27.01.2007 Tämä maistuu elämältä
27,1,2007 Pentti-Oskari Kangas
Sri Lanka 27.1.2007
Lauantai 20.1
KUMMITYTTÖ KADOKSISSA
Jälleen ”maakuntakierrospäivä”. Kävimme mm. Gallen takana perheessä, jossa on 5 lasta. Ystäviemme ja meidän kummilapsia. Isoäiti hoitaa juopahtavan tyttären miehen ja lapset. Miehen vaimo lähti jälleen Saudeihin siirtotyöläiseksi. Kävi viime vuonna välillä kotona synnyttämässä Aida-tyttären ja hilppasi uudelleen matkaan.
Nyt isoäidillä on siis taas yksi huollettava lisää. Hänellä on sydän- ja keuhkovaivoja, mutta hankkimiemme lääkkeiden avulla on kohtuullisessa kunnossa. Tämä on se suosikkiperheemme, jota Veijalaisen Markkukin kuvasi viime heinäkuun Tositarina-ohjelmaan.
Uskomattoman valloittava, sydämellinen perhe. Kaikesta murheesta huolimatta. Arvioni mukaan menossa on jo 8. vuosi heidän kanssaan. Kummipoikamme oli hankkinut 2 kanaa ja tehnyt niille häkin. Ehdotin toisen kanan vaihtamista kukkoon, niin voisi laajentaa bisnestään.
Lähistöllä on toinen kummiperhe, jolle naantalilaisen ystäväperheen kanssa rakensimme talon 8 vuotta sitten. Perheen äiti huolehtii kahdesta pojasta ja kahdesta tytöstä. Vanhin poika sai viime vuonna helsinkiläiseltä eläkeläisystävältämme Veikolta polkupyörän, jolla hän voi käydä 20 km päässä mattokutomossa töissä. Polkupyörä on tallessa ja kunnossa.
Todistus siitä, että Veikon
ostama polkupyörä on tallessa
Talo on siistimmässä kunnossa mitä täällä olemme koskaan nähneet. Arvostamme sitä suuresti – erityisesti täällä. Toiletti oli romahtanut ja ulkokeittiö kaatunut. 100 eurolla uskomme saavamme molemmat kuntoon, mutta suuri murhe oli kohdannut perhettä.18-vuotias tyttö oli 4 päivää sitten lähtenyt tyttökaverinsa luo muutaman kymmenen kilometrin päähän. Nyt molemmat tytöt ovat häipyneet ilman minkäänlaisia jälkiä tai selityksiä. Onneksi tutustuimme oikeusministerin sihteeriin. Koetamme auttaa.
VALKEUS TULEE TALOON 250 eurolla
Marja kävi vielä erikseen kauempana pohjoisessa katsastamassa yhden kummitytön kodin. Turkulainen kummiperhe on auttanut ja rakenteilla on uusi koti. Pyysivät selvittämään sähkön vetämisen kustannukset – 250€ niin valkeus tulee.
VESIPUHVELIA VATSASSA
Illalla meidät saatiin houkuteltua Hikkaduwan rannan Coral Sands -hotelliin, jossa ennen oman kodin rakentamista asuimme useana vuonna. Alueen siistein ja miellyttävin hotelli. Hinta/laatusuhdekin kohdallaan.
Tapasin hotellin johtajan, joka murheellisena kertoi nyt huippusesongin aikana käyttöasteen olevan alle 20%. Samaan syssyyn tarjosi hotellin pääkokkia meille Suomeen töihin. Ei onnistu työluvat, vaikka Suomessa on työtätekevistä kokeista huutava pula. Tarjosivat seisovaa pöytää localprisena.
Huono omatuntohan siitä tuli ja hampaat kipeäksi vesipuhvelin pihviä pureskellessa. Erikoisena yksityiskohtana ruokailun päättymisseremonia. Kun asiakkaat olivat einehtineet, koko henkilökunta kehiin, eikä siinä vesipuhveli kauaa viivähtänyt paikallisten hampaissa.
Yöllä kieriskelin. Koettakaa itse nukkua sitkeätä, puoleksi pureskeltua, roikkumatonta vesipuhvelinpihviä vatsassanne. Kyllä kuitenkin rice and curry on poikaa. Että sitä pitää olla muka niin eurooppalainen. Pihviä muka. Tyhmästä päästä kärsii koko vatsa.
Sunnuntai 21.1
IDI AMIN ILMESTYI
Nousimme varhain ylös jo kuuden jälkeen. Utuinen ilma oli tyyni. Lähikylien temppelien kellot kilkattivat kutsua joka pyhäiseen pyhäkouluun, jonne lapset valkoisissa puvuissaan kiirehtivät viidakkopolkuja pitkin. Noutajamme Banagala oli myöhässä. Istuimme terassilla hiljaa kuunnellen viidakon ääniä. Uskomatonta lintujen aamukonserttia.
SITTEN SE TULI! Se tappajavaraani. Naapurin äitikoira huusi kuin vimmattu ja siihen yhtyivät meidän Bulattimme ja Tarjamme. Tarjakin räksytti kuin viimeistä päivää. Tiedän, että oli paljonkin hampaankolossa omat pennut hirviölle menettäneenä.
Ryntäsin kännykkäkameran kanssa aidalle, jossa oli portti. Portin takana riisipelloille johdettavan veden kapea kanava ja sulkuportit. Kanavan sillalla naapurimme äitikoira piti jäljellä olevaa pesuettaan. (Omistajaperhe oli jättänyt pesueen oman onnensa nojaan). Myös meidän vahtihirmumme ryntäsivät sillalle. Äitikoira kahlasi hetteikköön veteen ja huusi kuin henkeä olisi viety. Eikä kaukana ollutkaan.
Sitten näimme HÄNET. Suurin koskaan näkemämme varaani. Pituutta taatusti vähintään 3 metriä. (Onkkelin objektiivinen arvio) Ajatelkaa! pituutta tuolla hirviöllä on 50% enemmän kuin Mietaan Jussilla.
Koiranpennut (joita olikin 3) vapisivat toisiinsa kiinni liimautuneina. Varaani uiskenteli röyhkeästi parin metrin päässä niistä. Tilanne oli hurja. Muutkin talostamme tulivat paikalle. Arvaatte varmaan, mikä mekkala siinä oli. Naiset huusivat kolmannessa falsetissa ja minä yritin möristä kuin suomalainen talviuntaan kaipaava karhu.
Uskaltauduin noin metrin päähän tästä ”kasvisyöjäpedosta” ja nappasin kommunikaattorillani kuvan. Ei salamaa eikä zoomia. Hirmuliskon suojaväri on sama kuin hetteikön harmaanlikaisen veden. Lähetän kuvan oheisena. Jollette saa selvää, mielikuvituksen käyttö on sallittua ja todellisuus taatusti kuvittelua hurjempi.
Naamioitunut hirmulisko, yli
3 metrinen varaani vaanimassa
koiranpentuaamiaistaan
Ja niin siinä sitten vaan kävi, että varaani typertyneenä saamaansa vastaanottoon, uiskenteli hiljaa takaisin hetteikköön valmistelemaan uutta aamiaisiskuaan. Mokomakin kasvissyöjä. Äitikoira osoitti sellaista urhoollisuutta, että siitä paikasta se pääsi pesueineen ruokakuntaamme. Annoin sille nimeksi suomalaisen vanhanajan huolehtivan äidin nimen, ”Kaisa” Tappajavaraani sai identtisyytensä vahvistamiseen nimen. ”Idi Amin”
Äitikoira Kaisa vahtii vuorokaudet
ympäriinsä hirmuliskon hyökkäyksiä
pesuettaan vastaan
KOULUREPPUJA,
KAINALOSAUVOJA
JA INVAPYÖRIÄ
Hellyttävän sunnuntaiaamun episodin jälkeen pakkauduimme Banagalan temppelin pikkubussiin ja nokka kohti Gallea.
Kainalosauvoja vammaisille
Koulureppuja lapsille Gallessa
Terveysministeri Premasirin pihalla odotti 350 köyhää koululasta reppujaan. Seremoniat olivat totutunlaiset, yhä enemmän nolottaa ylenpalttinen huomioiminen. ”Herra Pentti-Oskari ja rouva Pentti-Oskari”. Kas kun eivät sano, että ” Marja-Oskari”. Mutta on tässä muutakin kestämistä.
Marjan vuoro koulureppujen jaossa
Olen pystynyt laistamaan vuosikausia vastauspuheenvuoroani perustellen sitä huonolla kielitaidollani. Minä onneton menin avaamaan viikko sitten suuni. Nyt sitten saan puhua joka armaassa tilaisuudessa. Niitä on ollut jo nyt paljon ja lisää on tulossa. Ministerin sihteerit oikein odottavat naurussa suin vuoroani. Kummaa porukkaa.
Puheenvuoro on lyhyt mutta ytimekäs (koska minä olen luonteeltani hidas, mutta kankea): Tällainen se osapuilleen on, tai ainakin tätä tarkoitan:
Rakkaat ihmiset. Minun nimeni on Oskari. Little-Oskari. (ensimmäiset hymyt aukeavat). Minä asun kaukana Suomessa, 13.000 km päässä Sri Lankasta. Suomi on kylmä maa. Me yritämme elää niin, että sydän säilyy lämpimänä.
Me olemme täällä, koska rakastamme kaunista luontoanne. Rakastamme ihmisiä täällä ja rakastamme heidän hymyään.
Suomessa on asiat oikein hyvin. Jokaisella lapsella on koulukengät ja koulureppu ja jokaisella ihan oma kynä. Me kokosimme Joulumme kunniaksi, hyvän mielen tuottamiseksi, yli 1000 suomalaista Sri Lankan ystävää ja ostimme teille ison kasan koulukenkiä ja -reppuja, kyniä ja muita koulutarvikkeita. Koska Suomen lapsilla jo on ne.
Me toivomme, että köyhimmätkin sri lankalaiset lapset voisivat käydä koulua. Me haluamme auttaa edes ihan vähän.
Minulla on vielä yksi toivomus. Rakastakaa ja pitäkää hyvää huolta myös vammaisista ja erityisesti vammaisista.
I like you, you like me.
Everyting is okey.
Hari hari. (= ok-oikein hyvä)
Olen oppinut puheen ihan ulkoa ja ministerin sihteerit aina odottavat sen kuulemista yhä uudelleen. Ja sitten niitä naurattaa. Ne osaa englantia paremmin kuin minä. Kun liikun ihmisten joukossa, he hymyilevät ja huutelevat perääni.”Hari hari”. Heitä on sitten helppo viihdyttää.
Jaoimme vielä yhden käytetyn piirtoheittimen paikalliselle koululle sekä kaksi tuliterää invalidipolkupyörää liikuntarajoitteisille. Pyörät näyttivät tosi asialliselta. Paikallisen pajan valmistamia. Banagala oli tingannut hinnan 100€ per kappale. Luulenpa keksineeni seuraavan kampanjatuotteen yrityksille.
Sosiaali-ja terveysministeri,
Banagala, ”klenkka-kangas”
ja invapyörän onnellinen saaja
Invapyörä Made in Sri Lanka ja Galle.
Hinta 100€. Olisiko tämä seuraava
sponsorointikohde yrityksille?
ASTROLOGI ANTOI LUVAN
RAKENNUSTYÖN ALOITTAMISEEN
Juhlatilaisuudesta tulikin kiire takaisin kotikyläämme Nagandeen, sillä nyt oli se hetki Astrologin mukaan, jolloin kylämme yhden köyhimmän perheen kodin, ”Välilän” rakentaminen voitiin aloittaa siunaustilaisuudella.
Välilän taloprojekti sai
lentävän lähdön
Banagala suoritti seremoniat. Tavan mukaan kolmen kiven päällä olevassa pienessä padassa oli kiehumassa kookosmaitoa. Juuri kun peruskivi muurattiin sokkeliin (sisälsi erilaisia mausteita) pata kiehahti yli. Savu vaan nousi. Pelästyin jo, kun ei kukaan tehnyt mitään. Kaikki vain hymyilivät leveästi. Tällainen yhteensattuma tietää kuulemma onnea. Kumma juttu. Kun minun puurolleni kotona joskus käy niin, saan kuulla aivan toisenlaisia arvioita tulevaisuuteni onnen hetkistä.
Marja ja Karioskari seuraavat
tyytyväisinä taloprojektin
edistymistä.
Tarjolla oli riisikakkua, chiliä sekoitettuna pikkiriikkisiin kuivakaloihin ja banaaneja sekä teetä. Olen oppinut pitämään riisikakusta. (keitetään riisiä kookosmaidossa niin, että neste haihtuu. Läpytellään tiiviiksi kakuksi ja myöhemmin leikataan isoja kuutiopaloja)
Siunaustilaisuus menossa. Marjan
takana oma kyläpäällikkömme
Kookosmaito kiehui oikealla
hetkellä onneatuottavasti yli
Tulimme kotiin. Kuuma päivä. Portin takana oli Onnelan äiti pyörätuolinsa kanssa, pikkupoikansa avustamana. Äiti itki ja hätäännyin. Onneksi sain Anandan kiinni heti ja hän tuli apuun. Äiti kun puhuu ainoastaan paikallista kieltä. Isän jalan tulehduksiin tarkoitettu lääke oli loppunut. Ananda kipaisi apteekkiin ja hoitoa voitiin jatkaa. Marja saa huomenna mennä paikan päälle tarkistamaan tilanteen.
Kuulimme, että rannalla vanhassa tutussa salaisessa paikassa noin klo 21 kilpikonnanpoikaset lähtevät vaeltamaan hiekkapiilostaan mereen. Olen nähnyt jo monta kertaa tapahtuman ja jäin kotiin. Polviani särki taas niin vimmatusti. Makasin sohvalla selälläni ketarat pystyssä koko illan (kaivoin jääkaapin piilosta (gördipurkista) sinistä makkarapannua, jota oli jäänyt jäljelle ja lämmitin sitä. Voi kuinka moni ruoka vaan paranee uusintalämmityksessä. Sinistä makkarapannua ei vaan ole riittänyt kovin moneen lämmityskertaan – on sellaista haihtuvaa sorttia)
Kommunikaattori odotti rauhaisaa hetkeä ja näpyttelyä. Luin ja vastasin sähköpostiini. Se virkistää kummasti. On hienoa tuntea, miten erilaiset ihmiset myötäelävät kanssamme. Mm. Eeva Pohjois-Karjalasta suunnittelee hyväntekeväisyyskonserttia ja 50-vuotis synttäriensä yhteydessä keräystä.
RAKKAUSAVIOLIITTOKO SITOVA?
Ennen nukkumaan menoa juttelin naapurimme kanssa hetken: Kerrroin kuulleeni, että Sri Lankassa avioerojen määrä on lisääntynyt valtaisasti.
– Näin on, hän myönsi.
– Rakkausavioliittojen myötä kehitys on mennyt nyt tällaiseksi. Jo jopa 3% avioliitoista päätyy eroon. Huolestuttavaa, sanoi saapurini.
– Paljonkos Suomessa on suhteessa järjestettyjä- ja rakkausavioliittoja? hän kysyi.
– Meillähän kaikki ovat rakkausavioliittoja – tietenkin.
– Paljonkos teillä onkaan avioeroprosentti?
Vaihdoin puheenaihetta.
Maanantai 22.1
TAKAPAKKIPÄIVÄ
Juuri saamani (jo kolmas käytössäni oleva) kommunikaattori jäi jumiin, eikä lähetä kuvia. Toinen laite, jonka ruutu on pimeä, taasen ei suostu ottamaan yhteyttä verkkoon. Ja kolmas sekoilee kuin mäkihyppääjä rakkausdraamoissaan. Avaa ja yhdistä -napit eivät toimi. Salakuljetan ensi kerralla kainalossani tänne IBM:n pallokirjoituskoneen ja vanhanajan telefaxin. Saatte sitten nauttia aidoista mustavalkoisista kuvista.
Oli sellainen takapakkipäivä. Niitäkin pitää olla. Kyläläiset lappasit joukolla portista, vaikka Onkkelin piti vahtia. Lepsuili. Jokaisella oli perusteltuja pyyntöjä. Marja vaan luonteelleen perusominaisesti hymyili ja kuunteli. Minä makasin terassilavetilla, näpyttelin kommunikaattoria ja murisin aina väliin: ”We hjelp only scoolschildern and handicap peaples.” -Jees jees, hymyilivät kyläläiset ja sama nauha taas päälle.
– Kun pitäis saada 2000 R 3 vuoden passia varten. Lähdössä Saudeihin siirtotyöläiseksi.
– Ei rupiakaan, murahtelin ja olin oikeasti vihainen.
Kuinka monta tuhat tulimmaista kertaa heille on selvitetty, että me emme ole yleinen sosiaalitoimisto. Yksikin tyttö, joka oli saanut turistilta kännykän, pyysi puhelinkorttirahaa, että voisi soittaa Suomeen ja pyytää avustusta.
En halua olla mukavan miehen maineessa ja siksi Onkkelille tuli ehdoton käsky pitää portti lukossa sisäpuolelta aina kun olemme kotona. Ja myös silloin kun olemme poissa.
Olemme luvanneet kylän köyhimmille lapsille koulureput ja kengät jaettavaksi yhtaikaisesti 30.1. On se kumma kun murina ei mene perille.
ONNELAN ONNETON SIISTEYS
Valmiiksi pahantuulisena kävimme katsomassa Onnelan väkeä. Vaikka kuinka olemme käyneet sanomassa, että uuden kodin puhtaanapito on vähintä mitä he itse voivat tehdä. Kun näin takaterassilla roskat koottuna kuin kaatopaikalle, murisin taas.
”Älä nyt ole tuon näköinen. Luulevat pian, että olet vihainen”, Marja torui minua. Lisäsin vielä murinaani. Hyssyttely kyllä loppuu jollei tahti muutu.
Kotimatkalla Marja sitten totesi, että huomenna hän menee sinne Pata-Pata sienen kanssa ja näyttää, mitä sillä saa aikaan. Olemme kuitenkin samoin ajattelevia. Paitsi, että Marjalla ei ole tapana murista. Paikalliset hermostuessaan nostavat äänensä falsettiin. Siinä keskustelussa matala murina tuntuu koomiselta, mutta niin tehokkaalta.
Että sellainen päivä. Takapakkipäivä jäi taakse. Ollaan kuin suomalaiset talvisodassa. Aina edetään. Vaikka tulee takapakkia, käännytään vaan 180 astetta ja taas edetään.
Marja vielä kävi katsomassa Telwattan orpoja sisaruksia ja tilaamassa kotiimme kirjoituspöydän, kun nyt kaikki laitteet ja paperit (toimisto) on ruokapöydällä.
KANELIPUUSAVUSAUNAN
LEMPEÄT LÖYLYT
Kun päivän murinat oli muristu, siirryimme Karioskarin ja Coolmanin kanssa kanelipuusavusaunaan. Laitoin kauan vedessä haudutetun kanelilehdestä tehdyn vihdan kiukaalle ja kaasin kuumaa vettä päälle. Nouseva höyry irrotti uskomattoman upean kanelisen tuoksun. Ananda oli valmistanut Malek-kalasta ähkyillallisen Karioskarin lähtöjuhlan kunniaksi.
Yöllä kolmelta poika lähti kohti pakkasia. Jos olisin Karioskari, minulla olisi Yesniaa ikävä. Mukava poika. Äiti sanoo fiksuksi perustellen pojan tulleen häneen. Kunhan poika vain ei tekisi elämässään samoja virheitä kuin isänsä. Kun on tärkeää, että tekee omat virheet. Virheetön elämä on epätodellista ja ikävää.
tiistai 23.1
TAPPAJAVARAANI
ISKI JÄLLEEN
Marja lähti Coolmanin kanssa jo varhain Galleen ostamaan Toivolan lapsille vaatekankaita ja henkilövaakan. Jäin näpyttelemään päiväkirjaa. Mutta sekaisin meni.
Tunnin aikana tappajavaraani teki kolme iskua naapurin pentupesueeseen. Kaisa-äiti oli valppaana ja kollegakoiramme Bullad ja Tarja oitis liittyivät seuraan. Oli siinä taas sellainen talvisodan meininki”.
Kun ehdin paikalle, Onkkeli heitteli tyhjiä kookoshedelmiä Idi Aminin päälle niin että kolina vaan kuului. Joka kerta poistui peräpää edellä. Sitä vain jäin ihmettelemään, että millaista koiran unta Kaisa jaksaa pitää vuorokaudet ympäriinsä.
Selviävätkö pennut varaanivaarasta?
Jaksaako Kaisa-äiti yötä päivää
vahtia vaanivaa vaaraa?
Kun perheensä on sen vielä hyljännyt ja jättänyt ruokkimatta, pitäähän sen välillä lähteä ruoanhakumatkallekin. Kuka pentuja silloin vahtii? Nyt on hoidettava niiden ruokinta kunnolla.
Vein jo muutaman itselleni pyhitetyn kananakinkin ja eilen syömättä jäänyttä Malek-kalaa. Sinisestä lenkistä ne ei varmaan ymmärrä eikä se ole oikein ravitsevaakaan.
KANGASTA TOIVOLAAN
Puoliltapäivin mopoilimme Anandan kanssa Toivolaan. Odottelimme lasten saapumista koulusta. Hienoa havaita, ettei Toivolassa ollut kuin muutama lapsi, nekin sairaana. Kaikki muut olivat koulussa. Uusiin koulupukuihin pukeutuneina uusissa koulukengissään lapset iloisena saapuivat Toivolaan. Tunnen nyt jo melkein jokaisen.
Tämän Toivolan vastaanottokodin
pojan paiseita ja tulehduksia Marja
hoiti viime talvena uskollisesti. Poika
on nyt terve ja onnellinen.
Johtajan kanssa teimme suunnitelmia pesulan ja vesijärjestelmän uusimisesta ja loppuviikosta saanemme paperit ja luvat kuntoon. Marja saapui 5 valtavan kangasrullan kanssa Gallesta. Kauniita kukallisia, värikkäitä tyttöjen asusteiksi ja pojille khakityyppistä kangasta. Palkkaamamme käsityöopettajatar oli onnellinen.
Annoin molemmille palkkaamillemme opettajille bonuksena Saunalahdelta lahjaksi saamamme käytetyn kännykän. Yksi kännykkä vietiin Medical Centerin käyttöön.
Marjan uskollinen seuraneiti
Toivolasta
ORPO OPETTAJAKSI
Ennen poislähtöämme johtaja kertoi, että yksi pienempien lasten tukiopettajistamme oli siirtynyt muualle. Hän esitteli meille 16-vuotta Toivolassa olleen Mallek-tytön, jotka tuotiin pikkulapsena sisarensa kanssa saaren pohjoisosasta tänne. Hänellä
ei ole tiedossa edes kaukaista sukulaista.
(Kysyin rutiininomaisesti, että onko hän tamili? Alkoi hätääntynyt selitys, ettei kukaan tiedä ja että….. ei kannata puhua asiasta. Minulle tuli kova hätä selvittää, ettei minulla missään nimessä ollut tarkoitus suhtautua tyttöön etnisesti arvioiden. Juuri päinvastoin. Ja niinpä sitten hädissäni sanoin, että sehän on vain hyvä, jos on tamili. Katsoivat oudosti minua. On loistava asia, että johtaja suhtautuu tähän asiaan neutraalisti, kuten tässä maassa suurin osa koko kansasta.)
Mallek on taitava ompelija ja oli peruskoulussa luokkansa huippuja. Rekrytointi tapahtui saman tien. Sovimme, että hän saa asua edelleen Toivolassa ja saa ruoan sieltä. Palkkaa maksamme 3500 rupiaa kuussa eli 25€. Lasten ollessa koulussa hän neuloo lapsille vaatteita ja koulun jälkeen tukiopettaa pienimpiä lapsia kaikissa kouluaineissa. Kokeilemme ensin vuoden ja jos kaikki menee hyvin, vuoden päästä ehkä hän pääsee oikean opettajan palkoille. Olimme kaikki hyvin tyytyväisiä.
KOOKOSMAIDOSSA
ON KAIKKEA
Ennen lähtöä meille tuotiin valtavat kookokset, hattu auki ja mehupilli sisään. Arvioin, että maitoa oli ainakin litra. Vaikka se on hyvää, tiukkaa teki. Marjalle. Kookosmaito on hieman makeaa ja monesta aluksi tuntuu äitelältä, mutta siihen tykästyy aika pian. Olen laittanut muutaman kerran jääkaappiin ja kylmänä se on taivaallista. En edes viitsi katsoa listasta, mitä luuvalo siihen sanoo. Parempi kun en tiedä – varmuuden vuoksi.
Tultuani kotiin, ensi töikseni kävin laskemassa pesueen. Tallessa ovat. Huh huh. Kuinkahan tässä käy? On kuulkaahan oikea jännitysnäytelmä. Entisajan radiokuunnelmaa lainaten: ”Jatkuu huomenna…. ”
Keskiviikko 24.1
KAISA-ÄITI VAHTII JA
HUOLEHTII PENNUISTAAN
Ensi töikseni aamulla laskemaan koirapesueen. Pelkäsin jo pahinta, sillä aamuyöstä oli sellainen mekkala, että Idi Amin oli taatusti asialla. Tallessa olivat ja kaikki kolme tulivat hännät viuhtoen vastaan. Se yksi heikko yksilökin. Olipahan antamamme ruoka vaikuttanut äkkiä.
Mukanani oli iso muovipussillinen riisiä, kanan- ja kalanpaloja ja keitettyjä vihanneksia jääkaapistamme edellisiltojen jäämistöstä.
Voi sitä touhukkuutta, millä pennut pussille ryntäsivät. Äiti- Kaisa. Oi mikä vastuuntunto ja huolehtiminen. Surkean laihana aliravittuna ja varmasti nälkäisenä se antoi pentujen syödä itsensä kylläiseksi. Se ei edes nuuhkaissut ruokia vaan seisoi patosillalla terhakkaana koko ajan veteen valppaana tuijottaen.
Vasta kun pennut olivat kylläisiä, se söi jäljelle jääneen. Onneksi oli ruokaa reippaasti. Imettäminen edellyttää Kaisallakin ravintoa. Olen alkanut pitää Kaisasta, vaikka onkin luunlaiha, kapinen ja sekarotuinen.
KOIRATARHA
UHKANA
Varovasti esitin Onkkelille ja Anandalle, että otettaisiin pesue meidän puolelle turvaan. ”Halutko sinä sitte kuus koira sinun pihalle haukkuma? Kun sinä otta ne tänne, ne on aina täällä ja haukku koko aja. Haluako sinä iso koiratarha?” Ananda perusteli muistinsa lokeroista esiin otetulla suomen kielellä. Yritän kovettaa mieltäni ja pehmittää muiden.
NAAPURIN KUKKO KADOKSISSA
VESIPUHVELIKAVERI LAKKASI TERVEHTIMÄSTÄ
On niin paha omatunto kun viime vuonna suomalaiskukon kännykkä-äänellä aikaan sain naapurin kukon itsetunnon romahduksen ja häipymisen koko kylästä. Puolihullu mustarastaskin (se, joka teki ylilentoja selällään ja tekeytyi välillä nurmikolle ketarat levällään kuolleeksi) hilppasi takaisin viidakkoon ja kyläläistemme ”Pentti-Oskariksi” nimeämä vesipuhveli ei tervehdi enää minua ohi ajaessani.
Tervehtimislakon tehnyt vesipuhveli,
jolle kyläläiset antoivat nimeksi
”Pentti-Oskari”
Nyt on kaiken maailman kobrat ja tappajavaraanit, Idi Aminit, ilmestyneet nurkkiimme. Onneksi linnut eivät ole meitä hylänneet ja kuningaskalastajat ja kolibrit tuntuvat jopa lisääntyneen.
Aamulla aikaisin heräsin kauheaan kolinaan. Normaalia rajumpia aamuisia huonekalun siirtoja Marjan toimesta – oletin. Asialla olivatkin naapuripöheikön kaksi isoa ja harvinaista musta-apinaa, jotka käyttivät kattoamme ponnahduslautana viereisen suuren jakkipuun hedelmiä hakiessaan.
Marjalla oli tänään siivouspäivä. Talon kaikkien lamppukuuppien sisältä löytyi kilokaupalla kuolleita hyönteisiä ja erilaisten ötököiden pesätavaraa. Minulla on toimistopäivä ja yritän selvitä singaleesinkielisten kuittien jaottelemisesta.
Saimme kuulumaan jälleen YLE:n radiokanavat ja pääsemme tietoisuuteen kotomaamme huolista ja murheista. Älkää loukkaantuko, mutta aika usein suu menee hymyn karrelle niitä kuunnellessa.
Colombon Pirjo soitti hätääntyneenä, että siellä on koko kaupungin liikenne jumissa. Tuk-tuk kuski oli kertonut, että menossa on hallituksen ministerien vaihto. Voihan verokirja. Juuri kun saatiin meidän toimintamme kannalta tärkeän sosiaali- ja terveysministerin ja esikunnan kanssa suhteet avattua.
Onneksi toimintamme virallinen rekisteröinti saatiin hoidettua sisään hänen suosituksellaan ja melkoisella lobbauksellaan. Ananda vei juuri eilen hänen sihteerilleen 400.000 Rupiaa lisäkoululaukkujen hankintaan, sillä Premasiri oli tinkannut arvovallallaan tavarat meille niin valtavilla alennuksilla, että saamillamme keräysvaroilla laukkuja saadaan moninkertainen määrä alkusuunnitelmiin verrattuna.
Pidetään peukkuja Premasirille.
ENKELEITÄ,
ONKO HEITÄ?
– Minun mieheni on todellinen enkeli, sanoi ystävätär Marjalle haaveellisesti.
– Ai? Minun mieheni elää vielä, vastasi Marja kateellisena.
Torstai 25.1
KOLME TALLELLA
Ei liene vaikea arvata, mitä aamulla ensimmäiseksi tein? Huikkasin terassilta Onkkelille huomenet ja nostin käteni pystyyn kolmea ja kahta sormea vaihtaen. Onkkeli osaa elekielen ja vastaukseksi nousi käsi kolmella sormella. Hari hari! Pennut tallella. Elämä on edennyt taas yhden vuorokauden. Ihmettelinkin, kun aamulla en kuullut tavanomaista puolustusmekkalaa.
Marja lähti ostamaan Toivolaan ompelukoneneuloja ja tutkimaan löytyisikö lasten vaatteille kaavoja. Tyhjensin jääkaappia. Eiliset perunamuusit ja kastikkeet lähtivät kiertoon. Marjan säästämän aamupuuron lopunkin aivan, ihan vahingossa, kippasin
lehden päälle. Löytyi vielä iso pala edellisiltaista kalaa, jonka perkasin ruodoista puhtaaksi niin huolellisesti, että itseänikin nauratti. Teinköhän koskaan kotona niin lastemme ollessa pieniä?
Samassa silmänräpäyksessä avatessani sululle menevän porttimme, pesue tervehti minua hyppimällä voltteja ilmaan. Laskin jaloissani meuhtovien pentujen eteen ruoan. Että osaa syödä pieni niin äkkiä ja paljon. Neljän vilja aamupuuro lienee heille uusi tuttavuus. Sinne meni sekin, että vippulat vinkui. Kaisa-äiti siirtyi välittömästi vahtiin padon reunalle tiukasti veteen tuijottaen. Uskomatonta huolehtimista. Ruoka loppui. Kaisa jäi ilman. Onkkeli kurkisti portin raosta, näki tilanteen ja näytti itseltään jääneitä ruoantähteitä.
Hyvällä mielellä siirryin terassille mutustelemaan pienen pieniä rukiisen orsileivän palasia. (ystävämme toivat pyynnöstäni tullessaan vanhojen silmälasien ja kännyköiden joukossa.) 13.800 km:n matkan jälkeen suurin pala taisi olla 2 neliösenttiä. Mutta pääasia, että vatsahapot saavat tuttua toimintaa.
INVAPYÖRÄ
EI KELVANNUT
Vanha ystävämme Lassanka saapui Gallesta jo toisen kerran tuk-tukilla luoksemme mukanaan junan alle jäänyt jalaton nuorimies. Hänellä oli hieno esite moderneista keinojäsenistä, jotka edellyttävät matkustamista ja hoitoa ulkomailla. Kerroin heille, että lupasimme jo viime kerralla, että hän saa valita hollantilaisten ystäviemme tänne tuomasta kontillisesta keinojäseniä itselleen parhaiten sopivat, ja kustannamme niiden asennukset. Hän haluaa tällaiset modernit, oli vastaus.
Junan alle jäänyt
jalaton nuorukainen
Vaikka he puhuivat keskenään paikallista kieltä, ymmärsin, että Ananda ihmetteli, mikseivät he eivät hakeneet viime sunnuntaina Premasirin tilaisuudesta invapyörää, jonka olimme hankkineet. Vastauksena olan kohautus.
Oli taas menossa kylmäyksen vuoro. Yritin olla millään tavoin näyttämättä mieltäni tapahtuneeseen, vaan selitin selkeästi meidän mahdollisuutemme. Meitä on yli 500 suomalaista ja minä raportoin jokaisesta rupiasta, mitä käytämme, heille. En voi laittaa kaikkia rahoja samaan koriin, vaan sellaisiin kohteisiin, josta mahdollisimman moni saa avun. Annoin 1000 rupia akuuttiin tarpeeseen.
Uskotteko, että tällainen tapahtuma tuo pahan mielen. Mutta kylmetettävä on itsensä. Ei auta. Ei tyhjennetä sammutusvaahtoa kerralla kohteeseen. Ymmärrän poikaa. On hyvä, että on itsetuntoa kaiken jälkeen ja ettei anna periksi.
Ananda oli kyllä aika loukkaantunut tapahtumasta. Kun oikein yritän, ymmärrän pojan asenteen. Kaikki tai ei mitään. Kovia juttuja. Mietin, miten hänen asemassaan itse toimisin. Ja mietin, miten minun nyt pitää toimia. Pohdin tätä varmaan monta yötä vielä.
LÄÄKÄRI KEHIIN
Ajoimme mopoinemme Toivolaan, jossa Banagala jo odotti. Hän oli ratkaissut Toivolan lääkäripulman siten, että valtion palkkalistoilla oleva lääkäri käy Baddegaman sairaalasta käsin 5 kertaa viikossa Toivolassa. 2 tuntia per kerta. Lotus Hill -hanke maksaa hänelle kertakaikkisena korvauksena palkkoine ja matkakuluineen 10.000 rupiaa kuussa = n.70€. Hänen nimensä on ROSHAN KULATUNGA ja on siis virassa oleva valmis ja kokenut lääkäri. Vaikutti oikein fiksulta.
Roshan Kulatunga
Kävimme läpi lääkekaapit ja hän teki listan tarpeista. Gallen apteekeista haemme seuraavan täydennyksen. Hauska yksityiskohta olivat vielä jäljellä olevat Peppi-laastarit, jotka Cederroth viime talvena lahjoitti. Vielä kiitos. Peppi-laastarihan parantaa kaikki taudit vatsataudista lähtien. Ei aikuisilla, kun ne ei usko siihen. Täishampoota ja syyhymyrkkyä oli kaapissa runsaasti ja kävimme pitkän keskustelun siitä, miten tärkeää on lääkitä heti uudet tulokkaat.
Toivolan lääkäriaseman käynnistys.
Banagala, Marja, uusi lääkärimme
ja Ananda
Ompeluluokassa käytiin keskustelu kaavojen hankkimisesta. Päädyimme lähettämään Pöytyälle Tuula ystävällemme viestin, että toisi Suomesta niitä tullessaan. Sekä muutamat Fiskarsin ompelusakset. Lasten yhteiskäytössä ovat nyt puolimetriset vinttarat peltisakset.
SIIVOUSTALKOOT TSUNAMIN
MUISTOMERKILLÄ
Banagalalle tulikin kiire jatkaa matkaa Telwattaan siivoustalkoisiin Tsunamin muistomerkille. Banagala oli touhumiehenä sen saamiseksi tänne. Japanilaiset maksoivat upean yli 20 metriä korkean patsaan. Se on kaunis ja vaikuttava. Arvaatte varmaan, että Marja ryntäsi Banagalan moporiksan täytteeksi.
Ajoin mopollani hissukseen perässä ja kun saavuin muistomerkille, siellä oli menossa alueen harjaus ja siivous. Että joillakin virtaa riittää.
Muistomerkki tämäkin
Oli niin kuuma auringonpaiste, että raukkamaisesti siirryin vilvoittelevan mopon kyytiin. Sain viestin Rymättylän lumitöistä ja hetkessä näin haaveunen lumihangessa kieriskelemisestä.
MUNAKASTA
1.80 FIM
Marja oli löytänyt Hikkaduwasta aivan uuden paikallisen ruokaravintolan, jossa on hyvä ja edullinen ruoka. Se on erityisesti paikallisten suosiossa. (Suomessakin kannattaa pysähtyä taukokahville paikkaan, missä on rekkoja pihalla. Ammattimiehet tietävät, missä on hyvä kahvi ja nopea kierto)
Munakas 30 centtiä, iso lasi miksattua tuorehedelmäcoctailia 25c, valkosipulikeitto 30c ja iso kakunpala 7c (42 mummon penniä)
Menin sinne. Ystävällinen tarjoilija kertoi, että kokki on parturissa, mutta tulee runsaan tunnin päästä. Istukaa hetkeksi odottelemaan. Ostin 4 kakunpalaa kotiin vietäväksi (Marjalle, Ritvalle, Pentille ja Oskarile ) mutta söin ne malttamattomuuttani (ahneuttani) jo matkalla.
HYMYILEVIEN
KANOJEN MUNIA
Kyläkaupasta ostin 2 kg kananmunia. Ne oli pakattu kassiin heinätukkojen joukkoon. Vaikka kuljetin mopon kahvassa pomppuraisella viidakkotiellä, yksikään ei hajonnut. Luonnonmukainen ja ilmainen pakkausmateriaali. Ja toimii. Vaikka joku hajoaisikin, kuiva heinä imisi nesteen eikä valuisi pitkin moponkahvaa. Viisasta.
Täällä kananmunat ei maistu kalalta. Kanat einehtii kierrätysruokaa vapaana. Suomessa kuulemma on muutama vapaana kulkeva onnellinen kana. Ja sitten on saatavana maalaiskanan munia. Kaupunkilaiskanan munia en ole nähnyt. Luulen, että täkäläisiä kanoja voisi kutsua perustellusti hymyileviksi kanoiksi. Niiden munat ovat niin hyviä, että minulla ainakin jää niitä syötyäni suu pitkäksi ajaksi nauruun.
Aikaisempina vuosina Onkkeli nukkui telttasängyssään talomme nurkalla vahtikoiran kanssa. Tänä talvena hän ei ole niin tehnyt. Tänään hän sulki lukolla järvenpuoleiset portitkin ja siirsi telttasänkynsä talon nurkalle. Mitähän tämä tarkoittaa? Onko jotain tapahtunut tai tapahtumassa?
Talomme on aika syrjässä. Vain tulotien puolella on vähän matkan päässä muutama paikallinen talo. Välillämme lähes läpipääsemätön kanelipensasryteikkö. Koko muu ympäristö on järveä, hetteikköä ja viidakkoa.
HYVÄ KONSTI VÄHENTÄÄ
METELIÄ AUTON SISÄLLÄ
Baddegama Roadin kunto on surkea. Ja tällaisessa liikenteessä esim. autolla ajaen meteli on melkoinen. Tiedättekö miten metelin saa hiljenemään? Antaa vaimon ajaa.
Perjantai 26.1
LASKENTA JATKUU
Olikohan Idi Aminin eilinen hiljaiselo tyyntä myrskyn edellä? Pahat aavistukset valtasivat minut heti herätessäni. Yöllä heräsin taas hirveään koirien mekkalaan. En jaksanut nousta, vaan käänsin kylkeäni. Raukka. Kaduin jo lepsuuttani. Miksi en pitänyt päätäni, ja ottanut pesuetta Kaisa-äiteineen meille? Ymmärrän muita. Kyseessä on niistä huolehtiminen jatkossakin, ja me olemme vain oman aikamme täällä. Ei kesäkissaa!
VESIPUHVELI MAISTUU
IDI AMINILLEKIN
Sisareltani Leenalta sain illalla aikamoisen tietopaketin Idi Aminin suvusta (lue lisää päiväkirjan lopusta): Kyllä täkäläinen nk. vesivaraani kasvaa yli 3 m pituiseksi. Elää vesien äärellä, hetteiköissä. Se syö lähes kaikkea, mitä kohdalle sattuu. Kanoja, kaloja, lintuja, linnunmunia, koiria ja käärmeitä. Käy vesivesipuhvelinkin kimppuun. Hampaiden koloon mädänneiden ruoantähteiden bakteerikanta kuulemma tappaa vesipuhvelinkin.
Se ei suoranaisesti vaani ihmisiä, mutta pyrstön isku katkaisee ihmisenkin jäsenet leikiten. Kai ne bakteerit tappaa siinä ihmisen kuin vesipuhvelinkin jos leukojen väliin sattuu jäämään. Paikalliset ei pelkää niitä, mutta kunnioittavat. Merkillistä luonnon synergiaa. Tähän asti olemme seuranneet niiden touhua pihallamme ilman minkäänlaista pelkoa tai edes varovaisuutta. Kun vielä ovat vain ”kasvis-syöjiäkin”. Linnarauhan vuoksi en viitsi muistuttaa vaimoa siitä. Taitaisi olla syytä ottaa tässäkin asiassa muutama metri takapakkia.
Ai niin! Päivän saldo. Kolme. Siis jäljellä olevaa.
SULOINEN
SUDU-TYTTÖMME
Tänään sovimme tehtäväksi kierroksen entisten kummilastenne luona. Kamal-kalastajapoika. Ensimmäinen meille. Sudu – 14-vuotias vaimo. Toinen meille jne. Olimme jo pihalle menossa kun Marja tuli takaisin ja sanoi: ”Ohjelma muuttuu, Sudu on pihalla ”
Sudun tarina on hyvin tyypillinen täällä. 3 orpoa lasta jäi isoisän taloon ja hoiviin. Sudu nuorin, Dammika keskimmäinen ja velipoika vanhin. Traagisia juttuja. Isoisä ajoi välillä lapset pihalle. Poika hajotti talon tiilikattoa ja käytti huumeita ja Dammikaa hyväkseen.
Sudu pakeni raiskaajaa yöllä ja turvautui nuoreen poikaan, joka otti hänet matalaan majaansa. Se on käytännössä avioliitto. Muutoin hyvä, mutta Sudu oli tuskin 14 v. Poikaa uhattiin vankilalla, Jne. yms.
Kummius loppui koulunkäynnin myötä, muttei ystävyys. Tsunamin jälkeen he asuivat läheisessä leirissä. Dammika sai au-pojan. Koetimme auttaa mahdollisuuksien mukaan.
Nyt Sudu tuli kylään veljensä vaimon kanssa. Mukanaan pieni poika, jota hän hoitaa. Äitinsä Dammika oli lähtenyt Saudeihin töihin. Nyt Sudu ja poika sekä veli vaimoineen asuvat isoisän talossa jälleen. Sudu on nyt 18-vuotias. Elämää kokenut nainen. Elämää täytyy ymmärtää taaksepäin, mutta sitä pitää osata elää eteenpäin.
Ymmärrättehän, että vuosi vuodelta tuntuu yhä enemmän siltä, että näitä ihmisiä ei voi jättää. Ystäviä tulee vuosi vuodelta enemmän. Se on melkoista henkistä pääomaa meille. Kaikki lähti 1984 turistireissusta ja ihastumisesta ihmisten hymyyn, jota
edes tsunami ei ole hyydyttänyt.
VAMMAISEN
VOITTOJUOKSU
Telkkarissa juoksi englantilainen Danny Grates niminen mies 1500 metrin juoksua. Hänen toinen kätensä oli olkapäästä saakka poikki. Se oli aika hurjanlaista menoa kokokätisten viuhtovassa joukossa. Katsojien sympatiat olivat hänen puolellaan ja hurraus oli valtaisa kun hän voitti koko kisan.
Vanha mies istui sohvan nurkassa ”vesi glaseis”. Kunpa nämäkin ihmiset täällä oppisivat hurraamaan tällaisessa tilanteessa. Vammaisiin suhtautuminen on luontokansan tasolla. Se on meille suuri haaste. Kun osaisimme edes raapaista pintaa. Jos Premasiri saa jatkaa sosiaaliministerinä, alamme Keken kanssa sellaisen lobbauksen, että jossain tuntuu.
lauantai 27.1
MUSTAN LESKEN
TAPAAMINEN
Jo aamulla suomalais/sri lankalainen Dinusha saapui tervehtimään Marjaa. Tämä 12-vuotias tyttö asui suomalaisen isänsä luona Pohjois-Karjalassa aikanaan ja nyt sitten äitinsä kotimaassa. Puhe luontuu aidon Pohjois-Karjalan aksentilla ja sanavaraston adjektiivit isän kotikielestä.
Dinusha on mainio luonnontietäjä ja antoi meille taas oivan konsultaation. Nyt tiedämme, että tähtikilpikonna on ”taru ippa ” Suomalainen nimi Taru on siis singaleesiksi ”Ippa”. Polulla luikerteli pienen pieni värikäs mato. Johon Dinusha: ”Tuon peälle kun astuu, nii haisoo koko kämppä niin helevetisti ”.
Sitten hän löysi ison, noin 15 cm mittaisen skorpionin pihaltamme. ”Tunkevat meillekin sissään niin helevetisti satteella”. Kysyin, onko se musta leski. ”Enpä tiiä, onko nainut vai naimaton. Mutta tuo kun purasoo, niin sattuu aivan helevitisti ja pahimmillaan kuoloo. Jos miestä purasoo, niin leskihän siitä jääpi ”.
Toivottavasti ottamani kuva onnistui, kun ei ollut zoomia kännykkäkamerassa enkä uskaltanut mennä puolta metriä lähemmäksi, kun sen puraseminen sattuu niin….
Musta leski
Leguaanit ja iguaanit ovat
harmittomia joka paikan kavereita.
KEKE, VEKA
JA JUSSI
Otin hellyyksissäni Tarjan ja poikaset meille hetkeksi hoitoon, että saisi äiti edes hetkeksi nukahtaa. Mutta Tarjahan siitä riemastui ja mustasukkaisena piti sen aikaista meteliä. Tappeli Kaisan kanssa hampaat irvessä. Että pitikin antaa koiralle tuollainen nimi. Tarjan piti olla nimensä mukaan leppoisa ja kiltti. Mutta näytti koira karvansa.
Pennuille annoin nimet. ”Veka”, ”Keke” ja ”Jussi”. Keke syö parhaiten ja Veka touhuaa koko ajan. Jussi vähän aristelee mutta, petraa koko ajan ja näyttää suhtautuvan positiivisesti elämään.
Että ovatko kaikki poikia? En minä ole kytännyt. Se on heidän asiansa. Eihän nykyään itsekkään tiedä onko poika- vai tyttögeenejä eniten. Aikanaan se selviää. Ja voihan niitä nimiä sitten muuttaa. Sehän on nykyään niin helppoa.
Onkkeli tuomassa
”Jussia” pihallemme
turvaan.
Ananda toi Premasirilta listan seuraavista koululaukkujen jakopaikoista. Vielä saamme jaetuksi noin 1400 laukkua. Eli nyt tavoittelemme jopa 3000 laukun määrää. Jakopaikkoja on vielä 7 ja ne sijaitsevat saaren eteläosissa, hyvin köyhillä alueilla, joihin tsunamiapu ei ole yltänyt. Kauimmainen Ambarassa, jonne lähdetään jo keskiyöllä. Voi leikatut polviparat.
Suunnittelin ensin, että jakaisimme Marjan kanssa kohteet, mutta Ananda kertoi ministerin ja Banagalan tulevan myös joka paikkaan itse. Siksi paikalla olo on ensiarvoisen tärkeää. Milloin ministeri sitten tekee töitään Colombossa, kun meidän kanssa laukkureppurina liehuaa? ”Sillä on 4 sihteeriä ja he tekevät varsinaiset työt” , kertoi Ananda. Mielestäni sihteerit kulkevat meidän mukanamme? ” Juu – sihteerien pitää olla aina ministerin lähellä ” ???
Muistathan, että kun väität sinulla olevan puhdas omatunto, olet dementoitumassa hyvää vauhtia.
terveisin
Pentti-Oskari
PS. Sain sisareltani Leenalta hieman lisäsivistävää tietoa Idi Aminin suvusta:
”Luin netistä, että on tällaisia varaaneja joiden nimi on englanniksi KOMODO DRAGON. (Varanus komodoensis -latinaksi). Ne ovat lihansyöjiä, syövät vaikka ison lampaan. Sen suussa lilluu tappava bakteerikanta, joka syntyy kun hampaiden väleihin jää lihaa, joka mätänee.
”Jättiläisvaraani, Komodon varaani, on lihansyöjälisko, joka voi kasvaa usean metrin pituiseksi ja 130 kiloiseksi. Se on vaarallinen myös ihmiselle. Varaanin purema aiheuttaa erittäin pahan tulehduksen, johon hyökkäyksen kohteeksi joutunut antilooppi, puhveli jne. yleensä kuolee”
Komodon saari sijaitsee Indonesian itäosassa, Floresin ja Sumbawan välissä. Salmen toisella puolella on Intian valtameri, toisella puolella Floresinmeri.
Ei ne teidän varaanit tietenkään voi olla näitä Komodon varaaneja, mutta serkkuja kenties.”
Et tällai. Jospahan ovatkin isoserkkuja?