28.01.2008 Selviytymisten seikkailuja

28,1,2008 Pentti-Oskari Kangas

Sri Lanka 28.01.2008

KANKAAN MEINASI KÄYDÄ HUONOSTI – TAAS

Maanantaina 21.01.08

Jalat alkoivat keskiviikkona tulehtua uhkaavasti. Tulehdus levisi ylöspäin kohti nivusia. Pieniä punaisia verenpurkaumia. Kuumotti ja paisui eikä koskea voinut. Marja oli reissussa ja kävin kylälääkäri Lady Docktorilla. Sain pillereitä.

Onneksi munkki Banagala kuuli asiasta. Hän kävi hakemassa minut saman tien ja vei Gallen sairaalaan. (hän oli kanssani lauantai-iltaan asti, jolloin Marja tuli reissulta. Hieno mies.) Sokeri oli 161 (norm. 75-115 huom! täällä eri taulukko kuin Suomessa) eli hirveän korkea. Saman tien vahvaa antibioottia suoraan suoneen ja insuliinia olkapäähän.

Olin kyllä aika tokkurassa. Kiukuttelin Marjallekin. Marja kertoi sen tyttärellemme Merille, joka totesi, että se on hyvä merkki, vika ei ole päässä. Selvästi äidin huumorintaju.

Makkoilen vielä täällä Southern Hospitalissa (nimi on hieno) ja pääsen ehkä joskus pois. Lääke tuntuu tepsivän. 3 kertaa vrk suoneen. Nyt jo 9 satsia. Saattaa olla streptokokki, joka aikanaan aiheutti minulle sydänlihastulehduksen. Että varovainen on oltava.

Tänään oli sovittu urakoitsijan kanssa kanssa ”finaalipalaveri”. Lykkäsin sen eteenpäin toistaiseksi. Saapi sitten inistä tarpeeksi issekseen.

Tänään tuli myös ”pikkusähläksi” kutsuttu mies, jonka tapasimme vuosi sitten koululasten kenkien jakotilaisuuksissa. Hän toi kukkasia. Marja meni illalla käymään kotona ja otti kadulta tuk-tukin. Kuski oli tämän pikkusählärin kaveri ja niin alkoi viidakkorumpu puhua. Kaveri tuli kylään ja otti mukaan kadulta yhden miehen, koska sen vaimokin oli sairaalassa. Eli kollegiaalista yhteisymmärrystä.

Hetken päästä ilmestyi huoneeseeni Janika, nuori mies, joka on ollut erilaisissa rakennus- ja aputöissä meillä alusta lähtien. Hän tuli bussilla töiden jälkeen ja toi säkillisen banaaneja. Olin oikeasti kovin otettu. Hän pääsi yöksi takaisin kotiin Marjan kanssa tuk-tukilla.

Viime yönä sängyn päällä oleva hyttysverkko hyökkäsi päälleni. Minä voitin.

TYÖMAALLA EI OLE YKSINÄISTÄ

Huone on keskellä työmaata. Samalla tasolla avoimen ikkunan takana on iso sirkkeli. Rakentavat uutta sairaalaa. Toivon, että pääsen pois ennen kuin se valmistuu. Valavat perustuksia parhaillaan.
 

Sairaalan avoimen ikkunan takaa 
löytyy elävää elämää. Pölyä ja ääntä.

Kattotuuletin – englanninvallan ajalta – elää elonsa viimeisiä päiviä. Sen laakerit paukkuvat niin ettei unta saa, mutta toisaalta se karkottaa metelillään hyttysetkin.

Sain illalla pöytätuulettimen, mutta sen virtajohtoon on asennettu munakello ja se pitää vetää vartin välein. Nuku siinä sitten. Vartin pätkissä. Jäi laiskuuttaan muutaman kerran vetämättä. Meillekin lämpöpattereihin sama tekniikka?

Pissata pitää puolen tunnin välein. Miksi? Näytepullo tuodaan puolen tunnin välein ja kun kysyin, miksi?:  ”varmuuden vuoksi….” Siinä on se hyvä puoli, ettei tarvitse käydä normaalipissalla lainkaan.

Paikalla on joukkio nuoria harjoittelijatyttöjä, jotka tirskuu, et pääseekö meille kylään. Ei Tyksin hoiturit vaan koskaan ole pyytäneet päästä meille kylään!

Äsken työmaalaiset toivat ilmakompressorin ikkunani taakse (täällä ei ole laseja ikkunoissa tuuletuksen vuoksi). Se pitää hirveää meteliä. Se on hyvä, sillä sirkkeli ei kuulu sen alta. Sen ääni häipyy ainoastaan kun viereisen moskeijan tornista (sekin on muutaman kymmenen metrin päässä) kuuluu laulua muistuttavaa äänen muuntelua. Se kuuluu aika hyvin, kun se tulee vahvistimien kautta ja on tarkoitettu kuuluvaksi koko Gallen kaupungin alueelle. Galle on saaren kolmanneksi suurin kaupunki. Kun lääkäri kävi tarkastuksella sirkkeli, kompressori ja imaami huusivat kaikki samanaikaisesti eikä meistä kumpikaan kuullut toistemme puhetta. Sanoi tulevansa huomenna uudelleen. Joustava lääkäri.

Huomenna on Full Moon eli täyskuun juhla, jolloin kukaan ei tee työtä. Toivottavasti hoitava lääkärini ei ole perinnemiehiä.

Yksi tarjoilija tai hoituri kysyi juuri, että miksi ohimosuoneni pullistelee. Sanoin, että aivovoimistelen kotiinpaluuta varten.

Vessassa on suihkua varten iso muoviämpäri. Se tuotiin viereiseltä työmaalta. Hoituri todennäköisesti käveli illalla pimeässä avoimesta ikkunasta ulos ja toi sen. Se on monen maalikerroksen peittämä. Epäilen, että alkuperäisväri on oikein kaunis turkoosi. Valkoinen pintaväri on jo kellastunut ja paikka paikoin ruskistunutkin. En käy täällä oikein usein suihkussa.

Sänky on niin lyhyt, etten ylety tukka pystyssä nukkumaan. Jalat roikkuvat sängyn päädyn päällä. Marja sanoi, etten saa nukkua niin kun pääty on hirveän likainen. Nukun nyt jalat koukussa.

Sähköpistokkeisiin ei uskalla koskea kun niissä törröttävät avojohdon päät. Suomalaisella sähkötarkastajalla olisi kissan päivät täällä. Hoituri toi vuorostaan kahvikupillisen kokoisen pilkkumin ja naama punaisena (kyllä mustakin naama punertuu) koetti selvittää sen käyttötarkoitusta. Rassukka ei kehdannut näyttää kun en singaleesia ymmärtänyt.  Sitten oivalsin ja sanoin taikakasanat ”pis pis ”. Hymy levisi hoiturin kasvoille jotka mustenivat takaisin alkuperäisväriinsä.

Vettä ei ole tänään vielä tullut hanoista. Päähoituri hymyili ja sanoi, että kyllä sitä tulee kun oikein odottaa. Aina on tullut. Uskon häntä. Nyt me molemmat odotamme vettä ja hymyilemme.

Sain sähköpostia. Maakannaksen perhe, joka tulee helmikuussa taas tänne, tuo aina mukanaan tarpeellista. Perheen Maija-tyttönen kokosi hyppynaruja ja sanoi antavansa ne Toivolan tytöille. ”Isi! Sinä voit sitten Oskari-sedän kanssa opettaa tyttöjä hyppimään!” Hurmaavaa huumorintajua Maija! Lupaan kyllä

pyörittää.

EKSOOTTINEN NAAMÄVÄRKKI SUOMESSA – HYMY

Sain töistä viestin, että Matka-Messuilla Herrankukkaro/Ukkopekka -osasto oli saanut parhaan osaston palkinnon. Suunnittelin sen 22 vuotta sitten ja se on pysynyt lähes samanlaisena koko ajan. Käytin olemassa olevaa vanhaa aitoa rekvisiittaa ja muovilevyn sijaan halpaa lautaa, jonka petsasimme mahongin näköiseksi. Tästä huomaa, ettei messuosastoja tarvitse muutella 2 vuoden välein. Lähes tuhannen osastoa jäi jälkeen. Perusteluina oli tunnelma ja hymyilevä henkilökunta. Vanhalle miehelle tuli vesi glasehin.

Kyllä, meillä on SUOMALAINEN henkilökunta. HYMYILEVÄ HENKILÖKUNTA. Siitäs saatte mutrusuut! Miten helppoa onkaan erottautua muista. Suomessa.

VAKUUTUSMIES ON YSTÄVÄSI

Tänään kävi kulmahousumies (oikein prässit housuissa) Kravatti oli ainakin 15 cm leveä ja tukassa oli paikallista Brylgremiä. Ihmettelin montako lääkäriä luonani tarkastuskäynnillä oikein käy. Katseli papereita ja kyseli kovasti. Yhtäkkiä tarrasi tulisena hehkuvaan jalkaani ja puristi rajusti. Karjaisin tuskasta, huusin perjantaita ja ponnahdin sängystä tovin matkaa kohti kattoa. ”Yes, yes”, topputeli lääkäri. ”No, no” voihkin minä.

Sitten selvisi, että mies ei ollut mikään lääkäri, vaan sairaalan talousmiehiä, jotka hoitelevat turistien kansainvälisiä vakuutuskorttiasioita. Vakuutusmies. Hän oli kovasti innoissaan alkaneesta liikesuhteestamme ja ehdotti ainakin viikon lepoa juuri tekemänsä diagnoosin perusteella. Ajoin miehen pois. Ihan totta.

Hetken kuluttua soi kännykkäni. Ave oli saman sairaalan viereiseen taloon tuonut ystävänsä hoitoon kuumetaudin vuoksi. ”Hei Oskari! Täällä on talon vakuutusmies, ja haluaisi puhua kansasi. Ei uskalla kuulemma tulla huoneeseesi.” Halusi kai toivotella pitkää sairaalalomaa. Ses siitä.

Mutta hoitajat hymyilee 25€ kuukausipalkalla. Että mikäs tässä on ollessa, kun elämäkin hymyilee.

Ps. Näin sellaista unta, että Suomessa ”ei lisättyä sokeria” mainoksen tekijä joutui linnaan ja kuoli sokeritautiin siellä.  Jäämistöstään löytyi suljettu kirjekuori, jossa oli pieni lappu.  ”Hedelmäjugurtin perus raaka-aineissa 60 % sokeria. Ei voitu lisätä enää. Anteeksi!”

Tiistaina 22.1.08
VIHDOIN KOTIIN

Eilen illalla professori Kumara saapui tarkastuskäynnille. Teeskentelin tervettä miestä ja ehdotin kotiutumista. Sanoin, että olen varma, että katossa pyörivä laakerivikainen ropelikone tappaa minut yöllä, kun sen elämä päättyy. Kuin tilauksesta rakkineen laakerista kuului paukahdus kuin pyssyn suusta. Professori hymyili ja sanoi, että jatketaan antibioottihoitoa sitten pillereillä. Lähde kotiin. Tule näyttämään lauantaina. Huomasin tulleenikin terveeksi. Onneksi Marja ja Coolman olivat paikalla, joten lähtö oli pikainen.

SIUNATTU VIP-INSURAD CARD

Se kulmahousuinen vakuutusmies oli jättänyt hoitamatta hommansa. Kööpenhaminasta soitettiin kännykkääni Sos-keskuksesta ja pyydettiin sairaalaan numeroa, koska eilen sovittua lääkärinlausuntoa ei oltu faxattu lupauksesta huolimatta.

Kassan kautta. Rahalla selvisi sentään. Käteviä nuo Vip-insurad matkavakuutuskortit. Millainen palvelu mahtaa olla tavallisella insurad-kortilla?

MUMMO AKAANSA EDELLÄ

Sisareni oli lähettänyt s-postilla jutun ruotsalaisesta firmasta, joka myi aitoja JENNIN KOTITEKOISIA KAALIKÄÄRYLEITÄ. Ne valmistetaan yli 80 vuotta sitten käyttöön otetulla Jennin mummon tarkalla perhereseptillä, jota ei ole sen jälkeen muutettu. Nostalginen juttu. Mummo vaan oli kovasti aikaansa edellä v. 1926 koska tuoteselosteessa oli 67 eri ruoka-ainetta. Mukana mm. lisäaineina E471 E456 E304. On ne ruotsalaiset fiksua porukkaa. Aina aikaansa edellä.

LEPOPÄIVÄ

Tänään on Full Moon päivä ja kaikkien yhteinen vapaapäivä. Saan rauhassa levätä kotona. Naiset menivät Temppeliin. Onkkeli meni kuulema eilen harmaaksi ja meinasi pyörtyä. Coolman vei kiiruusti sairaalan. Ummetus. Nyt yritän saada häntä lepäämään, mutta hän käy salaa haravoimassa. Toivoton tapaus.

Vahtikoiramme Tarja oli innoissaan kun palasin kotiin. Ennen vanhaan kun huusin: ”Marrrrrrja!”, vaimoni saapui paikalle: ”Niin Rakas!”. Se ei ole enää toiminut vuosikausiin. Mutta nyt kun huudan: ”Tarrrrrja!”, vahtikoira ryntää häntä heiluen paikalle. Tykkään Tarjasta.

PALUU ELÄMÄÄN

Coolman kävi kysymässä, että saisiko hän peltikopperollani viedä tänään perheensä Baddegaman temppeliin Full Moon juhliin. En tiennytkään, että suu voi levittäytyä niin leveäksi.

VANHAT KONSTIT

Keitin kuoriperunoita ja tein ruskean peruskastikkeen. Lisäsin ystävällisen suomalaisen tuliaispaketista 5cm pätkän arvoruokaa. Tuomisina oli myös jälkiuuni ruisleipää. Kari Tapion laulun sanoin hyräilin: ”Olen suomalainen…” Taidan sittenkin parantua.

MAAILMALLAKIN OLLAAN
KIINNOSTUNEITA TAVASTAMME TOIMIA

Ladyt tuli Baddegaman temppelistä, jossa oli koko alueen suurin Full Moon -tapahtuma. Päämunkki puhui mm. 15 minuuttia palavasieluisesti Lotus Hill hankkeesta ja ihmiset kuulemma nyökyttelivät Ladyjen suuntaan. Juhlallisuuksien jälkeen hieno lady pääkaupungista saapui meidän ladyjemme luo ja esitteli itsensä suuren kansainvälisen median edustajaksi, joka raportoi Sri Lankan tapahtumista maailmalle. Hän oli vaikuttunut kuulemastaan ja halusi haastatella Lotus Hill -hankkeen edustajaa, sillä hanke edustaa hänen mielestään jotain kansainvälisestikin ainutlaatuista auttamisen saralla. Hän halusi sen myös kansainväliseen tietouteen, mutta munkki Banagalan englanti on kuulema liian heikko???. Vaimoni lohkaisi, että kyllä hänen miehensä voinee hoitaa puhumisen. Että voi olla ihmisellä merkillinen huumorintaju.

Vastaukseni oli yksioikoinen: Tämä hanke on pienimuotoinen suomalaisten ihmisten ruohonjuuritason avustushanke ja sellaisena pysyy. Sokrates sanoi jo aikoinaan ”Tunne itsesi ”. Tähän haluan lisätä, että ”Tunne itsesi ja voimavarasi”.

Keskiviikkona 23.1.08
URAKOITSIJAN KANSSA
KISA JATKUU

TYHMÄ JA SINNIKÄS
= HUONO YHDISTELMÄ

Viime perjantaina sovitusti tapasimme Gallessa tuomarimme luona. Olin jo siinä vaiheessa tulehdustaudin vuoksi aika pihalla elävästä elämästä. Siirryinkin sieltä lähes suoraan sairaalaan. Urakoitsija tuli puoli tuntia myöhässä ja oma lakimiehemme herätettiin jälleen kotoa. Voihan verokirja! Urakoitsijalla ei ollut laskelmia, kuten tiesin. Kun mies on tyhmä, sinnikäs ja moraaliton, yhdistelmä on kauhea. Vihdoin tuomarimme sanoi, että maanantaina on viimeinen kokous. Se on finaali.

Tuli maanantai. Makasin sairaalassa ketarat pystyssä. Murehdin, että tämäkin vielä. Viestitin, että keskiviikkona, jos elän, tervetuloa kotiimme klo 16.30.

Ihme ja kumma, kaikki tulivat. Uskoivat varmaan, että en selviytynyt. Samaa jankkaamista kuin aiemminkin. Urakoitsijalla olikin lisälasku tehdyistä töistä meille, jonka hän esitti. Töistä, joita ei ollut sopimuksessa emmekä ole tilanneet, saatikka hyväksyneet. Hyökkäys on paras puolustus! Onneksi oli kroppaan pumpattu niin paljon antibioottia, ettei paskasta sentään saanut tartuntaa. Sanoin urakoitsijalle, että sovimme tekemättömien töiden arviopaperista, emme WC-paperista.

Olin väsynyt ja sanoi tuomarillemme, että huomenna hän lähettää urakoitsijalle kirjattuna ilmoituksen, että katsomme hänen toistuvasti rikkoneen sopimusta, joten jatkamme työtä ilman häntä. Samalla jätämme pankkiin vaateen sopimusrikosta pankkitakauksen realisoimiseksi. Tuomarimme mukaan työt voimme aloittaa 3 päivän päästä.

Uusi urakoitsijaehdokas tuli portistamme sisään, kun vanhan auton takavalot häipyivät.

KORRUPTIOTA YRITETÄÄN

Jotta kaikki olisi oikein selällään, kerron että urakoitsija oli tarjonnut tuomarillemme 200.000 rupiaa (1.300€) korruptiorahaa, että tämä viivyttäisi neuvotteluja. Tämän kertoi tuomari itse perjantaina kaikkien läsnä ollessa. Myös urakoitsijan vaimo oli nyt paikalla. Muistutin hänen läsnä ollessaan korruptioyrityksestä jolloin urakoitsija sanoi, ettei tällaisista asioista sovi julkisesti puhua. Eikä ollut moksiskaan. Anna mun kaikki kestää!

STEP BY STEP

Aloitimme neuvottelut toisen urakoitsijan kanssa. Etenemme askel askeleelta. Ensin teetämme vanhan urakoitsijan kesken jääneet työt ja teemme sitten tilannearvion. Tilannetta ei helpota yhtään se, että tällainen on maan tapa. On myönnettävä, että piti ottaa palaverin jälkeen tuplapussi Samarinia, jota en ole yli vuoteen tarvinnut. Marja lähti kavereidensa kanssa kylälle syömään. Menin jääkaapille. Lopun arvannettekin. Vielä oli muutama sentti jäljellä elämän eliksiiriä.


HULLUN NAAPURIN
PÄÄHÄNPIITTYMÄ

Hetteikkönaapurimme, menttaalihäiriöinen isä, joka terrorisoi perhettään on nyt Colombossa sukulaistensa luona. Hän oli vähän aikaa töissä ja tuhlaa nyt kaiken marihuanaan. Perheen hän jätti oman onnensa huomaan.

Perheen äiti tuli käymään ja kertoi, että nyt hänellä olisi tontti tiedossa, mutta mies ei hyväksy, että ostamme sen äidin nimiin. Mies haluaa sen omiin nimiinsä. Sanoin, ettei onnistu. Ei ikinä.

Myöhemmin äiti lapsineen saapui uudelleen ja itku silmissä kertoi, että nyt olisi tiedossa tontti ja puolivalmis rakennus. Hinta 800.000 rupiaa eli 5000€. Jos hän ottaa eron miehestään ja muuttaa lastensa kanssa sinne, se voidaan ostaa hänen nimiinsä. Sovimme, että Coolman käy ensin katsomassa, onko se hintansa väärtti. Siltä kuulostaa.

Coolman kertoi myöhemmin illalla, että mies oli palannut Colombosta ja huumetokkurassa ajoi vaimoaan ja lapsiaan viidakkoveitsellä takaa pitkin hetteikköä. Vaimo ja lapset tulivat meille karkuun. En löydä sanoja kuvaillakseni tunteita.

Päätin, että avaan viitetilin myös tälle perheelle. Ostamme tontin, rakennamme heille kodin kautta kiven ja kannon, jotta äiti voi heittää idioottimiehensä – sanonko minne? Sitten määrittelen ruoka- ja koulukulutarpeen ja avaamme tilin pankkiin, josta äiti voi nostaa kuukausittain välttämättömyysrahat.

Nuorin lapsista ei käy vielä koulua. Kun hän lähtee kouluun, yritämme hankkia työtä äidille. Äidin nimi on Rubika. Hän on suloinen, herttainen, lapsiaan rakastava ja heistä olemattomin voimavaroin huolehtiva äiti. Kaikkein eniten olen järkyttynyt lasten vuoksi. Mitä mielenjärkytyksiä? Lapsipoloiset. Nyt on jälleen Lotus Hill -tukijoukoilla todellinen ruohonjuuritason auttamisen mahdollisuus.

Jos joku haluaa lähettää rahaa nimenomaan tämän huumehörhön perheen itsenäistymisen auttamiseksi, tässä on tiedot:

HOPE FOR SRI LANKA RY / LOTUS HILL
Tili: 530500-212440
Viite 20093

Kertasumma, kuukausimaksu, vuosimaksu. Kaikki menee perille – suoraan heille.
 
Ystävällisesti ilmoittanet avustasi minulle sähköpostilla

TOIVOLASSA KAIKKI HYVIN

Kävimme Aven kanssa maksamassa opettajiemme palkat. Kaksi opettajaa saa nyt 10.000 rupiaa eli 64€ kuukaudessa ja ompelijaopettajaharjoittelija 8000 rupiaa eli 51€

Kaivon pumppuhuone oli jo valmis. Sen hinnaksi tuli uusine sähkötöineen 104.076 rupiaa eli 667€. Seuraava työvaihe on putkilinjojen uusiminen, paskatankin seinän korjaus, vanhojen vessojen siistiminen.  Yhteensä 91.000 rupiaaeli 583€. Keittiön katon korjaus 117.000 rupiaa eli 750 €.


Toivolan pumppukoppi on valmis


Pumppukopin pruukin teko käy kätevästi
käsivoimin. Samalla lastenkodin pojat
saavat harjaannusta ammattiin.


Kaivokomleksi kokonaisuudessaan


Toivolan valkopyykki  pestään
keittämällä. Pojat asialla


Toivolan lapset saivat Take away
-lounaan lahjoittajalta

”VESIPUHVELI TÖNÄISI”

Olen selvinnyt peltikotterollani melkoisessa pujottelussa liikenteen seassa. Nyt Toivolan urheilukentällä peruuttaessani yhtäkkiä koripalloverkon pystytolpaksi naamioitunut vesipuhveli hyökkäsi takapuskuriin. En kehtaa kertoa kellekään. Nolottaa niin paljon, etten sanotuksi saa. Coolman sanoi, että vakuutus maksaa. Mutta nolottaa siltikin. Onneksi Marja ei saa tietää sitä. Kysyisi varmaan, että oliko maanantaipäivä ja naiset liikkeellä?

ERANKALLA EI OLE ENÄÄ KOTIA


Erankan kotia ei enää ole

Erankan vanha koti on purettu ja paikat siistitty. Kiviä ja hiekkaa on tuotu paikalle. Annoimme starttirahan 100.000 rupiaa eli 650€. Ensi sunnuntaina klo 9 on rakennuksen aloittamisen siunaustilaisuus. Eranka oli koulussa. Hänen äidilleen kerroimme, että Marja tulee huomenna klo 7 hakemaan äidin ja pojan, ja vie pääkaupunkiin klinikalle, jossa aloitetaan jalkaproteesien suunnittelu ja teko.


Erankan 82-vuotias isoäiti

Torstaina 24.1

Suoraan suoneen -antibioottikuuri väsyttää. Kun muut olivat pääkaupungissa, päätin ottaa rennosti. Otin kaverikseni Taavin.

Vuonna 1967 ensimmäinen varsinainen keikkabussimme oli pikkulinja-auto. Sympaattinen Trader. Annoin sille nimeksi Taavi. Pian se syttyi keikkareissulla Eurassa palamaan ja paloi poroksi. Soitettiin ojanpientareella Kylän suurta kypärää ja lopuksi Orpopojan valssia. Jäin niin sympaattiset muistot Taavista, että päätin antaa tälle hankitulle peltikopperolle nimeksi Taavi.

Lähdimme kaksistaan Taavin kanssa hupiajelulle syrjäkylille, mutta ensin piti käydä Aven kanssa Toivolassa maksamassa rakennusmiehille. Pääsimme kapeaa viidakkokylätietä muutaman sata metriä, kun ohittaessani vanhaa miestä polkupyörällään hän heilahti hiukan oikealle. Vaistomaisesti käänsin minäkin tovin oikealle, jotten ajaisi hänen päälleen. Pahaksi onneksi juuri siinä oli Keskisen Kyläkaupan kohdalla puupökkelö. Taavi nousi katkenneen puun päälle metrin verran ilmaan ja jäi roikkumaan oikeasta keulastaan siihen.

Otsastani valui verta. Onnekseni minulla oli kirkkaan punainen paita, jonka kiiruusti riisuin. Paikalla oli alta aikayksikön kyläläisiä, joista joku toi rasiallisen jäitä. Painoin jäällä ja paidalla ohimohaavaa. Pakki päälle ja neliveto nytkäytti Taavin takaisin maan pinnalle. En jäänyt enempää ihmettelemään, vaan kiitin kyläläisiä osanotosta Sanoin, että ”Hari hari”. Kaikki kunnossa.

Totesin, että oikea etunurkka puuttui tykkänään Taavista, mutta auto kulki. Soitin Avelle, että tulee tien varteen. Haen hänet. Hämmästyneenä näkemästään istahti viereeni ja niin ajoin Hikkaduwan pienelle ensiapuasemalle. Kolme tikkiä vaan hiuspehkon alle. Lääkäri puudutti ensin ja kysyi, onko vaikutusta?” Hyvältä tuntuu, päässä ei liiku mitään.” Onhan se puudutus pitkävaikutteinen.

COOLMANIN TAHTIIN

Coolman oli hädissään nähtyään Taavin ruttukeulan ja otti marssijärjestyksen hoitoonsa. Ajoin takaisin törmäyspaikalle ja Coolman soitti vakuutusyhtiöön. Tunnin odotuksen jälkeen 2 miestä saapui paikalle ja alkoi tiukka analyysi ja papereiden kirjoittaminen. Coolman puhui. En tiennyt, että Coolman oli ottanut Taaville täyskaskovakuutuksen (sellaisen hullun vakuutuksen). Taitaa mennä ”vesipuhvelitörmäyskin” samaan piikkiin. Nyt sitten päätä särkee. Mietin vaan, miten olisi käynyt, jos olisin ollut matkassa MOPOLLA.
 

Taavin ruttunokka

ERANKA PETTYI

Illalla Marja saapui Colombosta. Proteesipaja oli alkeellinen. Erankan tekojalkojen ruostuneita saranoita rasvattiin ja sanottiin, että hari hari. Ne painavat muuten 15 kg. Melkein puolet pojan painosta. Emme luovuta. Kiikarissa on toinen, toivottavasti parempi proteesipaja. Eranka ja hänen äitinsä saivat tavaratalosta uusia vaatteita ja vatsan täyteen hyvää ruokaa.

INSINÖÖRIEN YLIVALTAA

Kävimme vielä Aven kanssa tapaamassa Banagalaa ja hänen avustusjärjestönsä insinööriä, joka ohjeemme mukaan lupasi maanantaiksi laskea urakoitsijan kesken jättämien töiden arvon. Kuulin, että asianajajamme ja pankinjohtaja, jolta pankkitakuu on, ovat hyviä kavereita keskenään. Raskasta tämä sättääminen. Ave jutteli puhelimessa Aittamaan Jounin kanssa ja sai lisäneuvoja. Päätä särkee edelleen. Monestakin syystä. Ihan vähän harmittaakin. Joudun tekemään pian aika kovia päätöksiä. Vastuu painaa, myönnän. Mutta teen niin kuin äitini sanoi aikanaan: ”Tee elämässäsi kaikki sillä ymmärryksellä, tiedolla ja sydämellä, jonka Taivaan Pappa on Sinulle antanut. Se riittää”.

Perjantai 25.1
HUONO JA HYVÄ PÄIVÄ

Päätä särki ja oksettaa. Taitaa olla aivotärähdys. Kävin kuitenkin vakuutusyhtiön konttorissa täyttämässä nivaskan papereita. Vakuutusmies kysyi, miksi ajoin päin puuta? Kerroin kuulleeni (ystäväni ovat myös nähneet), että kyläläiset hakkaavat autokuskin, joka ajaa ihmisen päälle.

Naapurimme Rubikan äiti tuli kertomaan myynnissä olevista asunnoista. Se edullinen tontti keskeneräisine rakennuksineen oli mennyt. Harmi. Haemme muita mahdollisuuksia.

Kotiin palannut isä meukkasi taas koko yön. Hän oli raivoissaan siitä, että vaimo suunnittelee uutta kotia. Hänen takanaan.

TOINEN PROTEESIPAJA LÖYTYI

Marja lähti aamujunalla Galleen. Hän soitti iloisena, että oli löytänyt proteesipajan, joka oli aivan toista maata kuin edellinen. Jatkamme Erankalle jalkojen etsintää.

HUOLESTUTTAVIA UUTISIA

Marja toi Colombosta tullessaan Pirjolta nivaskan ohjeita Ulkoministeriöltä. Toimenpideohjeet luonnonkatastrofien ja sotatilan varalta. Luin ohjeet. Huh huh. Nyt sitten reppu täyteen ensiaputavaraa, kompassi taskuun ja sisämaahan. Rantatietä ei kannata käyttää. Sitten vaan suunnistamaan viidakon kautta pääkaupunkiin ja etsiytymään Ruotsin Suurlähetystön takapihalle. (Matkaa linnuntietä 100 km.)

HALLITUS UHOAA
SODANKÄYNNIN LAAJENTAMISELLA

Rauha rauha! Sitä me toivomme, mutta toisin kehitys kulkee. Viime vuonna jaoimme koulureppuja mm. BUDDALASSA, joka on osittain tamilialuetta ja hyvin epävarmaa seutua. Meidänkin tilaisuudessamme oli paikalla kymmeniä poliiseja ja sotilaita aseineen, olihan paikalla myös ministeri. Nyt kun Ladymme olivat matkalla Kandyyn, heidän ollessaan 20 km päässä Buddalasta, räjähtivät pommit bussissa surmaten 29 siviiliä. Joukossa oli myös koululapsia. Pakomatkallaan sissit tappoivat vielä 5 pelloillaan työskennellyttä maatyöläistä.

LINNSILUTEET TAAS ASIALLA

Samanaikaisesti TV:stä hehkutetaan miten turistit ovat löytäneet uudelleen Sri Lankan. Ave ja monet muut olivat hämmästyneinä katselleet paikallisista TV-uutisista kuinka em. uutisen yhteydessä oli kuin todistusaineistona käytetty filmimateriaalia, jossa Marja, Karioskari ja allekirjoittanut ruokailivat rannan ravintolan seisovasta pöydästä. Aineisto lienee otettu talteen ennen tsunamia. Ja taas on aihetta sanoa: ”Mokomatkin linssiluteet”.

Lauantaina 26.1
TAIVAANKAPPALEET TOLALLAAN VIHDOIN

Taivaankappaleet oikealla tolallaan. Erankan kodin perustan muuraukset siunattiin tänään klo 7.31 Kyllä oli poika tohkeissaan. Työn touhussaan oli viitisentoista miestä ja poikaa. Sukulaisia kaikki. Pari ammattimiestä toki perustana.


Erankan uuden kodin pohjapiirros


Talon perustaa varten oli tuotu
kiviä ja hiekkaa


Aamuisen siunaustilaisuuden
”jäämistöä” rakennustyömaalla


Työmaalla koko suku


Identtiset kolmoset

Hieraisin silmiäni kun yhtäkkiä samannäköisiä pikkuvesseleitä alkoi vilistä joka suunnalla. Asialla olivat Erankan sukulaispojat. Kolme 3-vuotiasta identtistä kaksosta. 6 samannäköistä pikisilmää. Siinäkin on taustalla tarina, mutta otetaan yksi kerrallaan.

Paikalla oli nuori äiti, jolle yksinhuoltajana saimme järjestettyä kummivanhemmat toisen järjestön kautta. Perheen isä oli juoppohulluudessaan kaupitellut pientä poikaansa Hikkaduwan hiekkarannalla ennen tsunamia. Kokosimme suomalaisten keskuudessa hänelle 6000 rupiaa ensiapuun. Voi näitä ihmiskohtaloita!

Sunnuntaina 27.1
TUTTUJA TAIVAALLA

Heräsin varhain auringon kera. Hetken kuluttua pilvet erottivat meidät. Näin raikkaat ensisäteet. Niillä pärjää päivän. Istuin terassin korituoliin ja katselin järvelle. Bird Lake on lintujenkin paratiisi. Riemastuin äkkiä havainnostani. Tuttuja taivaalla. Pääskysiä. Niitä meidän suomalaisia haarapääskysiämme.

Jo vauvasta saakka Lyökin ulkosaaressa minulla on ollut etuoikeus tuijotella taivaalle pääskysiä. Ne elävät kanssani myös Rymättylän kalastajatilan maisemissa. En väsy koskaan katsomasta niiden taiturimaisia lentosuorituksia. Herrankukkarossa ne rakentavat joka kevät pesänsä mm. miesten vessan oven päälle. Siivoojalla on jokapäiväinen työ. Mutta se kannattaa. En ole koskaan aiemmin nähnyt täällä pääskysiä. Toivottavasti ne eivät ole meiltä pois.

Läheisen viidakon jakkipuupöheikössä asuu hyvin harvinainen musta-apina populaatio. Sen elinympäristö on uhattuna. Jakkipuita ei saa kaataa kuin luvalla. Nekin ovat harvinaislaatuisina uhanalaisia. Rikkaat maanomistajat ovat keksineet kiertotien. He karsivat oksia vähän kerrassaan. Hetken päästä on vain jättiläispuun lehvästöstä tupsu jäljellä. Kanelipensaiden varjostaminen on muka syy. Kuuntelen apinalauman reviirikeskustelua tietäen, että se ei enää kauaa ole mahdollista. Surullista.

Marja lähti Coolmanin kanssa päivätoimiin kentälle. Päätäni särkee vieläkin. Lepään vielä tämän päivän ja sitten otan särkypillerin, jollei muu auta. Eihän tänne ole makoilemaan tultu.

Eilen Marja kävi Noonan luona (palanut tyttö, jota avustimme ystävien kanssa 22 leikkauksella takaisin elämään). Hänen siskonsa Kiitika, tuskin 17-vuotias, oli mennyt naimisiin. Nuori pari rakensi vaatimattomaakin vaatimattomamman kodin. Maalattia. Yksi huone. Keittopaikkana 3 tiiliskiveä. Roskalautaseinät joten kuten kyhättynä kokoon. Palmunlehväkatto, joka pitää vain normaali sateen. Ei suihkua, ei vessaa, ei vettä, ei sähköä. Tyttö säteili onnellisena: ”Tämä on hänen elämänsä suurimman haaveen toteutuma: Oma koti. Voi miten onnellinen hän onkaan.

ANEKDOOTTI

Tämä on juttu siltä rajalta, mutta kun sen kertoi minulle vuosia sitten ystäväni, entinen Suomen Senaattori ja taustalla on vähän historian havinaakin, niin olkoon menneeksi:

1970-luvulla Suomi-poika oli seilaamassa maailman merillä. Poikkesi Afrikan satamaan. Kävi vierailulla paikallisessa iloisessa talossa. Mama otti vastaan kaukaisen vieraan. Kumpikaan ei osannut toisensa kieltä, mutta esittely sujui mallikkaasti: ”Urho Kekkonen – Suomi ”, esitteli Suomi-poika itsensä. ”Kenneth Kaunda – Zambia”, vastasi emäntä.

Terveeksi haluavana


Pentti-Oskari

Sähköpostia Oskarille