee jotain säröä.
Pidättäydyin naapurisairaalaan menosta kun on huonot kokemukset. Viimeksi kun kävin tarkistuttamassa veren hyytymisarvon, lääkäri antoi tarkan arvon laborantin sivun mittaisen raportin luettuaan: Mister Kanga (on singladesin kielellä joki) Onneksi olkoon! Te jäätte henkiin. Viis niistä numeroarvoista.
Tuli siis huilipäivä. Harmillisinta on se, etten pysty nauramaan enkä yskimään. Saatika sitten kiekumaan. Annan luovutusvoiton naapurin hormonikukolle suosiolla. Onneksi ei tuttavat nähneet kieppejäni. Taivaan Pappa varmasti näki, mutta onneksi Hänellä ei ole tapana höpötellä eteenpäin.
Tällaista ei ole koskaan ennen sattunut, ja nyt taas.
Tuus
Pentti-Oskari 62v
(vaimokin sanoo, ettei uskois. Niin on kuulemma lapsellinen)