31.01.2010 Häähumua
31,1,2010 Pentti-Oskari Kangas
Hikkaduwa 31.01.2010
KUKA PÄÄTTTÄÄ SEURAAVAKSI
PRESIDENTIN VALTAOIKEUKSISTA?
Ennen vaaleja: Maa on aivan sekaisin Pressan vaaleista. Mikään ei ole varmaa. Istuvan Presidentin, Mahinda Rajapaksan vastaehdokas, kenraali Sarath Fonseka on kuulemma kirinyt kärkeen. Hänen sanotaan olevan kannattajiensa mukaan sivistynyt ja maltillinen mies. Hyvät suhteet ulkomaille, erityisesti länteen. Lapset asuvat USA:ssa. Se on mitalin toinen puoli.
Alkuviikosta tuli hämmentävä tieto, että maasta saa kuka tahansa viedä valuuttaa niin paljon kuin haluaa. En ole ekonomisti, mutta jos samanaikaisesti painetaan lisää rahaa, maa on pian kaaoksessa.
Vaalien jälkeen: Istuva presidentti sai yli 60 % äänistä. Äänestysprosentti oli yli 70 ja se on todella korkea. Varsinkin, kun ottaa huomioon, että tamilit, jotka olivat pääosin kenraali Sarath Fonsekan puolella (sanoivat valitsevansa yhden kahdesta pahasta) ilmoittivat boikotoineensa vaaleja juuri tämän em. syyn takia. Voidaan spekuloida, että jos tamilit, joita on lähes 20% asukkaista, olisivat äänestäneet, he olisivat ratkaisseet vaalit.
Viime tietojen mukaan kenraali esikuntineen on Colombolaisessa hotellissa. Piirittäjinä sadat aseistetut Rajapaksan sotilaat. Perusteluna se, että he takaavat kenraalin turvallisuuden. Kenraali on kyllä pyytänyt naapurivaltioilta apua motitukseensa.
Hullua hommaa. Ensin ukko häviää vaalit ja sitten laitetaan arestiin. Demokratiaa. Onhan tämä demokraattinen sosialistivaltio, jota johtaa kommunistipuolue. Nyt täytyy pitää suu supussa, ettei jonain yönä ole viisi vierasta miestä portin takana.
TURISTIEN RYNTÄYS
Tietojen mukaan Finnmatkat ja Tjäreborg ovat aloittaneet chartermatkojen myynnin tänne. Upeaa. Menkää ja varatkaa pikaisesti ensi syksyksi tai talveksi. Tänne voi tulla koska tahansa. Lämpötila on yöllä 25 astetta ja päivällä 29-31 astetta – ympäri vuoden. Merivesi 28, niin ikään ympäri vuoden. Heinä-elokuussa öisin sataa reippaasti, joskus päivälläkin. Jo tänä vuonna aivan viime päivinä turistien määrä on noussut merkittävästi. Se on tehokasta kehitysapua. Oletteko tulleet sitä ajatelleeksi. Kun tulette tänne, paikallinen työntekijämme Thilakasiri tulee näyttämään avustuskohteitamme, jollemme ole itse paikalla. Mutta varokaa. Kappale sydäntä lähtee mukaan.
ARJEN RUTIINIT
Toivola lapsineen muuttuu päivä päivältä rakkaammaksi. Sinne täytyy päästä yhä useammin. Sama juttu vammaiskeskuksella. Uusia lapsia tulee potilaaksi ja alan ihmisiä ilmoittautuu vapaaehtoistyöntekijöiksi. Sitten on nämä oman kylän lapset pikkumurheineen. Heille usein isoina murheina.
KAUKO KÄYHKÖ
Ennen leikittiin sanaleikkiä: Kauko Käyhkö, käykö keuhko? Ei oikein käy. Viime viikon maanantaina iski kova kuume ja tiistaina heti aamulla Coolmanin kuskaamana pääkaupunkiin. Apollon sairaala, nykyisin Lanka Hospital, jonka intialaiset aikanaan perustivat ja tamilit omistivat, siirtyi Presidentin veljen omistukseen. Sairaala on saaren paras. Ei huono.
Hitusen kokemusta omaavana homma hoitui mallikkaasti. Nopeasti ja ystävällisesti. Kokeita otettiin ja kuvia otettiin ja sydäntä kuunneltiin ja ultrattiin. Päädyttiin keuhkokuumeeseen.
Olin pelannut riskin päälle ja ottanut heti kuumeen noustua V-penissiliiniä (ei näin saisi tehdä, mutta kun olen syönyt sitä 7 vuotta streptokokin ehkäisynä, ajattelin, että vähän vielä lisää). Se saattoi olla hyvä juttu, sillä tauti saatiin alle viikossa kuriin.
Ei täällä potilaille kerrota hoidon yksityiskodista kuten meillä Suomessa. Kun tivasin toistuvasti veriarvojen määrää ja koetin selvittää erilaisen taulukon luomaa poikkeavuutta, tokaisi hoitava lääkärini: ”Oletko sinäkin lääkäri?” – ”En ole lääkäri, mutta viime aikoina ollut sairaaloiden ja sairauksien kanssa paljon tekemisissä.”
Teho-osaston jälkeen tuotiin lista jatkomahdollisuuksista. Otin Super luksuksen. Se oli kahdeksasta mahdollisesta kolmanneksi halvin (niin teen usein viinivalinnoissakin)
Oli Standard, Luksus, Superluksus, Orientluksus, Premiärluksus jne. En tiedä millaisia ne viisi kalliimpaa majapaikkaa olivat, mutta minulla oli sviitti, jossa oli iso toilet, suihku, oleskeluhuone jääkaappeineen ja makuuhuone, jossa nukkumasohva mahdollisia vieraita varten. Lisäksi oli vielä tilava vastaanottohuone sohvaryhmineen.
Yskäisin kipeät keuhkoni pihalle, kun näin Menu-listan. Hienoista a la carte ravintoloista tuskin sellaista löytyy täällä. Päivittäin kävi hovimestari kysymässä tarpeitani. Hinnat olivat uskomattomat. 100-300 rupiaa eli 70 sentistä 2 euroon.
Harmi, etten ollut ruokailutuulella.
Viikonlopuksi pääsin pois ja olo alkaa valjeta. ”Pakka selkkemä, sanos raumlaine.” Suuri harmi oli, että Toivolan lastenkodin historian toiset häät pidettiin perjantaina, joten sinne en ehtinyt.
EEVAN RAPORTTI
Seuraavana aktiivitoimijamme Eeva Kankaisen raportti ja kuvat ikimuistettavasta tilaisuudesta.
…………………….
Ette usko miten ihana koira meillä on. Leikkii kuin väkkärä ja syö vaikka kengät. Olemme antaneet sille kirppumyrkkyä, joten syliinkin olen sen jo ottanut. Pienellä koulutuksella sen kai vois ottaa viereensä, mutta kun toiset ei suvaitse, eikä se ehkä ole suotavaakaan. Togan suurin herkku on hedelmät, siis samaa sukua kun Taru kotona.
Äsken tuli illan hämärtyessä vastaan isä tyttärensä kanssa, kantoi neidon laukkua ja vaikutti ylpeältä. Suomalainen ajattelee: tyttöparka, kun ei pääse edes koulutielle ilman isää. Niin se vaan täällä on, aina pitää olla nuorella tytöllä suojelija.
Nyt on kirjoittamisen vimma, toiset jäivät makoilemaan, vaan minä tulin tänne Nilucomiin, tunnin sessio maksaa 70 senttiä.
20.1. Aamutuimaan lähdimme Bentotaan, suomalaisillekin tuttuun paikkaan, vastavierailulle Sirkan ja Jurgenin luo. Matkustimme paikallisjunassa ja sehän oli kuin muinoin konsanaan. Kesti ja kesti. Menimme ystävien hotelliin, hetken päästä vaatteet pois ja mereen. Paikka oli hulppea siisti vanha hotelli, aiemmin joku lepokoti tms. Tilaa oli niin huoneissa, ravintolassa kuin puistossakin, eikä kyläkään ollut mahdottoman kaukana. Nautimme päivästä ja lähdimme ihastelemaan 8 ”kerroksista” buddhaa. Sen sisällä oli tosiaan raput ja mahdollisuus kiivetä kurkkimaan Buddhan silmäkuopista. Tyydyimme kolmanteen kerrokseen ja palasimme maan pinnalle. Paikka oli kaunis, seremonioita riitti keskellä päivääkin. Palasimme illan suussa kotiin pikajunalla.
21.1. Nyt tekee mieli hypätä päivän yli ja mainita, että siivousta. Pyykkäsimme ison koneellisen ja luuttusimme kaikki 200 neliötä. Siistiä tuli ja illalla saattoi taas nauttia ansaitusti meren elävistä. Olimme pitkästä aikaa paikassa, josta vuosi sitten sain suuren pussillisen ”mummon” sekoittamaa kasvismaustetta. Kylläpä isäntä oli iloinen jälleentapaamisesta ja kysyi heti oliko mauste hyvää.
22.1. Hääpäivä on koittanut! Jo ensimmäisellä lastenkodissa käynnillä kuulimme, että häät on tulossa, toiset talon historiassa. Gallesta löysimme häävaatteita ja kirjekuoren, jonka täytimme rahalla. Se on ainoa mitä täällä annetaan. Ajattelimme , että olemme morsiamen ainoita sukulaisia, niinpä muistimme häntä kunnolla. Morsian on pikkutyttönä jäänyt orvoksi, ketään ei ole, joten Hambatotan lastenkoti oli pelastus ja koti.
Donnat häitä odotellessa klo 09 aamulla
Yhtenä päivänä paikalle oli ilmestynyt 34-vuotias nuori mies äitinsä ja isänsä kanssa, esittelivät asiansa ja itsensä: ”tässä puuseppä ja kaivertaja xxx, löytyisikö teiltä hänelle vaimoa?” Opettajien piti oikein miettiä kuka nuorista naisista olisi sopiva. Päädyttiin Dammikaan, jolta asiaa kysyttiin muutaman päivän päästä. Tyttö oli riemuissaan, hän pääsee naimisiin! Nuoret näkivät toisensa parin viikon päästä, eikä tapaaminen ollut vastenmielinen, siis homma oli selvä. Sulhasella on hyvä ammatti, oma koti, jossa kolme huonetta ja lempeä luonnekin.
Kuukausi kului ja nyt olivat häät, nuorten toinen tapaaminen. Menimme paikalle yhdeksäksi ja pian meitä pyydettiin kuvaajiksi, kun sellainen oli päättänyt lähteä kotimaahansa. Olihan se kivaa olla hääkuvaaja. Kun sain 146 kuvaa, yksi nuorimies kaatoi niille heti lasin kokista.
Nuori neito oli jo pukeutunut opettajansa tekemään kermanväriseen sariin ja kantoi oppilastovereittensa tekemää ikikukkakimppua. Tukka oli kaunis ja neitokin kuin unelma suurine silmineen.
Morsian kävelee johtajattaren kanssa
kohti häähuonetta
Sulhaspoika talutti tytön häähuoneeseen sulhon luo ja tilaisuus saattoi alkaa. Joku kylänvanhin tms. toimi siunaajana, luki loitsuja kirjastaan ja lauloi niitä ainakin puoli tuntia. Kaikki oli tarkasti ajoitettu, ilmeisesti horoskoopin mukaan kaiken piti tapahtua minuutilleen.
Voi tätä onnea
Pari seisoi tätä varten rakennetulla katetulla korokkeella ja molemmat olivat kuin säikähtäneitä gaselleja. Loppuihan se jorina, kookospähkinä rikottiin, sormukset laitettiin, kaulaketju solmittiin, juotettiin vettä yhteisestä lasista, heitettiin onnenlantit ja beettelin lehdet maahan, morsiusneidot lauloivat perinteen mukaan ja kaikki olivat niiiin liikuttuneita. Lopulta nuoret pääsivät pinteestä ja istuivat hääsohvalle, toinen tiukasti toiseen päähän, toinen toiseen. Pikkumorsiamet vihdoin saivat nuoret hymyilemään ja viralliset paperitkin kirjoitettiin.
Vihdoinkin hymy. Jännitys on laennut.
Morsian tapasi sulhasen häissä vasta
toisen kerran.
Puheita pidettiin ja lähdettiin alkupaloille, jotka olivat maitoriisiä, kakkua, pikkuleipää ja banaani. Nuoret syöttivät ainakin vähän toisiaan. Pihalla raikui musiikki ja monet tanssitaitoiset tytöt pyörähtelivät pihalla (myös me). Sulhasen isoäiti näytti esimerkkiä ja nosteli meille peukkujaan ja helmat hulmusivat.
Syötiin pääruoka ja lopulta palattiin häähuoneeseen. Pidettiin puheita ja kiiteltiin joka tahoa eikä vähiten Kankaita, erityisesti Marjaa, jonka ttö on ollut merkittävää tämän talon muutoksessa lasten säilytyspaikasta kodiksi.
Lattialle levitettiin matto ja alkoi kiittäminen. Nuoripari kiitti polvistumalla maahan saakka ensin jotain johtajatarta, sitten sulhasen isää ja muita sukulaisia, sekä kaikkia opettajia ja ties ketä.
Morsiuspari kiittaa vanhempiaan, esimiehiaan
ja lopulta laitoksen lapset kiittavat heita-
Kyynelilla ei ollut rajoja
Sulhasen äidille kiitos, morsian on
toivotettu tervetulleeksi sukuun
Marja ja hanen hyvä ystävänsä
Marja on kuin äiti morsiammelle, jolla
ei ole ainuttakaan omaa sukulaista
Morsian
Hääkakku leikataan kuten länsimaissa
Lopuksi aidille kiitos
Ystävät kiittavat menneista vuosista
ja toivottavat onnea
Osat vaihtuivat, nuoripari seisoi ja kaikki talon nuoret, ensi tytöt ja sitten pojat kumartuivat kunnioituksesta nuoren parin eteen vuoronperään. Näin jätettiin jäähyväiset menneelle ja avattiin ovet tulevaan. Kahden jälkeen istuimme taas tuktukissa ja itkua tihrustaen suuntasimme kotiin. En ole ennen kokenut mitään niin liikuttavaa ja rohkeaa. Luoja suokoon nuorille hyvän elämän.
Illalla pidimme hääkaronkkaa, saunoimme …. ja joskus yölla palasimme kävellen kotiin. Oli Upea päivä!
23.1. Maleesha, hänen äitinsä ja Lakshan tulivat Hikkaduwaan. Lounastimme ja juttelimme lasten tulevaisuudesta. Maleesha haluaa opettajaksi ja veli aikoo seurata siskoaan. Heidän asiansa ovat kunnossa, koska kummit ovat luvanneet koulutuksen. Seuraavan kerran tapaamme lastenjuhlassa Baddegamassa,
24.1. On pyhä, tapasin päivällä Railin ja Erkin kummilapsen veljen. Oli mielenkiintoista kuulla kuinka nuori mies oli 7 v munkkina olon jälkeen järjestänyt kummitytölle häät ja on nyt vapaa. Hän on englannin opettaja ja niin selkeä ajatuksiltaan, että oikein piti ihmetellä pojan valoisuutta.
Yhdeltä Coolman tuli hakemaan meitä toisen kummiperheen luo. Tiesin missä perhe asuu, vaan heitä ei löytynyt. Olivat vuokranneet kotinsa ja muuttaneet takaisin meren rantaan vuokrataloon. Perheessä on isä ja 4 lasta, äiti menehtyi tsunamissa ja samalla he menettivät myös koko omaisuutensakin. Isä on taas kalastaja ja lapset käyvät koulua. Löysimme perheen monien kyselyjen ja 2,5 tunnin etsimisen jälkeen lisäopetusta saamasta, lukutaidon ym. parantamiseksi. Lapset olivat siistejä, vaikka koti olikin niin kuin vaimottoman miehen talossa taitaa olla muuallakin.
Palattiin Ambalakodan herkkulounaan jälkeen kotiin. Pää kuhisee vieläkin kaikenlaisia ajatuksia, vaikka suurimman osan olenkin jo purkanut paperille.
Huomenna lähdemme taas hakemaan viisumeja. 26. tammikuuta maa saa uuden tai vanhan presidentin, silloin saattaa olla jopa ulkonaliikkumiskielto! Niistä toisten lisää.
Parhain terveisin
Eeva Kankainen
Sakura Batik
Waulakoda
Hikkaduwa
………………………..
Terveyksin
Pentti-Oskari
P.S. SAMA KOHTALOKO KOIRALLA JA MINULLA?
Kuten aiemmin kerroin, vahtikoiramme Bullad elää viimeisiä päiviään. Koira-asiantuntija Asko sanoi, että meillä vietäisiin piikille. Mutta täällä se ei tule kysymykseenkään. Kun Bullad yski ja korisi yöt ja päivät tikitti narttupentua, se lopetti syömisenkin. Samaan aika keuhkokuume iski palkeisiini. Ruokahalukin minulta meni. Totesin Marjalle, että liekö sama tauti kuin Bulladilla? ”Turha luulo. Sinulta kun puuttuu kokonaan nyt tämä tikitysvaihe!”